aarremaanalla.com

Jokamiehen oikeuksien nojalla:

Luonnontuotteiden kerääminen

Esimerkiksi rauhoittamattomia kukkia, metsämarjoja, sieniä
ja maahan pudonneita oksia, käpyjä ja terhoja voi kerätä
sieltä, missä liikkuminenkin on sallittua. Luonnonsuojelualueilla
voi olla poimimista koskevia rajoituksia. Sammalta
ja jäkälää ei saa kerätä ilman maanomistajan suostumusta.
Maa-ainekset kuten sora ja kivet kuuluvat maanomistajalle
ja niiden ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus.
Kiviä voi ottaa vähäisessä määrin kaivosmineraalien
löytämiseksi.

Toisen maalle ei saa rakentaa eikä sitä saa kaivaa niin että
jää pysyviä jälkiä.

Pelloilla ei saa liikkua kun siellä on viljelyksiä, mutta nyt ei ole ja kaivamisesta ei mielestäni jää pysyviä jälkiä....tosin jos "isäntä" on eri mieltä niin suolahaulien kaivaminen takapuolesta ei ole mukava juttu

Kaivoslaki sallii aika paljon, joten kaikki piipparoijat voivat olla etsimässä malmia

Terveisiä Itärajalta.

Satuin ilmeisesti olemaan ensimmäinen joka kysyi lupaa Joensuun kaupungilta. Yllätyksenä aiemmista kokemuksista poiketen oli se että kaivuualueet piti rajata kartalle tarkkaan ja kaivulupa maksaa 60€. Hyvässä yhteistyössä saimme tämän minun mielestä vähäisen asian hoidettua ja sain hyvää palvelua.

Positiivista tässä oli virkamiesten hyvä palvelu ja positiivinen asenne harrastukseemme.
Negatiivistä tässä on että jos haluan kaivaa jossain muualla niin joudun hakemaan uuden luvan.

Kaivuualueet määrittelin valmiiksi riittävän isoiksi ja määrittelyssä auttaa pohjatyön suorittaminen. Kannattaa aina tutustua alueiden vanhoihin karttoihin ja historiaan.

Ehdottomasti kannattaa kysyä lupa kaupungilta/kunnalta jolloin pääsemme hyvässä yhteisymmärryksessä määrittämään lupaprosessia. Nyt on Joensuun kaupungin kanta selvillä ja seuraavat etsijät voivat hakea lupaa pienemmällä byrokratialla.

ProDetective kirjoitti:Terveisiä Itärajalta.

Satuin ilmeisesti olemaan ensimmäinen joka kysyi lupaa Joensuun kaupungilta. Yllätyksenä aiemmista kokemuksista poiketen oli se että kaivuualueet piti rajata kartalle tarkkaan ja kaivulupa maksaa 60€. Hyvässä yhteistyössä saimme tämän minun mielestä vähäisen asian hoidettua ja sain hyvää palvelua.

Positiivista tässä oli virkamiesten hyvä palvelu ja positiivinen asenne harrastukseemme.
Negatiivistä tässä on että jos haluan kaivaa jossain muualla niin joudun hakemaan uuden luvan.

Kaivuualueet määrittelin valmiiksi riittävän isoiksi ja määrittelyssä auttaa pohjatyön suorittaminen. Kannattaa aina tutustua alueiden vanhoihin karttoihin ja historiaan.

Ehdottomasti kannattaa kysyä lupa kaupungilta/kunnalta jolloin pääsemme hyvässä yhteisymmärryksessä määrittämään lupaprosessia. Nyt on Joensuun kaupungin kanta selvillä ja seuraavat etsijät voivat hakea lupaa pienemmällä byrokratialla.

Ihan mielenkiinnosta tiedustelisin että minkäluonteisille alueille hait kunnalta kaivuulupaa, talousmetsä, luonnonvarainen, puistot, uimarannat, jne... ? Itse olemme etsineet kaupungin omistamilta metsämailta ja uimarannoilta useamman vuoden jokamies/tervejärki pohjalta ilman konflikteja virkamiesten tai yleisön suunnalta, peltoalueisiin jms. lupa on luonnollisesti pyydetty.

Arvostan kyllä suoraselkäisyyttäsi asiassa mutta 60€ "suojeluraha" antamiesi tietojen ja varsinkin ennaltarajattuihin etsintä-alueisiin kuulostaa kyllä aika hämmentävälle. Miten lupia valvotaan ja mitkä ovat sanktiot "luvattomalle" harrastajalle joka poistaa roskan uimarannalta metallinetsimen avulla?

Ihmettelen myös tämmöisiä maksuja, sillä metallinetsintäHARRASTUS ei mielestäni ole "ammattimaista" kaivuutoimintaa johon tarvitsee lupamaksuja..?
Itse sain kysymällä suullisen luvan kaikkiin kunnan omistamiin maa-alueisiin..
Voihan joku tulla viisastelemaan ja penäämään lupia, mutta turhaan näkee vaivaa jos aikoo mun kanssa väitellä..

Melkoisen sekalainen valikoima maa-alueita tuli valittua. Siinä on puistoa, talousmetsää ja virkistysaluetta.
Jos tätä ajattelee kaupungin käyttämän työajan suhteen, niin melkoisen halvaksi tuli. Maamittari käytti tähän melkoisen määrän työtunteja.

Saman luvan hain Kontiolahden kunnalta ja seiltä tuli vastaus että kaivele vaan ilman mitään maksuja.

Kun on olemassa lupa harraastamiseen niin ei tarttee vilkuilla olan yli ja miettiä valmiiksi kysyjälle vastausta.

Luvan hinta on tottakai melko härski ja alueiden rajaus työlästä. Jos jokainen harrastaja kysyisi luvan, niin tottakai lupaprosessi olisi sujuvampi.

Mielestäni luvan kanssa voi mennä sellaisiin paikkoihin johon ilman lupaa ei kehtaisi mennä vrt. puistoalueet.

Uimarannat ovat minusta edelleen lupavapaita, muttta uimarannan ympärillä olevat alueet on yleensä puistoa tms aluetta, johon ei kannata lähteä tönkämään. Olen huomannut että uimarannat on korkattu, mutta ympäröivät alueet sisältävät vaikka mitä hauskaa. Nyt voin oikein luvan kanssa mennä näille alueille.

Lintsi kirjoitti:Ihmettelen myös tämmöisiä maksuja, sillä metallinetsintäHARRASTUS ei mielestäni ole "ammattimaista" kaivuutoimintaa johon tarvitsee lupamaksuja..?

Samaa ihmettelen myös minä Mielestäni toi on kyllä lähtökohtaisesti väärin periä maksuja harrastuksesta ja jos tuolle linjalle lähdetään niin sittenhän kunnan/kaupungin pitäis laskuttaa poikkeuksetta lähes jokaisesta harrastuksesta jota heidän omistamalla maa-alueella harrastetaan...
Mut onhan täällä joku muukin aiemmin "joutunut" makselemaan noita maksuja, itse en tuolle linjalle lähde.

ProDetective kirjoitti:Melkoisen sekalainen valikoima maa-alueita tuli valittua. Siinä on puistoa, talousmetsää ja virkistysaluetta...

Ok, kiitos tiedoista. Puisto ja virkistysalueille, ns. viheralueet, lupa on suotavaa hakea, ainakin itse hakisin jos kyseisissä paikoissa etsintää harrastaisin.

Ajatusten virtaa... Kaivumaksu on käsittääkseni kunnan perimä maksu alueellaan tapahtuvien maanrakennustöiden vaikutuksesta infrastuktuuriin, toisin sanoen jokin intanssi selvittää onko kaivettavalla alueella viemäreitä, kaapeleita, kuinka kaivutyö vaikuttaa liikennevirtoihin sekä maanomistajan tulevaisuuden maankäyttösuunnitelmiin. Tästä työstä peritään palvelumaksu. Metallinetsintään tälläisen luvan edellyttäminen on järjetöntä.

Voisiko metallinetsijöiltä edellytetty lupamaksu olla sitten veroluonteinen ? Maksulla katettaisiin harrastuksesta aiheutuneet vahingot esimerkiksi nurmialueille ? Tällä logiikalla vero tulisi periä petankkipapoilta, pallon kanssa puistoissa höntsäileviltä, marjastajilta, kiljupärinöissään kukkapuskiin kaatuilevilta pultsareilta jne. Oikein varustautuneella laitteensa tuntevalla sekä ripauksen tervettä järkeä omaavan harrastajan jälkiä ei nurmialueelta erota joten onko tälläinenkään maksu täysin perusteltu ? Sitäpaitsi kunnan asukkaalta perittävän kunnalisveron luulisi kattavan jo jotain.

Oikeus liikkua luonnossa ja oikeus liikkua luonnossa metallinetsimen kanssa ? Kunnan metsässä, Tornatorin metsässä, Metsähallituksen metsässä vai yksityisen palstalla ? Jokaiselle huntti vuoteen niin homma ok ?

En tiedä mihin ollaan menossa mutta tässä vaiheessa komppaan Jamppea ja Lintsiä :

jamppe kirjoitti:

Lintsi kirjoitti:Ihmettelen myös tämmöisiä maksuja, sillä metallinetsintäHARRASTUS ei mielestäni ole "ammattimaista" kaivuutoimintaa johon tarvitsee lupamaksuja..?

Samaa ihmettelen myös minä Mielestäni toi on kyllä lähtökohtaisesti väärin periä maksuja harrastuksesta ja jos tuolle linjalle lähdetään niin sittenhän kunnan/kaupungin pitäis laskuttaa poikkeuksetta lähes jokaisesta harrastuksesta jota heidän omistamalla maa-alueella harrastetaan...
Mut onhan täällä joku muukin aiemmin "joutunut" makselemaan noita maksuja, itse en tuolle linjalle lähde.

ProDetective kirjoitti:Terveisiä Itärajalta.

Satuin ilmeisesti olemaan ensimmäinen joka kysyi lupaa Joensuun kaupungilta. Yllätyksenä aiemmista kokemuksista poiketen oli se että kaivuualueet piti rajata kartalle tarkkaan ja kaivulupa maksaa 60€. Hyvässä yhteistyössä saimme tämän minun mielestä vähäisen asian hoidettua ja sain hyvää palvelua.

Positiivista tässä oli virkamiesten hyvä palvelu ja positiivinen asenne harrastukseemme.
Negatiivistä tässä on että jos haluan kaivaa jossain muualla niin joudun hakemaan uuden luvan.

Kaivuualueet määrittelin valmiiksi riittävän isoiksi ja määrittelyssä auttaa pohjatyön suorittaminen. Kannattaa aina tutustua alueiden vanhoihin karttoihin ja historiaan.

Ehdottomasti kannattaa kysyä lupa kaupungilta/kunnalta jolloin pääsemme hyvässä yhteisymmärryksessä määrittämään lupaprosessia. Nyt on Joensuun kaupungin kanta selvillä ja seuraavat etsijät voivat hakea lupaa pienemmällä byrokratialla.

Minä kävin saman prosessin Espoon kanssa 2000 luvulla. Maksu oli hieman suurempi.
Epäilin, niinkuin täälläkin on ounasteltu, että kunnalla menevät puurot ja vellit sekaisin (isot ja pienet asiat).
Sen vuoksi tilasimme kunnan viranomaisilta ajan ja kävimme Karhun kanssa esittelemässä harrastustamme läppärin kanssa.
Seurauksena oli välitön byrokratian purku ja maksujen poisto. Nykyisin asiat hoidetaan suullisesti (jos on tarve) ja vuokraviljelijöiden
kanssa puhelimella tai tapamaalla ja kekustelemalla.
Ainoa maksullinen homma saattaa olla jos kyselee useamman alueen omistajia kerralla kunnantoimistolta.

joo tosiaan toiset ihmiset kuuluvat kategoriaan " Ei mun maalleni kyllä tulla tai ..... " vaikka maa ei olisi ollutkaan ikinä käytössä.
meitä on moneen junaan ja jokku tosiaaan jää asemalle. muistan kun joskus taannoin olin yhden mökin kivilaiturilla matoongella joka on aika kaukana mökistä mutta kuuluu mökin tonttiin. Niin eiköhän sieltä juossunna emäntä kauheella huudolal että helvettiin sieltä ei tää oo mikään kalasatama ! mä pahoittelin onkimistani ja lupasin poistua niin tämä rouva sanoi soittavansa poliisit hah ! matoonginnan takia. ei kele kyllä joilakin on jauhot menny sekasin kulhossa.
Mutta sääntöasioista sen verran että ...

Onhan se tärkeäää että jokainen noudattaisi sääntöjä ja muinaismuistolakia ettei tämäkin harrastus laiteta suomessa pannaan.
itse ainakin menen etikettejen mukaan näissä hommissa.

http://humusdigitus.blogspot.fi/

Noille yksityismaille ,tonteillekkin on aina kysyttävä lupa, harrasti sitten mato ongintaa tai piippailua ym ! Tontinomistajat on äleitä täälläkin, jos luvatta aletaan hiippailla heidän reviirillään!
Lieksassa homma toimii kun kysyy luvan ja selittää juurta jaksain, millä asialla on!

Törmäsinpä sellaseen ilmiöön että kun menin seuraavana päivänä jatkamaan piippaamista niin joku oli aukonut edellispäivän siististi peitetyt kaivannot uudelleen auki
Jäljistä päätellen asialla oli olleet ihmisoliot ja liikkuneet mopoilla, vissiin ne halvatunpapat
Onneksi eivät olleet löytäneet kaikkia kaivantoja joten pääsin vähällä uudelleenpeittämisellä.

Viikonloppunurmipora kirjoitti:Törmäsinpä sellaseen ilmiöön että kun menin seuraavana päivänä jatkamaan piippaamista niin joku oli aukonut edellispäivän siististi peitetyt kaivannot uudelleen auki
Jäljistä päätellen asialla oli olleet ihmisoliot ja liikkuneet mopoilla, vissiin ne halvatunpapat

Luulleet tietenkin että sinne on piilotettu jotakin

Viikonloppunurmipora kirjoitti:Törmäsinpä sellaseen ilmiöön että kun menin seuraavana päivänä jatkamaan piippaamista niin joku oli aukonut edellispäivän siististi peitetyt kaivannot uudelleen auki
Jäljistä päätellen asialla oli olleet ihmisoliot ja liikkuneet mopoilla, vissiin ne halvatunpapat
Onneksi eivät olleet löytäneet kaikkia kaivantoja joten pääsin vähällä uudelleenpeittämisellä.

Itsekin törmäsin eilen samanlaiseen ilmiöön. Paikkana vanha uimaranta jossa olin käynyt pari viikkoa sitten tonkimassa, eilen kun menin uudelleen niin osa kaivannoista oli auottu ja paakut heitetty pitkin rantaa. Meni puoli tuntia tehokasta huispausaikaa kun peittelin uudestaan.

T'ämän nilkin kun saisimme tietoon: http://yle.fi/uutiset/museovirasto_tuoh ... la/7240683

mode edit: poistin kirosanat ja asiattomat kommentit,vaikka tunteet kuohuu asian tiimoilta niin pidetään asiallisena kirjoitukset.

Todella ikävää "peeärrää" harrastajille. Ehkä etsinten laittaminen luvanvaraisiksi olisi viisasta. Tuommoinen pienimuotoinen kaivelu voi tosin mennä vahingonkin piikkiin. Näitä "vahinkoja" tapahtuisi vaan vähemmän, jos harrastajien pitäisi suorittaa pieni kurssi. Saisi museotoimi kurssimaksuista ja vuosiluvista sitten lisää määrärahoja ja suhtautuminen piippareita kohtaan paranisi. Satasen lisenssillä tekisivät tiliä.

Arska77 kirjoitti:

Viikonloppunurmipora kirjoitti:Törmäsinpä sellaseen ilmiöön että kun menin seuraavana päivänä jatkamaan piippaamista niin joku oli aukonut edellispäivän siististi peitetyt kaivannot uudelleen auki
Jäljistä päätellen asialla oli olleet ihmisoliot ja liikkuneet mopoilla, vissiin ne halvatunpapat
Onneksi eivät olleet löytäneet kaikkia kaivantoja joten pääsin vähällä uudelleenpeittämisellä.

Itsekin törmäsin eilen samanlaiseen ilmiöön. Paikkana vanha uimaranta jossa olin käynyt pari viikkoa sitten tonkimassa, eilen kun menin uudelleen niin osa kaivannoista oli auottu ja paakut heitetty pitkin rantaa. Meni puoli tuntia tehokasta huispausaikaa kun peittelin uudestaan.

Voisiko olla että irti päästetyt koirat kaivelee noita peitettyjä kuoppia? Koirahan luonnostaan tonkii tuollaiset paikat. Jostain oppaasta luin että mäyrät saattaa kanssa kaivella kuoppia mutta onko Suomessa mäyriä niin paljon. Huolellinen peittäminen varmaankin vähentää ongelmaa.

Onko jollain Helsingin kaupungin alueella huispaavalla kaupungin lupa hankitttuna, mikäli on niin mistähän tuollaista voisi kysellä? Luonnollisesti suojelu yms. (esim. Suomenlinna)alueet vaatinevat erityisluvan ja puiston nurmikot pitäisi jättää kääntämättä kenttälapiolla ja aiheuttaa muutenkin mahdollisimman vähän jälkiä. Onko HKI:n alueella rannoilla etsiviltä tultu tivaamaan lupaa?

En tiedä onko väärä alue kysyä, siirrettäköön jos on aihetta. Mites kun kuninkaan kartastoon on merkitty torpan paikka, niin voiko siellä harrastella ollenkaan? Museoviraston rekisteriportaaliin paikkaa ei ole mitekään merkittynä. Alueella ei näy päälle päin mitään muinaisjäännökseen viittaavaa ja on mahdollista, että nykyinen asuintalo on rakennettu siihen päälle. Onko joku selvitellyt asiaa esim. museovirastosta?

Museoviraston uudessa opuksessa metallin etsijöille taidetaan mainita, että kaikki vanhoilla kartoilla näkyvät talonpaikat on automaattisesti kieltoaluetta. Mutta mikään lakihan ei tällästä määrää.

Tuokin torpan paikka löytyi kuninkaan kartastosta sen jälkeen kun olin jo selvitellyt lupia maanomistajalta, en siis ole käynyt kaivelemassa kyseisessä paikassa. Hankalaksi tällaiset asiat tekee myös se, että sitä saattaa herkästi olettaa kaikkien muinaisjäännösten ja kiellettyjen alueiden löytyvät tuosta Museoviraston rekisteriportaalista. Ei se varmaan ihan kaikille tule mieleen alkaa etsiä kirjastoista vanhoja karttoja ja tutkia onko paikalla ollut joskus jotain siinä mielessä, että ehkä paikalle ei saakaan mennä. Parempi siis kysyä Museovirastolta asiasta ennen kuin tekee mitään.

http://www.nba.fi/fi/File/2211/metallin ... s-2014.pdf

"Maaperää ei tule kaivella kohteella, jonka epäillään olevan muinaisjäännös. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi maastossa näkyvät vanhat asuinpaikat tai vanhojen karttojen perusteella jäljitetyt asuin- ja toimintapaikat. Jos haluaa etsiä tällaisella paikalla metallia, on ensin hyvä ottaa yhteyttä Museovirastoon tai maakuntamuseoon."

Tuskin vahoille talon paikoille kukaan vahingossa eksyy, jos taas niiden löytämiseksi on käytetty karttoja ja vanhoja kirjoja ovat ne kiellettyjä alueita.


Lisäksi jos kaikki yli 100vuotta vanha kama on museoviraston omaisuutta, niin olisiko se syy mikseivät kovin kummoisia löytöpalkkioita niistä maksa? 5-10% esineen hinnasta taisi olla löytötavaralaissa kohtuullinen löytöpalkkio?

DigDeep kirjoitti:Tuokin torpan paikka löytyi kuninkaan kartastosta sen jälkeen kun olin jo selvitellyt lupia maanomistajalta, en siis ole käynyt kaivelemassa kyseisessä paikassa. Hankalaksi tällaiset asiat tekee myös se, että sitä saattaa herkästi olettaa kaikkien muinaisjäännösten ja kiellettyjen alueiden löytyvät tuosta Museoviraston rekisteriportaalista. Ei se varmaan ihan kaikille tule mieleen alkaa etsiä kirjastoista vanhoja karttoja ja tutkia onko paikalla ollut joskus jotain siinä mielessä, että ehkä paikalle ei saakaan mennä. Parempi siis kysyä Museovirastolta asiasta ennen kuin tekee mitään.

http://www.nba.fi/fi/File/2211/metallin ... s-2014.pdf

"Maaperää ei tule kaivella kohteella, jonka epäillään olevan muinaisjäännös. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi maastossa näkyvät vanhat asuinpaikat tai vanhojen karttojen perusteella jäljitetyt asuin- ja toimintapaikat. Jos haluaa etsiä tällaisella paikalla metallia, on ensin hyvä ottaa yhteyttä Museovirastoon tai maakuntamuseoon."

Museovirastolla on tällaisissa tapauksissa tapana joskus vetää kotiinpäin. Esimerkiksi heidän sivuillaan lukee "kaikki yli satavuotiaat esineet ... kuuluvat valtiolle" . Lakitekstissä sanotaan yksikäsitteisesti että
"valtiolla on niihin lunastusoikeus". Valitin siitä jo monta vuotta sitten mutta eivätpä korjanneet.
Sen vuoksi kehotan lukemaan itse lakitekstin määritelmän, jossa tuskin lukee "asuinpaikat pienintäkin torppaa myöten". Toiminta sitten lakitekstin määritelmän mukaan.
Myöskin näillä palstoilla on nähty yksityisten arkeologien kieltoja,jotka eivät kyllä noudata lakitekstin määritelmää.
Muistettava on myös että MV:llä on oikeus erikseen määrittää muinaisjäännöksi vaikka mitä. Eli vaikka torppa ei yleisesti ole muinaisjäännös niin Paikkarin torppa varmaankin on.

ilkkap kirjoitti: Museovirastolla on tällaisissa tapauksissa tapana joskus vetää kotiinpäin. Esimerkiksi heidän sivuillaan lukee "kaikki yli satavuotiaat esineet ... kuuluvat valtiolle" . Lakitekstissä sanotaan yksikäsitteisesti että
"valtiolla on niihin lunastusoikeus". Valitin siitä jo monta vuotta sitten mutta eivätpä korjanneet.
Sen vuoksi kehotan lukemaan itse lakitekstin määritelmän, jossa tuskin lukee "asuinpaikat pienintäkin torppaa myöten". Toiminta sitten lakitekstin määritelmän mukaan.
Myöskin näillä palstoilla on nähty yksityisten arkeologien kieltoja,jotka eivät kyllä noudata lakitekstin määritelmää.
Muistettava on myös että MV:llä on oikeus erikseen määrittää muinaisjäännöksi vaikka mitä. Eli vaikka torppa ei yleisesti ole muinaisjäännös niin Paikkarin torppa varmaankin on.

Hankalaa on kyllä. Sitä ei uskalla ottaa minkäänlaista riskiä näiden lupa-asioiden kanssa.. Enkä olisi mennyt tähän kyseiseen paikkaan lupia kyselemään jos olisin tiennyt tuosta torpasta. Vähän lannistaa saada selville tuollainen torppa sen jälkeen kun on tutkinut karttoja vähän pidempään ja luullut, että nyt löytyi hyvä paikka. Ei auta kuin jatkaa karttojen tutkimista Pistin asiallisen kysymyksen tästä Museovirastolle. Vastauksessa voi kestää joku viikko, mutta voin vaikka piruuttani sitten kertoa mitä vastauksessa sanottiin kyseisestä paikasta ja näistä torppien paikoista yleensäkin.

Jii kirjoitti:Onko jollain Helsingin kaupungin alueella huispaavalla kaupungin lupa hankitttuna, mikäli on niin mistähän tuollaista voisi kysellä?

Itse itselleni vastaten: toisesta ketjusta löytyikin viime syksyltä tapaus, jossa Helsingin kaupungin omistamalle puistoalueelle oli lupaa kysely.
Pienen viranomaispallottelun jälkeen vastaus saapuikin ja se oli yksiselitteisen kieltävä. Tästä päätellen Helsingin kaupungin puistoalueilla etsiminen
ja kaivaminen jää haaveksi, ellei sakon uhalla lähde ilman lupaa ja siihen en itse ole valmis.

Sain vastauksen Museovirastolta. Jos jotain kiinnostaa tietää miten tuossa torppa-asiassa kävi, niin voi laittaa yksityisviestiä. Sen verran sanon, että muistakaa ettei myöskään mahdollisille muinaisjäännöksille tule mennä kaivelemaan ainakaan ilman Museoviraston lupaa. Eli siihenkin pätee se 200m väli suuntaansa..