aarremaanalla.com

Hei, kaikki Pohjois-Karjalaiset piipparit joita kiinnostaa militaria.

Olen tehnyt paljon tutkimustyötä koskien ilomantsin sodan vaiheita ja mahdollisia taistelupaikkoja.

Alueet ovat sellaisia joissa suurella todennäköisyydella ole käyty tutkimassa ainakaan piippareilla. Kyseisiä alueita ei löydy nimeltä nyky kartoistakaan. Kysynkin nyt olisiko teillä mielenkiintoa lähteä yhteistuumin tutkimaan ko alueita tänä syksynä ja myöhemminkin.

Mikäli kiinnostuit tai haluat jakaa ja vaihtaa tutkimustietoja tai vaikka karttoja
Ota yhteyttä YV:llä ja jutustellaan lisää.

T: Piippailija Joensuusta

Nuo sotapaikat/taistelupaikat on sitten rauhoitettuja piipparoinnilta joten en suosittele sinne menemään.

Ko paikat eivät ole MV:n merkitsemiä eikä paikoissa ole muistomerkkejä eikä hauta paikkoja. Paikat ovat tienvarsia järvien ja lampien rantoja tai metsiä joissa tiedän olleen sodan aikana toimintaa...

Onko nämä paikat jollain lailla suojattuja ?? jotain jäänyt sitten minulta lukematta... Eli koko itä-suomiko on rauhoitettu tutkimiselta ja piipparoinnilta. ??

On ne ja niistä vastaa puolustusvoimat.

Tästä aiheesta oli keskustelua viime syksynä.

Hakemalla löytyy näiltäkin sivuilta paljon tarinaa, tulkintoja ja kinailua siitä mitä taistelualue noin piippailijan näkökulmasta tarkoittaa. Kannattaa lukaista ne ennen lähtöä, löytyy sieltäkin niitä luvallisiakin alueita yllinkyllin. Sitten kun lisäät pakettiin vielä paikallismuseoiden tulkinnat aiheesta niin huomaat, ett taistelualue käsitteenä on perin monin tavoin tulkittavissa.
Viimeisiin sotiin liittyvä piippailu on aina ollut vähän huonossa maineessa ja sen takia niistä puhutaan harrastajamääriin nähden kovin vähän.. Ehkäpä osittain tästäkin syystä taistelualue-määritelmänä saa monenlaista tulkintaa museoammattilaistenkin suussa.

"Ovatko kaikki sotahistorialliset kohteet suojeltuja?
Kiinteinä muinaisjäännöksinä muinaismuistolailla rauhoitettuja ovat ensimmäisen maailmansodan kohteet
mukaan luettuna vuoden 1918 sisällissota, ja sitä vanhemmat erilaiset sotahistorialliset kohteet.
Toisen maailmansodan aikaiset ja sitä nuoremmat sotahistorialliset kohteet eivät ole rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Niitä arvostetaan kuitenkin yleisesti sotiemme ja yhteisömme historiasta kertovina kohteina.
Rauhoittamattomilta sotahistoriallisilta kohteilta löytyvät esineet voivat liittyä vielä eläviin sukuihin, perheisiin ja jopa yksityishenkilöihin. Jotkin sotahistorialliset kohteet ovat myös vainajien leposijoja. Niiden kohdalla on muistettava kunnioittaa hautarauhaa."

http://www.nba.fi/fi/File/1786/muinaisj ... niopas.pdf

Tätä juuri itsekkin pähkäilin , että on melko monipiippuinen case.

Karkeasti siis alueet joilla ei ole puolustusvarustusta kuten vallihautoja, ampumakuoppia,korsuja yms saa tutkia.

Jussin linkkaamaa miniopasta kun seuraa niin ei mene pahasti metsään vaikka metsässä olisitkin

Näin vinkkinä, kannattaa jättää kaikki puutarhalapiota suuremmat kaivuuvälineet autoon, kaivella varoen ja peittää jälkensä. Paljon käy porukkaa noillakin saloilla ja jäljet ovat paikoitellen sen mukaisia...

Tässä esimerkkinä jos sotapaikoilta kantaa ammuksia kotiin.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013091 ... 9_uu.shtml
Kyseisestä tapauksesta ei tietoa mistä ammukset on joutunut autotalliin.
Toivottavasti tässä tapauksessa ei ollut jokin piipparoija.

No onneksi noudatamme A-tarvikkeita kohdatessa järkeä sekä lakeja..

Ei itsellä ainakaan kiinnostusta tuoda 2-lapsen isänä yhtään ammusta kotio.
Eikä jättää ilmoittamatta

Eipä tuo kaikille näy järkeen käyvän. Ei taida noilla kavereilla olla vielä itsesuojeluvaisto olla niin pitkälle kehittynyt.

Tuossa juttu toissapäivältä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013091 ... 3_uu.shtml

No_Risk_No_Reward kirjoitti:No onneksi noudatamme A-tarvikkeita kohdatessa järkeä sekä lakeja..

Ei itsellä ainakaan kiinnostusta tuoda 2-lapsen isänä yhtään ammusta kotio.
Eikä jättää ilmoittamatta

No hyvä että sinun kohdalla homma on ok.

Tämän asian takia saa minut meuhkaaminen kyseisistä piipparointi paikoista.
Monesti olen sanonut ettei mene pitkää kun jollain on suolet puunoksilla ja se kohdistuu sitten kaikkin piipparoijiin.

Uusia innokkaita piipparoijia tulee koko ajan foorumille ja kaikki ei jaksa lukea kyseisestä aiheesta julkaistuja kommentteja.
Näin kävi sinunkin kohdalla No_RIsk_No_Reward(oli 6. viesti sinulta) joten tälläinen reaktio tuli minulle.

Ei millään pahalla ja vanha ei vittuile vaan neuvoo .

Rover kirjoitti:Eipä tuo kaikille näy järkeen käyvän. Ei taida noilla kavereilla olla vielä itsesuojeluvaisto olla niin pitkälle kehittynyt.

Tuossa juttu toissapäivältä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013091 ... 3_uu.shtml

No HUH HUH !!

On näköjään näitä reikäpäitä jotka kantaa ammuksia kotiin.

Ja eikun kokka kohti Ilomantsiin.......

P.Aholainen kirjoitti:

Rover kirjoitti:Eipä tuo kaikille näy järkeen käyvän. Ei taida noilla kavereilla olla vielä itsesuojeluvaisto olla niin pitkälle kehittynyt.

Tuossa juttu toissapäivältä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013091 ... 3_uu.shtml

No HUH HUH !!

On näköjään näitä reikäpäitä jotka kantaa ammuksia kotiin.

Ja eikun kokka kohti Ilomantsiin.......

On niitä reikäpäitä meilläkin päin http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013091 ... 9_uu.shtml

Tehtäköön minun puolestani selvän oloiseksi asia josta täällä ihmetellään ja höpötellään... Tarkoitukseni ja puheeni ilomantsin sodasta tai muista militaria alueista ovat puhtaasti Historialliset eikä tarkoitukseni ole kantaa yhtään räjähtämätöntä ammusta kotiin.

Itse olen enemmän kiinnostunut tutkimaan, etsimään ja kartoittamaan alueita joissa on taisteluita ollut ja joilla on ollut suuri merkitys Suomen sodan käänteissä.

Sissinä tiedän tasantarkkaan mitä ammukset, räjähteet sekä miinat tekevät.

minua kiinnostaa nämä asiat enemmän kuin hevoshärpäkkeet tai peltoraudat.

Ymmärrän myös ihmisten "pelon" uusista piippailijoista ja heidän käytöksestään.Itse myös pelkään ns. idiootti piippailijoita jotka voivat tehdä paljon hallaa ko harrastukselle.

Toivon myös että foorumi aktiivisuus ei ole Harrastuksen pätevyyden mittari.Epäilen että suurin osa edellämainituista huonoista piippareista ei edes vaivaudu tulemaan/ kirjoittelemaan täällä foorumilla saatika esittelemään löytöjänsä.

Kiitos ja kumarrus

-Piippailija Joensuusta-

Ok!
No_Risk_......

Sissikoulutuksen saanena minäkin tiedän r-aineet.
Hyvä tietää että olet asioista perillä ja toimit oikeilla menetelmillä kyseisillä paikoilla.

Monesti indikaattorina tomii jos "uusi" foorumilainen on kiinnostunut sotakamoista ym.r-aine hommista.
Silloin yleensä tulee puututtua aiheeseen että tietääkö uusi tulokas kyseiset vaarat.

Näillä mennään edelleen

Uutisessa näkyy nyt puhuttavan sodanaikasesta ammuksesta. Kyllähän se saattoi piippari miehiä olla. Toinen niistä sankareista on menehtynyt.

Militaria-alueilla piiparoinnista täällä on ollut eräänlainen kirjoittamaton sääntö, ettei kukaan suosittele sitä kenellekkään. Riskit on kuitenkin siinä ihan todelliset ja onneksi näistä riskeistä täällä meuhkataan. Mun mielestä on hienoa, että riskiasiat tuodaan heti selvästi esille, samoin kehotukset unohtamaan koko sota-alueiden kaivelut. Näitä viestejä kuitenkin lukee monet kokemattomat, jotka voisivat innostua hakemaan taistelupaikalta pari pistintä ja kypärää. Siinä samassa saattavat tuoda kuitenkin räjähtävää tavaraa koteihinsa ja BOOM! seuraava uutinen on valmis.

Keskustelu militariapiipparoinnista foorumilla on mielestäni kuitenkin erittäin aiheellista ja suotavaa, koska sitä joka tapauksessa harrastetaan. Kokemuksia ja kuvia pitää jakaa sekä riskeistä meuhkata kuten P.Aholoainen, mikä on tosi hieno asenne. Näistä ei kuitenkaan pidä ottaa nokkiinsa, vaan ottaa opikseen.

Tälläkin foorumilla on kokeneita militaripiipparoijia, joilla varmasti löytyy vastauksia tyhmiinkin kysymyksiin. Eli kysyä saa aiheesta aivan vapaasti.

Tämä viesti ei ollut suunnattu aiheen aloittajalle, vaan yleisesti kaikille.

Rover kirjoitti:Uutisessa näkyy nyt puhuttavan sodanaikasesta ammuksesta. Kyllähän se saattoi piippari miehiä olla. Toinen niistä sankareista on menehtynyt.

Toivottavasti ei piippari miehiä, no maantaina se selviää. Harrastus tulee kuitenkin kärsimään tästäkin tapauksesta.

"Peräpohjolan poliisilaitoksen päällikkö Seppo Kinnunen kertoo, että ammusten keräily on ollut ilmeisesti harrastus. Ammuksia on etsitty maastosta metallinilmaisimen avulla."

http://www.hs.fi/kotimaa/Tykin+ammuksen ... -art-new-1

Tätä sitä ollaan pelätty jo muutama vuosi ja nyt sitten ne piipparoijan suolet on siellä oksilla.

Ei näköjään ole turhaa urputusta a-tarvikkeista varoittelu täällä.

P.Aholainen kirjoitti:Tätä sitä ollaan pelätty jo muutama vuosi ja nyt sitten ne piipparoijan suolet on siellä oksilla.

Ei näköjään ole turhaa urputusta a-tarvikkeista varoittelu täällä.

Ei ollut valitettavasti ensimmäinen kerta, 2004 taisi mennä samoissa purkamistouhuissa edellinen. Varoittelu toki on aiheellista ja suotavaa, mutta muistetaan, että matka piipparoinnista ja historiallisesta mielenkiinnosta siihen, että alat kantamaan räjähteitä kotiin ja purkamaan niitä on melkoisen pitkä.

Täältä löytyy varmasti asioista paremminkin tietäviä, jotka voisivat avata aiheen kemiaa tarkemminkin. Toivoisin myös, että tuohon "Menettely räjähteitä kohdatessa" (http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=7145) ketjuun voisi kertoa hieman lisää siitä, MIKSI niihin räjähteisiin ei ihan oikeasti edes kannata koskea.

Esimerkiksi seuraavista syistä:
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisista ammuksista suuressa osassa käytettiin helposti valmistettavaa, tehokasta ja suhteellisen vakaata räjähdysainetta kutsumanimeltä "amatoli" (http://en.wikipedia.org/wiki/Amatol).

Amatolissa on sellainen ikävä puoli, että ajanmyötä se alkaa konsentroitumaan, eli neste alkaa erottua kiinteistä osista ja siinä missä alkuperäinen tuote oli vakaata, voi konsentroitunut amatoli laueta pelkästä liikkeestä tai jopa pelkästään altistumisesta hapen kanssa. Eli kranaatti voi lauta siitä, kun sitä LIIKUTETAAN tai se nostetaan VEDEN PINNALLE tai kaivetaan ESILLE vetisestä/savisesta maasta.

Amatoliräjähteiden kanssa ei siis tarvita välttämättä mitään "purkamista" tai "kolauttelua", räjähde voi laueta pelkästä liikkuttelusta tai esille kaivamisesta/nostamisesta.

Toinen syy laukeamattomien räjähteiden vaarallisuudelle ovat vanhentuneet ja/tai vialliset sytyttimet. Se, ettei räjähde ole lauennut alunperin, on jo merkki siitä että sytytin on ehkä ollut viallinen. Sen lisäksi, että viallinen sytytin voi jo itsessään laueta liikuttamisesta, myös niissä käytetyt "eksoottisemmat", ja alunperinkin epävakaammat, räjähdysaineet voivat ajan myötä konsentroitua ja muuttua ERITTÄIN herkiksi laukeamaan LIIKUTTAMISEN tai HAPEN vaikutuksesta.

Noista syistä itselleni kahden lapsen isänä, ei tulisi mieleenikään kaivaa ,edes esille (altistaa hapelle), mitään sellaista mikä edes etäisesti alkaa näyttää tykistön tai heittimistön kranaatilta. Erityisesti vanhat venäläiset raskaan heittimistön kranaatit ovat lähes poikkeuksetta amatolitäytteisiä.

Toivottavasti nämä asiat saavat nyt muutaman innokkaan "sotaromun keräilijän" miettimään kahdesti ennen kuin lähtee lapiotaan maahan pistelemään taistelualueilla, ikinä ei tiedä, arpooko kohtalonruletti omalle kohdalle juuri sen vain esille kaivamista odottavan yksilön...

Samsailta hyvä ja asiantunteva kommentti.


Joku moderaattoreista voi lisätä tuon infon sinne "menettely räjähteitä kohdatessa"