aarremaanalla.com

Heippari, eli kysymys kuuluu, mitä metallinetsintä sinulle merkitsee? Minulle tuo harrastus tarkoittaa, iloa, rentoutumista, läsnäoloa, jännitystä, riemua, kehittymistä, opiskelua, ulkoilua, uusia kokemuksia jne. Olen kaverin kanssa puhunut harrastuksen sisälle kätkeytyvästä terapeuttisuudesta. Tuo terapeuttisuus, korostuu läsnäoloharjoituksina ihan huomaamatta piippailun ohessa. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet hyviä läsnäolossaan, mutta nykyinen kehitys, paineet, arjen kiire, informaatio, työmyyräily ovat syömässä tilaa tuosta sinulle varatusta ajasta. Ajasta itsellesi, ollaksesi läsnä vain itsellesi. Piippailussa tuon läsnäoloharjoitteen voi havaita intensiivisenä keskittymisenä ja esim. ajan kiitämisenä. Itseni on hankala piipatessa palata huomenna esitettäviin ryhmätöihin tai muuhun piippailun ulkopuolella oleviin seikkoihin. Koukuttavaa kyllä, onko koukku ruosteinen vai kultainen se jää kunkin itsensä pohdittavaksi.

Eikös tuo liene jonkin sortin irtautumista/rentoutumista arjen kiireessä ja myös jo edellä mainittuja asioita.

Käy samalla lähes huomaamatta oivana liikuntamuotona, moni kilo on vähempänä ja kunto huomattavasti entistä parempi.

Hitsi kun vaan aina kerkeäisi/jaksaisi harrastaa pitkien työpäivien jälkeen tätä jaloa harrastusta..

Kopioin tähän itseäni toisesta topicista :

" Itselle ainakin iso osa tätä harrastusta on se kun metsässä vääntää etsimeen virrat päälle ja lähtee liikkeelle niin kaikki arkinen ***** unohtuu, jotenkin sitä vaan keskittyy niin täydellisesti tähän hommaan. Välillä ihailee maisemia ja ihmettelee luontoa, metukkaeväsleivät kannon nokassa ja termarista kahvia päälle. Välillä polttelee kevyt spaddua ja ihmettelee että missähän helevitissä mä oon ja missähän muija menee...

Ollaan pyritty välttämään " suorittamista ", semmonen pelko että tosi mukavasta harrastuksesta häviäisi hauskuus sen myötä. Tottakai taustaselvitystä tehdään, joskus paljonkin, ennen ja jälkeen keikan mikä on kanssa meille iso osa metallinetsinnän hauskuutta. Haaveita ja tavoitteita on tottakai... joskus vielä löytyy poterosta se sivuvaunu zyndappi, tuttu korkkareista "

Tähän täytyy vielä lisätä että joka kerta sykähdyttää vanhojen arkisten esineiden upea koristelu ja käsityötaito. Sitä alkaa funtsimaan ja arvottamaan juttuja erilailla kun seisoo pellossa valettu, viilalla taidokkaasti koristeltu multainen solki lapasessa avaruusajan tuulipuvussa ja digitaalietsin kourassa kelaten että näillä samoilla jalansijoilla on satoja vuosia sitten seisonut mies tai nainen joka on tämän kadottanut. Sama paikka mutta kuitenkin ihan eri maailma.

Itelle se merkitsee rentoutumista arjesta. Termariin kahavit ja reissuun joskus nuotio, löydöt nostavat kummasti mieltä mutta joskus on mukava istahtaa kannon nokkaan ja poltella tupakki tuumailla ja nauttia luonnon rauhasta.

lapland relics man kirjoitti:Itelle se merkitsee rentoutumista arjesta. Termariin kahavit ja reissuun joskus nuotio, löydöt nostavat kummasti mieltä mutta joskus on mukava istahtaa kannon nokkaan ja poltella tupakki tuumailla ja nauttia luonnon rauhasta.

Juurikin näin saa olla luonnon kanssa sinut.