aarremaanalla.com

Ehdin olla kokonaista muutaman minuutin nätin peltopennin vm 1888 omistaja mutta tumpelo kun olen ja väliaikaisesti liki yksikätinenkin (käsi kipsissä) ja vielä melkein -jalkainenkin (luuta otettu lonkasta) onnistuin sen taianomaisesti hävittämään kahden todistajan edessä sitä löytölaukausta tumppukäsineni kaivellessani. Ei hätää, onhan tässä metallinetsimiä ja pinpointtereita useampiakin, ajattelin, mutta juuri sillä punaisella sekunnilla tuli pellon isäntä talla pohjassa kylvökoneen kanssa pölypilveän saattelemana kohti juuri sitä ainoaa mahdollista peltoplänttiä jalkojeni alla johon olin lantin housunlahkeestani tms pudottanut. Ei armoa, lähdettävä oli kuin mummon aikanaan Karjalasta suoraan lypsyjakkaralta. Tämä tietysti kuullostaa uskomattomalta mutta on valitettavasti täysin todenmukainen kuvaus siitä miten tumppukädellä ei saa kaivella päivän parasta löytöä löytälaukusta, ainakaan kylvöaikana. Penni on ja pysyy nyt pellossa ainakin syksyyn saakka, jolloin kyllä käyn sen sieltä hakemassa.

Hopeinen 835 S nappi sentään jäi hukkaamatta ja muutama savensyömä myöhempien aikojen pennikin.

Edestä



ja takaa

Kevätauringossa kylpevälle pellolle kokoontui hampaisiin asti varustautunut joukkio piippareita ja aimo annos mitä huikeinta tekniikkaa, kaivuukalustoa ja ties mitä miinaharavoita. Maastoon alkoi ilmestyä kuoppia, kaivantoja ja sinne tänne säntäileviä jalanjälkiä, rähinä jatkui tuntikaupalla aamusta pitkälle iltapäivään. Uupunut joukkio vetäytyi pellonreunaan sitomaan jalkarättejään ja pattereitaan lataamaan, kuopat oli peitetty ja romut kerätty. Mukavaa oli, erityiskiitos Kollikolle, Pitkäkärsälle ja kaikille muille paikalla tulleille ja järjestelyihin osallistuneille!




Hiekansekaista peltomaata...


oli mukava tonkia...


Pääsin kokeilemaan paria uutta laitetta!
(Olen edelleen vailla omaa etsintä, tarjouksia otetaan vastaan!)


Peltonapit Deepteck Smartilla...


Ja herkku pohjalla, 1/x osa SKILLING 1800, uusin vanhin tunnistettava kolikkoni (Löytyi Fisher F75:llä)

Melkein jo 1700-luvun selkään, hienot löydöt vaikka etsijällä olikin vain yksi käsi :=)

Tällä kaudelle pääset vielä 1600-luvulle.

Hitaasti ja varmasti kuin mummo hangessa...

Käsipuolisuus on hieman hidastanut piippailua ja uusi etsinkin on vielä hankkimatta.

Piippausaddiktio ja vaikea kolikkoriippuvaisuus vetivät kuitenkin allekirjoittaneen taas sinne niin palkitsevalle peruspuistotasolle - ja vieläpä vapun jälkeisiin varsin haastaviin olosuhteisiin - ja niin kyllä on että vanha uskollinen laina-viikinki (VK40) on siellä kyllä aivan loistolaite, fiinimmällä etsimmällä ei hommasta tulisi yhtään mitään, sellainen tulisi siellä hulluksi kun kaikkea mahdollista romua ja ryjää tunkee jo kuulokkeistakin.

Viinkinki erotteli kylmän rauhallisesti ja turhia vinkumatta kolikot, korut ja hopeat pohjattomaan löytölaukkuuni.

Hopeasydänkin löytyi ja joku lyyrakin tms.

Ja tietysti aina ne niin palkitsevat kolikot



Elokuussa 2013 aloitetun harrastuksen kumulatiivinen on nyt 176,40 EUR ja 295,78 FIM (-> 1963).

Vanha puusilmä lainaviikinkini (VK40) löysi iltahämärissä pellosta komean suurruhtinaskunnan ajan 10 pennisen (se on aina ollut yksi mielikolikoistani, ja nyt ensimmäinen piippaamalla löydetty!) sekä yhden pennin samalta ajalta (Nikolai II).



Olisivatpa olleet hieman paremmassa kunnossa, mutta tiukasti kolikkomiehenä olen kuitenkin näistä löydöistä ihan täpinöissäni.

Muut minulle taustakohinaksi jäävät tunnistamattomat rauta- ja pronssikautiset möykyt nakkasin olkani yli, saavat odotella siellä niistä enemmän ymmärtäviä. Kolikkoja kaivellessani halkaisin lapiolla jonkun tiellä olleen sarvikypärältä näyttäneen metallipotan ja väänsin rusetille jonkun vanhan täysin pilalle ruostuneen miekan. Kaikkea roskaa sieltä nouseekin.

Aina on mukavaa, kun haaveet täyttyvät. Siitä onnittelut

Muut minulle taustakohinaksi jäävät tunnistamattomat rauta- ja pronssikautiset möykyt nakkasin olkani yli

Olen ainakin pari kolme selvää rautakautista esinettä pelastanut joutumasta romulaatikkoon tämän herran jäljiltä.

Onnea hienoista kolikoista, tuli todistettua että Viking vk 40:sellä löytyy paremmin kolikoita kuin at prolla... itse löysin vain 2

eihän ne hukkaan mene....maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tulevan
eli takaisin kasvamaan.

Uutta kalustoa odotellessa kävin taas hoonaamassa jo moneen kertaan hinkattua nurmea.

Kaikennäköistä olen jo nähnyt ja kuullut mutta näiden kahden 2eur kolikon yhdessä päästelemä tilu-lilu oli kyllä haastavuusasteikon yläpäässä.



Nämä tapansa mukaan täysin rähjäiseen kuntoon menneet euro-valuutan edustajat olivat nurmen alla toisistaan vain kahdenkymmenen sentin päässä ja kun ne yksittäisenäkin esiintyessään päästelevät kohtalaisen skitsoja ääniä, niin kaksinkappalein kelan kummankin puolin ollessaan saivat kyllä sekä kaluston että pään pyörälle. Pitkään ihmettelin että mitä siellä nyt oikein on ja missä... mutta kyykystä vihdoin ylös noustessani olin kokonaista neljä euroa varakkaampi! Kiertoon pääsevät nämäkin kaunokaiset taas

Päivän kaikki lantit tässä:



Elokuussa 2013 aloitetun harrastuksen kumulatiivinen on nyt 183,40 EUR ja 302,79 FIM (-> 1963).

Tänään ulkoilutin pitkään ja uskollisesti palvellutta viikinkiäni ehkä viimeistä kertaa. Täksi koleaksi päiväksi olin tarkoituksellisesti valinnut kohteeksi pienen ja syrjäisen lammikon rannan ja siellä pienen kielekkeen aivan syvän mustan veden äärellä...



Läpitunkevien tuulenpuuskien lomassa en tiennyt miten tohtisin kertoa sille väistämättömän; se alkaa nyt olla siinä, piippailut on osaltamme piippailtu... että olen löytänyt toisen, nuoremman ja herkemmän... parempirunkoisen ja kevyemmän ja vieläpä kauniisti ja moniäänisestikin visertävän.

VK40 päästi vastaukseksi hieman falsetissa kajahtavan kumean tuuttauksensa - sen yhden ja ainokaisen osaamansa, saman minkä olen jo niin monesti yhteisillä retkillämme kuullut. Tällä kertaa saatoin kuulla siinä kuitenkin häivähdyksen kaiutinkotelon resonanssia, ehkä sekin vaistosi että jotain outoa ja tavallisuudesta poikkeavaa oli nyt tekeillä.

Kiertelin ja kaartelin asiaa kyyneleitä nieleskellen, kyselin pattereiden kuntoa, pidin kahvasta kiinni mutta välttelin katsomasta sen näytössä mollottavaa aitoa ja rehellisen pyöreää nollaa.

Katselin löytöjämme.... neljää surkeakuntoista lantinkuvastusta.



Ei, näin ei voi enää jatkua...

-----------------------------------------

DIAGNOOSI: Vaikea kolikkofiksaatio

VARUSTEET:
- VK40, ProPointer
- Hanskat, meisseli ja kukkalapio
- Poikkeuksellisen huono säkä

VANHIN LANTTI:
- piippaamalla: skilling 1800
- aiemmin puutarhatöissä vahingossa löydetty kupariöre 1708

Onnenlantti kirjoitti: että olen löytänyt toisen, nuoremman ja herkemmän... parempirunkoisen ja kevyemmän ja vieläpä kauniisti ja moniäänisestikin visertävän.

Onko korrektia eroprosessin tässä vaiheessa kysyä uuden kumppanin nimeä? No, kysympähän kuitenkin, mikä on uuden kumppanin nimi ja "malli" ?

Haarukka kirjoitti: Onko korrektia eroprosessin tässä vaiheessa kysyä uuden kumppanin nimeä? No, kysympähän kuitenkin, mikä on uuden kumppanin nimi ja "malli" ?

Tilanne on vielä aika pahasti päällä, VK40 tuuttaa surkeasti kuraeteisen pimeässä komerossa ja uusi internetistä löytämäni ihastus jo valmistelee tuloaan huusholliin. Lunastuvatkohan uuden valittuni upeat speksit sekä sähköpostissa saamani pääni pyörälle pistäneet kuvat? Vai tuleeko sieltä kenties vaikeasti käsiteltävä, kestäviin pattereihin tottunut ja vähintään ammattitanssijan heilutteluotteet vaativa piipparauta...? Sitä on varmaan kumminkin viety sekä edstä että takaa paremmillakin piippausniityillä ja -nummilla.


Epilogi 16.5.2014:

Yritetiin vielä kerran VK40-exän kanssa puistossa, mutta tulokset jäivät suhteemme viimeaikaiselle kriisitasolle..



Istuimme sitten vain puiston penkillä auringonlaskua katsellen ja menneitä piippejä muistellen, kiittelin liikuttuneena VK40:ä joka tuuttasi takaisin tapansa mukaan. VK40 aikoo muuttaa takaisin entiseen kotikaupunkiinsa tässä lähistöllä.

Uusi piippa tulee rautatieasemalle jo puolilta päivin huomenna lauantaina.

17.5.2014 Vasumet - Auranlaakso



Kyseessä oli yhteistyö Turun Museokeskuksen ja Varsinais-Suomen Metallinetsijöiden välillä missä kartoitetaan alue Museokeskukselle.



Ilma helli paikalle päässeitä ja eksyneitä.



Nyt suoraan ja tuoreeltaan tärkeisiin asioihin eli KOLIKKOLÖYTÖIHIN...



Iso ja komea 5 KOPEEKKAA (kuva on vastaavasta, koska en saanut kuvatuksi heti kentällä) kuten myös uusin vanhin kolikkolöytöni 1600-luvun peltoöörenkin! (molemmat kuitenkin minigrippussukkaan ja tutkittavaksi museokeskukselle). Noh, "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa", niinhän sitä sanotaan.

Löysipä eräs mukanaollut rautakautisen ja aivan loistokuntoisen karhunhampaankin, mutta enhän minä siitä mitään taaskaan ymmärtänyt, silmät pyöreinä vaan sivusta katselin Kaikkea ne sieltä kaiveleekin.

Lämpimät onnittelut kuitenkin löytäjälle ja kiitokset järjestäjille!

Onpas hyväkuntoinen kopekka, ihankuin just pajalta tullut

tjv kirjoitti:Onpas hyväkuntoinen kopekka, ihankuin just pajalta tullut

Oli huonompikuntoinen, tämä kuva on vastaavasta, alkuperäinen luovutettu heti kentällä järjestäjille.

Retki uuden piipparaudan kanssa syrjäiselle metsälammelle alkavan kesän ensimmäisenä hellepäivänä... Oi tätä onnea, pääsin heti kokeilemaan vesileikkejä!!



Rohkea rokan syö...



Ja tulostakin tuli, ihka ensimmäinen veden alta piippaamani kolikko!



Lampi on niin syrjäinen ettei siellä juurikaan kukaan nykyään käy, joskun 1970-80 luvulla siellä tuli viimeeksi käytyä, hyvä kun enää perille osasin.

Nyt sitten skuuppaa ja kalastushaalareita hankkimaan

Onnenlantti kirjoitti:
Nyt sitten skuuppaa ja kalastushaalareita hankkimaan

Varo ettei sitten tule kallis verkonpaino Fisherista..yksi horjahdus ja se oli siinä.

Juuh, täytyy tosiaan muistaa että ainoastaan vehkeen alapää saa kastua.

Kiitokset huomiosta, ehkä hankinkin vain sen skuupan ja pysyn riittävän matalissa vesissä.

Kumipuku olisi kyllä muuten hyvin viimeistellyt piippausasuni.

Noh, laitetaan tähän nyt taatusti ihan rutikuiva löytö, joka suorastaan murenee - ensimmäinen varmasti tunnistettava rupisammakkoni, anteeksi, peltoööreni, joka onkin samalla vanhin piipattu raha! Tämän löytämiseen minulta menikin koko täällä palstalla roikuttu aika... ovatpa tähdet olleet kohdallaan.


edestä


ja takaa.

Kotiintuloajoista piittaamatta viivähdin puistossa reippaasti yliajalle ja tulokset puhuvat puolestaan (eilisen peltokeikan jälkeen lupasin olla kotona ajoissa). Syötyäni yksin jäähtyneen illallisen on nyt hyvää aikaa kaikessa rauhassa kirjoitella tämä tärkeä raportti.

Tässä sensuroimaton otos uudella etsimellä puistossa. Katsokaa tuota viinapullonkorkkien määrää!!!!



Kaikkensa yrittäneen ja juuri uuteen etsimeen panostaneen keski-ikäisen miehen mieltä lämmittävät erityisesti vaaleanpunainen Hello-Kitty sydän ja mikä lie Pikky Myy tms hahmo.

Ensikertaa kokelemani sniper kela oli kyllä lupaava -



- mutta samalla kaikki vanhat opitut niksit menivät uusiksi. Saisipa jotenkin korvakuulolta filtrattua noita Alkon korkkeja pois. Lisäksi lähes kaikki nousseet lantit olivat pieniä alumiinipronssisia (tai ehkäpä kaikki muut eurot ym. ovat jo ko. varsin suositusta puistosta poispiipattuja). Yksi positiivinen huomio tosin, aiemmin runsaasti nostamiani pull-tabeja ei nyt tullut yhtään, mutta siis juuri noita Alkon korkkeja suhteessa huomattavasti enemmän.

Exän (VK40) kanssa oli helppoa, se tuuttasi kun alla oli kolikko (piste). Nyt joutuu kuuntelemaan ja analysoimaan kokonaisen orkesterin harjoittelua. Vetäydyn nuolemaan haavojani ja yritän taas uudestaan. Kyllä se tästä vielä.

Loppuun vielä nostetut lantit tavan mukaan ikä- ja pituusjärjestyksessä.

Onnenlantti kirjoitti:Noh, laitetaan tähän nyt taatusti ihan rutikuiva löytö, joka suorastaan murenee - ensimmäinen varmasti tunnistettava rupisammakkoni, anteeksi, peltoööreni, joka onkin samalla vanhin piipattu raha! Tämän löytämiseen minulta menikin koko täällä palstalla roikuttu aika... ovatpa tähdet olleet kohdallaan.


edestä


ja takaa.

Mutta olipa hieno lopetus illalle
-Luolapeikko-

Huiman helteinen lauantaipäivä tiesi picknikkiä perheen kanssa, niinpä auton keula kohti erästä länsirannikon pikkukaupunkia ja sen puistolampia.

Jätetään kuitenkin nyt eväskorit, jäätelöt, perhoset lepattelut ja lintujen livertelyt sikseen ja siirrytään jälleen suoraan itse asiaan
eli KOLIKKOIHIN!



Rantaryteiköstä (helppo kulkea vielä aikaisen ajankohdan takia) löytyikin heti oikea ihanuus, sellainen aina himoitsemani suurruhtinaskunnanaikainen iso kymmenpenninen!



Kolikossa on aikamoinen kerros kuonaa, mutta se on Aleksanteri II:n aikainen 1870-luvulta, vaihtoehtoina ovat 1875 ja 1876, joista ensimmäinen tekisi siitä koko sarjan harvinaisimman... asian selvittääkseni pulauttanen lantin vielä öljykylpyyn.



Löytyipä vielä 5 penninen 1916



sekä vanhahkolta vaikuttava uimakopin avainpoletti (?), toisella puolella on numero 33.



Loppuun "luokkakuva" jossa vielä yksi hopeinen puistomarkkakin. Kivaa!

-----------------------------------------------------------------------------------------
EDIT: 14.6.2014: Yllä löytämäni 10-pennilen oli kuin olikin Top-60 listalainen!
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 61#p121461

Hyvä jippo on jeesusteipata pakastepussi tohon keskusyksikön päälle vedessä piipatessa. Eihän se siitä vedenpitävää tee, mutta varmasti suojaa sen sekunnin ajan jos horjahdat ja laite tipahtaa veteen.

Ja tähän loppuivat sitten toistaiseksi kesähelteet... eilen illansuussa pellolta viimein autoon hypätessäni oli asteita kokonaista seitsemän ja navakka tuuli puhalsi taivaalle nousevien teräksenharmaiden pilvien suunnasta. Autossa talvista konerikkoa varten lojuneet nahkainen lentäjänlakki ja vanha muovikassiin palloksi rytätty nahkatakki saivat nyt yllättäen käyttöä tuulisella pellolla. Iltahämärissä kuulokkeet päässä kesannolla olevalla peltoniityllä harhaillessani näytin kenties suoraan menneisyydestä maanpinnalle pudonneelta sekopäiseltä kaksitason lentäjältä.

Käden ollessa edelleen kipsissä en (tässä vaiheessa kautta kovaa vauhtia kovettuvalla) savimaalla kipeästi tarvittavaa kaivuulapiota kuitenkaan turhaan kanniskele, niinpä yritän poimia vielä minulle uuden F75:n päästämien murinoiden, poksahdusten, vinkaisuiden ja särähdysten joukosta sellaiset "pyöreiltä" (eli kolikoilta) kuullostavat napakimmat kilahdukset ja nakutella niitä sitten ylös ruuvimeisselillä ja Garden Knifellä.

Kanssapiippaajat ovat löytäneet ties mitä hienoja rautamöykkyjä ja tinaklimppejä hieman pintakerrostakin syvemmältä. Keskityn kuitenkin rauhassa tarvehierarkiani perustasolla olevaan ja suoraan käpylisäkkeestä johtuvaan fiksaatioon pulleasta ja hyvinvoivasta kuparilantista tyköistuvassa ja sisäpinnaltaan hieman vihertävässä saviklöntissä (jossain putkinäön ulkoreunalla jäytää pieni huoli mahdollisten hopeoiden tai jopa sormusten jäämisestä maanpoveen). Toisella kädellä ja lapiolla varustautuneena lupaankin sitten huomioida myös hieman heikommat ja ID-luvultaan vaatimattommat signaalit.

Kulmikkailta kuullostavat rautakautiset tms. särähdykset saanevat kaivuurefleksin aikaan vasta korkeammalla tarvehierarkian tasolla. Nykyinen taso onkin jo monta kertaa tullut todennettua ylikäveltyäni useita muiden vanavedestäni löytämiäni aarteita.

Näiden kaikkien museoihmeiden yli iltahämärissä leijaillessani tuli kuitenkin huomattua että F75 näytön taustavalo ja varsinkin iso näyttö ovat luksusta eksääni (sniif ja tuut VK40:lle!) verrattuna ja pattereiden kestokin on huima. Jo toista viikkoa laitteen mukana tulleiden paristojen voimalla ankarasti piipattuani ne antoivat periksi vasta eilen, ehkä lämpötilan romahtaessa. Uudet kentällä vaihdettuani huomasin laitteen olevan entistäkin napakampi, uskon että kohdalle sattuva skillinng tai ööre nyt kyllä jää satimeen vähän syvemmältäkin. Täytyy siis muistaa vaihtaa paristot jo hieman ennen jännitteiden alenemista.

Mutta nyt suoraan tärkeiden perusasioiden eli KOLIKKOlöytöjen pariin:

Alkuun 1/3 Skilling Banco - Carl XIV (183x)



Sitten tavanmukainen ryhmäpotretti kylmän illan 26.5. löydöistä, ensin sivuvalolla;



ja vielä salamalla:



Mukaan pääsi yksi pieni nappikin mutta vain siksi että se onnistui vinkaisemaan pyöreästi...