Öhkömönkijä Midaana pöpelikössä!
Ave! Ollos tervehditty!
Metsästä on palattu tyytyväisin mielin ja löydökset ovat lähestulkoon arkistoitu. Palatkaamme kuitenkin ihan alkuun, josta satumainen retki sai alkunsa...
Kuulas aurinkoinen syysilma houkutteli Öhkön "metsän" siimekseen kaverinaan iki ihana GM3. Tarkoitus oli laajentaa kaveripiiriä muutamalla örellä. Ilman öreä en tänään aio kotiin lähteä, kaikui alitajunnassa. Pakko se oli uskoa kun niin intettiin. Ilma oli piippailijan unelma ja metsäpöpelikkö oli ruskaisen kaunis. Keho kerrassan nautti. Muutama oravakin tuli hädissään katsomaan, että mikäs villisika se täällä tonkii. Välillä muta lensi ja metsässä kävi aikamoinen ryske - nii kuin kuuluukin kuulua. Yhä kovemmin alitajunta tuotti tietoisuuteen viestiä ören olemassaolosta ja jostain oli aistittavissa se ören fenkolimainen vieno tuoksu. Kärsä haki, ja haki, mutta tuuheana aluskasvillisuudesta rehottava siankärsämömatto sekoitti äärimmäisen herkän signalointisysteemin villisian kärsästä. Tuhat tulimmaista, kärsä osoitti pahoin vinoon, sinettejä alkoi nousta lähes kuopasta kuin kuopasta. Tällä reissulla viisi! Ennätys, jäi vain kolmen sinetin päähän. Muutama naksu kärsästä oikealla, ja PAM! Ööre, ööre, öörehän se. Sikamaiset röhönaurut ja kolikko hyvillä mielin taskuun! JEE, JEE! Tavoite täynnä! Nyt saa piippailla kevein mielin ja naatiskella!
Enää ei metsässä tuoksunut fenkoli, kärsä pinpointtasi vain taskuun. Ei auta. Öret ovat pöpeliköstä loppu. Joku myyttinen voima sai kaverukset (sika&laite) kuitenkin jatkamaan tonkimista. Tavaraa nousi. Lusikan päitä, kuteja, muutama kolikko, jopa eurokolikoita sekä solki. Avaimiakin tuli parisen kappaletta maaemon hallusta. Yht'äkkiä GM3 vinkaisi, kuin hyeena. Öhkön pääkin pyöri kuin fysiikan lakeja ei olisi ollut olemassakaan. Äkkiä skidien pistolapio lähes neitseelliseen maahan, kuopaisu ja mitä, genitaalialue! Taas kultasormus. Abbajee! Sorkanpäät tärisi taas kuin horkkatautisella pyöritellessäni sormusta sorkissa. Ihan pieni ei tämäkään ole! Takasorkat vetivät täyttä ripaskaa kuopan reunalla, kun yritin tarkastella leimoja sormuksesta, ja oliha niitä. Sian öögat vain ei ihan heti nähneet mitä merkintöjä leimoissa on, oli meinaan zoomi pienessä päässä kohtuu sekaisin. Äkkiä palstalle tilannetiedotus, muutama foto saaliista ja piippaamaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Alitajunta oli vaiennut, eikä sieltä jostain, noussut enää uusia kärsää kutkuttavia viestejä. Kullanhimokin oli tyydytetty. Varsinainen Midas tuo GM3, The Midaskone. Ryskätessäni kohti autoa, maaemo raotti vielä hieman hamettaan ja muni, mitäpäs muutakaan kuin sormuksen. Aika rutussa, mutta sormus silti on.
Kerrassaan onnistunut reissu ja löytöjen ohella oli upea piippailla kauniissa metsässä oravien kera. Joku isompikin lintu rääkäisi, jossain kaukana tuolla puolen.
Hieman fotoja satumaisesta metsästä (kenttäkuvat):

Tästä piipittely alko...

Tai oikeastaan vasta tästä...

Ihanteellinen tonkimismilijöö...

... Ainakin jos olisi niittovehkehet mukana.

Kurre oli hengessä mukana. Olisin ottanut kuvan lähempää, mutta kurre oli porsasta vikkelämpi.

Siellähän se!

Kaiverruksen mukaan sormus on vuodelta 19 -33 tai 18 -33. Leima kertoo paremmin.
Kuvat löydöistä (studio):

Harmooninen ööre!

Sormukset ja muuta sälää.

Kohtuu vanha naula sekä komea roska.

Leimat. Makro ei oikein riitä pokkarissa. Sormus painoi keittiön vaa'alla reilu 5g - 6g, joten viisi grammaa on aika lähellä. Aika pliisu tuo on edelliseen verrattuna, kun ei leimojakaan saa kuvattua...
