aarremaanalla.com

Pikaisella haulla lyhimmät väkipuukot saman mittaisia kuin tämän päivän löytö.
Todella lyhyt kädensija veitsessä, pitkä suora terä, hamara on vankka.
Kiistämiset perusteluilla tervetulleita.

Ei vais, näin maallikolle näyttää enemmän taisteluvälineeltä, kuin työvälineeltä.

Tuli tänään lainattua kaverin suosituksesta "Puukon historia" niminen kirja. Monipuolinen opus loistavine kuvineen. Nopeasti tuli tajuttua, ettei pelkän näkemisen perusteella yhdellekään terälle pysty sanomaan tarkkaa ajoitusta. Varmasti poikkeuksia on, mutta harvassa.

Puukolla on niin pitkä historia, että huh huh.
Syytä tosiaan kiinnittää huomiota enemmän löytöpaikan historiaan ja löytösyvyyteen/maaperään.

Oman mausteensa löytöihin tuo urbaanit legendat löytöpaikkojen läheisyydessä. Tämä viimeisinkin terä on todennäköisesti viikinkien mukanaan tuoma

Täyttä asiaa joka sana...!

Kyllähän tuo vähän veitseltä näyttää.

Noi kaikki kekäleet oli samassa kuopassa, eikä niistä ota selvää.
Kevyitä kappaleita, alta kirkas ja pinnasta kullattu.

Löytyisiköhän jostain ajoitettua tietoa maaperän vaikutuksista löytösyvyyteen?
Luulisi jonkun tutkineen sitäkin, kuinka syvälle esine vajoaa missäkin maaperässä ja missä ajassa.
Vuosissa on tietysti eroja, mutta noin suunnilleen.

Mitään vajoo.Kulta ja hopeaesineet muodosta riippuen ovat yleensä esim ruohikkoisilla alueilla ja vanhoilla heinäniityillä juurikerroksen alla kuin muuten kevyet alumiiniset repäisykorkit taas aivan pinnassa.Metallin ominaispainolla suhteessa tilavuuteen on selwä merkitys löytösyvyyteen.

Vajoaminen oli kieltämättä vähän huono ilmaisu, ehkä enemmän tapahtuu kerrostumista.
En tiedä, siksi kyselen

Varmasti vetisessä ja mutaisessa maassa vajoamistakin tapahtuu.
Sen uskallan väittää, ettei alumiinen repäisykorkki ole tuhannen vuoden päästä ihan siinä juurien alla, jos nyt on enää edes olemassa.

Mielenkiintoinen aihe ja puhuttelee metsässä liikkuvaa etsijää.

Metsässä se vajoaminen riippu pitkälti karike- ja humuskerroksen paksuudesta mutta loputtomiin esineet eivät kuitenkaan vajoa vaan pysähtyvät yleensä tiivimpään maakerrokseen, hiekkaan tai soraan. Käytännössä voit löytää metsästä rautakautisen esineen tai sen alukorkin heti multakerroksen alta.

Vaikka esine pysyisi paikallaan, niin vuosikymmenten ja -satojen aikana puunlehdet yms muuttuu mullaksi ja kertyy näin uutta maata päälle ?

Oletetaan vanha kuusikko.Kariketta ja sammalta vain viitisen senttiä ja alla kiinteä maa.Minne lie häviää neulaset?Joo, se oli noot luakitellut löyröt.

Sorapohjaisella kuivalla kankaalla ei esineiden päälle juuri kerry maata. Talvisotaiset hylsyt löytyvät lähestulkoon samasta tasosta turpeen alta kuin satoja vuosia vanhemmat soljet.

Serafiina kirjoitti:Vaikka esine pysyisi paikallaan, niin vuosikymmenten ja -satojen aikana puunlehdet yms muuttuu mullaksi ja kertyy näin uutta maata päälle ?

Joka puolestaan päätyy jälleen kasvien ravinnoksi ja näin kiertokulku jatkuu, eikä multaa kerry. Vanhasta kukkaruukustakin tämän hyvin huomaa, kun multa on lähes kokonaan hävinnyt ja pelkät juuret tilalla. Pelloilla samaa homma, parannus maata pitäisi aina saada lisää puidun viljan tilalle jotta maa ei köyhdy.

Muhevassa maassa lehtimetsässä esim. 1 öre 1759 kolikko "vajoaa" n. 2-5cm/100 vuotta. Havumetsissä uppouma on vähäisempää. Vajoaminen hidastuu ajan saatossa johtuen tiiviimmästä maa-aineksesta pehmeän pintakerroksen alla. Joten 1000 vuotta vanha rautakautinen esine voi olla samassa syvyydessä 300 vuotta vanhan kolikon kanssa rinta rinnan. Tämä tieto perustuu omiin epätieteellisiin tutkimuksiini ja siitä ei ole vielä tehty virallista tutkimusta.
Ja tämä tutkimushan perustuu vain omiin etsintäalueisiini, joten tutkimus on aika suppea

Hienoa, että on saatu aiheesta keskustelua aikaiseksi.
Kommentteja lukiessa ja omia löytöjä, sekä olosuhteita muistellessa olen entistä varmempi siitä, että olen itsekin löytänyt muutaman todella vanhan esineen. Ehkä jopa sieltä rautakaudelta.

J@rvis kirjoitti:Hienoa, että on saatu aiheesta keskustelua aikaiseksi.
Kommentteja lukiessa ja omia löytöjä, sekä olosuhteita muistellessa olen entistä varmempi siitä, että olen itsekin löytänyt muutaman todella vanhan esineen. Ehkä jopa sieltä rautakaudelta.

Ei kun kuvia vaan kehiin niin nähdään onko rautakautisia

Löytyvät tästä ketjusta jo aiemmin. Veitsiä, kuolaimia, tulusrautoja. Ei siis mitään selkeesti ajoitettavaa, mutta osa löydöistä syvältä hiekkamaasta.

Kyllä j@rvis 45 v. Korkit ovat uutta vastaavassa kunnossa alumiinisina.30 vuotta vanhoißa kaikki värit tallessa. En sitten tiedä onko maaperän laadulla tekemistä asian kanssa. Kuitenkin pahin haitta agraarialueilla nimenomaan tuo kirottu metallilaji.En nyt takaa asiantuntemustani, mutta kokemukseni mukaan esineen löytösyvyydellä tai vaikka laitteen syvyysnäyttöön luottaminen voi harhauttaa hyväuskoista piipparia pahastikin. Aina vaan kuulee noita samoja juttuja. Esim ei kaiveta kun signaaki on syvällä. Metallin piippa-arvon mukaan pikku hopearaha voi esittää muutakin syvällä. Monta kertaa törisemätöntä rautaa kaivettu syvältä ja täs melkein näkyvää ja näkyvääkin kauhottu oikein suokuokkamaiseen tyyliin. Uskoo itteensä ja ottaa vihjeitä vain vastaan. P.s kiriä ois pitäny viime vuoteen. 270 päevää piippaa tänä vuonna.