Tässä vähän tietoa tuosta legendasta. Siitä on niin monta versiota, kun on kertojaakin.
http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tari ... -kullasta/
Pata-aarre lienee mennyttä, mutta muita kätkettyjä kultapulloja etenkin espanjantaudin ajalta voi olla moniakin piiloissa. Myös kännipäissään rikottuja ja hukattuja aarteita lienee useita pitkin kultamaita.
Piipparoinnin kannalta itseäni on kiehtonut teoria Conrad Lihrin retkikunnasta 1868 ja etenkin retkikunnan maksamista Selwistä hopeista, jotka ajoittuvat rahallisesti aika mielenkiintoisiin vuosiin. Lihr oli rahapajan, muistaakseni apulaisjohtaja, tuolloin ja sai matkarahaa silloista rahaa aika paljon. Kovin suuria nimellisarvoltaan olevia rahoja retkikunnalla tuskin oli mukanaan, koska niillä maksettiin taloihin yöpymisiä ja ruokia, sekä tavarankuljetuspalkkoja. Ei ole selvillä, mistä Lihr rahansa lunasti, mutta jos hän sai ne suoraan rahapajan meistin alta, niin todellisia aarteita voi olla pitkin kairaa tänäänkin.
Niin. Koska tämä on ensimmäinen viesti tälle foorumille, niin täytyy sen verran esittäytyä, että. Harrastin hyvin aktiivisesti koko 1990-luvun kultahommia Sotajoella ja kultakuumetta ei ihan hetkessä hukuteta. Piipparointiin tutustuin jollain lailla vuonna 2000-2001, mutta mitään merkittävää en löytänyt. Tosin porukallamme olikin kone lähinnä ullakoitten purujen tarkastusta varten töissä, mutta joskus kävin Jyväskylässä Tuomiojärven rantaa koluamassa. Joku luokkasormus taisi olla paras saalis ja julmetusti kaksikymmentäpennisiä.
Kyllä kipinä jäi kytemään tuostakin vähästä ja oman koneen tilaan kevääksi ja varoiksi päädyin AT Goldiin, jos ehtisin joskus paria Lapin paikkaa tutkimaan, jotka jäivät kaivelemaan aikanaan. Omassa pihassakin on jo sata vuotta sitten metsittynyttä alaa keskellä vilkasta kauppapaikkaa, joten sen aion tutkia ensimmäisenä. Silmälöytöinäkin on tullut vastaan mm. 1916 10-penninen, että voi löytyä mitä vaan. Talokin on rakenettu vuonna 1876.
...Mutta eipä löytyny.