aarremaanalla.com

Tällaisen tarinan olen joskus kuullut , että vuoden 1917 tienoilla olisi Suomesta ollut menossa kultakuljetus Ruotsiin veneellä. Kuljettaja olisi kuitenkin upottanut suurimman osan lastista jonnekin Ahvenanmaan saaristoon ja osan ottanut itselleen ja häipynyt joko Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Tiedon upotetusta kullasta tämä kuljettaja oli lähettänyt siskolleen kirjeessä jossa oli kerrottu minkä saaren lähistöön aarre on upotettu ja tuntomerkit mitä saarella on aarteen suunnalla. Myöhemmin kaksi nuorta miestä oli löytänyt tämän kirjeen kyseisen siskon talon vintiltä. Kun nuoret olivat vieneet kirjeen näytille oli (Siinä vaiheessa jo vanha ) nainen hermostunut ja ottanut kirjeen, repinyt sen palasiksi ja polttanut. Tämän jälkeen asiasta ei saanut enää puhua. Itse olen kuullut tarinan nimenomaan näiltä kahdelta jotka kirjeen löysivät. Ikävä kyllä toinen heistä on jo kuollut eikä toinen muista edes mistä saaresta oli kyse. Molemmat heistä silti vakuuttivat tarinan olevan totta(Tiedä nyt sitten onko se totta vai ei). Kysymys kuuluukin,että jos tarina olisi tosi ja kullan sattuisi löytämään niin kenelle se kuuluisi ja saisiko siitä mitään palkkiota?

Ottamatta kantaa tarinan todenperäisyyteen, on kysymys mielenkiintoinen.

Käsittääkseni muinaismuistolain 100 vuoden raja on voimassa tässäkin tapauksessa, eli kiire alkaa tulla.
Periaatteessa löytö pitäisi löytötavaralain mukaan viedä löytötavara toimistoon (arvo yli 20 eroa).
Jos kukaan ei tavaran perään kyselisi 3 kuukauden kuluessa siirtyisi omistusoikeus löytäjälle.
Jotenkin tälleen teoriassa, miten lie käytännössä kävisi?
...tietysti voin olla aivan väärässä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1988/19880778
http://www.meriarkeologinenseura.fi/meriargeologia.html

Anna pieni vinkki,niin voisin käydä kurkkaamassa!
Tuli tuo sukelluspukukin hankittua Huutonetistä!

En usko että tuo 100 vuoden raja mitään haittaisi. Koska tarinan mukaan kulta on ihan harkkoina.Joten jos MV haluaa tuollaisen löydön lunastaa niin tulisi aika kalliiksi. Ja Raibanille vihjeeksi:kulta on kuulemma upotettu reilun kymmenen metrin syvyteen.Hieno on puku,mutta eipä noilla taideta enää sukeltaa kun ne painaa niin julmetusti. Itse olen miettinyt tarinaa aina aika ajoin ja myös siitä kysellyt (syy miksi tännekin kirjauduin useamman vuoden sivusta seuranneena). Tarinaan kuuluu asiota mitkä tahallaan olen jättänyt pois,ettei vaan tulisi paljastettua liikaa tietoa.Haluan pitää portin auki itselleni,että jos joskus haluaisikin lähteä Indiana Jones tyyliseen aarteenetsintään. Sillä kuka nyt ei rakastaisi kunnon aarretarinaa ja etsimisen tuomaa jännitystä.

Tuli eilen keskusteltua taas tämän kirjeen löytäneen herran kanssa ja hänen muistin mukaan lasti olisi ollut kultaharkkoja ja suomalaisia kultakolikoita. Kulta kuului kuulemma ihan Suomen valtiolle. Ja se haluttiin siirtää turvaan kun Venäjällä oli vallankumous käynnissä ja Venäjän joukot alkoivat siirtyä suomeen. Tiedän että valtion kultaa on viety aikoinaan Ruotsiin, mutta se tapahtui vasta 40-luvulla ja hoidettiin ilmateitse. Olisikin kiva tietää onko kultaa viety Ruotsiin siis jo 1917 tienoilla. Kuljetukset ovat olleet salaisia ,mutta luulisi niistä silti olevan jotain tietoa jollakin historian tutkijalla. (Jos siis on totta).

"Kultasormukset isänmaalle
Täällä kaukana kotoa tuumin yöllä päivystävänä upseerina isänmaan asiaa ja ehkä alkavia taloudellisia vaikeuksia. Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä miljoonia maanpuolustukseen.

Reservin vänrikki Jussi Lappi-Seppälä"

"Tuolloin – kevättalvella 1940 – kansalta kerättiin yli 300 000 kultasormusta ja tuhansia muita kultaesineitä.

Keräyksen tuloksena Puolustusministeriölle luovutettiin yhteensä yli 1750 kiloa kultaa. Tulos oli suuruudeltaan varsin merkittävä: kultamäärällä olisi saanut hankittua 30 hävittäjäkonetta tai saman verran 75 mm ilmatorjuntatykkejä. Sormusten lahjoittajia kannusti ajatus kotiseudun ilmapuolustuksen vahvistamisesta.

Keräyksen tulosta ei kuitenkaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin ennen jatkosodan syttymistä. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista. Hyvistä aikeista huolimatta kulta jäi makaamaan Suomen Pankin holviin. Arkaluontoisesta asiasta vaiettiin sodanaikaisen sensuurin turvin.

Kullan kohtalosta ei kyselty moneen vuoteen, mutta vuonna 1944 valtioneuvosto ryhtyi venäläismiehityksen pelossa puuhaamaan kultalastin siirtoa ulkomaille. Samana kesänä käynnistettiin salaiset kuriirikuljetukset Malmin lentokentältä Tukholmaan. Syksyllä 1944, välirauhasopimuksen jälkeen kyseinen lentokenttä suljettiin, mutta kultakuljetuksia jatkettiin Hyvinkään sotilaskentältä. Valtaa sodasta toipuvassa Suomessa pitivät tuolloin valvontakomissio ja uusi hallitus.

Tukholmassa kulta varastoitiin aluksi Suomen lähetystön kellariin, josta se sittemmin siirrettiin pankkiholviin. Kullan hyödyntäminen tuli ajankohtaiseksi syksyllä -45, kun Suomi oli ajautunut valuuttapulaan. Suomen Pankki tarjoutui ostamaan kultaerän valtioneuvostolta silloisella 140 miljoonalla markalla. Pankki myi suurimman osan kullasta ruotsalaisille ja ilmoitti rahoittavansa saaduilla 4 miljoonalla kruunulla kansanhuollolle tärkeitä hankintoja, lähinnä viljaostoja. Osa kultakoruista myytiin kotimaiselle kultasepälle sulatettavaksi. Valtion saamat rahat tuloutettiin ”satunnaisena tulona”.

Vihkisormuksensa ja muut sukukalleutensa isänmaan hyväksi lahjoittaneet kansalaiset eivät välttämättä koskaan saaneet tietää mihin heidän kultaesineensä päätyivät. Saattaa olla, että he eivät olisi pitäneet kuulemastaan. Historiallisesti arvokkaimmat kultaesineet myytin näet Kansallismuseoon ja maakuntamuseoihin nimellisellä arvolla.

Kultakeräystä selviteltiin perusteellisesti 50-luvulla, mutta sen jälkeen paperit hautautuivat Suomen Pankin holveihin. YLE:n radio-ohjelmaa varten 80-luvulla esiin kaivetut asiakirjat osoittavat, että vaikka kultaa ei käytetty alkuperäisen tavoitteen mukaisesti ilmapuolustukseen, keräyksessä ei ollut kyse huijauksesta. Keräyksen tuotto jäi vain realisoimatta sodasta aiheutuneiden muuttuneiden olosuhteiden takia. Kauppoja ei saatu aikaan ja tuotto jäi käyttämättä kansan tarkoittamaan kohteeseen."

http://kullervokalervonpoika.wordpress. ... rmuksella/

Ja lisää vettä myllyyn

http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/aa ... ti/a785956

fastback kirjoitti:Tuli eilen keskusteltua taas tämän kirjeen löytäneen herran kanssa ja hänen muistin mukaan lasti olisi ollut kultaharkkoja ja suomalaisia kultakolikoita. Kulta kuului kuulemma ihan Suomen valtiolle. Ja se haluttiin siirtää turvaan kun Venäjällä oli vallankumous käynnissä ja Venäjän joukot alkoivat siirtyä suomeen. Tiedän että valtion kultaa on viety aikoinaan Ruotsiin, mutta se tapahtui vasta 40-luvulla ja hoidettiin ilmateitse. Olisikin kiva tietää onko kultaa viety Ruotsiin siis jo 1917 tienoilla. Kuljetukset ovat olleet salaisia ,mutta luulisi niistä silti olevan jotain tietoa jollakin historian tutkijalla. (Jos siis on totta).

Kyllähän tuo paikka varmaan löytynee,jos pudotus paikka olisi suunnilleen tiedossa?Metallietsintä kyllä varmaankin tarvitsisi isolla kelalla.

Jos tarina on totta ,niin en epäile etteikö löytyisi. Pitäisi varmaan vaan olla jotain kokemusta laitesukeltamisesta. Tällä hetkellä lähinnä kiinnostaa tietää onko tuolloin tehty jotain kuljetuksia ja jos on niin silloin itselläni ei ole enää epäilyksiä tarinan aitoudesta. Joten jos joku tietää jonkun joka tietäisi mahdollisesti tällaisista asiosta voi vinkata tähän suuntaan.

Tuossa olisi yksi foorumin kaveri joka innostuu asiasta kun asiasta ja harrastaa laitesukellusta,pistä yv:tä.
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... =15&t=3430

kiva tarina...

mulla ois semmonen muistikuva että ruotsalaiset miehitti ahvenanmaan 1918 ja sitä ennen jo ruotsilla oli toimintaa siellä. eli ruotsin laivasto oli ahvenanmaalla jo ennenkuin tuo varsinainen sota alkoi. se oli tää ahvenanmaa ja länsipohjaselkkaus jos jotain siitä kiinnostaa lukea.

eli virallisesti ruotsi oli turvaamassa ahvenanmaan ruotsinkielistä väestöä, epävirallisesti halusi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ottaa ahvenanmaan itselleen. sodan päätyttyä oli ilmassa vaihtokauppa, jos ruotsi pitäisi ahvenanmaan ja suomi saisi "länsipohjan" eli suomalaisväestön asuttamat alueet ruotsissa sielä tornionjokilaakson suunnalla. (eli samaa seutua missä suomalaiset olivat asustelleet jo vuosi tuhat tai pari. siitä voi lukea tuosta muinaiskuninkaat ketjusta... ) mutta ruotsalaiset vetäytyivät kun valkosia tukevat saksalaiset nousivat maihin ahvenanmaalle. (sen verran viikinkiveri oli jo laimentunut.. )

en oikein usko tuohon tarinaan. ruotsi oli aika vetäytyvän negatiivisessa roolissa suomen kannalta. olisi ollut valkosien parempi lähettää kultansa saksaan, tai punaisten kultansa venäjälle kuin ruotsiin. ja jos ruotsi oli jo ahvenanmaalla tokkopa sitä kultaa olisi ruotsiin asti siirretty, kun ahvenanmaallakin oli jo porukkaa.

toinen asia kullan lähetys 1917 vuonna olisi ollut aika ennenaikaista kun sota ei ollut vielä alkanutkaan ja rahaa tarvittiin kotimaassakin järjestäytymiseen.

tuo tarina sopisi paremmin 1940-luvulle väliaikaishallituksen kulta alkupääomaksi. siitä nyt on ainakin ollut jonkinverran juttua aikaisemminkin.

mutta nämä nyt oli minun pohdintojani, joihin en aina usko itsekkään

Ihan hyviä pointteja.Itse tarinahan ei sinänsä kerro kunnolla miksi kulta olisi viety Ruotsiin ja oliko se edes sen määränpää.(Mitä aikaisemmin kirjoitin on lähinnä oma ajatus tapahtuneen syistä). Myöskään vuosi ei ole täysin tarkka voi olla että olisi tapahtunut jo 1916,sitä ennen en usko sen tapahtuneen. Enkä itsekään ole vielä aivan 100% varma tarinan aitoudesta. Lähinnä juuri kuljetusten takia,että onko niitä ylipäätänsä tehty? Onko Suomen pankista sirretty tuolloin kultaa pois? Totuushan silti on ,että suurin osa Suomen valtion kultavarannoista ei ole tälläkään hetkellä Suomessa vaan ulkomailla eri pankeissa ja holveissa.

Enpä jaksaisi uskoa että 75 mm itko olisi ollut hävittäjäkoneen hintainen. Kymmenesosan siitä muistini mukaan. Kullan kohtaloa on monta kertaa koitettu selvitellä. Nätisti on naamioitu harkkojen tie ja kullan arvokin tipahti murto-osaan. Molemmissa tapauksissa joku paskaporukka sai ne kähmittyä.Ja tuskinpa niitä kultasepille annettiin. Seuratkaapa kullan unssihintaa vuodesta 30-46.Kansainvälisesti tietenkin. Ei paljon heilauttanut maailman kultapörssiä vaikka risteilijä upposi sota-aikaan jäämerellä ja nostettiin pienen aikaa sitten. Kyse oli tonneista1 Samoin Espanjan rannikolta valtava hopea ja kultahaaksirikon tuomitseminen epsanjalle vaikka ryöstivät sen eteläameriikasta.Muistetaan kuitenkin kaiken louhitun ja huuhdotun kullan kuutiometrimäärä. Mahtuisi mummonmökkiin kerralla. Kerrotaan.Siirryn lätkään.

Tänään sitten ottivat yhteyttä tuolta Suomen pankista ja halusivat kuulla tarinan. Lupasivat lähettää alkuviikosta jotain tietoa sähköpostiin. Saas nähdä mitä nyt sitten tapahtuu.

Aika jännä tilanne,kun iso koneisto lähtee liikkeelle,jos tuo kultakätkö joskus vaikka löydettäisiin Valtion toimesta,saisit varmaankin upean kunniakirjan seinälle

raiban kirjoitti:Aika jännä tilanne,kun iso koneisto lähtee liikkeelle,jos tuo kultakätkö joskus vaikka löydettäisiin Valtion toimesta,saisit varmaankin upean kunniakirjan seinälle

Tai 500 ekeä. Ei tule paha mieli muille

Onneksi MV:llä ei olisi mitään perusteita ottaa tuota itselleen. Toisekseen niillä tuskin olisi varaa lunastaa sitä. Ja kolmanneksi jos kulta on olemassa ja löytyy niin se kuuluu periaatteessa Suomen pankille joka kylläkin joutuu maksamaan löytöpalkkion, joka muistaakseni on jonkinlainen prosentti osuus. Mutta turha tässä on mitään vielä spekuloida. Odotetaan nyt mitä sieltä tulee. Ehkä ne vahvistaa sen että mitään kultaa ei ole edes siirretty tuolloin.

No nyt on tutkittu ja hutkittu noita SP:n lähettämiä tietoja. Ei niistä kyllä hullua hurskaammaksi tullut. Ainoa asia mikä kiinnitti huomion oli vuoden 1917 tilinpäätös, jossa oli merkitty suomessa olevan kullan määrä ja muoto. Suomalaisia kultakolikoita 28,511,410.00 mk arvosta, ulkolaisia kultakolikoita 13,592,708.13 mk arvosta, lyömätönta kultaa (tähän kuuluu siis harkot) 525,090.56 mk arvosta. Aika vähän näyttäisi olleen tuota raaka kultaa pankilla joulukuussa 1917.

Puhuin eilen pitkän tovin puhelimessa Suomen pankissa työskentelevän Juha Tarkan kanssa, joka on kirjoittanut kirjan SP:n historiasta. Hän oli erittäin kiinnostunut aiheesta. Sanoi että ei kirjaa kirjoittaessa ollut kiinnittänyt huomiota tuon aikaisiin kuljetuksiin koska kullan vieminen pois maasta oli kiellettyä vuoden 1914 jälkeen. Piti silti tarinaa mahdollisena ja lupasi käydä läpi arkistoja. Sanoi kyllä että työ voi kestää pari kolme kuukautta. Ei auta muu kuin jäädä odottamaan miten juoni tiivistyy.

No nehän alko sitte rattaat pyörimään tarinan osalta mukavasti.
Jospa siitä jotain dokumenttia löytyisikin.

Jos jotain todisteita löytyy niin taitaa mun kesä mennä sitten Ahvenanmaalla.

fastback kirjoitti:Jos jotain todisteita löytyy niin taitaa mun kesä mennä sitten Ahvenanmaalla.

Ollaan tulossa myös viikoksi Juhannuksena Getaan pohjoiseen,otan varmuuden vuoksi räpylät mukaan
Kattelen sivusilmällä sitä riimukirjoituskiveä,jonka myös lupasin löytää P.Maaraselle!

Toivottavasti kumpikin löytää etsimänsä.

fastback kirjoitti:Jos jotain todisteita löytyy niin taitaa mun kesä mennä sitten Ahvenanmaalla.

Siinähän elät unelmissa.
Samat paskarattaat ne nytkin lähtee pyörimään. Muilta salassa tietenkin. Sitten ilmoitetaan että juttu on aiheeton.
Sut unohdetaan täysin aiheen ulkopuolelle, ja jos niin uskomattomasti käy, että kulta löytyy, häviää se äkkiä taas jonnekkin "isonrattaan" taakse.
Ja et saa kuin hyvällä tuurilla lämmintä kättä

Valitettavaa mutta näin se menee.

En ole katkera enkä kateellinen. Mulle se on se ja sama vaikka miljonääriksi muuttuisit tuon vuoksi. Onnittelisin tietenkin siinä vaiheessa hyvin pelatuista korteista
Mutta tarkoitinkin että ei siinä tavallinen kansalainen paljon merkitse jos valtio lähtee jotain juttua tutkimaan