aarremaanalla.com

karhu72 kirjoitti:Kyllä kaiholla katseln P.Aholaisen kuvaa vasasta. Siitä on 12v. kun viimeksi hirvimetällä on päässyt käymään. Tämä
on tää vuorotyöläisen ongelma ja se et metsästysmaille matkaa yli 500km. Ei siitä hirviporukassa olosta tullut mitään, mut jos vielä joskus pääsis.

...

Tiedän tunteen mitä sinulla on...metälle tekis mieli mutta ei pääse.
Tämä metsästysvietti on samnlainen palo niinkuin piipparointi eli toisilla se on ja kun nappaa niin täysillä mennään.

Hitokseen hienoa on metälle lauantai/sunnuntai-aamuna lähteä kun tietää että kotona on taas siivouspäivä.

Itse en pysty koiraa pitämään emännän koirakammon takia ( häntä aikanaan puri pahasti puistossa irrallaan juokseva "ei se tee mitään" schäfer ). Jos koiran voisin ottaa niin joko pystykorva, norjan harmaa tai vihikoira.

Mitenkään emäntäsi traumatisoivaa kokemusta vähättelemättä tuli mieleen, että voiko tuollaisissa tapauksissa ajan kanssa jotenkin siedättää itseään ? Baby steps ?

Vuosien mittaan kammo on lähinnä pahentunut. Hänen oma valintansa on ettei halua olla 5 metriä lähempänä yhtäkään koiraa, joten ratkaisu on sekin. Miksi pitäisi koirien kanssa touhuta jos niitä ei siedä, ilman koiriakin tulee hyvin toimeen.

Ai niin unohtui tarjota foorumin metsästyskeskusteluun osallistuville kaatoryypyt joten olkaa hyvä.

P.Aholainen kirjoitti:Ai niin unohtui tarjota foorumin metsästyskeskusteluun osallistuville kaatoryypyt joten olkaa hyvä.

kylläpäs maistuu, onneks ajo on ohi et saa nautiskella nuotiolla

Mulla oli myös nopea kohtaaminen "ei se tee mitään" schäferin kanssa joskus 80-luvun alkuvuosina. Muistona tästä arpinen olkapää vielä tänäpäivänä. Olishan se helpolla saanu hengen irti 5-6 vuotiaan kropasta, mutta onneks näin. Kammo jäi vuosiksi. Susikoira Roi ei ollu kuuminta hottia. Nyttemmin omiakin koiria on ollut, ja viimeksi eilen kaverin em. koiruus kävi herättämässä, perinteinen naamanpesu

Minua perheen oma doberman näykkäisi naamaan, kun olin kävelyikäinen. Olisiko ollut kateutta tms. Olin iskenyt kiinni sen hännäntöpöön. En muista mitään enka tietäisi jos ei olisi kerrottu. Tosin mulla on vieläkin pikkuiset jäljet näkyvissä jos osaa tarkkaan katsoa. Koira työnnettin sukulaisiin ja eli vanhaksi ilman vastaavia ongelmia. Vahti kyllä pihapiiriä vierailta. Kiltti se oli oman kokemukseni mukaan. Otin sitten aikoinaan itselleni oman dobberin. Ärsytti useimpien ihmisten ennakkoluulo rotua kohtaan, vaikka poitsu ei edes pukahtanut mitään. Naapurin mummo lymysi nurkan takana ja kertoi että Petsamossa natsien dobberit raatelivat lampaita. No, tuollaisen kokemukseen liittyvän pelon voin kyllä ymmärtää. Toinen mummeli taasen antoi nuolla koko naamansa, hänellä oli itsellään ollut aikoinaan dobberi jonka vieras rotweileri oli raadellut hengettömäksi.

Serafiina kirjoitti: Ärsytti useimpien ihmisten ennakkoluulo rotua kohtaan, vaikka poitsu ei edes pukahtanut mitääni.

Ennakkoluulot peloittavat!
Samoinhan on ihmisten kesken, jos luodaan mielessään käsitys millainen toinen on, tuntematta ihmistä!
Koiraa sellaista ei olekkaan, jonka kanssa en pärjäis!

Hinnastosta pompsahti esiin no: 279 Ruska viini.
Tulee nuoruus mieleen tuosta.....voi hitto että oli mukavata aikaa.
Muistoja muistoja

P.Aholainen kirjoitti:Hinnastosta pompsahti esiin no: 279 Ruska viini.
Tulee nuoruus mieleen tuosta.....voi hitto että oli mukavata aikaa.
Muistoja muistoja

Jep, samat fiilikset, vaikka tuon Ruskan volttia laskettiin ja hintaa nostettiin
melko pian ilmestymisen jälkeen.
80- luvun suur-suosikit ovat vaan hävinneet aikojen saatossa monopoliyhtiön
tuotevalikoimasta.
RIP:

Ruska
Cherry-Vodka
Vodka-Lime
Minttu-Suklaa
Golden Vodka
Aperita
Vinetto

Jne.

P.Aholainen kirjoitti:Hinnastosta pompsahti esiin no: 279 Ruska viini.
Tulee nuoruus mieleen tuosta.....voi hitto että oli mukavata aikaa.
Muistoja muistoja

Minun nuoruuden alkoholini oli Algerialainen punaviini 3,20 mk/pullo.

Taisi olla myös meikäläisen ekat kännit ....pikku omppu...eli helmeilevä omenaviini
Ei montaa markkaa maksanut.

raiban kirjoitti:Taisi olla myös meikäläisen ekat kännit ....pikku omppu...eli helmeilevä omenaviini
Ei montaa markkaa maksanut.

Omppu Pomppu! Pullo tyyliin ykkösellä alas, Karhu72:sen terassilla, joskus -90 luvun alussa...
Ei ehkä niitä parhaita muistoja, eikä omalle tyttärelle opetettavia kokemuksia, mutta palavasti on mieleen syöpynyt!

iipe kirjoitti:

raiban kirjoitti:Taisi olla myös meikäläisen ekat kännit ....pikku omppu...eli helmeilevä omenaviini
Ei montaa markkaa maksanut.

Omppu Pomppu! Pullo tyyliin ykkösellä alas, Karhu72:sen terassilla, joskus -90 luvun alussa...
Ei ehkä niitä parhaita muistoja, eikä omalle tyttärelle opetettavia kokemuksia, mutta palavasti on mieleen syöpynyt!

Oliko 1.5L...

Jasser kirjoitti:

iipe kirjoitti:

raiban kirjoitti:Taisi olla myös meikäläisen ekat kännit ....pikku omppu...eli helmeilevä omenaviini
Ei montaa markkaa maksanut.

Omppu Pomppu! Pullo tyyliin ykkösellä alas, Karhu72:sen terassilla, joskus -90 luvun alussa...
Ei ehkä niitä parhaita muistoja, eikä omalle tyttärelle opetettavia kokemuksia, mutta palavasti on mieleen syöpynyt!

Oliko 1.5L...

Tais olla... Omppua, Ruskaa ja pöytäviinaa.. niitähän meni tuohon aikaan

Mitävaan. Kuten joissain kirjoituksessani nyt tänne siirtyessäni, sanon teille, onnettomat.Lähimmä teille tuntemattomille, poluille kiviä särmiä täynnään. Ladut aukiavaamatta, polut pahat kiviä kengän tiellä.Kipiä on pitkään mustan varpaan kulkia. Sumu silmän eessä, savut suosta nousee. Mene matkaan suruton, tule kusta haluat. Ei auta tähet, ei kuu. Se ei nouse sinun vuoksesi kulkija. Rukoile että muurahainen auringon ensisätein puolelta rohkein päänsä kolosta nostaa. Tikkakin selkänsä aurinkoon auttaa ja tuntee minne toukka on piilonsa asettanut, puun kuoren alle.

On ehtoo hämäräinen
ja saunat sauhuaa
Ruislintu yksinäinen
vain jossain narahtaa

On luona tuvan seinän
unikko punainen
ja jostain tuoksu heinän
ui yli peltojen

Soi kaukaa kosken humu
kautt` illan hiljaisen
Suoniityn ylle sumu
jo kohoo valkoinen

Ruislintu yksinäinen
taas jossain narahtaa
On ehtoo hämäräinen
ja saunat sauhuaa

- Kaarlo Sarkia -

Pehmeään huntuunsa siloitti vajaan puolikuun valo merenpinnan.
Oli kuin jää olisi peittänyt pinnan veen, kylmän ja harmaan.
Maailma oli väritön.
Synti olisi ollut astua veteen.
Viha ja rakkaus olivat poissa.
Ajatus kulki omia polkujaan.Rakastuin taas maailmaamme.

Pannaas tollane maisemajuttu kun oli niin runollista

Jännä kuvitella miten tuolla joskus joku viikinki Northman on soutaa humputellut. Toiseen suuntaan mennään Oulua Kohti ja toiseen Laatokaa päin.

Onko lumitilanne tuollainen tällä hetkellä sielläpäin?

Lunta on nyt pikkuisen vähemmän kuin kuvassa. Ilmassa sumua tai hyvin hienoa tihkusadetta. Lämpö nollan kieppeillä, yöllä kääntyi enemmän plussan puolelle. Lapio ei ehkä uppoa maahan mutta pitää päivemmällä kokeilla.
Meidän kohdalle sattui silloin viikko pari sitten kunnon paikallinen lumimyräkkä. Senverran satoi että autolla ei päässyt pihasta ennen lumitöitä. 5km päässä oli maat paljaina.

Mirka Lappalainen voitti Tieto-Finlandia palkinnot teoksellaan Pohjolan Leijona. Hänellä on muitakin meriittejä. Suosittelen hänen historiakirjojaan kaikille joita kiinnostaa tarkka ja yksityiskohtainen tutkimusaiheiden käsittely ja tapauskerronnat menneen ajan elävästä elämästä.

Mike the Headless Chicken (April 1945 – March 1947),
also known as Miracle Mike, was a Wyandotte chicken that lived for 18 months after his head had been cut off. Although the story was thought by many to be a hoax, the bird's owner took him to the University of Utah in Salt Lake City to establish the facts of the story.