aarremaanalla.com

Oltiin eilen tulossa Corralejon chico-rannalta piippailemasta vaimon kanssa hotellille. Piippari oli varsi lyhkäsenä kassin päällä. Viejon rannalla hyppää nuorimies kohti huutaen "Excuse me, sir. Is that metal detector". Se selittää, että vaimon vihkisormus hukkui hiekkaan. Sormuksensa hukannut nainen hyppää selittämään, että nuin se vaan vhiiuuu lensi sormesta. Mies piirtelee jo kantapäällä etsintäalueen rajoja rantaan. Venyttelen F5 täyteen mittaansa, tsekkailen maabalanssin ja tarkastan diskriminoinnin. Noin metrin päässä aloituskohdasta eka piippi, 19, alumiiniroskaa? Kaivan kassista pinpointterin ja rantakauhan. Nainen on jo kyykistynyt kaivaakseen käsin. Varoitan häntä, että hold on, siellä voi olla jotain terävääkin. Pinpointterin näyttämästä paikasta kauhaistu hiekka valuu kauhan reijistä ja jäljelle jää musta kivi ja valkokultainen kivisormus. Ensimmäinen kultainen! Nainen kiljuu riemusta, poimii sormuksen ja hyppii tasajalkaa. Auringonottajat ja läheisen rantaravintolan väki aplodeeraavat ja tuuletan hölmönä F5 pään päälle nostaen. Nainen hyökkää kimppuuni halaamaan ja aviomiehensä kaivelee jo seteleitä lompakostaan ja ojentaa 20 euroa. Oma vaimoni on kaivanut kameran repustaan, ja pyytää naista kuvaan minun ja piipparin kanssa. Seuraavaksi onnellinen aviomies työntää kännykkänsä vaimolleni ja tulee poseeraamaan toiselle puolelleni. Hekin saavat kuvan muistoksi. Olen hetken sankari. Laitan piipparin kuljetuskuntoon, ja jatkamme omaa matkaamme.

Hienoa, upeaa

JEEEEE!!!

Ihannematka

Huikee tapaus, hienoa!

Hienoa, välillä toisen riemu on se paras palkinto..

Aivan loistava tapaus ja hieno tarina.

Tarvii varmaan ens kesänä mennä tyrkylle isolle uimarannalle. Vihkisormukset ja miesten sormukset a20€ ja muut naisten korut hyväntekeväisyytenä

sitte mä heräsin ja päästin kissan pihalle...
ei vaiskaa hyvä homma.

Mukava juttu josta tulee mieleen oma kiva juttu loppukesältä kun olin piipparoimassa eräällä pellolla oikeastaan kaupunkiympäristössä, siihen tuli sitten ehkä tunnin huispattuani lähelle iäkkäämpi rouva, joka kertoi, että oli hukannut sakset jonnekin lähistölle. Lupauduin tulemaan tsekkailemaan ja kohta kun hän tuli takaisin niin mentiin kaupungin kylvämälle kukkapellolle, josta sai vapaasti ottaa kukkia kotiinsa. Pelto oli kooltaan noin 50 x 100 m ja rouvan osoittaman alueen mukaan etsintäalue oli " tuosta rouvasta tännepäin" eli puolet pellosta. Sakset olivat jonkinlaiset erikoissakset 1960 -luvulta joita hän oli käyttänyt työssään ja pitänyt taskussaan aina ja ne olivat muisto niiltä ajoilta. Piipparoimaan ja ehkä viisi minsaa meni ja löytyi yksi ruostunut mutteri... Rouva menetti toivonsa ja halusi lähteä ja sovittiin että hiukan vielä piipparoin ja jos löytyy niin jätän läheiselle kivelle. Lisää heiluttelua ja ne löytyi; oudot kärjestään taivutetut rst sakset, olisivatko olleet esim. leikkaussalisakset. Anyveis, mulle tuli hätä että nyt rouva ehti jo mennä kotiinsa mutta oli vielä siellä ainakin 100 metrin päässä ja karjaisin: LÖYTYI! Vastaus oli: MITÄÄÄÄH! eikai uskonut ja luuli että hönötän. Ehkä paras löytöni tähän asti, piippariudessa.

Onnea! Oli varmasti mahti tunne kun sormus löytyi jatkakaa samaan malliin