aarremaanalla.com

Pitkä heinä alkaa taas peittää peltoja ja viljankin puintia saa vielä odotella tovin. Kuitenkin polte on kova ja vieroitusoireet alkavat polttelemaan onnetonta piippailijaa - jonnekin olisi päästävä? Mitenkäs jos kävisin vielä katselemassa sitä yhtä hevoslaidunta, jossa niin monet kerrat on jo käyskennelty ja ihan mukavia löytöjäkin tehty? Tuskinpa tuolta mitään ihmeellisempää löytynee, mutta saapahan tuon multaisen maan kaipuun taas tyydytettyä hetkeksi, päiväksi tai pariksi.

Tavarat siirtyvät auton konttiin ja siirtymä kohti laitumia alkaa, pieni tarattelu isännän kanssa maatilan pihalla ja sitten kohti laidunhakaa.



Jaahas, tuossapa se vanha raunio, jonka liepeiltä löytyi se piparikin joskus.



Kesäisestä lämmöstä ja kärpästen surinasta nauttiva piippailija on varsin tyytyväinen jo siihen että pääsee edes toteuttamaan itseään. Ei sillä nyt niin väliä, jos mitään ei löydy (eihän?).

Tunteroisen käyskentely laitumella ristiin rastiin hevosten ihmeteltävänä tuottaa varsin vähän osumia, noh, monta kertaahan tämä paikka on jo tutkittukin. Hevosen valjaan osa, vanha avain, littaan lyöty hylsy, lyijykokkare, nouseehan sieltä jotakin.

Ensimmäinen kuparia ounaileva piippaus. Hmm, vaikuttaa ihan kuin olisi parikin vierekkäin? Rahanhimo vetää miehen polvilleen ja maa aukeaa.



Piparihan se siellä! Toinen eläessäni löytämä!



Mutta olikos siellä toinenkin signaali? Nopea vatkaus etsimellä vahvistaa asian, kuparia tuntuisi olevan!



Toinen pipari?!?!? Heeetkinen... Vieläkös täällä jotain...? (vatkaus piipparilla)



Ei ole todellista, kolmas pipari????



Tupakki huuleen ja ihmettelemään uskomatonta tuuria. Olisiko piipparijumalat nyt suoneet sen haaveena olleen rahakätkön? Mikäs tuossa montun reunalla muuten kiiltää, mullan seassa? Hopearaha! Voi hyvänen aika! Ja vieläkin etsin huutaa montun päällä! Ja nyt nousi yksi kopeekkainen!



Nyt pitää jo tulla heposenkin ihmettelemään että mitä täällä tohkeissaan mutistaan ja vatkataan.



Montun tutkiminen jatkuu hevosapulaisen kanssa ja se luovuttaa vielä kaksi kolikkoa, yhden piparin ja yhden kahden ören rahan. Oi autuutta!

Tottahan toki lähialue on vielä skannailtava läpi ja maa luovuttaa välittömästä läheisyydestä vielä kaksi piparia. Kyllä nyt on pieni piippari onnensa kukkuloilla.

Kotimatka menee kuin leijuen ja kolikot päätyvät hammasharjapesuun. Lopuksi ryhmäkuva koko joukosta, lyhyen piippariurani paras ja ikimuistoisin löytö.




-5 kopeekkaa 1773, 1773, 1795, 1765, 1793, 1790
-2 kopeekkaa 1797
-2 Öreä 1748
-1 kopeekka 1841
-1/24 riksdaler 1780

No Voe vitalis! Äsken luulin että Jore ja pojat on saanut parhaan potin mutta sitten klikasin tämän ketjun auki... Onnittelut!

Vau Todella komea setti. Isot onnittelut
Täällä emme ole käyneet pellolla koko kesänä

Kiitokset! Vieläkin leijutaan ihan taivaissa, tuntui se vaan niin uskomattomalta kun sitä piparia vaan nousi ja nousi ja oho, katoppas tuolla on hopearahakin... Välillä oli ihan pakko vaan makailla nurmella ja ihmetellä miten joskus onni potkii.

Kovat löydöt Kossulla onnittelut

Muistaakos Kossu sen vielä kun meinasi usko loppua keväällä sinulta kun ei löytynyt mitään?....
vähän kannustin ettei kantsi luovuttaa ja vielä se napsahtaa onni kohilleen.

Ja mitä tuohon pipariin niin kuparista tehty pipari on omalta kohdalta neitseellinen vielä. (löytymättä)

No onneksi p.ahis kannustit, viimeaikoina onkin sitten käynyt niin uskomaton munkki näiden löytöjen kanssa ettei mitään rajaa. Vaan tässäkin on se opetus, jos luulet että olet mielestäsi löytänyt alueelta kaikki hyvät löydöt, niin piäppäs pieni tauko ja käy vielä kerran uudelleen, saatat yllättyä erittäin iloisesti!

Tässä vielä riksdalerista parit lähikuvat:

No on kyllä löydöt kohillaan Onnittelut, se on mukava tunne kun aikansa kaivelee roskaa ja sitten tärppää.

Mahtavat on löydöt....onnea..
Töitähän se vaatii,jos edes onni potkii.ei se pipari kotia tuu ja puhun edelleen kolikoista.

Jos ovat samasta kukkarosta peräisin, niin aika erikoista kun kolikoita oli noinkin suurelta aikaväliltä ja vielä venäläisiä & ruotsalaisia sekaisin.

Mutta olisihan se ollut toki paljon tylsempää, jos olisikin löytynyt vain yhtä lajia..

Ei voi kuin onnitella. Ruotsalainen hopia vielä kirsikkana kakun päällä