aarremaanalla.com

Morjesta kaikille! Pitkin talvea ja läpi kevään olen seurannut mielenkiinnolla tätä foorumia ja katsonut YouTubesta videoita joissa piipparit ympäri maailmaa löytävät jos jonkinmoisia esineitä. Kiinnostus on kasvanut kokoajan ja kun eilen sain sedältäni lainaan Garrett Ace 250:n niin pääsin vihdoinkin kokeilemaan mielenkiintoisen oloista harrastusta.

Ensimmäinen kokeilemani paikka oli eräs uimaranta ja rantahiekasta tuntuikin löytyvän signaaleja mutta vaikka kuinka kaivoin niin mitään ei löytynyt. Vaihdoin paikkaa erään pellon viereiseen pusikkoon josta löytyikin Panadol-särkylääkkeen tyhjä lista (ilmeisesti alumiinia) ja tällainen jokin rautainen (ruosteesta päätellen) esine:





Veikkauksia mikä tuo voisi olla? Voisiko olla jokin vanha naula?

Tulen luultavasti jatkossakin postaamaan kuvia eri löydöistä ja kyselemään mitä ne ovat. Jos jonkinmoinen välitavoite tulisi asettaa niin tunnistettavissa oleva kolikko (ei euroraha). Saa nähdä josko sitä kävisi tänään vielä uudestaan jossain kokeilemassa laitetta.

Kyllä tuo naulalta näyttää, varsinkin jos poikkileikkaus on neliön muotoinen. Pellolta löytyvät naulan tapaiset mutta paksummat on haravan tai äkeen piikkejä.

Erään tutun kanssa oli edellispäivänä puhetta piippailusta ja hän antoi mulle luvan käydä kaivelemassa hänen pelloilla ja metsissä. Tänään sitten tunnin ajan huispailin erään pellon vieressä menevällä polulla ja tämmöinen oli saldo:



Ensimmäisenä löytyi kahdessa osassa oleva hevosenkenkä, joka toivottavasti on merkki tulevasta onnesta harrastuksen parissa. Muutoin lähinnä rautaromua. Garrettin Ace 250 antaa välillä selkeitä piippejä, mutta sitten kuitenkaan ei löydy mitään. Tarvisi varmaa vielä jossain vaiheessa hommata pinpointer-patukka niin homma olisi hiukan helpompaa. Pitää taas lähipäivinä käydä tonkimassa lisää paikkoja!

Hata kirjoitti:Garrettin Ace 250 antaa välillä selkeitä piippejä, mutta sitten kuitenkaan ei löydy mitään.

Joskus tosiaan on tällaisia paikkoja jotka piippaa, mutt kun aikansa kaivaa niin ei piippaa monttu eikä montun viereen tullut kasa. Joskus kohde on niin pieni että kasaan lapioitaessa kääntyy eri asentoon ja piippari ei sitä löydä. Itse olen varalta vähän kasaa jalalla sekoitellut niin kohteen asento muuttuu. Eräs hopeinen korvakoru oli ainakin tällainen löytö. Sopivasti mineralisoitunut/ruostunut maa myös piipaa, mutta kun paakut hajoaa kaivaessa niin lakkaa piipaamasta.

Olen ottanu käyttöön sihdin eli vanhasta propelli tuulettimesta suojaverkon.
Tähän kun kauhoo ne kuopasta nousseet kasat ja vähän huljuttaa, niin yleensä löytyy.
Monesti on myös nuo ruosteet tulleet paremmin silmin nähtäville.

Toissa iltana möngin pelkän propointerin kanssa vanhan mökin kivijalan vieressä. Muutama uudehko roina löytyi mutta sitten oli useampikin kuoppa, jos ei vaan irronut mitään, vaikka pointteri huutaa kukkalapiossa olevasta pienestä määrästä maata. Pikkiriikkisiä ruostehippuja mahdollisesti tms ?

Serafiina kirjoitti:Toissa iltana möngin pelkän propointerin kanssa vanhan mökin kivijalan vieressä. Muutama uudehko roina löytyi mutta sitten oli useampikin kuoppa, jos ei vaan irronut mitään, vaikka pointteri huutaa kukkalapiossa olevasta pienestä määrästä maata. Pikkiriikkisiä ruostehippuja mahdollisesti tms ?

Mahdollisesti, magneetilla saat ainakin rautahiput esille. Pinpointerin käyttämä taajuus on korkeampi kuin esim ace-sarjan etsimissä, joten reagoi pienempiin kohteisiin.

Sateisen viikon päätteeksi osui kuiva päivä, joten pienet iltapiippailut tiedossa.

Ensimmäinen paikka oli metsässä menevä polku, jossa kahden kaverin kanssa käytiin ulkoiluttamassa piipparia. Ainoa mainitsemisen arvoinen löytö oli haulikon patruuna:



Osaako joku sanoa onko tällainen vanhakin? Siinä lukee 12 Schönebeck ja Made in Germany.

Vielä illan päätteeksi kävin vilkaisemassa käytöstä poistettua entistä uimarantaa. Aluksi löytyi jotain vanhoja karkkipaperikääreitä mutta sitten saavutin ensimmäisen tavoitteeni ja löysin 10-pennisen vuodelta 1991. Pian tämän jälkeen löytyi vielä 20-senttinen vuosimallia 2001.

Vinkkinä vielä tuohon ACE 250:n käyttöön, niin älä pidä herkkyyttä täysillä, alkaa muuten antamaan haamupiippejä ihan ihme paikoissa. Tiputa herkkyyttä täydestä pari pykälää niin on aika optimi normi käyttöön. Ja vaikka maassa oleva esine antaisikin tosi hyvää signaalia (yläpäässä, eli hopea/kupari), niin jos vähänkin piippari epäröi ja käväisee raudan puolella niin silloin on kyllä poikkeuksetta ruosteista rautaa kelan alla. Kannattaa myös hyvä signaali testailla vähän eri puolilta. Toisella puolella saattaa ilmoittaa kuparia ja kun käännähdät toiselle puolelle niin tuleekin selvä rautapiippi ja voikin sitten huoletta jättää peltoon (paitti tietysti jos haluaa kaivaa raudan ylös).

Kossu kirjoitti:Vinkkinä vielä tuohon ACE 250:n käyttöön, niin älä pidä herkkyyttä täysillä, alkaa muuten antamaan haamupiippejä ihan ihme paikoissa. Tiputa herkkyyttä täydestä pari pykälää niin on aika optimi normi käyttöön. Ja vaikka maassa oleva esine antaisikin tosi hyvää signaalia (yläpäässä, eli hopea/kupari), niin jos vähänkin piippari epäröi ja käväisee raudan puolella niin silloin on kyllä poikkeuksetta ruosteista rautaa kelan alla. Kannattaa myös hyvä signaali testailla vähän eri puolilta. Toisella puolella saattaa ilmoittaa kuparia ja kun käännähdät toiselle puolelle niin tuleekin selvä rautapiippi ja voikin sitten huoletta jättää peltoon (paitti tietysti jos haluaa kaivaa raudan ylös).

Muuten hyvä ohje, mutta hyvin pienillä kohteilla, alle gramma, esim. hopeinen korvakoru tai alumiininen 10penninen, tahtoo noita rauta tuuttauksia tulla sekaan vaikkei rautaa olisikaan Näin ainakin ACE 150:ssa, uskoisin että sama koskee 250:kin. Ei välttämättä ilamtestissä, vaan esim. pihanurmella.

Haarukan kanssa samoilla linjoilla. Eilinen hopeaööre tuli rautana ACE 250: lle kesantopellosta. Herkkyyttä olin pudottanut 2 - 3 pykälää
jatkuvan haamupiipityksen takia. En vielä luota itseeni enkä laitteesee siinä määrin, että jättäisin merkkauksen kaivamatta. Olkoon siellä
vaikka rautanaula, on sekin löytö muiden joukossa. Sinne rautapalan alle voi jäädä piiloon vielä jotain muuta jännempää.

Omassa laitteessani harhapiipityksiä aiheuttaa ei tyköistuva kelan johdon liitin. Kun se pääsee liikkumaan oksan tai muun johtoon tulleen
osuman takia, laite antaa haamuja.

Kannattaa kaivaa etenkin alussa kaikki, mikä vähänkin epäilyttää. ID-lukua ei kannata hirveästi tuijottaa vaan vispata niin pirusti ja eri kanteilta. Vasta kaivoin AT Prolla 1000-vuotiaat hopealirpit erittäin rautaroskaisesta kohteesta. Toinen noista oli 20 sentissä ja vieressä oli saranan puolikas. Todella tiuhalla vispaamisella sain selvän ja korkean signaalin vain yhdeltä kantilta. Muuten oli rautatörinää. Kun raudan otti pois, niin sitten oli signaali selvät 64 kaikilta kanteilta.

http://s27.postimg.cc/f6lkx2nn3/hopeat.jpg

Siitä olen samaa mieltä, että herkkyyttä kannattaa vaihdella. Tosin kunnon hot spotit vispaan aina herkimmällä.

Opaskoira Aadolf kirjoitti:Haarukan kanssa samoilla linjoilla. Eilinen hopeaööre tuli rautana ACE 250: lle kesantopellosta.

Omassa laitteessani harhapiipityksiä aiheuttaa ei tyköistuva kelan johdon liitin. Kun se pääsee liikkumaan oksan tai muun johtoon tulleen
osuman takia, laite antaa haamuja.

Katoppas. Pitänee mielenkiinnosta kaivella ylös taas noita epävarmempia signaaleja jos kerran hopeaöre on rautasignaalia antanut. Aikaisemmin ne on kyllä ollunna tosi ruosteisia nauloja tai sitten isompia ruosteklöntsiä jotka viskoo signaalia laidasta toiseen, mutta oppia ikä kaikki. Alkuun jaksoi kaivella innokkaammin huonompiakin signaaleja, nykyisin on jo laiskistunut.

Tuohon johto-ongelmaan miulla ainakin autto se että laitoin aika napakasti johdon varren ympärille, ettei risujen osuessa johtoon anna tärskyjä liittimeen, aika harvakseltaan enää piippailee turhia, tai sitten aika kovaa pitää jo kelan tai johdon kolahtaa johonkin.

Pienen tauon jälkeen nopeahko piippausreissu lähistölle. Muutaman pullonkorkin ja foliopalasen lisäksi löytyi tämmöinen:





Norjalainen 1:n kruunun kolikko vuodelta 1970. Huikea fiilis oli kun tämä löytyi. Lieköhän norjalainen turisti hukannut lomareissullaan tai jotain.

Tervetuloa hullun harrasteen pariin. Mä oon myynyt jo yhden piipparin ja ostanut kaksi (kolme, jos pointer lasketaan mukaan) nälkä kasvaa kaivellessa.

Vaihteeksi metsätien reunojen koluamista. Muutamia 1990-luvun lantteja on löytynyt, mutta nyt menikin heittämällä oma kolikkoennätys uusiksi:





5 penniä 1920-luvulta. Viimeisestä numerosta ei selkoa saa joten varmuutta vuodesta ei ole. Mukavan kirkas piippi vain 5cm:n syvyydestä, kyllä säväytti!

Eiköhän ole 1920? Ei ole kauaa kun samanlainen 5p oli minunkin vanhin raha. Hieno löytö.

Tällainen vaakapunnus löytyi vanhan kyläkaupan pihamaalta. Painoa 98g.

Kiva puntti.kyllä mulle kelpais punnukset,mutta ei ole hetkeen löytynyt.

Hienon kuntoinen punnus

Täälki paljon haamupiippejä ja varsinkin rantojen läheisyydessä olevilla alavilla savipelloilla! Kaivaessa on savessa paljon ruosteenjäämiä ( järvimalmihiukkasia?) jotka antaa harhapiippejä! Voimalinjojen aluset taas tuppaa antamaan niitä myös..kerran kilahtaa mutta uusintaa ei aina tule! On eräskin kuoppa kaivettu, joka on piipannut lupaavasti ja kun se ruoesteseko savi on levitelty, on piipit hävinneet!..hyh hyh!

Nuo alavat rantapellothan on olleet entistä järven pohjaa aikoinaan!

Aikasemmin Mikä tämä on?-osiossa näytillä ollut 2 öreä vm. 1749 nyt myös tänne näkyville:





Lisäksi erään maatilan päärakennuksen etupihalta kahdessa tunnissa 13 kolikkoa, enkä ehtinyt edes puolia käymään läpi ennenkuin ilta pimeni. Huomenna jatkamaan.

Jatkoa siitä mihin eilen jäätiin. Jäänmurtaja-vitoset ovat ensimmäisiä laatuaan kokoelmassani.

N. 2 viikon ajalta muutama kolikko.



Tänää osui kelan alle tähän menneessä toiseksi vanhin kolikkoni: 1 penni vm. 1867

tarkistappa tuo penni, jos suorilla nauhoilla niin kuuluu top 60 joukkoon.
tuolta voit katsoa eron.
http://koti.mbnet.fi/jm78/1penni/1p186x.html