aarremaanalla.com

Bruin kirjoitti:Nätti pikku-hopea!

Juu, nätti ku sika pienenä! Kyllä hopia aina mieltä lämmittää

Pollo kirjoitti:Mitä täällä tapahtuu??
Muutama viesti ylöspäin ja siellä se pikkuinen 25 penninen on johon otsikossa viittasin. Pieni se on, mutta kyllä se sieltä löytyy

Sitä minäkin ihmettelin. Olin kyllä vastaavinani juuri siihen viestiin. Hakkerit perskules.

Vettä sataa ja on kylmä, mutta pellolle on päästävä kun oli hetki joutilasta aikaa Kauan ei kerinny harrastamaan ja löydöt jäi melko vähäisiksi. Reissun toinen kuoppa ja sieltähän pilkisti taas pikkuriikkinen hopeinen. Tuo mitali oli hieman erilainen löytö. Omalle kohdalle ei muistaakseni ole ennen mitaleja osunut

Huh mikä sattuma että itekkin löysin eilen samanlaisen pikkuhopean joka on vielä samalta vuodelta näkyy tuossa mun uudessa jutussa "Kesän ja syksyn parhaimpia", onnittelut!

Tattis! Aina se hopea lämmittää mieltä

Taas hieno hopeinen
Hyvät pellot sulla etsittävänä.
Mutta sitkeyttä ja innostusta vaatii että viitsii tonne vesisateeseen ja kuraan mennä huispailemaan.
Taidat olla sissin sukua

Kiitos! Tää pelto on kyllä yllättänyt erittäin positiivisesti ja vaikka onkin päässyt vain puimurin renkaitten uria huispaamaan kun sänki on PITKÄ, niin mukavasti on löytöjä tullut. "hotspotit" on tuolta löytynyt ja niillä alueilla on tullut pyörittyä
Polte on kova aina pelloille ja vielä kun on ripaus pohjaalaas verta suonissa niin periksi ei anneta!

Tuo pitkässä sängessä huispaaminen on kyl rankkaa. Hieno mitalli ja hopeinen.

Tänks!

Viimereissun saldo


Tämä vielä mysteeri. Katsotaan lähipäivinä saisiko siitä tolkkua


Tämmösiä huispauskavereita meillä oli tälläkertaa ja vielä samassa aitauksessa kuin missä huiskittiin. Isäntä sanoi että saattavat olla uteliaita ja tulla ihan iholle katselemaan, ei kannata tehdä mitään äkkinäisiä liikkeeitä Loikkasin kyllä itse aidan toiselle puolelle kun lähestyivät

Tuli vähän autosolia testattua pariin kolikkoon. Ei huono lopputulos pikasella hinkkauksella

Samanlaisia kavereita oli minullakin viime vuoden kesänä. Niitä oli noin 15 kpl ja piirittivät minua aidan nurkkaukseen ja tulivat n. metrin päähän ja puhisivat. Jatkoin etsimistä erittäin hitaasti ja lähtivät onneksi pois n. 10 minuutin kuluttua. Katselin vaivihkaa aidasta sopivaa poistumisaukkoa.
Kävimme aitauksessa useamman kerran ja ilmeisesti hieman tottuivat, kun jättivät rauhaan, mutta tuijottelivat kauempaa.
Ovat muuten melkoisia jurrikoita, kun isäntä sanoi, että yhden kimppuun oli hyökännyt karhu, kun molempiin kylkiin oli jäänyt karhun kynsistä pitkät veriurat, mutta muu lauma oli ajanut karhun tiehensä.
On tämä huispailu vaarallista tuohua.

Juu kyllä se hiljaiseksi vetää kun 800-900kg sonni puhisee siinä vierelleä ja en yhtään epäile että karhu ei tuommoiselle laumalle pärjää. Sarvien välikin taitaa olla likemmäs metrin luokkaa

Kollega, joka joutuu aikaajoin menemään highlanderien laitumelle sanoi, että highlanderit kuulemma väistää kun nostaa omat kädet ylös n. 45 asteen kulmaan ja kävelee kohti.
Ne katsoo että jumalauta, tolla on isommat sarvet kun mulla ja väistää.
Pitäisi vaan kerätä rohkeutta ja kokeilla tuota kikkaa.
Vapaaehtoisia?

En ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Kanssahuispaaja jonka kanssa tuolla oltiin varmaan uskaltautuisi kokeilemaan?
Sonnille tuota en suosittelisi kokeilemaan ettei epäile kilpailijaksi

Kanssa huispaaja ilmoittautuu vaapaehtoiseksi Yksin en kyllä mene. Pitää olla kaveri vetämässä oma ruho pois jos vaikka sattuu jäämään toiseksi Hyvin elukat anto mennä niin kauan ku saivat seurata. Pellon reunassa, ku käännyin tuli pattitilanne. Vähän aikaa katottii toisiamme ja kun otin askeleen eteenpäin "sonni" vähä hypähti ja alko puhisemaan. Yritin viälä kerran päästä eteenpäin, mutta puhina jatku, joten katsoin paremmaksi poistu sivulle ja kiipesin hevos aitauksen puolelle hetkeksi. Muutama minuutti ja "kavereiden" mielenkiinto lopahti ja lähtivät kauemmaksi laiduntamaan jolloin pääsi takasin aitaukseen huispaamaan.

Mennään ens kerralla kokeilemaan. Pysyn siellä aitauksen paremmalla puolella ja otan videolle (taas) ja katotaan kuin käy

Tänään muutama tunti tutulla pellolla isäukon kanssa, missä tullut vierailtua puintien jälkeen useamman kerran. Löydöt oli tiukassa mutamutta.... yksi löytö oli ylitse muiden ja taitaa olla yksi hienoimmista löydöistä mitä olen löytänyt

Päivä oli todella sumuinen ja kylmyys/kosteus kävi luihin ja ytimiin


Ryhmäpotretti


Sieltä se nousi. Ihan pintamullista. Max.5cm syvyydestä. Heti tuli mieleen että nyt on vanha!
Tästä luonnollisesti lähtee ilmoitus MV:lle



Hetken googlettelun jälkeen löysin lähestulkoon samanlaisen vyön/hihnanpään soljen joka on löytynyt ruotsissa kaivausten yhteydessä ja ajoitettu viikinkiajalle
EDIT: Tuossa vielä linkki. Oliskohan joku ruotsin museon sivusto. http://mis.historiska.se/mis/sok/fid.as ... age=1&in=1


Ruttuinen sormus josta kivi kadoksissa


Saksalainen suolasäkin sinetti

Onhan siinä ihan selkeä yhdennäköisyys. Harvinaisempaa on tuon malliset soljet, hieno löytö.

Etenkin gotlannissa on valmistettu viikinkiajalla tuota viiksiukkosolkea. Muistan nähneeni museoiden nettisivulla myös hihnanjakorenkaitakin, joissa on samantyyppinen ukkeli keskellä.

Hyvinkin mahdollista että tuo olisi ihka ensimmäinen semmoinen solkilöytö suomessa.

Hieno on solki,ja mie en ainakaan menis noitten elukoitten sekaan vaikka oonki kylän kovimpia ukkoja.

Jo on hieno solki. Kelpaisi tännekin

Leijona kirjoitti:Jo on hieno solki. Kelpaisi tännekin

Tänne myös ja onnittelut perään

On kyllä komea solki

Harvinainen löytö ja todella tutun näköinen paikka tutkittiin ryhmän kanssa tuo alue vuonna 2015