aarremaanalla.com

Isäni kertoi, että sodan loputtua heille oli majoitettu sotilaita talon täydeltä, ja sotilaat olivat kertoneet haudanneensa patruunoita laatikoittain isovanhempieni maille. Sieltä isäni olisi voinut ottaa metsästyksessä tarvitsemansa patruunat.
Mutta asia oli sitten unohtunut, ja patruunat odottivat noutajaansa n. 60 vuotta.

Ei muuta kuin etsimään ja piipparoimaan tosi isoa aluetta, kun ei ollut tarkempaa tietoa, että millä alueella ne ovat.
Ei löytynyt patruunoita ei, mutta löytyi paljon, paljon parempaa
C-scope ilmoitti nimittäin halkaisijaltaan n.50 cm kannon kohdalla, että siellä on jotakin
Kanto oli jo lahonnut, joten ei muuta kuin murskaamaan sitä.
Ja löytyihän sieltä jotakin. Löytyi nimittäin iso-isoisäni pronssinen lehmänkello

Kellon ripustuslenkki ja kieli ovat rautaa. Kunto on aivan erinomainen myös rautaosien osalta.

Mistäkö tiedän, että se on juuri iso-isoisäni omaisuutta?
Koska kelloon on meistetty hänen nimensä
Se on varmaan ollut 1800-luvulla arvokas esine, ja sitä se on meille jälkipolville edelleenkin.

Aika mahtava löytö saiskos vielä kellosta kuvan.

sudenkolo kirjoitti:Aika mahtava löytö saiskos vielä kellosta kuvan.

Tässä kuva pronssikellosta, korkeutta sillä on n. 10 cm.

Hyvin on säilynyt , todella hieno löytö .

Kyllä

Leijona kirjoitti:Isäni kertoi, että sodan loputtua heille oli majoitettu sotilaita talon täydeltä, ja sotilaat olivat kertoneet haudanneensa patruunoita laatikoittain isovanhempieni maille. Sieltä isäni olisi voinut ottaa metsästyksessä tarvitsemansa patruunat.
Mutta asia oli sitten unohtunut, ja patruunat odottivat noutajaansa n. 60 vuotta.

Ei muuta kuin etsimään ja piipparoimaan tosi isoa aluetta, kun ei ollut tarkempaa tietoa, että millä alueella ne ovat.
Ei löytynyt patruunoita ei, mutta löytyi paljon, paljon parempaa
C-scope ilmoitti nimittäin halkaisijaltaan n.50 cm kannon kohdalla, että siellä on jotakin
Kanto oli jo lahonnut, joten ei muuta kuin murskaamaan sitä.
Ja löytyihän sieltä jotakin. Löytyi nimittäin iso-isoisäni pronssinen lehmänkello

Kellon ripustuslenkki ja kieli ovat rautaa. Kunto on aivan erinomainen myös rautaosien osalta.

Mistäkö tiedän, että se on juuri iso-isoisäni omaisuutta?
Koska kelloon on meistetty hänen nimensä
Se on varmaan ollut 1800-luvulla arvokas esine, ja sitä se on meille jälkipolville edelleenkin.

Löysin myöskin lehmänkellon vuosia sitten eräältä pellolta...paikka oli jossain kuopion pohjoispuolella. Tähän kelloon ei liity (tiettävästi) mitään tarinaa. Tässä kuvia löydöstä.

[/img]

Hieno kello Sinullakin, ekomasteri.
Isäni kertoi heillä olleen myös kulmikas malli, jossa oli aivan erikoisen hieno ääni, mutta joku oli varastanut sen Hänen siskonsa talon ulkoseinältä,
kun ei ollut enää lehmää joka sitä olisi kantanut.

Kelloja ei kuulemma pidetty kuin yhdellä, tai kahdella ns. johtajalehmällä, kun toiset (muut ) seurasivat perässä. Eikös tässä tullut sitä perimätietoakin

Minä löysin aikoinaan tosta meidän ulkorakennuksen ylisiltä tuollaisen
aivan samanlaisen kun tuo kulmikas malli, se roikkuu nyt meidän kuistilla,
en löytänyt sitä etsimellä. Tuolta metsästä olen löytänyt pari tuollaista peltistä jotka ovat olleet niin läpiruostuneita, että olen ne ripustanut lähimpään puuhun.Tollaisessa pronssikellossa on kyllä hieno ääni, tosi kirkas, että on kyllä aikanaan kuulunut pitkälle.

Leijona kirjoitti:Hieno kello Sinullakin, ekomasteri.
Isäni kertoi heillä olleen myös kulmikas malli, jossa oli aivan erikoisen hieno ääni, mutta joku oli varastanut sen Hänen siskonsa talon ulkoseinältä,
kun ei ollut enää lehmää joka sitä olisi kantanut.

Kelloja ei kuulemma pidetty kuin yhdellä, tai kahdella ns. johtajalehmällä, kun toiset (muut ) seurasivat perässä. Eikös tässä tullut sitä perimätietoakin

Juu, ääni on todellakin "kirkas" ja kuuluu kauaksi. Olisi kiintoisaa tietää milloin tuommoisia kantikkaita pronssikelloja on valmistettu? Tuohon kellon kylkeen on raaputettu jollain(puukolla yms.) kirjaimet KS. Toivottavasti tämä ei ole se kello, joka oli viety isäsi siskon talon ulkoseinältä

Ainakin se meidän suvun kulmikas kello oli ollut käytössä 1900- luvun alussa.
En tiedä milloin se oli valmistettu, mutta se oli isoisäni omaisuutta, toisin kuin tämä toinen , joka oli iso-isoisäni omaisuutta.
Sinun kellosi ei ole ainakaan sama , koska siinä olisi nimikirjaimet OH, tosin siinä oli kuulemma meistettynä etunimen kirjain, ja sukunimi.

Tämä kellohan löytyi siis sukuni entisiltä mailta Pohjois-Karjalasta.

Kerrassaan hieno löytö.

Löytö..Aina kiva kuulla taustatarinoita löydöille ,jos sellaisia on..

Toisaalla tällä foorumilla on keskustelu arvokkaimmista löydöistä, ja on itsekin tullut tehtyä löytöjä, jotka ovat varmasti rahallisesti arvokkaampia, kuin tämä ko. pronssikello, mutta tätä pidän ehdottomasti itselleni arvokkaimpana löytönä, juuri tunnearvonsa takia.
Jonkinverran sukututkimusta tehneenä siitä tulee koko ajan arvokkaampi ja arvokkaampi, kun se on tuonut edesmenneen suvun käsin kosketeltavaksi

Jatkan tähän Leijonan vanhaan topikkiin.

Löysin myös pronssisen lehmänkellon ja eniten ihmetytti kun tuo tappi jossa kello on roikkunut oli paikoillaan.

Hieno löytö. Onneksi olkoon.

Tattista!

voi kun olisi ollut kultakello.