aarremaanalla.com

GM4:sen äänimaailman opettelu kotipihan ympäristössä kävi jo ärsyttämään, koska 1900-luvun rautaromua tuntuu nousevan niin paljon, joten siirryin koluamaan nyt pääsiäisviikonloppuna yhtä noin 7,5 hehtaarin rehuheinäpeltoa kotipihani länsipuolella. Jos satunnaisia lyhyitä pihatestejä ei laske mukaan, niin harrastusta on takana siis parin tunnin tuokio lauantailta, 3-4 tuntia sunnuntaina ja reilu tunti vielä tänäänkin.

Suurin osa tähänastisista löydöistä on ollut rautanauloja sekä alumiinisia pullonkorkkeja/folionpaloja mitä ei huvita käydä valokuvaamaan, mutta tässä kourallinen parhaiten mieleen jääneitä esineitä sieltä kymmenien rauta/alumiiniromujen seasta.
Tarkemmin lueteltuna siis 1797 vuoden kuparikopeekka minkä takapuolella on Paavali ensimmäisen merkinnät, lähes tunnistamattomaksi syöpynyt 1948 vuoden vitonen, 1963 vuoden kymmenpenninen, kiväärinpatruunan takapuolikas missä on vielä ruutiakin sisällä, alumiininen napin sisäosa ilmeisesti jostakin nykyajan työhaalarista, ruostunut viskari ja noin 50 grammaa painava sulanut tinamöykky.





Tässä vielä lähikuvat parhaasta kolikosta 217 vuoden takaa:


Oli vaan niin kovin rupiseksi syöpynyt kappale, joten tuossa verrokiksi myös netistä löytynyt kuva paljon hyväkuntoisemmasta versiosta. http://www.ebay.com/itm/1034-RUSSIA-1-K ... 1189596357

Juuri se pääty pellostani on lähellä yhtä kotikyläni vanhimmista maatiloista mikä on perustettu kuulemma jo 1600-luvulla. Ehdin käymään läpi vasta noin 5-15 metriä leveän kaistaleen pellon siitä laidasta ja lisäksi vain pari kapeaa suikaletta pellon keskeltäkin, mitä kautta olin kävellyt naapuria kohti täältä peltoaukion vastapuolelta. Heh.. Olen yrittänyt liikkua mahdollisimman näkyvästi siinä maidemme rajalla, eli laitteessa voluumit täysillä ja ilman kuulokkeita, jotta touhu herättäisi myös sen laidan isäntien huomion. Jos jompi kumpi heistä tulisi vaikka katsomaan touhua lähempää, niin saisi samalla hyvän syyn kysyä lupaa kylän vanhimmillekin pelloille.
Jos ei sillä tekniikalla vielä nappaa, niin pitää kai käydä kysymässä lupia ihan suoraan syksyllä, jos olen ehtinyt kaivamaan siihen mennessä kaikki 14 omaa peltohehtaaria läpi. (Oman heinäpellon ja niiden kahden maatilan välissä on ainakin 4-5 hehtaarin kaistale viljapeltoa ja vieressä melkein sama määrä myös jotain 70-luvulla pellosta tehtyä koivikkoa.) Myös se edellisessä topicissani mainittu pintalöytö 2 kopeekkainen oli pellon samasta päädystä mistä tuo Paavalin kopeekkakin löytyi ja niiden kahden kolikon takia on herännyt jo kovat haaveet löytää sieltä lisääkin jotain tsaarienaikaista.

Se vaan vähän ihmetyttää, kun pellosta ei ole noussut vielä mitään messinkisiä tai pronssisia hevosvermeitä, koska niin moni muu harrastaja tuntuu löytävän semmoisia jatkuvasti. Rautanauloja, rautalanganpätkiä tai muuta sen tyyppistä roinaa on tuossa pellossa ainakin ihan tajuton määrä, koska laitteesta tulee niihin viittaava murahdus pahimmillaan noin 2-3 metrin välein enkä kaikkia jaksa enää edes kaivaa, koska se on muutenkin niin hidasta hommaa ilman pinpointteria.
Eihän sitä tiedä jos pellolla on sijainnut vaikka joku lato pari sukupolvea takaperin minkä jäännöksistä olisi levinnyt nauloja koko pelto täyteen isäukon tai hänen edeltäjiensä kyntöhommien takia. "Soivia kiviäkin" löytyy rasittavan paljon..

Ainoastaan tämä yksi sepän tekemä viskari erottui jotenkin edukseen sieltä tavanomaisten rautaromujen joukosta. Osaako kukaan ajoittaa sitä tarkemmin, vai onko tuo oikeasti edes viskari kun nuo kiinnityspiikit ovat niin pitkät? Muistan nähneeni aivan samanlaisen joskus myös tällä foorumilla.



Peltoaukion tämä puoli on ojitettu suosta viljelykäyttöön vasta 1800-luvulla, joten oman kotipihani ympäristöstä on varmaan jo vaikeampi löytää mitään yli 150 vuotiasta rompetta, mutta metsäpalstoilla on näkynyt onneksi myös useita kaskiraunioita, mitä olisi tarkoitus käydä tutkimassa tarkemmin sillon kun pelloille ei enää pääse pitkän heinikon aikana.

Siitä se alkoi ja paluuta ei ole
Kyllä tuo rautaesine on viskari.

Juu.. Aika koukuttavaa touhua tämä näyttäisi olevan, koska viime viikollakin kaivelin maata joka päivänä vähintään sen pari tuntia.
Samaisesta pellosta löytyi vielä kaksi kolikkoa, joista parempikuntoisempi oli selvä Nikolai ensimmäisen kopeekka 1855 vuodelta. Toisessa oli paksu vihreä kerros pinnassa ja kun sitä vähän rapsutteli hammastikulla, niin alta paljastui Aleksanteri toisen kopeekka samalta vuodelta. Hassu sattuma miten tulikin perättäisten tsaarien versiot juuri siitä transitiovaiheesta ja kopeekat olivat maassakin ehkä vain noin 20 metrin päässä toisistaan.



Tuosta verkkomaisesta hihna/vyökoristeesta ja muista vanhemmista vaskijutuista tykkäsin kuitenkin eniten tässä satsissa. (Kiinnikkeiden väliin mahtuisi noin 24 mm leveä nahkahihna) Kapine oli valitettavasti taittunut lähes 90-asteen kulmaan pellossa pyöriessään, mutta uskalsin taivutella sen melkein suoraksi vaikka patina vähän kärsikin ja taakse tuli pieni halkeama yhteen kohtaan. Saattaa olla ehkä hevosen remmistä, mutta muoto on mielestäni lähellä myös museoviraston joidenkin helavöiden solkiosan vieressä sijaitsevia koristepaneeleja. http://suomenmuseotonline.fi/fi/selaa?f ... geIndex=11



Heh.. Täällä Saimaan ja Laatokan välissä suosittiin toki aivan erinäköisiä helavöitä 1700-1800 luvuilla, mutta ehkäpä joku entinen isäntä olisi tehnyt vaikka oman yksinkertaistetun jäljitelmän pohjalaisvyöstä tai jotain vastaavaa.. Hämärä muistikuva niin kuin olisin nähnyt jonkun toisen löydöissä samankaltaisia vinoneliöreikiä, mutta en tiedä oliko täällä vai jollakin venäläisellä foorumilla.
Häränsilmäesinettä arvelin naaraspuoliseksi vaatteenhakaseksi, mutta onko niissä edes käytetty tuon kaltaisia kiinnityslenkkejä takana? Täällä foorumilla näkemissäni on ollut muistaakseni vain pelkkiä reikiä laidoissa. Tyylissäkin oli hieman jotain samaa kuin vaikka tässä karjalaisessa liivinhakasessa. http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/P ... LK/ES/1068

Varmaan pelkkää moukantuuria kun alle viikon sisällä peltopiippailun aloittamisesta ja vielä 300 metrin säteellä omasta kotitönöstä löytyy joku häränsilmäesine, mutta ei sentään yltänyt vielä viikinkiajalle saakka.

Lajitelman ruosteinen hihnankiristin, puukonterä, patruunanosat ja loput metallirenkaat näyttivät uudemmalta tuotannolta. (Sitä kyllä vähän ihmettelin, että miten tuli jo toinen sotilaskiväärinhylsy, missä on nallikin ehjänä..) Samasta pellosta on löytynyt tähän mennessä myös kuusi saranatappia, yksi saranan päätylenkki sekä lukuisia kappaleita valurautapadasta ja uunin arinasta, joten pakosti siellä on ollut joku rakennus mikä selittäisi myös hirmuisen naulamäärän siinä noin parin hehtaarin alueella pellon ylätasanteella. En ole viitsinyt reagoida alkuinnostuksen jälkeen enää muihin kuin voimakkaimpiin rautasignaaleihin, mutta silti on noussut jo ainakin 60-70 vääntynyttä naulaa ja paljon kaikenlaisia lattaraudanpätkiä jne.
Messinkisiä hevosvermeitä olisi ollut kiva löytää enemmänkin, mutta onneksi tuli edes tuo nikkelöity tuplakillutin. Näyttäisi olevan melko yleinen löytö ihan ympäri suomea, kun muistelen toisten foorumilaisten esittelemiä kuvia, mutta tietääkö täällä kukaan missä kohtaa valjaita tuon kaltainen osa on tarkalleen sijainnut? Itse arvelin, että olisikohan vaikka jonkunlainen jakokappale mäkivyöstä, koska sehän haarautuu hevosen takamuksen päältä yleensä ainakin kahdeksi tai kolmeksi ohuemmaksi hihnaksi sivusuuntiin. Yritin googlata löytöpäivänä kuvia valjastetuista hevosista, mutta juuri tuota osaa niissä ei valitettavasti näkynyt..

Kaikki vanhimmat tavarat ovat löytyneet siis tuosta peltojen rajakivikossa kasvavan yksittäisen koivun ja pidemmän paalirivin välimaastosta mikä on korkeammalla kuin muu osa pellosta. Metallimäärä alkaa selvästi laskemaan sähkölinjaa lähestyessä ja siitä tännepäin. Lukuunottamatta tietenkin repäisykorkkien kaltaisia roskia, mitä heinäntekoväki on kylvänyt aikoinaan ihan joka puolelle peltoa. (Mittasin äsken kaiken sieltä keräämäni alumiiniromun ja kokonaispainoksi tuli huikeat 347 grammaa, mutta muutamat satunnaiset rasvatuubinjämät kerryttivät kokonaismassaa toki helpommin kuin pelkät korkit. Rautaakin olisi ollut yhteensä varmaan joku 10 litran ämpärillinen, mutta jätin suosiolla kaikki isommat kappaleet pellonreunoille tai sähkötolppien juureen.)



Tämän reunan alavampi kohta on jonkun verran nuorempaa suosta ojitettua peltoa, mutta silläkin alueella on jo melkoinen historia. Kuulin vasta tänä keväänä, että samasta notkosta on käytetty surmansuo nimitystä vielä joskus 30-40 luvulla. Luulin aluksi, että se liittyisi jotenkin isovihan aikana kuolleisiin ihmisiin tällä alueella, mutta sain äskettäin uutta tietoa, että nimi johtuukin oikeasti siitä kun siellä oli tapettu 1800-luvulla yksi mies silloisten isäntien välisissä rajakiistoissa. Perhanan isäukko meinasi pimittää koko asian, jotta paikan aikaisempi nimitys unohtuisi lopullisesti, mutta onneksi lipsautti sen vahingossa erään keskustelun aikana.
Itse olen tykännyt aina kovasti kaikesta tuommoisesta hurjemmasta paikallishistoriasta ja aloin nytkin jo vähän spekuloimaan, että pellon vanhat rautaromut saattavat olla peräisin vaikka saman äijän tönöstä, jos se tuhottiin murhan aikoihin. Parissa isommassa kuopassa näkyi kuitenkin selvä palanut kerroskin ehkä jossakin lapionterän syvyydessä ja esimerkiksi tuo pieni messinkirenkaanpätkä irtosi aivan sen tumman raidan vierestä.

Peltopanoraaman lisäkuriositeettina voisi mainita sen, että keskellä näkyy kauempana vuori minkä huipulle on hakattu Uudenkaupungin rauhan merkintöjä ja siellä on myös joku kivikautinen kalliomaalauskin toisessa kohtaa. Saman kallion juurella sijaitsee järvi minkä laskujokien kautta on kuulemma mennyt muinainen kauppareitti Laatokalta Saimaalle, mutta hieman ärsyttää kun lähes kaikki järven tämänpuolisten rantojen pellot oli istutettu puita täyteen jo ennen syntymääni, tai myyty mökkitonteiksi joten siellä olisi varmaan aika haasteellista käydä piippailemassa. Testasin oikeastaan jo vähän tuossa lähimmässä koivikossa peltoni takana, mutta puiden juurella kasvaa niin tiheässä horsmaa ja koiranputkia, ettei kelaan saa kunnollista sivuttaisliikettä.
Omien tiluksieni ja vuoren välimaastossa on jäljellä tietääkseni vain yksi aktiivikäytössä oleva rantapelto reilun kilometrin päässä, mitä myös oma isäni vuokraviljeli muutamana kesänä yli 20 vuotta sitten, mutta muistan hänen sanoneen että lähimpänä rantaa olevasta kohdasta nousi kyntäessä aina jotain nyrkinkokoisia kuonakappaleita mitä syntyy isompien ahjojen tai masuunin tulipesissä, joten paikka saattaa olla ehkä liian rautapitoinen tämän harrastuksen kannalta. Olisi kuitenkin tarkoitus testata sekin pelto vaikka joskus syyskaudella.

Taivaalla näkyi sunnuntaina erikoinen suihkuvanaspiraali Laatokan/Valamon yläpuolella kiertelevästä Tupolev-koneesta, joten otin yhden kuvan myös omaa pihaani kohti. Messinkiristikko ja yksi kolikoista löytyivät aikaisemmin juuri samasta kumpareesta missä lapioon nojaava GM4 kököttää, eli piti hyvin paikkansa se kokeneempien harrastajien vinkki, että pelloista kannattaa tarkistaa etenkin kaikki korkeammat kohdat.. Kävelin kaikki pellon "hotspotit" viikon aikana jo monta kertaa ristiin rastiin ja nyt ei ole enää pariin päivään tullut mitään erikoisempaa, joten eiköhän tuo pelto saa jäädä jo tauolle.