pee tee kirjoitti:äärimmäiset tavoitteet vuodelle 2012:
1.Käypää valuuttaa jotta joskus saa limupullon ja jätskin ostettua
2.Hopeaa jonkinlaisen korun muodossa
3.Löytö jonka voi onnistuneesti palauttaa omistajalleen
4.Edes yksi löytöroipe MV:n syyniin
5.Tietotaidon kasvaminen eksponentiaalisen räjähdysmäisesti jotta voi kertoa löytämisen riemusta asiasta vielä ymmärtämättömille
6.Sais luvan piiputella pellolla
7.Runsaasti aikaa piippailuun
8.Ehkäpä osallistuminen miittiin tai hetkellinen turina piippa-toverin kanssa.
9.Viime kuukausien paikkakuntahistoria-analyysi tuottasi jonkinlaista mieltä nostattavaa hedelmää (maa paljastaisi aarteensa!).
1.Käypää valuuttaa nousi n.190€. Tuo 200 raja oli tavotteena tuossa syksymmällä mutta käytännössä viimoiset neljä kuukautta ei antannu muutamaa euroa enempää.
2.Hopeaa löyty 4 sormusta ja muutama rimpula koru.
3.Ei ollu tilaisuutta etsiä kadonneita aartehia.
4.Nolla. Muinaiset aarteet jäi löytymättä.
5. Tietotaito kasvanut 110% alkuhetkien minimaalista. Ja ehtinyt jopa mainostaa harrastetta muillekin. Eivät ole tarttuneet täkyyn, ehkä mainostajassa vikaa.
6.Ei ole lupia pellolle koska en ole kysynyt mistään.
7.Aikaa oli kiitettävästi.
8. Piippatovereita löyty paikkakunnalta muutama. Kummasti tuo huispain kerää asiasta kiinnostuneet samaan kasaan.
9. Taustatietoanalyysi saa arvosanan tyydyttävä. Muutamalle löytöpaikalle "eksyin" vanhojen dokumenttien tutkimisen myötä.
Muutama sananen:
Ensimmäinen vuosi on siis pulkassa. Eipä arvannut viime vuoden alussa mitä tulee käymään kun aivan satunnaisesti eksyin foorumille etsiessäni googlella aivan jotain muuta asiaa. En ollut ikinä edes ajatellut metallinetsimien käyttöä normiharrastuksena. Nelisen tunnin lukemisen jälkeen ilme oli
ja laitoin piiparin tilaukseen. Alkuunsa piti tulla ace 350 mutta se vaihtui Fisherin F2:een myyjän varastotilanteen myötävaikutuksella.
Enkä ole katunut, syvyyden sijaan tarvinkin fisherin nopeutta.
En osannu odottaa tulevalta kaudelta oikeastaan yhtään mitään, salaa tietty toivoin suurten aartehien paljastavan sijaintinsa.
Tankkasin tuhansia sivuja paikkakuntien historiaa ja tutkailin tuntitolkulla vanhoja karttoja. Jo pelkästään tämä aukas ihan uuden maailman menneeseen. Ensimmäistä kertaa ikinä paikallishistoria oli jotain todella kiinnostavaa.
Nuohosin piipparilla lähimetsiä ja B-luokan nurmikenttiä ja kaikkea mihin tiesin voivani mennä rehdisti päivänvalossa ilman sivullisten ihmettelyjä, monet herkkupaikat piti jättää tuonnemmaksi (ehkä vuonna 2013..).
Sähköpostittelu kaupungin virkamiesten kanssa osoitti että aihe on todella outo ja vaatinee melko varovaista lähestymistä.
Euroja löyty n. 190€, 520 kpl. Markkoja pari sataa.
Wanhaa valuuttaa pieni vajaa kourallinen 1700 -1800 lukulaista.
Kotiin kannettua rojua (pullonkorkkeja yms...) tuli 15litran ämpäri täyteen.
Uimarannat eivät olleet kovinkaan anteliaita, kokonaissaalis jäi alle viiteen euroon ja kouralliseen tölkinklipsuja.
Se ainut kimalteleva kultasormus löyty alle 10m päästä kotiovesta aivan sattumalta, keltä lie pudonnu puun juurelle.
Pelloilla en kävelly metriäkään koska en saannu aikaseksi kysellä lupia. Peltopiippailu ehkä vaatisi myös kaluston päivittämistä.
Piipparoitsija oli suuri ihmetys aika monelle, monet ohikulkijat arvaili mitä olen kadottannu ja mopopojatkin kurvaili viereen kattelemaan mun touhuja.
Poliisin kanssa kerran piti asioida, lähitalojen mielestä "epäilyttävä tyyppi hiippailee omituisen esineen kanssa".
Ehdottomasti suurin riesa koitui hyttysistä, niitä tuntui olevan aivan saamaristi ja perkeleet kaikui kun otin yhteen noitten verenimijöitten kanssa.
Välillä tuumailen että olisko jotain mistä ilmotella museovirastolle mutta kun tarkastelee aneemista saalista niin ei siinä paljoa romua kummallisempaa ole.
Kaikesta huolimatta aivan loistovuosi tämän harrasteen parissa.
Voiko olla parempaa tuoksua kuin kloorikaasu...
