aarremaanalla.com

En löytänyt haulla asiasta mitään, niin kyselen näin.

Tässä kun jo hyvissä ajoin on tullut pohdittua piippailupaikkoja loppukesälle/syksylle, niin heräsi yksi kysymys: mikä olisi vanhojen "arvoesineiden" yms. kohtalo, jos ne löytyisivät joltain sukutilalta, jossa sama suku olisi todistetusti asunut vaikka vuosisatoja? Tarkoitan siis esineitä, jotka kiinnostaisivat Museovirastoa, ja jotka ajoitettaisiin nimenomaan sille ajalle, jolloin sama suku olisi todistetusti paikalla asunut. Onko Museovirastolla niihinkin lunastusoikeus vai kuuluvatko ns. "suvun perintöön"?

Tämä siis sen takia, että jos joskus pääsee vanhoille sukutiloille huitelemaan, niin ei puhu sitten palturia.

Eikö laki antiikki-esineitä ole osapuilleen tällainen:

Lain mukaan KAIKKI arvoltaan merkittävät yli 100 .v löytöesineet ovat ilmoitettava Museo-viranomaisille,
joilla on HALUTESSAAN oikeus lunastaa esine kaypään hintaan tai voit lahjoittaa sen,
jolloin saa Lahjoitus-kirjan.
Onko löytöpaikka Koti/Sukutila ei liene merkityksellistä, jos löytö on ilmoitettu

Tuo Käypään hintaan- lauseke nostaa monilla tunteita pintaan syystäkin,
joten me suosittelemme jälkimmäistä vaihtoehtoa terveydellisestäkin syistä

Ok, kiitos vastauksesta.

Melkein kuvittelin, että suvun tavarat on suvun tavaroita, säilytti niitä sitten missä tahansa. Ilmoitukset ja mahdolliset dokumentoinnit tietysti päivänselviä.

No, kysynpä nyt ajankulukseni asiaa myös suoraan MV:ltakin.

16§

Sen, joka löytää rahan, aseen, työkalun, koristeen, astian, kulkuvälineen tai muun sellaisen esineen, jonka omistajaa ei tiedetä ja mikä voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, on viipymättä toimitettava esine sellaisenaan puhdistamattomana löytöpaikkaa sekä löytöön liittyviä olosuhteita koskevine tarkkoine tietoineen muinaistieteelliselle toimikunnalle. Jos on pelättävissä, että esine liikuteltaessa vahingoittuu, tai jos esinettä muutoin hankaluudetta ei voida toimittaa muinaistieteelliselle toimikunnalle, on löydöstä sille kuitenkin viipymättä ilmoitettava ja samalla annettava edellä mainitut tiedot.

Milloin esine löydetään suosta tai syvemmältä maasta tahi löytöpaikalla on kiinteää muinaisjäännöstä, niin kuin asuinpaikkaa tai kalmistoa osoittavia merkkejä, ei löytöpaikkaan saada enempää kajota, ennen kuin muinaistieteellinen toimikunta, jolle löydöstä viipymättä on ilmoitettava, tarvittaessa tutkittuaan paikan on asiasta määrännyt.

Mitä 1 tai 2 momentissa on sanottu esineestä, koskee myös esineen osaa.

Taas on luettu vain osa tekstiä, miksi annetaan puutteelista tietoa asioista. Tuossahan sanotaan, että "jonka omistajaa ei tiedetä" . Jos suku ilmoittaa sen kuuluneen heidän suvulle niin museolla ei ole lunastusikeutta.

paukar kirjoitti:16§



Taas on luettu vain osa tekstiä, miksi annetaan puutteelista tietoa asioista. Tuossahan sanotaan, että "jonka omistajaa ei tiedetä" . Jos suku ilmoittaa sen kuuluneen heidän suvulle niin museolla ei ole lunastusikeutta.

Jos sukutilan pellosta löytyy sinettisormus, jossa on suvun nimi tai nimikirjaimet niin asiahan on selvä. Mutta yleensä esineet ja rahat ovat nimettömiä, joten asia on epäselvä.

Löytämistäni esineistä kaikista on sovellettu tuota "ei tiedä kenen" sääntöä paitsi yksi sinetti, jossa sovellettiin tuota "tiedetään kenen" sääntöä. Tosin tein päätöksen itse.