aarremaanalla.com

Tänään illalla metsässä. Ei nyt löytynyt rautakautta, mutta muuta kuitenkin ja tinapronssinen/messinkinen lehmänkello yllätti



3 kpl Markan kolikoita löytyi yhdestä montusta. v. 1937-39.




Tämä on varmaan valajan nimimerkki. Eipä ole ennen sattunut vastaavaa kohdalle.


Kieli on ottanut ruostetta, mutta on kuitenkin tallella.


Mikähän tämä on. Kokoisekseen tosi painava.

Tuo kello on Hieno. Miekkin kovasti mielisin löytee kilikellon

masi69 kirjoitti:Tuo kello on Hieno. Miekkin kovasti mielisin löytee kilikellon

Pesin kellon tänään ja on hyvin vaalea väriltään, lähes hopean värinen, eli seoksessa on ilmeisesti paljon tinaa
Soi muuten todella heleästi

Noissa kellojen valuseoksissa on käytetty jonkin verran hopeaa. Se on kai tehnyt kellon ääneen kauniimpaa sointia. Hopean määrä on pieni, on nakattu seokseen esim. hopealusikka. Tuskin on vaikuttanut väriin paljonkaan.

Mulla on ollut pitkäaikaisena haaveena opetella valamaan lehmänkelloja ja muita pronssiesineitä. Viime kesänä valoin kymmenkunta kelloa romumessingistä ja peräti yksi onnistui ja on nyt käytössä.

Messingin vaalea väri johtuu nikkelistä Tina ja hopea värjäävät kuparia vain hieman, nikkelillä taas on erittäin voimakas värjäävä vaikutus. Nikkeliä voi tulla valumetalliin uushopealusikasta joka on heitetty sekaan oikean hopealusijan sijasta. Uushopeahan on nikkelillä värjättyä kuparia. Toinen mahdollisuus on että vaalea metalli on ollut joskus muodissa ja nikkeliä on lisätty tarkoituksella.

Kyllä nikkeli voi tosiaankin olla tuon värin lähde. Olisiko hopeaa käytetty lehmänkelloissa, en oikein usko, mutta kirkonkelloissa varmasti. TV:ssä tuli kerran ohjelma kellojen valamisesta ja siinä sanottiin, että seoksessa on hopeaa soinnin parantamista varten.
Tuon löytämäni kellon väri on lähes sama, kuin rautakautisissa tinapronssisissa esineissä.

Kilikellot/lehmänkellot on mukavia löytöjä aina ja mieluisia minulle.
Oma vastaava lehmänkello on tuollainen vihreän patinan peitossa mutta alla on hopean kirkas väri.

Kelloa en tähän hätään löytänyt mutta löytökuvan jossa kello on.

Upea kello ja muutkin mukavia löytöjä! Olisipa kiva kuulla sen ääni

Leijona voisiko tuo sinun lehmänkellon valajanleima/nimikirjaimet olla ryslandiaa?

P.Aholainen kirjoitti:Leijona voisiko tuo sinun lehmänkellon valajanleima/nimikirjaimet olla ryslandiaa?

Samaa mietimme mekin ja yritin jo etsiä kyrillisestä kirjaimistosta vastaavia, mutta ei vielä tärpännyt

Nämä ei taida olla lehmänkelloja mutta tuo värisävyn ero näkyy hyvin. Keskimmäiset on vaaleanharmaita ja patinaan tulleesta naarmusta näkyvä metalli on ihan hopean väristä. Mummeli puhui että nuo vaaleammat olisi nimenomaan niitä vaskikelloja. Tuo isoin on ehjä ja ääni on kyllä heleä ja soi pitkään.

V1 kirjoitti:Nämä ei taida olla lehmänkelloja

Aisakello on oikea nimitys näille lehmänkelloa pienemmille kelloille.

Eikös aisakello ole isompi, sellainen ison kahvimukin kokoinen? Näitä pieniä snapsilasin kokoisia minä olen pitänyt lampaankelloina.
Tuossa minun kuvassa olevat kolme pienintä kelloa löytyi puron varrelta noin 10metrin säteellä, siinä olisi voinut olla hyvä paikka pikkuelukoiden laitumelle.

Noin se taitaa olla. Googletin aihetta ja näyttää että tämän malliset aisakellot tosiaan ovat reilun 10-12cm halkaisijaltaan. Mummolassa noita pieniäkin vain sanottiin aisakelloiksi ja siellä lampailla oli semmoisia "halpoja" peltisiä.

Luovutin tänään pronssisen lehmänkellon maanomistajalle. Olipa mukava nähdä, kuinka mielissään vastaanottaja oli. Ihmetteli, että saako hän tämän tosiaankin omakseen ja kiitteli oikein vuolaasti

Hienosti toimittu
Maanomistajia kannattaa muistaa lahjoittamalla löytöjä siloin tällöin.
Esim. Kalpertti lahjoitti viimeisimmän tipparahan maanomistajalle...oli maanomistaja mielissään.

Noita lehmänkelloja löytyy kyllä jatkossakin Leijonalle kun oli niin yleinen esine aikoinaan.

Hienosti toimittu Jellona! Isäntä sai kyllä komean kellon

Upeaa,komea massiivinen kello.Nuo löytö luovutukset isännälle/emännälle palkitsee kummasti.Itse yritän löytää myös heidän pellosta musketin kuulia ja antaa niitä heille,koska niitä ei näy muualla missään.

Luovutimme samalle isännälle jo aiemmin hänen edesmenneen isänsä omistaman hopealusikan.
Oli selvästi tärkeä muisto.

Hienosti toimittu, kun luovuttaa kadonneen/ muuten talon tavaran isännälle/emännälle tunne on yhtä hieno kuin löytäessä. Komea on kello. Ootko katsonut tuosta öljypullosta onko sky/sa leimattu vai ihan perinteinen neuvostoliiton öljypullo.

lapland relics man kirjoitti:Hienosti toimittu, kun luovuttaa kadonneen/ muuten talon tavaran isännälle/emännälle tunne on yhtä hieno kuin löytäessä. Komea on kello. Ootko katsonut tuosta öljypullosta onko sky/sa leimattu vai ihan perinteinen neuvostoliiton öljypullo.

En huomannut mitään merkintää öljypullon kyljessä, mutta täytyy yrittää vielä puhdistaa, kun on tosi ruosteinen. Öljyt ovat muuten vielä pullon sisällä. Kun tipahti lattialle, niin ehtaa öljyä tuli kierrekorkin vierestä

Koeta tuota Ärkoon konstia eli laita pullo etikkakylpyyn.
Ruoste lähtee yllättävän hyvin pois.

P.Aholainen kirjoitti:Koeta tuota Ärkoon konstia eli laita pullo etikkakylpyyn.
Ruoste lähtee yllättävän hyvin pois.

Täytyypä kokeilla. Toivottavasti öljyt eivät lorahda sinne sekaan, kun ruoste lähtee pinnasta Vaikka eipä siitä taitaisi haittaakaan olla, ties vaikka tulisi kuinka hyvä yhdistelmä

Laita pullo pieneen astiaan pystyyn ja etikkaa sen verran että yltää pikkasen suuakon alapuolelle..... niin liemet kestää pullossa.

Nyt öljypullo on puhdistettu, eikä sivuissa ole mitään merkintää, mutta huomasin juuri äsken suurennetussa kuvassa kierrekorkissa hyvin heikkoa tekstiä ja kun tarkkaan katsoo, niin siinäpä taitaa lukea OY G.W Sohlberg AB, eli kotimaista valmistetta.

Ja niinhän siinä kävi niin kuin arvelin, että kun pullon pinnasta lähti ruosteet, niin tilalle tuli pieniä reikiä, joten öljyt lorahtivat sitruunahappoliuokseen

Tässä kuvia:






OY G.W SOHLBERG AB


Laitanpa tähän samaan kuvia pari päivää sitten löytämästäni puhdetyösormuksesta:




Muistuttaa Britannian lippua, mutta taustaväri ei ole oikea.


Muisto 43