aarremaanalla.com

Eipä tuo oo ihmekkään että ööret on vältellys sua vähä viimeaikoina. Sun kärsä on jääny kulta viritykselle

Jäämme odottamaan kuvaa minkä jälkeen saattaa tulla onnitteluita jos edelleen vaikuttaa aiheelliselta

Öhkömönkijä kirjoitti:Tilannepäivitys pöpeliköstä - taas kultaa!

Sormus metsästä, ja ripaskat päälle. kuvaa tulee kun päsen pois täältä..

No huh, sähän olet virittänyt tryffelikärsän kultataajuudelle. Tai sitten Ikeassa vietetyt tunnit on saanu raivon päälle

t. patti

Öhkömönkijä Midaana pöpelikössä!

Ave! Ollos tervehditty!

Metsästä on palattu tyytyväisin mielin ja löydökset ovat lähestulkoon arkistoitu. Palatkaamme kuitenkin ihan alkuun, josta satumainen retki sai alkunsa...

Kuulas aurinkoinen syysilma houkutteli Öhkön "metsän" siimekseen kaverinaan iki ihana GM3. Tarkoitus oli laajentaa kaveripiiriä muutamalla örellä. Ilman öreä en tänään aio kotiin lähteä, kaikui alitajunnassa. Pakko se oli uskoa kun niin intettiin. Ilma oli piippailijan unelma ja metsäpöpelikkö oli ruskaisen kaunis. Keho kerrassan nautti. Muutama oravakin tuli hädissään katsomaan, että mikäs villisika se täällä tonkii. Välillä muta lensi ja metsässä kävi aikamoinen ryske - nii kuin kuuluukin kuulua. Yhä kovemmin alitajunta tuotti tietoisuuteen viestiä ören olemassaolosta ja jostain oli aistittavissa se ören fenkolimainen vieno tuoksu. Kärsä haki, ja haki, mutta tuuheana aluskasvillisuudesta rehottava siankärsämömatto sekoitti äärimmäisen herkän signalointisysteemin villisian kärsästä. Tuhat tulimmaista, kärsä osoitti pahoin vinoon, sinettejä alkoi nousta lähes kuopasta kuin kuopasta. Tällä reissulla viisi! Ennätys, jäi vain kolmen sinetin päähän. Muutama naksu kärsästä oikealla, ja PAM! Ööre, ööre, öörehän se. Sikamaiset röhönaurut ja kolikko hyvillä mielin taskuun! JEE, JEE! Tavoite täynnä! Nyt saa piippailla kevein mielin ja naatiskella!

Enää ei metsässä tuoksunut fenkoli, kärsä pinpointtasi vain taskuun. Ei auta. Öret ovat pöpeliköstä loppu. Joku myyttinen voima sai kaverukset (sika&laite) kuitenkin jatkamaan tonkimista. Tavaraa nousi. Lusikan päitä, kuteja, muutama kolikko, jopa eurokolikoita sekä solki. Avaimiakin tuli parisen kappaletta maaemon hallusta. Yht'äkkiä GM3 vinkaisi, kuin hyeena. Öhkön pääkin pyöri kuin fysiikan lakeja ei olisi ollut olemassakaan. Äkkiä skidien pistolapio lähes neitseelliseen maahan, kuopaisu ja mitä, genitaalialue! Taas kultasormus. Abbajee! Sorkanpäät tärisi taas kuin horkkatautisella pyöritellessäni sormusta sorkissa. Ihan pieni ei tämäkään ole! Takasorkat vetivät täyttä ripaskaa kuopan reunalla, kun yritin tarkastella leimoja sormuksesta, ja oliha niitä. Sian öögat vain ei ihan heti nähneet mitä merkintöjä leimoissa on, oli meinaan zoomi pienessä päässä kohtuu sekaisin. Äkkiä palstalle tilannetiedotus, muutama foto saaliista ja piippaamaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Alitajunta oli vaiennut, eikä sieltä jostain, noussut enää uusia kärsää kutkuttavia viestejä. Kullanhimokin oli tyydytetty. Varsinainen Midas tuo GM3, The Midaskone. Ryskätessäni kohti autoa, maaemo raotti vielä hieman hamettaan ja muni, mitäpäs muutakaan kuin sormuksen. Aika rutussa, mutta sormus silti on.

Kerrassaan onnistunut reissu ja löytöjen ohella oli upea piippailla kauniissa metsässä oravien kera. Joku isompikin lintu rääkäisi, jossain kaukana tuolla puolen.

Hieman fotoja satumaisesta metsästä (kenttäkuvat):


Tästä piipittely alko...


Tai oikeastaan vasta tästä...


Ihanteellinen tonkimismilijöö...


... Ainakin jos olisi niittovehkehet mukana.


Kurre oli hengessä mukana. Olisin ottanut kuvan lähempää, mutta kurre oli porsasta vikkelämpi.


Siellähän se!


Kaiverruksen mukaan sormus on vuodelta 19 -33 tai 18 -33. Leima kertoo paremmin.

Kuvat löydöistä (studio):




Harmooninen ööre!



Sormukset ja muuta sälää.


Kohtuu vanha naula sekä komea roska.


Leimat. Makro ei oikein riitä pokkarissa. Sormus painoi keittiön vaa'alla reilu 5g - 6g, joten viisi grammaa on aika lähellä. Aika pliisu tuo on edelliseen verrattuna, kun ei leimojakaan saa kuvattua...

On taas öhkiksellä kertomukset ja löydöt kohdillaan, mikäs sitä Gm3 ulkoiluttaessa, kun on noin hyviä metsiä missä etsiä.

Öhkömönkijä kirjoitti:
Leimat. Makro ei oikein riitä pokkarissa. Sormus painoi keittiön vaa'alla reilu 5g - 6g, joten viisi grammaa on aika lähellä. Aika pliisu tuo on edelliseen verrattuna, kun ei leimojakaan saa kuvattua...

Hurjaa, onneksi olkoon! Leima 969 tullut voimaan vuonna 1892, joten siitä voi päätellä ikää.

http://www.leimat.fi/saadokset

t. patti

Öhköllä on sana hallussa
Onnittelut kullasta
Katsoin, että samassa montussa sormuksen kanssa on jokin ikivanha kaularengas, mutta olikin kastemato

Onnittelut kullasta... jälleen!!

No onpahan taas..!

Onnittelut loistolöydöstä! Kiva kertomus ja kuvat.

Leijona kirjoitti:Öhköllä on sana hallussa
Onnittelut kullasta
Katsoin, että samassa montussa sormuksen kanssa on jokin ikivanha kaularengas, mutta olikin kastemato

Heh, arvaa montako kertaa viime vuonna löysin "sormuksen", kun otsalampun valossa nuo madot näyttää ihan sormuksilta kun kylmällä säällä ne menee kiepille ... siis ne madot, ei ne sormukset...

t. patti

Öhkis = guru. Rispecktiä!

Kultavainu on kohdillaan, onnea hyvät löydöt!

Taidetaan ollakkin noita kultapossukerhon kärsäkkäitä vai??
Onnittelut rinkulasta.. Onkos tuo maisema tutun näköistä vai kuvittelenko vain??

On se ... on se. Todella hieno sormus ja tarinakin ihan parasta laatua taas.

Kiitokset ja onnittelut

smacine kirjoitti:Taidetaan ollakkin noita kultapossukerhon kärsäkkäitä vai??
Onnittelut rinkulasta.. Onkos tuo maisema tutun näköistä vai kuvittelenko vain??

Herkkä kärsä... Kiitoksia kaikille! Kyllä Smacine on se se! Postilokero 347, 33101, TAMPERE 10!

Öre on nyt ollut kylvyssä, katsotaan lähtekö parkkiintunut lika herra ören päältä...

Onnittelut!

Kultaiset onnittelut! Nyt on kärsä herkässä kultaan.

Öhkömönkijä kirjoitti:Kuvat löydöistä (studio):

Tuollahan on toinenkin sormus kultaisen vieressä, mitä puhdistuksessa paljastui ko. yksilöstä?

t. patti

patti kirjoitti: Tuollahan on toinenkin sormus kultaisen vieressä, mitä puhdistuksessa paljastui ko. yksilöstä?

t. patti

Joo toinenkin rinkula löytyi. Ei siitä oikein mitään paljastunut. Se on kolmesta piuhasta koottu ja keskellä on kiven kolo. Leimat jäi maahan... Ei se kumminkaan ihan uusi ole, ottaen huomioon paikan ja sen, että on ollut varmaan kynnön runtelema. Kynnetty tuossa on puusto huomioiden varmaan joskus suo kuokka ja Jussi. Muuten sormus on aika rihkaman oloinen.

Ohessa kuvia putipuhtaasta kylvetetystä öörestä.
Fredrik I 1730 öretyshän se! Kultarinkulan leimat kertovat, että on tehty Tampereella vuonna 1932. Lisäksi hieman tarkempi kuva toisesta rinkulasta...

Onnea öörestä!

Mahtava kultasormus taas... Onnittelut.

Taitaa olla palstan eka 969-rinkula

-A-

VAU! Taas kultaa ja taitaa olla palstan korkein pitoisuus sormuksesta?!
Itekin löysin eilen 750 leimoilla saman kokoisen rinkulan, reilu 70 vuotta nuorempana..

cpapalo kirjoitti:VAU! Taas kultaa ja taitaa olla palstan korkein pitoisuus sormuksesta?!
Itekin löysin eilen 750 leimoilla saman kokoisen rinkulan, reilu 70 vuotta nuorempana..

Kyllähän tuo kiiltää! Melkein hohtaa "aarresalkun" läpi. Naarmujahan siinä on, taitaa olla pitoisuutensa vuoksi pehmoisempaa materiaalia? Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Niitähän metsästä löytyy - kuten noita sormuksiakin. Rannalta en ole löytänyt kuin kolme sormusta, suurin osa on noussut pellosta tahi pöpeliköstä.

Öhkön tarinat ovat palstan antia parhaasta päästä. Ja komiat oli taas löydötkin

Auto huoltoon, Öhkö pöpelikköön!

Onneksi siis noin päin! Vein auton jarrupalaremppaan ja ajan tappamiseksi takaluukusta GM3 ja pinpointteri mukaan ja luontoon luutimaan. Lapioki oli följys. Nenä (lue kärsä) oli hieman tukossa, joten kultaa ei tällä kerralla huuhdottu, edes sitä lappalaista. Taisi olla pelkkää hyvää onnea löytää ne kaksi kultasormusta? No ei tämän rempan aikana pöpelikössä/metsittyneellä pellolla/kesannon tilkulla ihmeitä kuitenkaan tehty, mutta nousi sieltä sentään hopeata ja pari penninpyöryläistä. Joku oli vain puraissut 25 pennisestä palan pois pahimpaan hopean nälkään. Sormuksen raatokin mitä ilmeisemmin löytyi. Mukava oli taas piippailla auringon paisteessa - paistaa se aurinko risukasaankin! Rempan odottaminen ei ole koskaan aiemmin mennyt näin jouhevasti...

Fotoja:



Hopeata, hopeata. Palasta ei löytynyt lähimaastosta. On varmaan kulkeutunut jonkun suolistossa pitkänkin matkan:




Pöpelikkökoru, vai mikä?