Metallien jälkikäsittely - mitä puhdistuksen jälkeen?

[purjoperse]

Aika paljon on tullut vuosien aikana nähtyä ja tehtyä puhdistuksia vanhoille aseille ja esineille. Parafiini on teräkselle ja raudalle aika hyvä. Varsinkin jos pinta jää luonnolliseksi. Raskas ruoste vaatii usein mekaanista puhdistusta ennen suojausta. Hapon kanssa kuten sitruunahappo, kannattaa olla varovainen ja harjata esinettä vähän väliä. Jos raudan pinta jää tummaksi on se parempi kuin harmaa kuollut pinta. Vanhakantainen elektrolyysi on jäänyt museokäytöstä aika pitkälti pois, sillä se syö helposti raudan kuolleen näköiseksi ja kaivaa jopa pintaan jääneet slaggit takomajäljistä. Toki kaikkia käytäntöjä voi kokeilla hitusen. Itse en pidä kiiltäväksi puhdistetusta teräspinnasta ja kaupallisilla markkinoilla vanhat esineet joissa ei ole patinaa, kammoksuttavat. Renessanssivaha on hyvä kevyt suoja. Monet konservaattorit lämmittävät vahan jotta se imeytyy tummaan patinaan. Raudalle voi myös tehdä oman liuoksen fosforihaposta, tanniinihaposta vedestä ja sinolista. Siveltävä aine joka jättää tumman vahamaisen pinnan. Hilseilyä saattaa kuitenkin aina tapahtua vuosien saatossa. Pintaa voi puhdistaa myös dremelillä muoviharjaksilla tai jopa pehmeillä teräsharjoilla. Kolikoiden puhdistuksesta en tiedä mitään.

[Tonkija69]

Onko joillain vinkkejä millä rautaesineet saisi säilymään. Ongelma on varsinkin vanhoissa taotuissa rautaesineissä, jotka rupevat hilseilemään ajan myötä.

Vähän ehkä myöhään tulee tämä vastaukseni, mutta laitan kumminkin

Joskus kouluaikoina teknisten töiden tunnilla/kerhossa tehtiin niin, että pintaputsauksen jälkeen rautainen kohde lämmitettiin happi/asetyleeniliekillä punahehkuiseksi ja sen jälkeen se pudotettiin öljyyn, kunnes jäähtyi. Tuli aivan musta. Yhdet vanhan talon raunioista löytyneet nahkurin pihdit käsiteltiin noin joskus 80-luvulla ja tuolla ne vieläkin roikkuvat seinällä kuin uudet