Dyykkari kirjoitti:Niin, kukas nuo löydöt loppujen lopuksi omistaa? sanotaan vaikkapa 1950-luvun sormus esimerkkinä, jos omistaja ei ole tiedossa onko maanomistajalla lupa pitää se vai pitääkö kiikuttaa löytötavaraan?
Löytötavaralaki:
1 §
Yleissäännös
Tämä laki koskee löytötavaran talteen ottamista ja käsittelyä.
Laki ei koske:
1) esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt;
2) eläimiä;
3) ajoneuvoasetuksessa (233/82) määriteltyjä, rekisteröitäviä ajoneuvoja ja laitteita; eikä
4) ilmailulain (595/64) mukaan rekisteröitäviä ilma-aluksia.
AjoneuvoA 233/1982 on kumottu A:lla ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista 1256/1992, ks. AjoneuvoL 1090/2002 3 §. IlmailuL 595/1964 on kumottu L:lla 281/1995, ks. IlmailuL 1194/2009 2 §.
2 §
Tavarat, joiden löydöistä on säädetty erikseen
Seuraavien tavaroiden löydöistä on säädetty erikseen:
1) muinaismuistolaissa (295/63) tarkoitetut muinaismuistoesineet ja muut tavarat;
2) uitosta vesistöön jäänyt puutavara, josta on säädetty vesilaissa (264/61);
3) merilaissa (167/39) tarkoitetut, haaksirikkoutuneet tai vaarassa olevat alukset tai aluksessa olevat tavarat, joiden pelastamisesta suoritetaan pelastuspalkkiota; ja
4) avaruusesineet, joista on säädetty avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta annetussa laissa (616/70).
VesiL 264/61 on kumottu VesiL:lla 587/2011. MeriL 167/39 on kumottu MeriL:lla 674/1994.
3 § (9.11.2001/966)
Vähäarvoinen löytötavara
Vähäarvoisena pidetään löytötavaraa, jonka raha-arvo on enintään 20 euroa ja jolla ei ilmeisesti ole omistajalle erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa. Vähäarvoiseen löytötavaraan sovelletaan 5, 6 ja 26 §:n säännöksiä.
Edellä 1 momentissa säädettyä rahamäärää voidaan tarkistaa valtioneuvoston asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti.
2 LUKU
Löytötavaran talteen ottaminen
4 §
Ilmoittamis- ja toimittamisvelvollisuus
Sen, joka ottaa löytötavaran talteen (löytäjä), on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava löydöstä omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille. Omaisuus, jonka hankkiminen tai hallussapito on kiellettyä tai vaatii viranomaisen luvan, on välittömästi toimitettava poliisille.
Jos löytötavaraa ei voida vaaratta tai hankaluudetta kuljettaa, sitä ei tarvitse toimittaa poliisille. Tällaisen löytötavaran talteen ottamisesta on ilmoitettava poliisille.
Jos löytötavaran kuljettaminen muualla säilytettäväksi ei ole tarkoituksenmukaista, poliisi voi oikeuttaa löytäjän säilyttämään löytötavaraa.
5 §
Laitoslöydön luovuttaminen
Löytötavara, joka otetaan talteen julkisen liikenteen kulkuneuvossa tai rautatie- tai linja-autoasemalla taikka muulla vastaavalla liikennepaikalla taikka liikehuoneistossa, virastossa, toimistossa, työpaikalla, oppilaitoksessa, sairaalassa, teatterissa, urheiluhallissa tai vastaavassa huoneistossa, on luovutettava asianomaisen laitoksen henkilökunnalle tai sen löytötavaratoimistolle (laitoslöytö).
Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös ulkona tietyssä paikassa järjestettävässä ilmoituksen- tai luvanvaraisessa yleisötilaisuudessa tehtyä löytöä.
6 §
Vähäarvoisesta löytötavarasta ilmoittaminen
Vähäarvoisen löytötavaran talteen ottamisesta, joka on tapahtunut muualla kuin 5 §:ssä tarkoitetussa laitoksessa, on löytäjän ilmoitettava omistajalle, jos tämä on tiedossa. Vähäarvoisen löytötavaran, jonka omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä, saa löytäjä pitää.
3 LUKU
Löytötavaran säilyttäminen
7 §
Löytötavaran hoitaminen
Löytötavaraa on säilytettävä ja hoidettava hyvin.
8 §
Laitoslöydön säilyttäminen
Jos omistaja ei nouda löytötavaraa 5 §:ssä tarkoitetusta laitoksesta eikä laitoksella ole löytötavaratoimistoa, laitoksen on viimeistään kahden viikon kuluttua talteen ottamisesta toimitettava muu kuin vähäarvoinen löytötavara poliisille. Omaisuus, jonka hankkiminen tai hallussapito on kiellettyä tai vaatii viranomaisen luvan, on toimitettava välittömästi poliisille.
Kouluista ja muista oppilaitoksista sekä urheiluhalleista löydettyjä esineitä, jotka ilmeisesti kuuluvat näissä laitoksissa säännöllisesti käyville henkilöille, voidaan säilyttää asianomaisissa laitoksissa 1 momentissa säädettyä aikaa kauemmin, kuitenkin enintään kuusi kuukautta niiden talteenotosta.
Jos löytötavara on ilmeisen arvokas tai omistajalleen muutoin erityisen tärkeä, laitoksen on viipymättä ilmoitettava löydöstä omistajalle, mikäli tämä on tiedossa, ja muussa tapauksessa poliisille.
9 §
Löytötavaran myyminen
Poliisi ja löytötavaratoimisto sekä poliisin luvalla myös 5 §:ssä tarkoitettu laitos ja löytäjä saavat säilytysaikana myydä löytötavaran, jos tavara saattaa helposti pilaantua tai arvoltaan alentua taikka jos tavaran hoito on kallista tavaran arvoon verrattuna.
Myynnin suorittaja saa vähentää myynnistä aiheutuneet kustannukset saadusta kauppahinnasta. Myynnistä saatuihin varoihin sovelletaan muutoin vastaavasti, mitä löytötavarasta on säädetty.
4 LUKU
Löytöpalkkio ja kustannusten korvaus
10 §
Löytäjän oikeus löytöpalkkioon ja kustannusten korvaukseen
Omistajalla on oikeus saada löytötavara takaisin, jos hän maksaa löytäjälle löytöpalkkion ja korvaa löydön aiheuttamat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Löytöpalkkion määrästä säädetään asetuksella.
Löytöpalkkiota ei suoriteta 5 §:ssä tarkoitetusta laitoslöydöstä.
Poliisi-, tulli- ja muun viranomaisen valvonta- tai tarkastustoiminnassa tehdystä löydöstä ei suoriteta löytöpalkkiota.
11 §
Säilytyskustannukset
Omistaja on velvollinen suorittamaan poliisille ja löytötavaratoimistolle korvauksen löytötavaran säilyttämisestä aiheutuneista hallinto- ja muista yleisistä kustannuksista sen mukaan kuin asetuksella säädetään sekä korvaamaan löytötavaran erityisestä kuljetuksesta, arvioinnista, hoidosta ja säilytyksestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.
Korvauksen määräämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
12 §
Maksamismenettely
Poliisin on löytäjän niin halutessa toimitettava löytäjälle tämän ilmoittamalla maksuosoitteella omistajan suorittama löytöpalkkio ja kustannusten korvaus sekä 17 §:ssä mainittu myyntihinnan osa.
13 §
Löytöpalkkion ja korvauksen siirtyminen valtiolle
Mikäli löytäjälle tulevaa palkkiota ja korvausta ei ole löytäjästä riippuvasta syystä saatu toimitetuksi löytäjälle eikä löytäjä ole itsekään huolehtinut niiden noutamisesta kuuden kuukauden kuluessa löytötavaran toimittamisesta poliisille, palkkio ja korvaus siirtyvät valtiolle.
Edellä 1 momentissa säädetty määräaika alkaa 16 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa siitä, kun poliisi on ilmoittanut löytäjälle löytötavaran hävittämisestä tai valtiolle menetetyksi julistamisesta.
5 LUKU
Löytötavaran omistusoikeuden siirtyminen
14 §
Omistusoikeuden siirtyminen löytäjälle
Jos omistaja ei nouda löytötavaraa kolmen kuukauden kuluessa sen toimittamisesta poliisille taikka siitä kun löytäjä on saanut luvan säilyttää löytötavaraa tai on ilmoittanut löydöstä omistajalle, löytötavaran omistusoikeus siirtyy löytäjälle, jollei jäljempänä toisin säädetä.
15 §
Laitoslöytö ja 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu löytö
Jos omistaja ei nouda laitoslöytöä tai 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua löytötavaraa kolmen kuukauden kuluessa niiden toimittamisesta poliisille tai löytötavaratoimistoon, niiden omistusoikeus siirtyy valtiolle tai löytötavaraa säilyttäneen löytötavaratoimiston pitäjälle.
16 §
Takavarikoitu löytötavara
Jos löytötavara on takavarikoitu pakkokeinolain (806/2011) nojalla eikä takavarikoidun esineen omistaja nouda esinettä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun poliisi on ilmoittanut, että hän voi noutaa esineen takavarikon tultua kumotuksi, esineen omistusoikeus siirtyy löytäjälle. Jos omistaja ei ole tiedossa, menetellään niin kuin mainitun lain 7 luvun 23 §:ssä on säädetty. Takavarikoidun löytötavaran omistusoikeuden siirtymisestä löytäjälle on viipymättä ilmoitettava löytäjälle. (22.7.2011/860)
Mikäli takavarikoituna ollut löytötavara on lain nojalla hävitetty tai julistettu valtiolle menetetyksi, löytäjälle tuleva löytöpalkkio ja kustannusten korvaus suoritetaan valtion varoista. Löytöpalkkiota ei kuitenkaan suoriteta omaisuudesta, jonka hankkiminen tai hallussapito on kiellettyä.
17 §
Polkupyörä ja mopo
Löytäjä ei saa omistusoikeutta löytämäänsä polkupyörään eikä mopoon. Polkupyörät ja mopot, joita omistaja ei ole noutanut, myydään huutokaupalla. Löytäjällä on oikeus saada yksi kolmasosa esineen myyntihinnasta.
18 §
Muu omaisuus, johon löytäjä ei saa omistusoikeutta
Löytäjä ei saa omistusoikeutta:
1) asiakirjoihin, jotka voidaan kuolettaa ja joiden omistaja ei ole tiedossa;
2) lääkkeisiin;
3) avaimiin, henkilö- ja lupatodistuksiin, pankki- ja luottokortteihin sekä muuhun vastaavaan omaisuuteen; eikä
4) omaisuuteen, jonka hankkimiseen tai hallussapitoon vaaditaan lupa, jollei löytäjällä ole sellaista lupaa.
Edellä 1 momentin 1–3 kohdassa mainittu omaisuus, jota omistaja ei ole noutanut 14 §:n mukaisessa määräajassa ja jota ei ole voitu toimittaa muullekaan omaisuuden hallussapitoon oikeutetulle, on hävitettävä.
19 §
Löytäjälle siirtyneen löytötavaran luovuttaminen
Löytäjä saa hänelle siirtyneen löytötavaran haltuunsa suoritettuaan 11 §:n mukaiset korvaukset. Löydetty raha on löytäjän niin halutessa toimitettava löytäjälle tämän ilmoittamalla maksuosoitteella.
20 §
Valtiolle siirtyminen
Mikäli löytäjä ei ole noutanut löytötavaraa poliisilta kolmen kuukauden kuluessa sen omistusoikeuden siirtymisestä hänelle, löytötavaran omistusoikeus siirtyy valtiolle. Mitä tässä on säädetty, koskee myös löytäjälle siirtynyttä löydettyä rahaa, jos sitä ei ole löytäjästä riippuvasta syystä saatu toimitetuksi löytäjälle eikä hän ole itsekään noutanut sitä mainitussa määräajassa.
26 § (24.8.1990/774)
Rankaiseminen ja oikeuksien menettäminen
Jos löytäjä jättää noudattamatta, mitä löytötavaran ilmoittamisesta tai toimittamisesta on edellä säädetty, tai jos hän salaa löytötavaran, kun omistaja tai muu oikeutettu sitä tiedustelee, taikka jos hän sen anastaa ilman laillista oikeutta, hän menettää kaikki löytöön perustuvat oikeutensa.
Rangaistus löytötavaran anastamisesta on säädetty rikoslain 28 luvun 4 §:n 2 momentissa sekä 5 ja 6 §:ssä.
27 §
Omistajaan verrattavat henkilöt
Mitä tässä laissa on säädetty löytötavaran omistajasta, on myös sovellettava siihen, jolla on pantti-, käyttö- tai muun oikeuden perusteella oikeus saada tavara hallintaansa.
28 §
Toimivaltainen poliisi
Poliisilla tarkoitetaan tässä laissa sen poliisipiirin poliisia, jonka alueelta omaisuus on löydetty.
Löytäjällä on oikeus myös toisen poliisipiirin välityksellä ilmoittaa löydöstä tai toimittaa löytötavara löytöpaikkakunnan poliisille.
JNE:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1988/19880778
Ja sitten rikoslakiin:
28 LUKU (24.8.1990/769)
Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä
4 § (24.8.1990/769)
Kavallus
Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.
5 § (24.8.1990/769)
Törkeä kavallus
Jos kavalluksessa
1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa
ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäkavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.
6 § (24.8.1990/769)
Lievä kavallus
Jos kavallus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo, oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä kavalluksesta sakkoon.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001