Olen päätynyt sellaiseen käsitykseen että jokamiehenoikeus (rajoituksineen ja velvollisuuksineen) ulottuu metsien ja joutomaiden lisäksi myös pelloille. Piipparoida saa kaikissa näissä paikoissa kunhan ei aiheuta haittaa ja peittää jälkensä, vrt malmien ja jalokivien etsintä. Tärkeää on myös kunnioittaa kotirauhaa eli pitää sovelias turvaväli pihapiiriin ja rakennuksiin.
Itse en keksi mitään haittaa peltopiipparoinnista puinnin ja kylvön välisenä aikana, mutta toisaalta antaisin remmiä metsäpiipparoijalle joka kaivelee isoja kuoppia taimien tai nuorten puiden viereen (juurten rikkominen myös altistaa tuholaisille ja taudeille; erityisesti talousmetsien koivu, mänty ja kuusi).
Vieraalla pellolla täytyy kylvötilanne katsoa vähän tarkemmin, sitä ei aina näe pelkästään kalenterista. Tasattu peltomaa voi olla näihin aikoihin kesantoa tai sitten myöhään kylvettyä/orastuvaa viljelystä, ja syksymmällä sellaisessa voi olla jo syyskylvöt itämässä. Sänkipellossakin saattaa kasvaa suorakylvetty syys- tai kevätvilja. Kynnöspelto on ainoa varma nakki.
Mutta muuten komppaan edellisiä: Luvan kysyminen on aina kohteliasta ja muutenkin kaikinpuolin suotavaa. Saattaapa siinä tulla kutsu pihapiiriinkin jotain kadonnutta sormusta tms. metsästämään. Ja jos maanomistaja sattuu jostain syystä sanomaan "ei" niin päätös voi vielä muuttua jos hänelle lupaa puolet kaikista aarteista
