aarremaanalla.com

Iipe, jos nyt jätetään metsät pois kuvioista ja ajatellaan pelkästään peltoja, niin oletko tosiaan sitä mieltä, että voit jokamiehen oikeuden nojalla tulla kaivelemaan toisen pellolle, vaikka tämä ei sitä hyväksy ?

Asialliasta juttua JosipZugasvililtä mutta minuakin jäi tuo löytöjen omistussuhde mietityttämään... en nyt sano miten asiat ovat mutta pohdin että eikö maaomistaja ole kuitenkin se jota pitäisi ensisijaisesti olettaa esineen omistajaksi? Vanhempia esineitä koskee tietenkin muinaismuistolaki mutta mietin myös tuota vanhempien esineiden omistussuhdetta mistä Serafiina kirjoitti...

Tässä ote muinaismuistolaista:

2 LUKU

Irtaimet muinaisesineet

16 §

Sen, joka löytää rahan, aseen, työkalun, koristeen, astian, kulkuvälineen tai muun sellaisen esineen, jonka omistajaa ei tiedetä ja mikä voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, on viipymättä toimitettava esine sellaisenaan puhdistamattomana löytöpaikkaa sekä löytöön liittyviä olosuhteita koskevine tarkkoine tietoineen muinaistieteelliselle toimikunnalle...

Jos löydän yli satavuotiaan esineen jonka on varmuudella Serafiinan isovanhemmat hukanneet tai kätkeneet niin onko perillinen silloin esineen omistaja vai pitääkö alkuperäisen hukkaajaomistajan olla hengissä? Tilanne esim että Serafiina on on itse hukannut suvussa 200v kulkeneen perintökorunsa jonka pystyy todistamaan omakseen.

Tässä vielä pari otetta löytötavaralaista:

1 §

Yleissäännös

Tämä laki koskee löytötavaran talteen ottamista ja käsittelyä.

Laki ei koske:

1) esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt...

6 §

Vähäarvoisesta löytötavarasta ilmoittaminen

Vähäarvoisen löytötavaran talteen ottamisesta, joka on tapahtunut muualla kuin 5 §:ssä tarkoitetussa laitoksessa, on löytäjän ilmoitettava omistajalle, jos tämä on tiedossa. Vähäarvoisen löytötavaran, jonka omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä, saa löytäjä pitää.

Itse olen kyllä löytöjen suhteen mennyt ihan omantunnon ja järjen mukaan, eikä ole tullut sellaista oloa että pitäisi löydettyjä esineitä maaomistajille mennä näyttämään jos ei ole muusta ollut puhetta. Poikkeuksena erään hopelusikan varren mistä löytyi nimikirjaimet ja vuosiluku mutta eipä tälle omistajaa löytynyt.
Pelloille olen luvat kysynyt. Metsiin hyvin harvoin vaikka olen miettinyt että hyvähän se olisi kysyä luvat metsiinkin kaikenlaisten väärinkäsitysten ja negatiivisen julkisuuden välttämiseksi kun kyseessä on kuitenkin tälläinen marginaaliharrastus, tosin eipä ole kukaan koskaan pahasti katsonut toimiani.

Serafiina kirjoitti:Iipe, jos nyt jätetään metsät pois kuvioista ja ajatellaan pelkästään peltoja, niin oletko tosiaan sitä mieltä, että voit jokamiehen oikeuden nojalla tulla kaivelemaan toisen pellolle, vaikka tämä ei sitä hyväksy ?

Mun piti nyt aamusti tulla editoimaan tuo koko viesti pois, kun olisiko tullut otettua eilen muutama liikaa. Mutta eihän se nyt enää passaa.


Laki taitaa olla tuota jokamiehenoikeutta vahvempi oikeuttaja..?
En nyt ole kumpaakaan niin tarkkaa edes lukenut, mutta muitten lainauksista ym. on sellainen käsitys minulle jäänyt. Jos ei aiheuta suurempaa haittaa ja silloin kun siellä ei ole viljelystä. Noinko siellä lukee?

Se miten itse toimisin, omille pelloille jonkun ilmaannuttua ei liity tähän. Eikä se mikä on hyvä tapa tai mitä museo tai joku foorumi suosittelee.

Mitä laki sallii?!

(vaikka sekin on vain se yksi iso muinaismuisto)

Maanomistajan voi toki olettaa löydön omistajaksi ja joskus se on päivänselvää. Jokainen täysjärkinen myös luovuttaa esim maanomistajan isoisän kihlasormuksen maanomistajalle.

Mutta laissa on ihan oma proseduurinsa löytötavaralle. Nykyisin raja taitaa olla 20 euron kohdalla ja sen arvon ylittävä esine toimitetaan löytötavaratoimistoon ja mikäli omistaja löytyy, löytäjä on oikeutettu löytöpalkkioon, mikäli sen haluaa.

Sitten on vielä sellainen aspekti, että se isoisän kihlasormus ei suinkaan lain mukaan kuulu automaattisesti talonväelle. Kas kun noinkin suuren tunnearvon esineeseen saattaa olla kiinnostusta myös sillä kaupunkilaisserkulla, jolla perintökaaren mukaan on ihan yhtä suuri oikeus kyseiseen esineeseen. Miten tuosta dilemmasta selvitään ns maalaisjärjellä? Vai olisiko tietyissä tapauksissa sittenkin syytä noudattaa sitä lakia? Laki on laadittu juuri siksi, että laillinen omistussuhde selvitettäisiin. Esimerkiksi isoisän kihlat saattavat olla tunnearvoltaan kuolinpesän merkittävin esine. Isoisän sarkahousuihin tuskin liittyy kovin suuria ambitioita.

ViestiKirjoittaja JosipZugasvili » Pe Elo 28, 2015 12:37 pm
(Sitten tuolla väitettiin, että löytö on maanomistajan omaisuutta. No ei varmasti ole.)

(JosipZugasvili » La Elo 29, 2015 10:43 am
Maanomistajan voi toki olettaa löydön omistajaksi ja joskus se on päivänselvää. Jokainen täysjärkinen myös luovuttaa esim maanomistajan isoisän kihlasormuksen maanomistajalle.)


Mitä se josip sekoilee noin ! Huomaat kai itsekkin mitä tuli sanottua!!
Näitä juttuja ei nyt ihan mutu tuntumalla kommentoida! Lukekaa ja oppikaa niin, ette itse sorru väärien tietojen levittämisiin!

ViestiKirjoittaja Rasvaton » La Elo 29, 2015 5:26 am
Pelloille olen luvat kysynyt. Metsiin hyvin harvoin vaikka olen miettinyt että hyvähän se olisi kysyä luvat metsiinkin kaikenlaisten väärinkäsitysten ja negatiivisen julkisuuden välttämiseksi kun kyseessä on kuitenkin tälläinen marginaaliharrastus, tosin eipä ole kukaan koskaan pahasti katsonut toimiani.[/quote]

Sul on homma hanskassa ja kiitettävän hyvin! Onnea metallinetsintään!

Rasvaton kirjoitti: Pelloille olen luvat kysynyt. Metsiin hyvin harvoin vaikka olen miettinyt että hyvähän se olisi kysyä luvat metsiinkin kaikenlaisten väärinkäsitysten ja negatiivisen julkisuuden välttämiseksi kun kyseessä on kuitenkin tälläinen marginaaliharrastus, tosin eipä ole kukaan koskaan pahasti katsonut toimiani.

iron maden kirjoitti:Sul on homma hanskassa ja kiitettävän hyvin!

No niin! Jokos sinä iron maden nyt olet sitä mieltä, että mulla myös on homma hanskassa kiitettävän hyvin, sillä samoin minä kysyn pelloille luvat, mutta metsiin hyvin harvoin... toimin siis ihan niinkuin Rasvatonkin? Ei minunkaan toimiani koskaan pahasti ole katseltu, uteliaan kiinnostuneina kyllä toisinaan.

NONIIIN !! Pienestä pelto kyselystäni tulikin pitkä keskustelu
Remontin sain hoidettua kotoa poies alta nii pääsi tännekkiin lukemaan vastauksia.

Montaa eri mieltä ihmiset ovat nuista metsistä. Itse olen kysynyt kerran mökki naapurilta luvat hänen mailleen(metsää) mutta muihin metsiin ei pahemmin ole tullut kyseltyä lupia. Pieniä kuoppia on tullut siellä tehtyä ( kakki peitetty oikea oppisesti) juuria ei ole katkottu. Nyt miulle kuitenkii jäi vielä vähän auki, että tarviiko metsiin tosiaan luvat ?

Pari kivaa peltoa on tullut löydettyä ja omistajana Etelä-Karjalan Osuuskauppa.. Pitääkin vähän tiedustella keneltä saisi luvat kysyttyä

Suurin hankaluus se omistajan selvittäminen varmasti onkin.
Mulla on ikäänkuin "hakemus vetämässä" muutamalle isommalle tilalle, jotka omistaa helsingin kaupunki. Pahoin pelkään, että siellä koetaan "helpoimmaksi" antaa kieltävä päätös ja vaikka päätös olisikin myötämielinen, niin asia pitää varmasti sopia "tilan pitäjien" kanssa. Sen porukan yhteystietoja taas ei ole missään, mutta katsotaan miten asia etenee. Onkos kellään kokemusta "kaupungin luvista" - vaikka juuri helsinginkin?

http://www.maanmittauslaitos.fi/kiintei ... vittaminen

Tuolta selvitin kiinteistö tunnuksen ja maanmittauslaitoikselta kyselin myös kuka omistaa kyseisen pläntin. Kertovat kyllä omistajan, mutta ei muuta..

Edit: huomasin virheen tuossa mun aiemmassa tekstissä : ei kakki vaan kaikki

jarpat kirjoitti: Onkos kellään kokemusta "kaupungin luvista" - vaikka juuri helsinginkin?

Helsingistä ei ole kokemusta, mutta yksityisten maanomistajien lisäksi on kokemusta Iisalmen kaupungista, Lapinlahden kunnasta, Ylä-Savon Sotesta ja Ylä-Savon Seurakuntayhtymästä. Piippailuluvan saanti on ollut kaikissa nopea läpihuutojuttu, luvat ovat tulleet samantien.

Itseasiassa lupien saaminen näistä instansseista on tuntunut jotenkin paljon helpommaltakin kuin yksityisiltä. Ehkä siksi ettei luvan myöntäjillä ole henkilökohtaista tunnesidettä alueisiin jota he tai suku eivät omista. Ei sen puoleen, kyllä yksityisiltäkin luvat ovat tulleet, mutta yksityiset ovat halunneet enemmän tietoa asiasta.
Luulen että paljon on kiinni tavasta kysyä. Itse en koskaan lähesty maanomistajaa tai sen edustajaa tyyliin "minä harrastan, minä toivon löytäväni, haluaisin etsiä jne." vaan enemmänkin siitä lähtökohdasta, että maanomistajalla on nyt tilaisuus hyötyä tälllaisesta harrastuksesta, jonka myötä pelto tai metsäalue on puhtaampi kaikenlaisista roskista... ja ehkä minäkin siinä sivussa löydän jotain kiinnostavaa. Kiteytettynä lähdetään siitä, mitä maanomistaja hyötyy eikä siitä mitä minä haluan ja toivon.

Heei, hienoja vinkkejä Tänks

Juupajuu... mielestäni melko selkeästi kyselin, että pääsiskö pelloille tai keneltä pitää kysyä ja kaupunki vastaa:
" Hei
se osa alueesta mikä ei ole vuokrattu xxxxxxx tilalle, meidän tulee ehtiä selvittämään onko se vuokrattu jollekkin muulle taholle esim. viljelyyn.
ystävällisin terveisin
xxxxxxx xxxxxxx"

ööö... eli...?

Mä en tosta vastauksesta saanu kyllä oikein mitään irti...

No joo onhan tuo aikamoinen vastaus Ihan mielenkiinnosta kyselisin että minkälaisen "hakemuksen" laitoit sinne menemään ? Mitä kirjoitit ? Meinaan tässä itsekkin muutaman iimeilin laittaa ja mietin, että mitä ja miten kirjottaisin

Kysykää että: "Onko teillä mitään sitä vastaan, että..."
Tulee varmemmin myönteinen päätös kun kieltävään pitäisi keksiä joku selitys

Kysymykseen: "Saanko..." on helppo vastata ei perustelematta.

No sitä tavanomaista, että olisiko mahdollista päästä tutkimaan, tai että keneltä tulisi asiaa tiedustella ja että tarkoitus olisi katsoa josko mahdollisesti löytyy mitään alueen historiaa valottavaa ja että tulee samalla noukittua roskat pois ja että "mahdolliset" kuopat kyllä peitellään ja että mikä alue hyvänsä kelpaa jne.. Vähän eri muodossa, mutta sisältö oli about tuo. Vastauksesta voi tosiaan ajatella, että joko oon vähän tyhmä tai sitten oisko vastaaja ollut hiukan kiireinen tai jtn.

Joidenkin ihmisten ulosanti on kyllä sellaista, että jos niillä on päässä selkeänä jokin asia, jonka selittämiseen kertakaikkiaan tarvitaan 50 sanaa, niin hän on mielestään kertonut jo kaiken sen seitsemän sanan jälkeen ja ne voi ne seitsemän sanaa olla täysin irrelevanttejakin...

Pekka Muikku kirjoitti:
Luulen että paljon on kiinni tavasta kysyä. Itse en koskaan lähesty maanomistajaa tai sen edustajaa tyyliin "minä harrastan, minä toivon löytäväni, haluaisin etsiä jne." vaan enemmänkin siitä lähtökohdasta, että maanomistajalla on nyt tilaisuus hyötyä tälllaisesta harrastuksesta, jonka myötä pelto tai metsäalue on puhtaampi kaikenlaisista roskista... ja ehkä minäkin siinä sivussa löydän jotain kiinnostavaa. Kiteytettynä lähdetään siitä, mitä maanomistaja hyötyy eikä siitä mitä minä haluan ja toivon.

Aina käyn henkilökohtaisesti maanomistajan luona.Itse ensin esittelen itseni ja kerron mitä harrastan ja miten. Lupaa kysyessäni alotan aina että 'olisiko mitenkään mahdollista että..!
Sama mieltä Pekan kanssa että luvanpyyntökeskusteluissa tulee teroittaa sitä, että samalla pellot siivoutuvat romuraudasta . Olen vieläpä eri maanomistajien pelloilta löydetyt raudat lajitellut peltipönttöihin(10-20 litran tyhjiä maalipönttöjä. ) Kun tollasen vie lokakuulla isännälle näytille, täynnä löydettyä rautaa, niin on se tyytyväinen . Siksi saan luvat aina kysyessäni niitä koska usea isäntä on sanonut esim että ..on molemminpuolinen hyöty harrasteestani! Sana on jo levinnyt laajalle!

jarpat kirjoitti:
" Hei
se osa alueesta mikä ei ole vuokrattu xxxxxxx tilalle, meidän tulee ehtiä selvittämään onko se vuokrattu jollekkin muulle taholle esim. viljelyyn.
ystävällisin terveisin
xxxxxxx xxxxxxx"

Mä en tosta vastauksesta saanu kyllä oikein mitään irti...

Aika outoa kun täälpäin maanomistajat päätttää mitä heidän pelloilla touhutaan. Tuohon ei vaikuta yhtään se että maanomistajan pellot olisikkin vuokrattuna muille viljelijöille! Mie ohitan vuokraajat ja haen aina luvat vuokraisännältä eli maanomistajalta! Maanvuokraajalla ei ole mitään sanomista siihen kun etsin maanomistajan omistamilla pelloilla! ( Normit täytyy tietää, ei sotketa satoja,viljelyksiä jne vaan etsitään mm kylvöä ennen keväällä ja sadonkorjuun, niiton jälkeen jne)

jarpat kirjoitti:Juupajuu... mielestäni melko selkeästi kyselin, että pääsiskö pelloille tai keneltä pitää kysyä ja kaupunki vastaa:
" Hei
se osa alueesta mikä ei ole vuokrattu xxxxxxx tilalle, meidän tulee ehtiä selvittämään onko se vuokrattu jollekkin muulle taholle esim. viljelyyn.
ystävällisin terveisin
xxxxxxx xxxxxxx"

ööö... eli...?

Mä en tosta vastauksesta saanu kyllä oikein mitään irti...

Ymmärtäisin tuon niin, että tarvitsevat aikaa tarkistaakseen tuon osa-alueen tilanteen, onko kaupungin hoteissa vai onko vuokraisännän hallussa. Eli ei vielä vastausta suuntaan tai toiseen ?

Haarukka kirjoitti:Kysykää että: "Onko teillä mitään sitä vastaan, että..."
Tulee varmemmin myönteinen päätös kun kieltävään pitäisi keksiä joku selitys

Kysymykseen: "Saanko..." on helppo vastata ei perustelematta.

Psykologista sodankäyntiä. Tulee mieleen panttivankineuvottelijat kieli keskellä suuta.

iron maden kirjoitti:

jarpat kirjoitti:
" Hei
se osa alueesta mikä ei ole vuokrattu xxxxxxx tilalle, meidän tulee ehtiä selvittämään onko se vuokrattu jollekkin muulle taholle esim. viljelyyn.
ystävällisin terveisin
xxxxxxx xxxxxxx"

Mä en tosta vastauksesta saanu kyllä oikein mitään irti...

Aika outoa kun täälpäin maanomistajat päätttää mitä heidän pelloilla touhutaan. Tuohon ei vaikuta yhtään se että maanomistajan pellot olisikkin vuokrattuna muille viljelijöille! Mie ohitan vuokraajat ja haen aina luvat vuokraisännältä eli maanomistajalta! Maanvuokraajalla ei ole mitään sanomista siihen kun etsin maanomistajan omistamilla pelloilla! ( Normit täytyy tietää, ei sotketa satoja,viljelyksiä jne vaan etsitään mm kylvöä ennen keväällä ja sadonkorjuun, niiton jälkeen jne)

Mitäköhän lain kirjain tähän sanoisi. Vuokraajalla on hallintaoikeus käsittääkseni ja maksaa maan käytöstä. Piippaaja on tuossa kuviossa mielestäni kolmas osapuoli. Jos omistaja antaa luvan, niin onko hänellä siihen oikeutta vuokrasopimuksen nojalla ?

Eihän asunnon vuokraajakaan voi antaa lupaa jollekin ulkopuoliselle mennä asuntoon, jos huvittaa, kysymättä asukkaalta eli vuokralaiselta. No joo, kotirauha yms, vähän huono esimerkki ehkä.

Aloin nyt vaan pohtimaan tätä, mikä on varmin, selvin ja laillisin tapa hoitaa luvat, jos on kaksi tahoa tarjolla.

No pelloissa ja metsissä maat on maanomistajan omaisuutta, samoin maasta löydetyt!
Vuokraaja ei siis lain mukaan saa viedä pois mitään, mikä kuuluu maanomistajalle!
Vuokrapellolta hain sen 'käärmekivenkin' ja siihen luvan antoi maanomistaja, koska se oli hänen omaisuutta,ei vuokralaisen!

Hiano !!

Pekka Muikku kirjoitti: Jokos sinä iron maden nyt olet sitä mieltä, että mulla myös on homma hanskassa kiitettävän hyvin, sillä samoin minä kysyn pelloille luvat, mutta metsiin hyvin harvoin... toimin siis ihan niinkuin Rasvatonkin? Ei minunkaan toimiani koskaan pahasti ole katseltu, uteliaan kiinnostuneina kyllä toisinaan.

(Kun luin nuo zyrtekin ohjeet luvista niin hellitin!......sekun kukin taplatkoot tyylillään, kun ihan noin neuvotaan!)
Muistutus lupa-asioista

ViestiKirjoittaja ZyrTech » Ma Syys 16, 2013 3:41 pm
Nyt näyttää siltä, että luvaton metallinetsintä on lisääntynyt huomattavasti tänä vuonna ja minulle on tullut joitakin huolestuneita kyselyitä, pitäisikö asialle tehdä jotain foorumilla. Osasyynä lienee muutamat arvokkaat löydöt, jotka on päässyt medioiden hehkutukseen asti ja aiheuttaneet jonkinnäköisen rysäyksen uusia metallinetsijöitä kaivelemaan kuoppia. Uusilla etsijöillä ei kuitenkaan aina ole säännöt tiedossa tai niistä ei välitetä, joka tapauksessa sääntöjen noudattamattomuudesta on lopulta kaikille harrastelijoille vain haittaa.

Tästä syystä aarremaanalla.com -foorumin moderaattorit ovat päättäneet julkaista muistutuksen perussäännöistä, jotka koskevat metallinetsintää metallinilmaisimilla. Säännöt koskevat kaikkia, niin uusia kuin kokeneita harrastajia.

Ehdottomasti kielletyt alueet
• Museoviraston suojelemat alueet, kiinteät muinaismuistot


Luvanvaraiset alueet
• Viljeltävät, käytössä olevat pellot ja niityt
• Piha-alueet
• Puistot kaupungista/kunnasta riippuen


Varsinkin luvattomista peltopiippareista on tullut valituksia huolestuttavan paljon eri puolelta Suomea.

(Minä itse siis yhä kysyn sekä metsiin että peltoihin luvat, kuten edelleen !)




Tuo ohje antaa luvan etsiä ja kaivella vapaasti, ilman maanomistajan lupaa metsissä !

..