aarremaanalla.com

Kävin lasten ja niiden kaverin kanssa "etsimässä aarteita" takapihalta. Kaksi löytöä tuli, pullonkorkki ja tällainen jonka heti montusta nostaessa sanoin leikilläni tytöille, että "vanha Aarre, hevosenkenkäsoljen pätkä".
Piti sitten katsoa, miltä hevosenkenkäsolki näyttää oikeasti, kun jotain pronssin tyyppistä materiaalia tuo tuntui olevan ja ihme ja kumma. Täsmäävät aika täysin.

Tässä kuva sivusta:


Päältä:


Tässä kuva täsmälleen samanoloisesta, jollaisesta luulen tuonkin pätkän olevan.
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/A ... temIndex=4" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;

Kun piirtää tuon "oletetun koon" paperille, niin saa halkaisijaksi ehkä noin 6,5cm.


Läpileikkaus tuolle on myös lähes pyöreä. Kaventuu toista kärkeä kohden, kuten kuvista näkee.

Voiko nyt olla, että vanhin esine jonka löydän löytyy omalta takapihalta lasten kanssa leikkiessä, vai osaako joku sanoa mikä tuo todennäköisemmin on?
Museolle tuo pitää lähettää, jotta saa tiedon, ellei joku tyrmää ideaa hevosenkenkäsoljesta.

Laitanpa vielä tällaisen kuvamanipulaation. Kaventuminen täsmää tuohon allaolevan kuvan solkeen. Kaari on vähän tiukempi tässä, mutta käsityönä nämä on tehty 1000v sitten, eli kahta samanlaista ei ole.
Museovirastolle lähti myös mailia, jos niillä olisi kyvykkyys tyrmätä ajatus hevosenkenkäsoljesta.

Onhan siinä Siikajoella rautakaudella liikuttu, ainakin jokunen irtolöytökin näyttäis olevan. Eli siis miksipä ei... Varmuutta tuskin saat museoltakaan.

Tässä kuva millä tavalla hevosenkenkäsoljenkaari yleensä kiinnittyy nuppiin, se ei oikein täsmää ainakaan tuohon kuvamanipulaatioon
Eihän se kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että kyseessä olisi katkelma muunlaisesta vanhasta soljesta:

Tuohon Borssen solkeen ei ainakaan täsmää tuo kuvamanipulaatio. Pitäis ottaa kauemmas tuota alkua.
Museoviraston sivuilta löytyi joitain toisenlaisia, joihin täsmäisi paremmin ja jonka mukaan sijoitin tuon aika syvälle, kun ei noin hyvää kuvaa ollut, jonka borsse laittoi. (kiitos kuvasta!)

Tässä museovirastolta kuva:


Katsotaanpa, mitä museovirasto osaa sanoa. Sanooko ne jo suoraan, että "tuo mitään pronssia ole", raktorin varaosasta kyse.

Kun katsoo tuota oikein tarkasti, niin lähtee kaartumaan tuota nuppia kohden hivenen. Samoin katkeamispinta menee viistosti nuppiin päin.
Liekö kyntöaura joskus taivuttanut, on sen verran vähäisestä kyse... mutta voi olla toki yksi merkki soljesta lisää.

Tässä selventävä kuva: Piirsin "apuviivan" jotta taivutuksen huomaa paremmin. Eka kuvamanipulaation mukaan kulma pitäisi olla jyrkempi mitä apuviiva on, mutta lähinnä tuo "taipuu nuppiinpäin" on tarkoitus esittää.

Valehteleeko kuva, vai onko siinä havaittavissa tuollaisia koristeurituksia?

Saattaishan tuo olla vaikka rannerenkaan pätkäkin...

Kuva taitaa valehdella. Ei tuosta oikein käsissä pidellessä noita löydä.

Tänään tuli mukava vastaus museovirastolta:

Kuvassa on pronssista valetun vartaan katkelma, joka näyttäisi olevan poikki kummastakin päästä. Se on siis katkelma jostakin. Lisäksi se vaikuttaa olevan pinnaltaan hieman huonokuntoinen, joten onneksi et lähtenyt raaputtelemaan. En itse arvioisi sitä hevosenkenkäsoljen kappaleeksi. Sen sijaan en pídä mahdottomana, etteikö kyseessä voisi olla rannerenkaan katkelma, niin kuin foorumillakin näytetään ehdottelevan. Kyseessä voisi olla tällöin yksinkertainen, vanhemman rautakauden koristelematon rannerengas, mieleeni tulevat nuoremman roomalaisajan (noin 200-400 jKr.) rannerenkaat näin ensimmäiseksi. Tällaisen esineen kuvasta ajoittaminen on kuitenkin erittäin vaikeaa, ja arvioni voi mennä aivan väärin. Lisäksi tällaisten yksittäisten, katkelmallisten metalliesineiden ajoittaminen voi olla mahdotonta ilman muuta ajoittavaa ainesta. Jos siis maaperässä olisi ollut löytöpaikalla keramiikan paloja tms. materiaaleja, olisi ajoittaminenkin olla helpompaa.

Pätkä lähtee argeologille tarkempia arviota varten ja maankaivelu pihalla on nyt pannassa, ennenkuin argeologi arvioi tilannetta tarkemmin.
Tosin, eipä siellä pihalla enää muita signaaleita ole kun vuosien ajan siitä käynyt aina jotain kaivamassa. Tämänkin siellä olo oli lähinnä ihme. (eli on siellä vielä silti jotain, mitään kun ei saa koskaan täysin tyhjäksi)
Ja miksipä sitä nurmikkoon muuten, kuin metallinpaljastimen kanssa kuoppia edes kaivaisi.