aarremaanalla.com

Niin ja kiitos RJR "onnitteluista"
Niiden esineiden osalta en ole paljon valaistusta asiaan saanut. Ne shakkinappuloiksi epäillyt esineet ovat veitsen/puukonperiä, kuten Osku arveli.
Kaksi sormusta ovat 1500-1600-luvulta, muuta niistä en tiedä. Ainakaan vielä.

Hannu kirjoitti: Ymmärrän tutkijoiden huolen, ja olenkin siis vahvasti eri mieltä Mc_Mursun ja muiden saman henkisten kommenttien kanssa. Löytömme eivät ole pelkästään "wanhoja ja likaisia kolikoita". Kenties ne ovat sitä meille, kun emme oman tietomme ja taitojemme valossa osaa nähdä niitä yhteydessä mihinkään muuhun.

Kyllä ne ovat "wanhoja ja likaisia kolikoita", mutta en yhtään epäile etteikö niistä ammattilainen saisi muutakin informaatiota.

Näkisinkin erittäin tarpeelliseksi GPS-paikantimen pitämisen mukana heillä, jotka wanhoja löytöjä etsivät. Näin ollen saadaan esineen löytöpaikasta tarkat koordinaatit, joka museovirastoa kuitenkin eniten kiinnostaa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että nykyisille pelloille joskus kauan sitten pudonneet esineet ovat vuosien saatossa matkustaneet kyntöauran mukana ties kuinka paljon alkuperäiseltä paikaltaan. Joten tarkalla löytöpaikalla tai esineen asennolla ei enää ole pa***n vertaa merkitystä tai ainakaan minä en sitä pysty näkemään. Pitkään viljellystä pellosta tehdyt löydöt ovat siis täysin irtolöytöjä, jotka eivät varmastikkaan ihmeitä kerro ammattilaisellekkaan.

Edelleen sanon, että ilman metallinetsijöiden ahkeruutta jäisi monet mielenkiintoisia löytöjä sisältävät paikat täysin pullasutiviraston tietämättömiin, mutta sitten, kun joku piippailija tekee joitain hyviä löytöjä alueelta, niin ei kuulu mvirastolta ainakaan kiitosta. Sitten löydöt tehneeltä, oikeintoimineelta ja vaivaanähneeltä metallinetsijältä viedään oikeudet etsiä alueelta lisää löytöjä. Olen varma, että museovirastolla ei kuitenkaan riitä mielenkiintoa eikä resursseja mennä itse etsimään random irtolöytöjä jostain pellolta, mutta pääasia, että harrastelija ei niitä etsi.
Varmasti on myös paikkoja joihin sitten onkin lähetetty arkeologit tutkimaan paikka, mutta luulisin, että alue on ollu jotain muuta, kuin myllättyä peltoa.

Jos meillä olisi joku aktiivinen mode, niin saisi tehdä näistä oman keskustelun jonkun muun aiheen alle, kuin tänne Päivän löytöihin...

Niin juuri, ilman meitä VAPAAEHTOISIA metallinetsijöitä ei olisi tehty merkittäviä löytöjä ja saatu lisää tietoa kaukaisista ajoista.

Samoilla linjoilla, koska tälle alueelle ei oltu suunniteltu mitään tutkimuksia.
Kartoitukset oli tehty eikä tämä tietääkseni kuulunut kiinnostaviin alueisiin.
Sattumalta se siis löytyi. Tuskin sitä olisi löydetty ilman tätä harrastusta.
Kyllä tätä meidän piippailijoiden "työtä" voisi hieman enemmän arvostaa...

Tämä löytöpaikka on tosiaan pelto ja on sitä ollut pitkään. Siellä on siis kynnetty tiuhaan tahtiin.
Kaikki löydöt ovat kyntösyvyydeltä ja osa kolikoista kappaleina. Onko se arkeologeille sellainen paikka, josta saa vielä jotain irti - sitä en osaa sanoa.

Olen senverran uusi tällä foorumilla, etten ehtinyt nähdä kuvia, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti. Uskonkin, että ei siitä olisi mitään harmia kenellekään, vaikka ne näytettäisiinkin.
Ei varmasti tarvitse kertoa löytöpaikkaakaan. Ja uskon, että suurin osa, jos ei kaikki tällä foorumilla vierailevista,on kiinnostunut historiasta, ja historiallisista esineistä.
Olen itsekin ollut löytämässä maastosta todella vanhaa esineistöä, ja ilmoittanut niistä paikalliselle museolle, jossa ne nyt ovatkin kaikkien nähtävänä.
He ainakin olivat tyytyväisiä, koska esineet olisivat muuten saattaneet jäädä löytymättä.
Uskonkin että suurin osa foorumilaisista tekisi samoin.

kaksipiippuinen juttu tämä on, niinsanotusti.
En uskoisi kuitenkaan, että joidenkin löytöjen näkeminen täällä sen enempää yllyttää "vääränlaiseen mettallinetsintään" . Yhtälailla siihen innostaa se, että ylipäänsä tiedetään olevan mahdollista löytää metallinpaljastimella jotain.
Ei kai siihen kuvia sen kummemmin tarvita.

Toivon (uskon? ) myös, että suurin osa foorumilaisista haluaa toimia oikein.

Mc_Mursu kirjoitti:Näkisinkin erittäin tarpeelliseksi GPS-paikantimen pitämisen mukana heillä, jotka wanhoja löytöjä etsivät. Näin ollen saadaan esineen löytöpaikasta tarkat koordinaatit, joka museovirastoa kuitenkin eniten kiinnostaa.

Käytäntö on outoa kyllä osoittanut tämän ihan järkevän kuuloisen otaksuman vääräksi - ainakin meidän piipparointiporukassamme. Meillä on ollut parhaimmillaan kolmekin GPS-laitetta mukana, ja olemme tunnollisesti ottaneet mielestämme tärkeiden esineiden löytöpisteitä talteen. Koordinaatit on sitten toimitettu eteenpäin yhdessä löytökuvien ja kuvausten kera.

Varsinaisia löytölomakkeita täyttäessä käytäntö on kuitenkin ollut ihan toinen, ja tarkkuus on luokkaa "merkitse rastilla tälle peruskartalle se pelto, josta teitte löydöt" tai "arvioi montako kilometriä ja mihin ilmansuuntaan löytöpaikka on jostain lähimmästä tunnetusta maamerkistä, esim. kylän kirkosta". Oman tulkintani mukaan tämä johtuu siitä, että kyseinen Museoviraston lomake on auttamattomasti ajastaan jäljessä, eikä ota huomioon sitä että lähes joka erkin taskusta löytyy nykyään GPS-laite muodossa tai toisessa.

Mc_Mursu kirjoitti:Täytyy kuitenkin muistaa, että nykyisille pelloille joskus kauan sitten pudonneet esineet ovat vuosien saatossa matkustaneet kyntöauran mukana ties kuinka paljon alkuperäiseltä paikaltaan. Joten tarkalla löytöpaikalla tai esineen asennolla ei enää ole pa***n vertaa merkitystä tai ainakaan minä en sitä pysty näkemään. Pitkään viljellystä pellosta tehdyt löydöt ovat siis täysin irtolöytöjä, jotka eivät varmastikkaan ihmeitä kerro ammattilaisellekkaan.

Näin minäkin luulin, mutta museoväki väittää tietävänsä toisin. Heidän mukaansa esinekeskittymät pysyvät suhteellisen hyvin kasassa, eivätkä kyntökoneet suinkaan levittele löytöjä sikin sokin peltoon. Syvyyssuunnassa esineet ovat tietenkin miten sattuvat, mutta kauas ne eivät alkuperäisiltä sijoiltaan lähde vaeltamaan. Tämän ilmiön voi melko helposti todeta katsomalla ilmakuvia pelloista, joissa näkyy toisinaan vanhojen kärrypolkujen "haamu-urat" kymmenien, ehkä satojenkin vuosien takaa.

Mc_Mursu kirjoitti:Edelleen sanon, että ilman metallinetsijöiden ahkeruutta jäisi monet mielenkiintoisia löytöjä sisältävät paikat täysin pullasutiviraston tietämättömiin, mutta sitten, kun joku piippailija tekee joitain hyviä löytöjä alueelta, niin ei kuulu mvirastolta ainakaan kiitosta. Sitten löydöt tehneeltä, oikeintoimineelta ja vaivaanähneeltä metallinetsijältä viedään oikeudet etsiä alueelta lisää löytöjä.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että meillä on paljon annettavaa arkeologian tutkimukselle. Monet löydöt jäisivät varmasti maastoon, kun niitä ei vain tajuta, haluta tai budjetin puuttumisen vuoksi jakseta etsiä.

Mutta minkälaista kiitosta pitäisi sitten saada? Tällä hetkellä Museoviraston keino on joko korvata lunastetut esineet rahallisesti tai myöntää lahjoituksista jonkinlaisia kunniakirjoja. Itse olen saanut rahallisen korvauksen esinelöydöistäni, ja pidin summaa jotenkuten kohtuullisena ja menettelyä ihan kohtuullisena. Jotta keskustelu pysyisi suurin piirten ketjun aiheessa, toivotaan tässä samalla, että Marizakin vielä joskus saisi kunnon korvauksen omasta, suuresta vaivastaan ja hyvästä löydöstään. Lunastettujen lisäksi olen myös lahjoittanut löytöjäni Museovirastolle, ja oletan saavani niistä jonkinmoisen huomionosoituksen kiitoksena. Mutta koskaan en kuitenkaan kuvittele pullakahveja ja lämmintä kättä heiltä saavani. Meillä on siis yhteinen mielenkiinnon kohde, mutta muutoin melko viileät välit.

Mc_Mursu kirjoitti:Olen varma, että museovirastolla ei kuitenkaan riitä mielenkiintoa eikä resursseja mennä itse etsimään random irtolöytöjä jostain pellolta, mutta pääasia, että harrastelija ei niitä etsi. Varmasti on myös paikkoja joihin sitten onkin lähetetty arkeologit tutkimaan paikka, mutta luulisin, että alue on ollu jotain muuta, kuin myllättyä peltoa.

Ymmärtääkseni arkeologinen tutkimus ei ole lähtökohtaisesti kiinnostunut satunnaisista irtolöydöistä.

Toisinaan tehdään opiskelijoiden voimin pintapoimintoja, joiden tarkoitusperät ovat minulle vähän epäselviä - luulisin niillä etsittävän uusia esinekeskittymiä ja sitä kautta kaivauskohteita. Muutoin, muiden tekemänä, pellon pinnalta poimittuja esineitä on vaikea liittää osaksi mitään suurempaa kokonaisuutta. Arkeologiassa esineillä on aina jokin konteksti, jonka puitteissa niiden merkitystä tulee arvioida. Jos esineet irrotetaan kontekstistaan, ne eivät ole minkään arvoisia tutkimuksellisesti, ja se on myrkkyä arkeologeille.

Museoväen peltoaktiviteeteista mainittakoon vaikka täälläkin kirjoiteltu Espoon Mankin kylän kaivaus viime vuodelta. Kylän kaivausten yhteydessä peltoa käytiin metallinetsimen avulla läpi - kun kerran konteksti, eli Mankin kylän vaiheet joskus 1500-luvun hujakoilla ja ennen, tunnettiin.

Toinen arkeologeja kiinnostava pelto tuli mieleeni Turun suunnalta Koroisista, jossa on sijainnut aikoinaan piispanistuin. Alueella on pelto, jolla tiedetään sijainneen piispan asumukset ja tilukset. Kaikki tämä on jossain pellon pinnan alla piilossa. Esineitä varmasti olisi pintakerroksessa vaikka miten paljon poimittavaksi, mutta niiden keräämisessä ei ole oikein mitään pointtia, kun se todellinen kohde on maan uumenissa. Alueelle pitäisi saada suuren luokan kaivaukset, jonka yhteydessä esineet saavat merkityksensä.

Kolmas pelto on sattumoisin oma löytömme viime kesältä. Pellolla on tarkoitus tehdä ensi kesänä koekuopitukset, ja mahdollisesti myöhemmin kaivaukset, mikäli paikka osoittautuu mielenkiintoiseksi.

Tämmöisiä mietteitä tällä kertaa.

Hannu kirjoitti: Mutta minkälaista kiitosta pitäisi sitten saada? Tällä hetkellä Museoviraston keino on joko korvata lunastetut esineet rahallisesti tai myöntää lahjoituksista jonkinlaisia kunniakirjoja.

Mun mielestä tämä on juuri riittävä taso. Tuolla NDF-foorumilla jengi on laittanut kuvia myös omista kunniakirjoistaan / kirjeistään.

Vielä kun saadaan käytännöt vakiintuneiksi, että kaikilla on selvät sävelet ja sama tilanne niin avot! Hyvä tästä tulee. Ei tule ainakaan Ruotsin mallia, että koko homma on lailla kielletty.

Tämä on ihan ok.
En kaipaa minäkään mitään pullakahveja, mutta en myöskään sitä, että Museovirastossa ollaan närkästyneitä jos piippailija tekee jotain vanhempia löytöjä ja esiin tulee esim. uusi löytöpaikka.
Varsinkin jos löydöt toimitetaan museon haltuun ja toimitaan muutenkin lain mukaan.
Tuskin näin onkaan?

Mariza kirjoitti:Kuvat löydöistä pitäisi mulla olla tallella, joten saan ne tänne uudelleen laitettua. Mielestäni sitä ei voi kukaan kieltää.

Hieman sellaista brittityylistä ajattelua tänne toivoisi tämän metallinetsinnän saralla. Haluan jatkossakin toimia lain mukaan , mutta en toivo sitä, että joudun kokemaan siitä syyllisyyttä.

Vähän pikaisempia päätöksiä museolta löytöjen kohtalon suhteen toivoisin myös.

Ei perhana, mitä sä semmosta huonoo omaatuntoa tunnet. Sulla on vissiin viime vuoden parhaat löydöt. Sä olet toiminut prikulleen muinaismuistolain mukaan. Jos se sun peltos on nyt suljettu museoviraston toimesta niin olet tehnyt helkkarin tärkeän löydön, meinaan sen pellonpläntin.
Ainoa asia josta sun pitää pitää haloota on että jos jotkut löytämistäsi esineistä hyväksytään museoon sun pitää vaatia että löytäjän nimi on näkyvillä jos esineet tuodaan näytille. Käy helposti nimittäin niin että löytäjä onkin joku muu 'arkeologi'.
Mitä tulee siihen miten toimit on sulla ainakin puhtaita jauhoja pussissa. Milläs ihmeellä siitä saa huonoa omaatuntoa revittyä. Hä?
Ja lykkyä tykö taas kun maa paljastuu. Mä olen saanut hulvattomasti uusia etsintäalueita ja jänniltä paikoilta. Kyllä mä sut vielä voitan. !!!! Tai sitten en.

Ja sitten vielä nimimerkkien alta kotipaikka pois tai vain yleisemmin niinkuin itselläni?

Tätä männerin ehdotusta voisi tietysti harkitakin, vaikka en osaakaan sanoa onko se mikään ratkaisu tähän asiaan. Toisaalta, jos uskaltaa laittaa paikkakunnan nimen, se kertoo jotakin siitä, ettei ole mitään salattavaa, ja haluaa esiintyä avoimesti.
Toisaalta taas, jos samalla paikkakunnalla onkin toinen piipparoija, joka vähät välittää missä kaivelee, ja tulee kielteistä julkisuutta, niin kaikki tietenkin yhdistävät asian siihen, joka on täällä julkisesti kirjoittelemassa.
Tässä tulee mukaan jonkinlainen itsesuojeluvaisto.
Joten itse olen kyllä valmis muutokseen, jos sitä halutaan, koska pienillä paikkakunnilla se on varmaan ongelma.

RJR, en oikein tiedä miks tuli sellainen syyllinen olo... Tiedän toimineeni oikein, joten senkään puolesta ei pitäis olla "rikollinen" fiilis.

Toivottavasti esineet päätyvät paikallismuseoon näytille, kertomaan omaa tarinaansa paikkakunnan historiasta. Se on toiveeni.

Nämä löydöt eivät olleet kuitenkaan niin vanhoja / harvinaisia, että Museovirastolla olisi ollut intressiä lunastaa ne muinaismuistolain perusteella. Varsinkin kun ne ovat irrallisia peltolöytöjä.
Olen kuitenkin ne sinne ilmoittanut, joten puhtaat jauhot on pussissa!

Maakuntamuseon kanssa vielä keskustellaan näistä.

RJR, vai meinaat voittaa mut....

Mariza on sulla kertakaikkiaan mahtavat löydöt!!! RJR:ltä ei puutu ainakaan haastetta, jos meinaa laittaa paremmaksi Tuosta museon toiminnasta sanoisin, että pitäisi ainakin minun mielestä palkita Marizan toiminta/löydöt ihan reilulla rahallisella korvauksella, eikä vain lämmintä kättä ja tervemenoa tyyliin...

Kiitos, Ekomasteri!

Muinaismuistolaki sanoo korvauksista. Löytäjälle on maksettava kohtuullinen korvaus,jos esine on jalometallia on korvaus vähintään metallin arvo korotettuna 25 %. Muinaistieteellinen toimikunta voi,jos katsoo syytä olevan,suorittaa löytäjälle erityinen löytöpalkkio...No tässä Marizsan kohdalla pitäis soveltaa tätä löytöpalkkio menetelmää,muuten palkkio jää kovin pieneksi. Luulisin ja uskon Museoviraston huomiovan löydön arvon....Korvaus kokemukset Museovirastosta muutaman vuoden takaa on ihan hyvät joskin ei kovin nopeat..

aar1pne kirjoitti:No tässä Marizsan kohdalla pitäis soveltaa tätä löytöpalkkio menetelmää,muuten palkkio jää kovin pieneksi. Luulisin ja uskon Museoviraston huomiovan löydön arvon....Korvaus kokemukset Museovirastosta muutaman vuoden takaa on ihan hyvät joskin ei kovin nopeat..

Pari viestiä aiemmin Mariza toteaa, että:
Nämä löydöt eivät olleet kuitenkaan niin vanhoja / harvinaisia, että Museovirastolla olisi ollut intressiä lunastaa ne muinaismuistolain perusteella.

No ompas museolla sitten noita kolikoita paljon,kun eivät kolikoita ja esineitä huolineet. No eihän se varmaan mitään haittaa,kyllä nuo omiin kokoelmiin kelpaa varmaan oikein mainiosti,eikös.

Lisäys edelliseen viestiini. Museovirasto hinnoitti löytöni ja siirti oikeudet maakunta museolle jonne suurin osa löydöstä siotettiin. Maakunta museo voi hyvinkin olla kiinnostunut lunastamaan Marizsan hienot aarteet....

Olen oikein tyytyväinen yhteistyöhön maakuntamuseon kanssa näiden löytöjen osalta.
Sain sieltä asiantuntemusta, koska esimerkikiksi kolikoita en olisi pystynyt millään itse tunnistamaan. Nyt ne on tunnistettu ja luetteloitu.
Brusilan kanssa oli oikein miellyttävää asioida.

Aion jatkossakin ilmoittaa kaikki vanhemman puoleiset löytöni sinne, koska mielestäni esineistä/kolikoista ei ole kenellekään mitään hyötyä tunnistamattomina ja piilossa jossain kaapissa.

Löydötkin sain ainakin toistaiseksi takaisin. Katsotaan miten tämän kanssa edetään, niillä esineillähän en periaatteessa tee mitään. Museossa ne olisivat muidenkin nähtävissä.

No voit sinä ainakin ne hopearahat minulle toimittaa,jos et itse niitä tarvitse.

Niitä muita esineitä lähinnä tarkoitin...

Kuvien julkaisu on tietysti Marizan oma asia, ja suosittelisin häntä tekemään päätöksensä täysin meistä tai museovirastosta riippumatta, koska vielä emme ole DDR:ssä. Jokaisella kansalaisella on oikeus jakaa ja vastaanottaa tietoa ja nämä kuvat ovat tietoa menneistä ajoista.

Toinen unohtunut seikka on se että Mariza on kuvat itse ottanut ja omistaa näin täydet oikeudet kuviin. En tiedä voiko kuka vain mennä museoon kuvaamaan ja julkistaa ja käyttää kuvia vaikkapa ansio tarkoituksessa. Ainakin minua on kielletty kuvaamasta useammassakin museossa. Jos joku lehti on kiinnostunut löydöistä niin Mariza voi mielestäni aivan hyvin myydä kuvat tai julkaisuoikeudet jollekin.

Tämä täällä herännyt ajatus siitä että aiheuttaako löytöjen esitteleminen sitten "vääränlaisen aineksen" tai "aarteenetsijöiden" ryntäämisen ryöstelemään, on milenkiintoinen. Keitä nämä ihmiset sitten oikein olisivat? Ovatko ne näitä foorumin hiljaisia? Pitäisikö foorumi laittaa kirjautumattomilta ja kirjoittamattomilta piiloon? Jos laista piittaamattomia metallinetsijöitä on, uskon että se johtuu suurimmaksi osaksi museoviraston joustamattomasta asenteesta ja huonoiksi pelätyistä korvauksista, joten löytäjät saattavat sen takia pitää löytöjä itsellään.

Foorumin osittainen sulkeminen ulkopuolisilta olisi ehkä jopa hyvä asia, ainakaan en ole ikinä ymmärtänyt miksi jäsenlistaa voi selata kirjautumatta. Osittaista sulkemista suosittelisin sen takia että ydin ryhmä alkaa jo tuntea toisensa ja saattaa kokea epämielyttäväksi keskustella kun seuraamassa voi olla henkilöitä joilla ei ole eikä ikinä tulekaan olemaan etsintä ja he saattavat lähinnä etsiä syitä lopettaa meidänkin etsimisemme.

Mun mielestä olisi hyvä että kuvat ei näkyisi kuin rekisteröityneille käyttäjille.
Ja joissain foorumeilla on vielä lisäksi sellainen, että rekisteröimättömät ei pääse muihin säikeisiin kuin yleistä asiaa osioon.

Mielestäni tälläinen voisi olla täälläkin hyvä.
Saattaisi ainakin hieman rajoittaa netissä muuten vaan surffailijoita katselemasta kaikkea. Jos sattuu vielä joukossa olemaan niitä ei toivottuja katselijoita.

Etsijä kirjoitti:Kuvien julkaisu on tietysti Marizan oma asia, ja suosittelisin häntä tekemään päätöksensä täysin meistä tai museovirastosta riippumatta, koska vielä emme ole DDR:ssä. Jokaisella kansalaisella on oikeus jakaa ja vastaanottaa tietoa ja nämä kuvat ovat tietoa menneistä ajoista.

Toinen unohtunut seikka on se että Mariza on kuvat itse ottanut ja omistaa näin täydet oikeudet kuviin. En tiedä voiko kuka vain mennä museoon kuvaamaan ja julkistaa ja käyttää kuvia vaikkapa ansio tarkoituksessa. Ainakin minua on kielletty kuvaamasta useammassakin museossa. Jos joku lehti on kiinnostunut löydöistä niin Mariza voi mielestäni aivan hyvin myydä kuvat tai julkaisuoikeudet jollekin.

Tämä täällä herännyt ajatus siitä että aiheuttaako löytöjen esitteleminen sitten "vääränlaisen aineksen" tai "aarteenetsijöiden" ryntäämisen ryöstelemään, on milenkiintoinen. Keitä nämä ihmiset sitten oikein olisivat? Ovatko ne näitä foorumin hiljaisia? Pitäisikö foorumi laittaa kirjautumattomilta ja kirjoittamattomilta piiloon? Jos laista piittaamattomia metallinetsijöitä on, uskon että se johtuu suurimmaksi osaksi museoviraston joustamattomasta asenteesta ja huonoiksi pelätyistä korvauksista, joten löytäjät saattavat sen takia pitää löytöjä itsellään.

Foorumin osittainen sulkeminen ulkopuolisilta olisi ehkä jopa hyvä asia, ainakaan en ole ikinä ymmärtänyt miksi jäsenlistaa voi selata kirjautumatta. Osittaista sulkemista suosittelisin sen takia että ydin ryhmä alkaa jo tuntea toisensa ja saattaa kokea epämielyttäväksi keskustella kun seuraamassa voi olla henkilöitä joilla ei ole eikä ikinä tulekaan olemaan etsintä ja he saattavat lähinnä etsiä syitä lopettaa meidänkin etsimisemme.

Samaa mieltä...

Näin se kyllä on. .Jollaan ulkomaisilla saiteille pääsee ainoastaan kirjautumalla.