aarremaanalla.com

Hippukulta sulatetaan useaan kertaan epäpuhtauksien vuoksi , siinä voi käyttää Booraksia vaikka teelusikallisen upokasta kohti . Sula kulta kaadetaan metrisen vesi-sinoli patsaan läpi jolloin se granuloituu hauleiksi ja puhdistuu . Valun yhteydessä Booraksia selvästi vähemmän .



Pari kuvaa tuosta kultavalusta , kotka ja sormus .

V1 kirjoitti:Pitänee vaan jatkaa pelkän alipainepumpun etsiskelyä.

http://www.huuto.net/kohteet/vacuumipum ... /342313515

oot kyllä aika mestari noissa valuhommissa!! on upeet nuo kotka ja sormus!!!

https://www.youtube.com/watch?v=gmR8-zjBsik

https://www.youtube.com/watch?v=8BIgDPz2-W4

Joo kyllä nuo aar1pnen aarteet on huippuja. Voi kun tuolle tasolle joskus pääsisi itsekkin.

Sig kirjoitti:https://www.youtube.com/watch?v=gmR8-zjBsik

https://www.youtube.com/watch?v=8BIgDPz2-W4

Hemmetti että näytti tuo linkovalukin simppeliltä. Ei vaan taida kovin isoja muotteja sopia kyytiin.

Mutta tuon pyörityskoneen kun näin niin meinasin pyörtyä!
Tuon kun rakentaisin isompana niin tiedän kyllä mitä sillä tekisin pistäisin siihen meidän yksityistie osakkaista yhden tie-ukkoänkyrän ja pyörittäisin niin vimmatysti
On nimittäin kohtaisen hankala tapaus. Mut se on toinen tarina. Pitäisi jonkun avata yksityistie keskustelu.
Se siitä.

Tällaisia valukoneosia olisi käytössä:
Hiilidioksidi sammuttimista tulisi alipainekammio valuputkelle, siihen sopii varmaan yli 15cm putki joten vahapuustakin voi tehdä hieman hulppeamman.
Toiseen pulloon voisi imeä alipainetta varastoon.
Imukoneena voisi ehkä käyttää vanhaa lypsykoneen tyhjökonetta.



Ilmaisosia
Ei tarvii hankkia paljoa muuta kuin letkua, liittimiä hanoja ja jonkinlainen mielellään läpinäkyvä kupu ilmakuplien poistoon kipsivellistä.
Ekat "vahamallit" tein niihin aiemmin hankittuihin vanhoihin valukokilleihin.

Nytpä tulee perjantain kunniaksi ensimakua kipsinpolttouunista
Uuni ei ole vielä kotona mutta varmaankin ensiviikolla.





Pikkaisen siinä on patinaa mutta mitäpä siitä. Käytetty takuukampe Varnialta. Ja kokoa löytyy harrastelu käyttöön kivasti, sisämitat: leveys 39cm syvyys 52 cm ja korkeus 51 cm elikkä aika hulppeasti sopii muotteja sisään. Tai jotain poikkitaiteellista isompaa.

Jouttuu vielä lisäämään sulatus kapasiteettiä...

Naapuri avusti virastolle lähdössä olevan esineen kopioimisessa. Kiva kun jää konkreettinen muisto. Tehty hiekkavalutekniikalla, esinettä ei huuhtelua enempää putsattu. Patinoitu kananmunalla. Jostain syystä toi kuva menee vinoon vaikka oon uploadannu ja kääntäny pariin kertaan

Oijoi<3 Minusta se on tosi siistiä nähdä uudesti syntynyt solki. Siinä näkyy jonkun satoja vuosia sitten eläneen ihmisen kädenjälki. Ja taas käyttöön!

V1 kirjoitti:Oijoi<3 Minusta se on tosi siistiä nähdä uudesti syntynyt solki. Siinä näkyy jonkun satoja vuosia sitten eläneen ihmisen kädenjälki. Ja taas käyttöön!

Tekijä itse sanoi, että ei kannata kiillottaa tuota vaan pitää tuollaisena. Minkähänlaisia nuo ovat aikanaan olleet? Kiiltäviä vai mattapintaisia?

Siisti
Peukutus.......

Kohta joku varmaan ,,,, että tuossakin pitäisi olla sana copy

Sulikka kirjoitti: Tekijä itse sanoi, että ei kannata kiillottaa tuota vaan pitää tuollaisena. Minkähänlaisia nuo ovat aikanaan olleet? Kiiltäviä vai mattapintaisia?

En tiedä mutta voisi ajatella sepän saavan paremman hinnan tuotteistaan mitä paremmalta ne näyttää. Mutta vaikeahan tuollaista on kiillottaa joten tuskin niille on kovin kummia käsittelyjä valun jälkeen tehty.
Näyttävyyttä tulee ajan kanssa itsestään kun syvemmät uurteet tummuu ja korkeammat kohdat kiillotuu käytössä.

Mites se valu meni? Valoitteko messingistä kun on niin vaaleankeltainen?

En itse päässyt todistamaan prosessia, mutta nappasin muutaman kuvan välineistä. Messinkiä on materiaali. Naapurilla oli tuollainen metallinen muotti mihin oli tehty valureikä kylkeen, näytti toimivalta systeemiltä.

Näin youtubessa yhdessä videossa tuollaisen sivusta valettavan muottikehyksen ja se vaikutti tosi kätevältä sormuksen valuun.

Voitaiskohan joskus saada tuosta poljettavasta ahjosta vielä lisäkuvaa?

Poljettavia ahjoja on harvakseltaan myyty SA:n huutokaupoissa, mutta ovat menneet aina varsin kalliiksi. Itse en ole raaskinut huutaa.

Niitä saa uutenakin. Laikas oy:n matalaenergiaharkon kokoisesta työkaluluettelosta bongasin. Pitää kattoo löytyisiko luettelo ja hintatiedot.

Joskus näin sellaisen kengityssepän kokoon taitettavan matka-ahjon. Jotenkin muistelen senkin olleen SA-kamaa.

Tonnin kieppeillä on tuommosen polkuahjon hinta Huhhuh

Vanhoja polettavia ompelukoneita on myyntipalstoilla valita asti alkaen 30€. Sellaiseen alustaan kun pistäs hihnakäytölle muutetun kanavapuhaltimen ja tekaisis pellistä työtason niin jäisi varmaan reilusti alle sataseen polkuahjon hinta. Olispa mukava sitten pikku pilsuissaan takoja tai sulatella jotain kauniina kesäiltana järvenrannassa ja akkoja olis tissit paljaina kattomassa siinä että vau...

No niin vihdoin tuli taas valujen aika.
Eilessä iltana alkoi seoksien idea kirkastua. Puolet suunnitellun sopan tinasta unohtui vaakakuppiin ja pronssista tuli sitten tinapitoisuudeltaan alle 10%. Siitähän tuli pehmeää. Oleellista siinä on se että pehmoista pronssia voi väännellä erimuotoon kuin mihin se valussa jää. Sillä seoksella voi sitten kasata soljet kun lenkit voi sahata auki ja väännellä osat paikalleen.
Tänään pistin unohtuneet tinat elisen seoksenjämän mukaan ja seoksessa oli ehkä ainakin 30% tinaa. Sillä sekotuksella pronssista tulee kovaa, haurasta ja väriltään hopean harmaata.
Aikaisemmissa seoksissa oli noin 20% tinaa ja sitäkään ei voinut vääntää vaan se murtui heti.



Tässä eilisiltainen 10pronssinen leijona näytämässä mallia miten kierolle sapelille tehdään. Suomileijonakin suosii ulfberthiä. Vieressä tehtaassa valmistettu originaali.

Alkaa valuhommat olla hallussa. Onnittelut osaavalle tekijälle

Kiitokset!
Tähän en olisi päässyt ilman teidän apua. Paljon on hyviä vinkkejä ja innostusta saatu. Luultavasti ilman tätä foorumin tukea tuskin olisi meillä solkia valettu.

Parhaimmillaan hiekkamuoteilla tulee ihan kelvollisia valuja. Nuo neljä lappasolkea on viimeistelemättä, niistä on vain katkottu ilma- ja valukanavat.

Hienoja valoksia V1 on loihtinut ja nyt tiedän kehen otan yhteyttä jos tarvitsen entisöinti projektissani valuosia teettää.

Kultavalu .

65 grammaa kotimaisesta lapinkullasta seostettua 585 kultaa .


Sulatus keramiikkakauhassa .


Muotti imupöydässä .


Kulta on kaadettu muottiin .

" Valukuusi " jossa 2 sormusta , 4 tippaa , 3 kotkaa , 6 ristiä .

Malli ja kopio .

Hienot on, nyt vaan helyt Tukesille leimattavaksi

Tervehdys. Ellei ole haittaa, pistän amatöörin lusikkani soppaan. Vuosi pari sitten iski innostus ruveta valmistamaan kiväärinhihnoja 30-luvun mallin mukaisesti. Koska alkuperäisen kaltaisia osia ei kaupasta löytynyt, piti nahkatöiden lisäksi opetella kupariseosten hiekkavalu. Vuonna 1935 päivätystä sinikopiosta selvisi, että soljet ovat "argenta"-metallia, joka tunnetaan myös alpakkana tai uushopeana. Siispä Abloy-avaimia hankkimaan.

Alussa metallia tuli sulateltua hitsipillillä sekä upokkaan (S 03) ulkopuolelle asetetulla kosaanilla. Menetelmä toimi tuoreen raaka-aineen kohdalla ihan hyvin, mutta vanhoja valuja kierrätettäessä sulan pinnalle kertyi siinä määrin kuonaa yms. harvaa höttöä, ettei pillin liekki aina johtunut metalliin niin tehokkaasti, että muotit olisivat täyttyneet kunnolla. Oma lukunsa oli varmasti myös sinkin pois palaminen, sillä sulaa ei ollut tällä menetelmällä mahdollista suojata hiilimurskalla yms.. Pyrinkin pitämään sulan koostumusta, sulamispistettä ja juoksevuutta kurissa lisämäällä sinkinpaloja, lähinnä perstuntumalla. Myös booraksi oli käytössä ja se lisäsi valujen tiheyttä olennaisesti. Onnistumisprosentti jäi kuitenkin vaatimattomasti noin 60 % paikkeille.

Nyttemmin tuli siirryttyä nestekaasukäyttöiseen upokasuuniin. Pari protoa joutui tekemään, ennen kuin lämmöt sai riittävän korkealle. Poltin on ihan normaalia kauraa, backyardmetalcastingin ohjeilla tehty. Uushopean sisältämä nikkeli tekee seoksen vähän pottumaiseksi valumetalliksi, sillä lämpöjä on oltava sulatuksessa 1000-1100 astetta, valettaessa vielä enemmän. Toisaalta upokasta ei mielellään poruuttaisi kovin kauan helposti höyrystyvän sinkin vuoksi.

Tänään em. uuni oli ensimmäistä kertaa koevaluissa, mutta en vielä saanut kokeilluksi sulan suojausta. Vähän nimittäin arveluttaa, miten näin kapeassa upokkaassa hiilimurska ja kuona ylipäätään voidaan kaapia sivummalle? Sinkinpalojen ja booraksin lisäksi upokkaaseen tuli lisättyä vähän fosforpronssia, jonka pitäisi lisätä juoksevuutta. En osaa sanoa, oliko tämän ansiota, mutta ainakin ao. kuvien kolmen soljen muottiin sula virtasi niin rajusti, että iso osa siitä puski itsensä jakopinnassa ollutta ilmakanavaa pitkin pöydälle asti! Oli siinä ihmettelemistä, kun muotti ei ruvennut täyttymään. Käytetyt kaavauskehät oli nimittäin alun perin tehty siten, että kaatokanavalle oli porattu puoliympyrän muotoiset lovet jakopinnan kohdalle (vrt. kahden soljen muotti). Onneksi sulaa oli kuitenkin riittävästi ja soljet onnistuivat muotin vuotamisesta huolimatta.

Tässä muutama kuva aiheesta ja tämänpäiväisistä toilailuista.