aarremaanalla.com

Onnentoivotteluja tuskin enää tarvitset mutta menköön nyt .... Sun pitäis varmaan ruveta puntaroimaan noi kolikkos, siitä vois tulla hienoja lukemia . Askelmittaria kuitenkin varmaan käytät?

Tämän juuri mailleen menneen keväisen ja aurinkoisen torstai-illan 21.5. kunniaksi innostuin ajelemaan kaverin luokse naapurikuntaan esittelemään tätä hieman outoa harrastustani. Aloittelimme kaverin pihalta nostamalla sieltä vanhan talvirenkaan nastan ja sinne hukatun markan.

Nämä pihapiirin huikeat suoritukset vakuuttivatkin meidät siinä määrin että lähdimme tuotapikaa pienelle koepiippaukselle paikallisiin maisemiin. Aikamme kevään ensimmäisten hyttysten jahtaamana polunvartta kuljettuamme ja erilaisia repäisykorkkeja sieltä kaiveltuamme, päädyimme vihdoin metsittyneen aukean luokse, jonne sen (vanhan pellon) nähtyäni, säntäsin kuin navetasta päässyt vasikka. Mikään ei olisi minua pidätellyt.

Ja vain minuuttien päästä kajahtikin pellosta iloinen kilaus.



Polvelle ja kaivamaan!



Siis voihan pyhä jysäys, mitä sieltä löytyykään... Sehän on lantti... on pakko olla vanha.... ja se on HOPEAA!! Kuninkaan profiili! Ei voi olla totta!



1/6 Riksdaler/ 16 ÖrSM, hopeataaleri vuodelta 1777!



Juuri tällaista kuolasin palstalla vain muutama päivä sitten.

Aika oli arki-iltana kuitenkin kortilla. Mikään ei olisi saanut täältä pois lähtemään ilman lupausta että takaisin vielä pääsen! Paikan on pakko olla vääränään vanhaa mynttiä!



Kotona metsäpellon antimet pöydälle ja raporttia kirjoittamaan.




Mikähän tämäkin lienee?

Oiskohan jotakin liitupiippuihin liittyvää, mutta on kyllä hienot hopeat, onnittelut! ( Hähä, pääsinpä ensimmäisenä onnittelemaan )

Hieno profiilikoinssi ja hienon näköinen paikka. Kyllähän tuolla kelpaa heilua.

Onko alimman kuvan esine (kai se on ontto?) profiililtaan pyöreä vai soikea?
Jos on pyöreä, niin voisi olla vaikkapa neulaputki/kota.
Hieno on tuo hopeakolikko

Kyllä täällä on huippulöytöjä kaikilla ja pakkohan näitä onnitella kun kuitenkin niin harvinaista herkkua. Upea riksdaleri ja vielä löytökuvalla... kiitoksia ja Onnea!

On upea kolikko,Onnittelut .Noita kolikoita ei montaa "uran"aikana nouse.

Päättyneen viikon sunnuntaina 24.5 menin uudelleen samalle metsäpellolle kuin silloin torstaina, josta löysin tuon edellisen vuoden 1777 hopeataalerin. Löytö oli sellainen onnenkantamoinen että sen toistaminen saattaisi kyllä olla vaikeaa... No, pidemmittä puheitta suoraan asiaan;

Nappeja löytyi kolme;



Yksi kukkanappikin siellä joukossa.




Tässä kokoelmassa metsäpellon tämänkertaiset löydöt.. (paitsi nuo ööret (2kpl), joihin palaan myöhemmin, ne löytyivät samana sunnuntai iltana toisesta paikasta, yllättävän tutusta...)

- iso painava lyijyluoti.
- pätkä kolmionmuotoisessta metallitangosta, jossa uurteita ja merkintöjä, maksumetallia?
- ne napit (3 kpl, sis. kukkanappi)
- kuparilevy tms. "EINGETR. MUSTER" -tekstillä (Nuo eingetr. musterithan ovat yleensä vintage nappeja?)
- liki tunnistamaton 1 DALER SM ''Wett och Wapen'' 1717, kuparia
- niitti tms.
- pari metallinfragmenttia

Pintalöytönä vallan hieno linnunmuna, kirkkaan turkoosinsininen muutamalla tummemmalla pilkulla. Kuin pääsiäispupun tekosia!



Oli ilmeisesti pesästä pudonnut ja ehjäkin vielä. Se sai kuitenkin jäädä sinne sammaleelle.




Tässä tuo heikkokuntoinen peltotaaleri lähemmin (vieressä verrokkikuva netistä, jonka avulla sen tunnistin).
1 DALER SM ''Wett och Wapen'' 1717, Ko. mynttiä on käsittääkseni lyöty vain vuonna 1717.

Tuomi kukkii tässä huumaavan tuoksun kera...



Ja niin siinä sitten taas kävi, sunnuntai-illalla löysin itseni taas puistosta... siitä suuresta ja tunnetusta.

Siellä on piipattu monet kerrat, monen toimesta ja vuosikaudet. Sen aluksi ehtymättömältä vaikuttavat luonnonlanttivarat on pyydystetty yhä harvemmiksi ja visiitti siellä nykyään on yhä useammin vain pullonkorkkien riivaama. Joskus sieltä kuitenkin löytää muutaman neliön jotka ovat jostain syystä jääneet tarkemmin syynäämättä. Ja löytäähän sitä usein jotain ilonaihetta vielä muidenkin jäljiltä, eihän se järvikään soutamalla kulu, sanoo vanha kansanviisauskin! Mutta miten lienee puiston laita, sitä piti kokeilla...

Kehuskelin tuossa sydäntalvella että armas vakipiippani F75 LTD kävi päivitettävänä (-> F75 LTD2) ja saavutinkin sillä ensimmäisissä kokeiluissa aika vaikuttavia syvyyslukemia: http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 00#p141724 "Kahvaa myöten" eli yli pinpointterin mitan.

Etsiydyin puiston rauhalliseen nurkkaan ja aloin parhaani mukaan toistamaan tuota temppua. Poimin ensi testialueelta kourallisen markkoja, pennejä ja tietysti pullonkorkkeja pois häiritsemästä ja paneuduin sitten ihan tosissani nurmeen kiinni.

Ja eipä aikaakaan, etäisiä örähdyksiä kuului vaimeasti, aivan kuulokkeiden kaukaisimmasta pimeästä takakulmasta kuin vuosisatojen takaa. Vääristyneen särähtävästi, etäisesti... mutta selkeästi kuitenkin jotain. Normaalisti en olisi kaivanut mutta kun pintaroskat olivat kokeilualueelta nyt jo poissa... Survaisin gardenknifen koko mitaltaan niin että kärki jo kosketti vahaa tiivistä peltosavea ja siellä olevia tiilenkappalaita noukkiessani tiesin että nyt ollaan pellolla!

Muutamaa minuuttia myöhemmin olin kahden peltoöören uusi isäntä;



Uusin vanhin lanttini: 1/4 öre Christina 1633-1634 Nyköping (ja verrokki vieressä auttamassa tunnistuksessa)!




Toinen varsin kolhiintunut ja kulunut ennätyksen rikkoja hopeasijalla; 1/6 Öre SM - 1666-1673 - No Star in Date - Type #36 (ja verrokki vieressä netistä).

Lantit ovat valitettavasti varsin huonossa kunnossa, vain juuri ja juuri tunnistettavia, mutta vanhoja ovat! Itseasiassa molemmat lyövät entisen ikäennätykseni! Ja että kaupungin puistosta sellaisia saa kun oikein kurottaa ja kopeloi! M.O.T.



Loppuun vielä kaikki sunnuntain 24.5.2015 löydöt, sieltä edellisen postauksen pellolta ja tämän postauksen puistosta.

Onnittelut kolikoista!

Toukokuun viimeinen sunnuntai 31.5.2015 meni metsäpellolla ja sen viereisessä metsässä.



Tässä päivän aloittanut lanttiklöntti. Sieltä tuli esiin pienenä pettymyksenä 10 penniä vuodelta 1928. Pian löytyi vielä toinen samanlainen vuodelta 1929.

Aikani tällä umpeenkasvavalla pellolla kelaa puunvarsien välissä kolisteltuani ja noiden kymmenpennisten lisäksi muutaman pronssisoljen, kilikellon kappaleen, sormustimen "Tyllinoja Åbo, Turku" ja muutaman jännästi kuvioidun vanhemman oloisen kikkareen löydettyäni, siirryin läheiselle metsäpolulle. Juuri näillämain kulkee kuulemma metsässä vanha reitti jota on käytetty jopa keskiajalta alkaen.



Ja eikö vain sieltä syvältä hiekkaisesta maasta kuusien katveesta kuulunutkin kuparinen signaali, heikkona ja häilyvänä. ID kävi jopa 80 alueella äänen ollessa vielä etäinen ja särähtävä, koska syvyyttä oli näytön mukaan liki 10 tuumaa (juuri kuin ilmatestiä kuparilantilla aivan etsimen äärietäisyydellä tehdessä).




Ensin näki päivänvalon (aivan oikein edellä päättelin) aina niin mukava kuparinen pullea 1/2 metsä-SKILLING 1802! Mutta kuopasta kuului vielä vaimea toisto edellisestä...



Pitkäaikaisen kaverinsa melkein ainaaksi menettänyt laihempi 1/12 SKILLING samalta vuodelta 1802 pääsi kuin pääsikin mukaan. Laitan ne samaan laatikkoon, niin pysyvät rauhallisina.



Ja alla sitten ne muut metsäpellon löydöt, analyysejä kaivataan lähinnä noista kuviollisesta ja etenkin pistekuviollisesta kikkareesta, jos tiedätte mitä ne voisivat olla?



Kiitos ja kumarrus tältä kertaa.

EDIT1: Kymmenpennisten iät 1928 ja 1929.

EDIT 2: Kupariskillingeistä muuten ropisivat nuo pinnan kuonat lanttien pintakerrosten kera vihreänruskeana jauhona tuohon pöydälle aika pian tuon viimeisen kuvan oton jälkeen. Eivät näemmä tykänneet edes vesipesun jälkeisestä kuivahtamisesta. Olisi varmaan pitänyt säilöä ne heti paikalla lasipurkkiin kouralliseen sitä samaa kosteaa hiekkametsämaata.

90-luvun markan koillispuolella taitaa olla kilikellon palanen.

--- Jossain ei kenenkään maalla 2015-06-01 klo 19.58 ----



Nostin pääni ruohikon keskeltä ja pälyilin ympärilleni... hyvä, kukaan ei ollut kuullut mitään.



Olin juuri tehnyt kaadon, saalis makasi nyt tuossa ruohikon keskellä. Nousin polvelle ja pyyhin savesta märän pistolapioni housunlahkeisiini ja tarkastelin tilannetta. Olo tuntui mahtavalta ja veri kohisi suonissa, jahti oli ollut mitä paras; huolellinen paikan suunnittelu, sitten tiedustelu, asemiin meno, hiipiminen metsän reunaan, jossa odottelua ja kuuntelua... ja viimein nopea pisto juuri oikeaan kohtaan.



Saalista olisi puhdistettava ennen kotiin vientiä, toivottavasti ei ollut osunut rumasti...



Vain pienen pieni nirhaisu, Unos Cuantos Piquetitos... hienoa. Siinä se nyt kiilteli myöhäisessä ilta-auringossa vielä kostean savikokkareen päällä; 25 penniä hopeaa vuodelta 1875. Vasta äsken se oli piilotellut pimeässä maanalla, aikomuksenaan pysyä siellä ainakin toiset runsaat sata vuotta. Vaan eipä päässyt karkuun Romulanttia, kaikkien karanneiden mynttien suuresti pelättyä pyydystäjää.

Kotona kammarilla pesin sekalaisen joukon ja pistin järjestykseen lampun alle kuvattavaksi.




Siinä suihkunraikkaina;



25 penniä peltohopeaa vuodelta 1875!




Ruotsin kuninkaallisen laivaston ankkurin nappi.




".. THOMAS" merkinnällä varustettu nahan tai pressun läpivientirengas tms.




Ja viimeisimpänä, muttei vähäisempänä, todellinen morster-lyijysinetti BS-kirjaimin ja kiehkuroin. Onpa kokoa ja näköä mokomalla, ei ole ennen tullut vastaan moista vonkaletta.

(EDIT: vuosiluku korjattu)

Tympeän pitkää ruohikkoa jo näkyy olevan mutta vaivannäkö palkittiin. Komea on pennonen

Tuollainen pitkä heinikko on ärsyttävä piipparoida ja sitten vielä saa punkkejakin varoa. Mutta kolikko on komia

Indian kirjoitti:...saa punkkejakin varoa.

Kyllä näin on. Metsäkeikkojeni rutiiniin kuuluu mm. pitkät sukat housun lahkeiden päälle sekä niiden päälle pitkävartiset kumisappaat. Hanskat suustaan kiristettyjen verskapuvuntakin hihojen päälle. Ja silmämääräinen punkkitarkastus aina välillä kentällä ja perusteellisempi autoon mennessä näitä varusteita poistaessa. Ja sitten vielä kotona huolellisempi ja lopuksi suikuun. Saappaita pitempää heinikkoa tulisi kuitenkin aina malttaa välttää joka tapauksessa. Joitan karkotteitakin ehkä voisi vielä tähän päälle kokeilla.

EDIT; kolmas erä punkkirokotteesta otettu huhtikuussa 2016.

7.6.2015, sunnuntai, metsäpelto siellä jossain:



Kesäniityn kiusaukset avautuivat eteeni kuin elokuvan avauksessa.



Huumaantuneena puskista, villeistä tuoksuista ja sammalmättäistä



annoin kelan viuhua!



Kielojen keskellä...



sitten vesakossa



ja ryteikössä.



Lopulta rähmälläni ruohikossa



saavutin täyttymyksen!



Tarpeeksi kun heiluttaa niin tuleehan sitä tulosta! Ihan aito metsäpeltoörkki, selwää sakkometallia!



Ja varsin nätti ankkurinappi.



Sinetti ja huuliharpun jämätkin vielä löytöjen joukossa.



Kotimatkalla metsäreissulta kävin puistossa hakemassa kahvi-ja pullarahat. Amen.

Ei sitten hassumpi päivä ollutkaan.

Ja näin on vuosi vierähtänyt... viime kesänä http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 50#p123367 tämä sama toimitus meni huomattavasti mukavammissa olosuhteissa.



Nyt näytti tältä: Suomen kesä on taas voimissaan kuin 70-luvulla kerrassaan. Itse rock-viikonloppuna oli kyllä kaunista, mutta en ennättänyt paikalle kuin vasta tänään sateen jo piiskatessa rantaa ja muuttaessa festarialueen pellon mutavelliksi.

Saaliskin jäi myöhäisestä osanotosta johtuen huomattavsti viimevuotista köykäisemmäksi, ainakin rannan kaikki viimevuotiset hotspotit oli jo putsattu pintaherkuista. Olisi kai vaan pitänyt mennä jo maanantaisten nopean toimminnan joukkojen mukana



Kuten kuvasta näkyy, jouduin viluissani ja nälissäni kaivamaan ylös jo vanhojakin lantteja, koska uusia ei ruusuisten odotusten mukaisesti enää pintalöytöinä kohdalle osunut. Joukossa todennäköisesti pian historialliseksi jäävä kreikkalainen 10 centtiä. Ja loppuun vielä rihkamatkin.



Ankeaksi on mennyt, paikkoja kolottaa ja on vilu vieläkin. Ruissalon kultaryntäys on ohi.

Mun mittapuulla tuo on hyvä reissu

Hyvinhän tuota kolikkoa on noussut, käypästä rahaa vaikka kuinka paljon. Tove Jansson kakkonenkin

Siitä on sitten kasassa saumaton sarja Ahkeruudesta ja peräänantamattomuudesta onnittelut.

Kaikkien lanttien ja korkkien kauhu on taas liikkeellä.

Enpäs ole vielä heittänyt meisseliä kaivoon, kjäh... Arvatenkin olen tietysti tässä välissä joitakin kuutamokeikkoja heittänyt mutta ovat kumminkin jääneet raportoimatta kun kaikki hienoudet on jo myyty e-bayllä hissunkissun. Nyt viimein minut kuitenkin bongattiin vehkeet savesta märkänä joten on pakko tulla ulos kaapista vanhaan malliin.

Tänään tulikin vedettyä oikein maratoni, aloitetaanpa siis kauniinvihreällä nurmella jota vielä hetki sitten kontallani meisselöin.



Pitkäksi venähtäneen päivän päätteeksi tyhjensin löytölaukun, toisessa kasassa korkit ja toisessa lantit.



Aika tasaisesti kumpaakin sorttia!

Tässä vielä nurmilta ja nummilta käännettyjä tarkemmin;



Muutamia nappeja...





ja muotopuoli punnus.



Loppuun lantti-mugshotit,



markat ja pennit alkaen;
- 1 penni 1885 sakkometallia
- sarja tosin harvoin kelan alle osuneita 50-lukulaisa; 20 markkaa 1954, 10 markkaa 1953 ja 195x.

Tilitän muutamat eurotkin vielä tähän perään kohtapuolin

EDIT; Ohessa;


Mille lomakkeelle nämä voisi ilmoittaa ja kerryttääkö niistä saatu verotettava tulo eläketurvaa?!

Tervetuloa takaisin. On näitä raportteja hienoine kuvineen kaipailtukkin.

Tervetuloa takaisin! Minä olen pitänyt kovasti sinun raporteista, sinulla on hyvä tyyli kirjoittaa.

Hyvin on löytynyt kolikkoja ja muuta jännää. Melko samanlaiselta oman löytölaukun roskapuoli näyttää etsintäreissun jälkeen, pitäisi oikeastaan taas itsekin kuvata roskat ja löydöt vierekkäin.