Josipilla hyvää tekstiä. Pari näkökulmaa lisäisin siihen omasta puolestani, ihan varmaan selkeitä asioita. Ainakin tiheämmässä metsässä homma menee helposti vähän työläämmäksi kuin pelkästään humuksen tonkimiseksi, koska juuria on paljon ja tiheässä. Löytö voi olla ehkä yllättävänkin syvällä joten kaivelemaan joutuu juurien verkostossa. Siinä saattaisi tulla halu jyystää ne juuret vaikka millä tavalla tieltä pois.
Löytö voi olla automaattisesti maanomistajan omaisuutta,jos sen selkeästi voi osoittaa jonkun edellisen asukkaan ja sukulaisen tavaraksi. Vaikka isotaatan puukko tai taskukello. Ja tuskin 105 vuotias pyykkipata kiinnostaa ketään muuta kuin talon nykyisiä asukkaita. Jos tunkioista ja vastaavista löytyy jotain vähänkään järkevää, niin taloonhan ne mielestäni kuuluvat, ovat tilan/talon historiaa. Autioituneiden paikkojen löydöille ei usein ole ketään löydöistä kiinnostunutta taloon jotenkin kuuluvaa henkilöä tiedossa. Jos löytäisin tilalta yli 100 vuotiaan sormuksen vaikkapa, niin jos ei onnistu omistajan sukulaisten selvittäminen, niin silloin se pysyy talossa edelleenkin.
Meillä on tiedossa kaikki isännät 465 vuoden ajalta ja koitan tutkia kylän/talon historiaa. Tämä ehkä vähän selittää sitä, miksi olisin niin hiilenä, jos joku vieras piippailija löytäisi ja veisi pois esineitä pelloilta ja metsistä, olkoonkin vaikka mitä krääsää. Kun kirkonkirjoista yms tutkii entisiä asukkaita, niin paikka herää ihan eri tavalla eloon.
Kun itsellä on aikaa rajallisesti käytettävissä etsimiseen ja sen takia hommaa riittää vuosiksi eteenpäin, niin toivoisi että ne krääsät ovat paikoillaan odottamassa meikäläistä, eivätkä lähde vieraan mukaan.
No, taisi jo lipsahtaa asian ohitse, pahoittelut siitä.
