aarremaanalla.com

Keseppa kirjoitti:

P.Aholainen kirjoitti:Kyselehän Keseppa mihin häviää ne piipparoijien lähettämät löydöt jotka MV haluaa itelleen.
Löydöistä ei kuulu sen jälkeen mitään.

Tähän voisi verrata noita linnun rengastusmerkkejä joita olen itsekin lähettänyt aikoinaan.
Aina sieltä on tullut tieto rengastuksesta joka on palkinnut renkaan lähettäjän.

Eli jotain infoa kaipaa löydön lähettäjä sieltä MV.ltä.

Tämä on tosiaan ihan tärkeimpiä asioita. Se on ymmärrettävää museoviraston nykyisessä tilanteessa että menee aikaa ennenkuin löytöjä saadaan käsiteltyä mutta vastaus löytäjän kysymykseen ei saa olla etteivät tiedä missä vaiheessa esine on menossa eikä viedyt tavarat saa "kadota" vaikka tuntusivat miten vähäpätösiltä. On aikasemmin ollu jopa tapauksia että esine on kadonnu ja myöhemmin ilmaantunu näyttelyyn ilman löytäjän tietoja ja tietysti ilman löytäjälle ilmoittamista.

Useimmiten löydöt on sellasia että niistä ei korvauksia haluta eikä juuri maksetakkaan mutta ainakin minun mielestä eniten minua motivoi tehdä ilmotuksia löydöistä on että saan löydöstä tietoa. Jos en tätä tietoa saa niin hyvin äkkiä tulee sellanen tunne että mua vähätellään.

Varmasti vähätellään, olen kuullut sen itsekin, vaikka olen asioinut koko lafkan kanssa vain muutaman kerran. Yksi käytännön syy "katoamisiin" tai kohtuuttomiin, jopa vuosien viivästymisiin tiedon julkaisemisessa lienee viraston oma kirjoitettu tai kirjoittamaton "laki", jonka mukaan viraston tutkijalla, joka saa esineen ensimmäisenä käteensä tai vastaa kentällä tehtävistä tutkimuksista, on automaattisesti usean vuoden "optio" (3 vai 5 vuotta?) tutkia esinettä siten kuin haluaa ja millaisella aikataululla tahansa, sekä käyttää syntyvää tietoa hyväkseen ja/tai olla julkaisematta tai antamatta esineestä mitään tietoja kenellekään ja vasta noiden vuosien jälkeen tieto muuttuu julkiseksi ja kaikkia hyödyttäväksi.

En tiedä, onko tämä "optio" kirjattu muinaismuistolakiin, mutta kieltämättä se on aika erikoinen muinaisjäännös varsinkin, kun samaan aikaan virasto mainostaa olevansa nykyaikainen viranomais- ja tutkimuslaitos, jonka perustehtävä olisi suojeluaspektin lisäksi edistää kaikin tavoin kotimaista ja kansainvälistä arkeologista tutkimusta.

Tuona aikana tietoja eivät saa ketkään ulkopuoliset, riippuen tietysti henkilöstä. Meistä tallukoista niin väliä, mutta karanteeni koskee myös esim. yliopistotutkijoita, joka on kansainvälisen mittapuun mukaan jo hyvin erikoista.

Tuosta kirjoittamattomasta laista olen itsekkin kuulut ja sitä ei todellakaan lue missää suomen lakikirjassa. Tapa on lähtösin yliopistomaailmasta missä tutkija joka keksii jotain uutta saa turvan hyödyntää keksintöään ennenkuin se julkistetaan. Myös yliopistomaailmassa tuo on todettu kehitystä hidastavaksi toiminnaks mutta onpa kuitenki vielä käytössä.

Me ollaa siinä mielessä paremmassa asemassa että me löytäjinä omistamme löydön kunnes museovirasto päättää lunastaa sen, rahalla/ kunniakirjalla tai lahjoituksena jolloin omistusoikeus siirtyy sinne. Lain mukaan meillä on ilmoitusvelvollisuus mutta museovirasto ei automaattisesti omista kaikkia vanhoja löytöjä kuten virheellisesti jopa museoviraston tiedotteissaki on kirjotettu.

Tästä seuraa se että me voimme itse julkaista tiedot löydöistä , sen mitä me niistä tiedämme, ennen tutkijaa tai muuta museoviraston henkilöä joka venyttää tiedon julkaisua. Yhtenä esimerkkinä meidän omassa löytötietokannassa mitä kehitetään parhaillaa yhdistyksen sivuille. Sinne yritämme saada mahdollisimman hyvin vahvistettua tietoa löydöistä ja tiedot tulee olemaan kaikkien käytettävissä. Tämä vie edun tahalliselta tiedon julkistamisen viivyttelemiseltä suurimmassa osassa tapauksia.

Pitää muistaa että me tuotetaan tietoa joista arkeologeilla ja tutkijoilla on hyötyä omissa töissään. Meidän saam hyöty on lähinnä harrastuksen tuottama ilo mikä usein on tiedonjanon tyydyttäminen. Ei siis ihme jos ottaa monella pattiin (sori Patti ) jos tuo ilo viedään itsekkäistä syistä.

Ottiatuota... Lahjoitin tuossa kesällä museovirastolle yhden kapineen, ja lupasivat järkätä kunniakirjan siitä hyvästä. No mitään ei oo kuulunu. Liekkö pitkätkin jonot.? .Eipähän tuo mikään iso asia silleen ole mutta voisihan tuollaisen yhden kirjelmän edes omistaa malliksi

On sielä pitkät jonot. Kannattaa kysellä välillä etteivät unoha. Kunniakirjan tekeminen ei vaadi niin paljoa kuin esim. rahallinen korvaus.

Yks mikä kannattaa tehdä on pyytää kirjallisena todistus siitä että ootte vieny esineen museoon/museovirastoon.

Entäs kun löydön lähettää postin kautta,ei jää todistukeksi kuin postin antama kuitti?
Siitähän ei selviä mitä sinne museoon on lähetetty.

P.Aholainen kirjoitti:Entäs kun löydön lähettää postin kautta,ei jää todistukeksi kuin postin antama kuitti?
Siitähän ei selviä mitä sinne museoon on lähetetty.

Totta. Kuvata kannattaa kuitenkin aina ja säästää se postin kuitti.

Oikeastaan meidän pitäis saada paluupostissa aina paperi siitä että löytö on vastaanotettu mutta se ei ole koskaan toiminut. Pitääpä koittaa ajaa sellasta et jos vaikka saatas sähköpostiin ilmotus vastaanottamisesta. Ei pitäis olla liikaa vaivaa, unohtamatta heitä jotka ei käytä sähköpostia. Ei se viestin printtaaminen ja laittaminen postiin ole paljoa kummosempi juttu.

Kuvan nappaaminen on erittäin tarpeellista ja suotavaa, silloin myös kuvan © eli tekijänoikeudet jäävät esineen löytäjälle. Muussa tapauksessa tekijänoikeuden nappaa virasto ja jälkeenpäin virastosta voi ostaa kuvia itse löytämästään esineestä muutaman kympin kappalehintaan!

Joitan tyydyttää kunniakirjat ja/tai löytöpalkkiot, joitain taas ei. Meikäläistä kiinnostaa etupäässä tieto ja jos sitä ei tipu virastosta kuten on toteen näytetty, kaivan sen esille "vaikka pitäisi kääntää joka ainoa kivi ympäri", jos nyt pieni vitsailu tässä yhteydessä sallitaan

Leijona kirjoitti:Yksi asia, joka kiinnostaisi tietää, että onko kaikki rekisteriportaalista löytyvät kohteet automaattisesti kiellettyä aluetta, kuten esim. rauhoitusluokka: ei määritelty.
Olen aina jättänyt tällaisetkin alueet rauhaan, jos siinä on em. merkintä.
Tällaisissa kohteissa on portaalin mukaan löytynyt esim. liitupiipun pätkä, tai tiilen palasia, jotka voivat olla mahdollisesti 1800-luvulta.
Olisi hyvä tietää asiaan MV:n kanta, kun tämä tuntuu olevan useammallekin melkoista arpapeliä.
Niin, ja kysehän on siis pellosta.

Käsittääkseni tuollaiset "ei määritellyt" paikat on todettu arvottomiksi tai irtolöytöpaikoiksi, joissa ei ole löytynyt mitään isompaa kokonaisuutta tai sitten tuhoutunut. Jos paikkaa ei ole rauhoitettu niin lapio heilumaan vaan

Museoviraston kanssa käytävissä yhteistyöneuvotteluissa voisi kysyä kuinka yhteistyötä arkeologian opiskelijoiden ja metallinetsijöiden välillä voisi lisätä.

Ajatuksenani oli että nykyiset alan opiskelijat ovat mahdollisesti jossakin määrin tulevaisuudessa joko museoviraston tai muuten museoalan töissä. Ehkä kaikki nämä säästötoimenpiteet vähentävät myös heidän mahdollisuuksiaan päästä tekemään töitä kaivauksilla opiskeluaikana. Olisiko heillä kiinnostusta tulla mukaan etsintäreissulle ja näin luoda yhteistyökuviot kuntoon jo opiskeluaikoina? Samalla sitä arvokasta tietoa menettelytavoista tutkimisen ja aineiston käsittelemisen suhteen saataisiin jo heti paikanpäällä. Vähän samaa tavalla tietoa saataisiin kuin JK esitti tuolla Museovirasto säästää-keskustelussa A-koulutettujen kanssa.

Olisiko yksi ratkaisu esim. näin:
Arkeologian opiskelija kirjautuu tälle palstalle keksimällään tunnuksella.
Tänne on perustettu oma keskustelualue, jonne yhteistyöpyynnöt kirjoitetaan.
Opiskelija kirjoittaa viestin otsikkoon paikkakunnat joilla hän olisi valmis tulemaan mukaan etsintäreissulle, vaikka ihan yksittäisen henkilön mukaan ja vaikka vain yhden kerran. Viestin sisällä voisi olla sitten se aikaväli milloin se olisi mahdollista.

Kun joku metallinetsijöistä haluaa ottaa yhteyttä niin lähetetään yksityisviesti ko. opiskelijalle. Näin ei myöskään opiskelijoiden henkilöllisyys näkyisi asiattomille.
Voisihan etsijäkin tietysti laittaa viestin, kun haluaa yhteyden opiskelijaan.


Olen foorumin keskusteluista ymmärtänyt että monella metallinetsijällä on omalta alueeltaan hallussa myös sen alueen historia. Myös se kirjoittamaton historia jonka kuulee etsintäreissuilla. Voisi olla että yksikin tämmöinen yhteistyöpäivä antaisi molemmille osapuolille tilaisuuden katsoa asioita myös toisenlaisesta näkökulmasta. Näin oppisimme käytännössä oikeat tavat. Toisaalta antaisimme tuleville historian tekijöille oikean näkemyksen siitä mitä tämä metallinetsintä harrastuksena on, tämmöisille löytymättämän historian rehellisille etsijöille.

Rahapalkkaahan tämmöisestä ei kukaan saisi, mutta jos ei kovin pitkiä välimatkoja tulisi niin olisikohan opiskelijoilla kiinnostusta osallistua? Vai olisiko joku muu tapa jolla opiskelijat ja metallinetsijät saataisiin tarvittaessa kohtaamaan?

Artzi kirjoitti:Museoviraston kanssa käytävissä yhteistyöneuvotteluissa voisi kysyä kuinka yhteistyötä arkeologian opiskelijoiden ja metallinetsijöiden välillä voisi lisätä.

Ajatuksenani oli että nykyiset alan opiskelijat ovat mahdollisesti jossakin määrin tulevaisuudessa joko museoviraston tai muuten museoalan töissä. Ehkä kaikki nämä säästötoimenpiteet vähentävät myös heidän mahdollisuuksiaan päästä tekemään töitä kaivauksilla opiskeluaikana. Olisiko heillä kiinnostusta tulla mukaan etsintäreissulle ja näin luoda yhteistyökuviot kuntoon jo opiskeluaikoina? Samalla sitä arvokasta tietoa menettelytavoista tutkimisen ja aineiston käsittelemisen suhteen saataisiin jo heti paikanpäällä. Vähän samaa tavalla tietoa saataisiin kuin JK esitti tuolla Museovirasto säästää-keskustelussa A-koulutettujen kanssa.

Olisiko yksi ratkaisu esim. näin:
Arkeologian opiskelija kirjautuu tälle palstalle keksimällään tunnuksella.
Tänne on perustettu oma keskustelualue, jonne yhteistyöpyynnöt kirjoitetaan.
Opiskelija kirjoittaa viestin otsikkoon paikkakunnat joilla hän olisi valmis tulemaan mukaan etsintäreissulle, vaikka ihan yksittäisen henkilön mukaan ja vaikka vain yhden kerran. Viestin sisällä voisi olla sitten se aikaväli milloin se olisi mahdollista.

Kun joku metallinetsijöistä haluaa ottaa yhteyttä niin lähetetään yksityisviesti ko. opiskelijalle. Näin ei myöskään opiskelijoiden henkilöllisyys näkyisi asiattomille.
Voisihan etsijäkin tietysti laittaa viestin, kun haluaa yhteyden opiskelijaan.


Olen foorumin keskusteluista ymmärtänyt että monella metallinetsijällä on omalta alueeltaan hallussa myös sen alueen historia. Myös se kirjoittamaton historia jonka kuulee etsintäreissuilla. Voisi olla että yksikin tämmöinen yhteistyöpäivä antaisi molemmille osapuolille tilaisuuden katsoa asioita myös toisenlaisesta näkökulmasta. Näin oppisimme käytännössä oikeat tavat. Toisaalta antaisimme tuleville historian tekijöille oikean näkemyksen siitä mitä tämä metallinetsintä harrastuksena on, tämmöisille löytymättämän historian rehellisille etsijöille.

Rahapalkkaahan tämmöisestä ei kukaan saisi, mutta jos ei kovin pitkiä välimatkoja tulisi niin olisikohan opiskelijoilla kiinnostusta osallistua? Vai olisiko joku muu tapa jolla opiskelijat ja metallinetsijät saataisiin tarvittaessa kohtaamaan?

Mukana ollaan enkä tarvitse palkkaa tai palkkioita. Ilmaista työvoimaa siis tarjolla

hyvä kirjotus ja idea Artsi. Juuri tällasia yhteistyökuvioita kaipaamme. Tässäkin molemminpuolinen hyöty ja lisäksi tehokkaasti voimme korjata käsityksiä harrastuksesta. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että arkeologia opiskelijoilla, ainaki eräillä on jo erittäin vahvat mielipiteet harrastuksesta eikä ne perustu oikeaan tai nykypäivän mukaiseen tietoon.

Kesällä kaivauksilla näki selvästi että jotku sielä kaivaneet opiskelijat näki punasta kun otin etsimen esiin. Tilannetta ei tietysti parantanut se kun löysin heidän seulomastaan maa-aineksesta vielä löytöjä . Toisaalta myös moni opiskelija kiinnostu aiheesta ja on ollu yhteydessä senkin jälkeen.

Pahoittelen skeptisyyttäni, mutta voitko hiukan avata, millaisia Museoviraston tai arkeologian opiskelijoiden kanssa toteutettavia "yhteistyökuvioita" tarkoitat eli mitä eksaktisti metallinilmaisimen käyttäjä ja esineen löytänyt harrastaja noista kuvioista saisi itselleen? Siis muuta kuin löytämisen riemun ja mahdollisen löytöpalkkion? Eli mitä olisi parhaimmassa tapauksessa "molemminpuolinen" hyöty?

Nämä kysymykset eivät tulleet mieleen ainoastaan täällä käydystä keskustelusta, vaan luettuani tänään toistamiseen Museoviraston Salava- laatuvaatimukset sat I-III.

Mun mielestä suurin hyöty on mahdollisuus rakentaa tehokkaampaa yhteistyötä esim. viranomaisten kans tulevaisuudessa. Aika moni näistä opiskeljoista on tulevaisuudessa museovirastolla, museoissa, tutkijoina ym. Jos kontaktit heihin on luotu jo opiskeluvaiheessa ja todettu että voidaan toimia yhdessä niin tulevaisuudessa moni asia sujuis helpommin.

Molemmat voi myös oppia toisiltaan paljon. Useimmat piipariharrastajat keskittyvät ymmärrettävästi lähinnä metallisiin löytöihin mutta ne on kuitenki vaan osa siitä mitä maastosta voi löytää ja nämä muut löydöthän on osittain niitä mitä arkeologit pelkäävät että me tuhoamme. Varsinkin jo pitempään opiskellulla henkilöllä on jo aika kattava osaaminen näistä muista mahdollisista löydöistä ja näistä hän voisi jakaa tietoa meille.

Vähemmän kokenut harrastaja ei myös välttämättä tunnista kaikkia metallisiakaan löytöjä jotka taas opiskelijalle saattaa olla jo tuttuja.

Ei pidä myöskään väheksyä sitä että ois mahdollisuus tutustua uuteen ihmiseen jolla on samansuuntaiset mielenkiinnon kohteet. Minulle ainakin se on iso asia.

P.Aholainen kirjoitti:Entäs kun löydön lähettää postin kautta,ei jää todistukeksi kuin postin antama kuitti?
Siitähän ei selviä mitä sinne museoon on lähetetty.

Laittaa ilmoituksen sähköpostilla, ja paketin jälkivaatimuksena MV:lle. Jälkivaatimussumma esim. Postikulut. Jos eivät lunasta niin, tavara palautuu lähettäjälle. Ja tarkoittaa samalla että löytäjä saa pitää

Zalama kirjoitti:

P.Aholainen kirjoitti:Entäs kun löydön lähettää postin kautta,ei jää todistukeksi kuin postin antama kuitti?
Siitähän ei selviä mitä sinne museoon on lähetetty.

Laittaa ilmoituksen sähköpostilla, ja paketin jälkivaatimuksena MV:lle. Jälkivaatimussumma esim. Postikulut. Jos eivät lunasta niin, tavara palautuu lähettäjälle. Ja tarkoittaa samalla että löytäjä saa pitää

Museovirastolle lähetetyt esineet menevät ilman postimerkkikuluja.

Onkohan aivan utopistinen ajatus, että tuon museoviraston järjestämän "Rautaa maassa: metallinilmaisin ja arkeologiset kulttuuriperintökohteet" tilaisuuden luennot videoitaisi ja vieläpä tavalla tai toisella saatettaisi kaikkien halukkaiden katsottavaksi?
Tilaisuus on varmasti mielenkiintoinen, mutta suurimmalla osalla harrastajista ei ole mahdollisuutta päästä paikalle.

Tästä on keskusteltu ja ollaan sitä mieltä että näin pitäis tehdä. Pitää vielä kysyä viraston kantaa asiaan. Lisäksi minulla ei ainakaan ole videokameraa eli sellanen tarvis lainaan mielellään kolmijalan päälle. Sais kuvata ihan rauhassa koko keskustelun. olis hyvä muistin virkistämiseks itselleki.

Viestini sopii tänne varmasti yhtä hyvin kuin että aloittaisin aiheesta uusi keskustelu. Kuten osa jo huomasikin niin tulen osallistumaan ko seminaariin ja minua on siis pyydetty pitämään pienen puheenvuoron metallinetsinnästä harrastuksena. 15 minuuttia on kovin lyhyt aika ja voi olla hankalaa kertoa kattavasti ihan kaikkea tästä harrastuksesta.

Pyydän teiltä apua nyt tähän koska haluan näyttää mikä potentiaali meissä harrastajissa on. Tarvitsisin paljon valokuvia sellaisista löydöistä joista museot ovat olleet kiinnostuneet ja vielä paremmin jos löydöt ovat nyt jossain esillä: eli löytökuvia sellaisista esineistä jotka jo itsessään todistavat että meistä on hyötyä.

Kuvia jotka saan näyttää esityksessäni 2.5 museoviraston seminaarissa pyydän lähettämään jens.lindgren [AT] lappset.com löytötietoineen eli millä paikkakunnalla, pelto/metsä/ranta/kallio, löytövuosi ja minkä paikallismuseon kanssa tehty yhteistyötä löydön tiimoilta ja missä löydetty esine sijaitsee nyt.

Kiitos jo etukäteen!

Voi olla todella tyhmä kysymys pystytkö hyödyntämään palstalla olevia kuvia? tietysti asianomaisen luvalla!

Kätkäläinen kirjoitti:Voi olla todella tyhmä kysymys pystytkö hyödyntämään palstalla olevia kuvia? tietysti asianomaisen luvalla!

Tottakai pystyn, mutta olisi kiva jos saisin ns alkuperäiset vähän parempilaatuiset kuvat niin näyttää paremmalta kun laittaa tykillä seinään. Ja ne tiedot olisi myös tärkeä saada, mutta ei pakollista.

Siellähän voisi olla paikallaan esittää sellainen hommaa havainnollistava videon pätkä jossa näkyisi piippaus, pinpointtaus, esineen esiinkaivu ja kuopan peittäminen. Paikkana pelto ja kaivinkoneena pikkulapio.
Ideana olisi näyttää kuinka pienestä kaivamisesta todellisuudessa on kysymys.
Varmaankin tuossa tilaisuudessa olisi parempi jos löytöä ei hierottaisi savisella peukalolla.

Ketkä ovat muuten tulossa 2.5 Kansallismuseossa järjestettävään seminaariin?

Minäkin haluaisin tietää tämän asian. Vois vaikka tavata vähän etukäteen ja jutella asioista mitä otetaan esille. Nuthän on varmaa että Appenzell ja minä ollaan sielä mut toivottavasti muitakin.

Olisi kiinnostanut tulla, mutta ilmoittautumisaika on näemmä jo loppunut. En tietenkään muistanut sitä tehdä.

Mc_Mursu kirjoitti:Olisi kiinnostanut tulla, mutta ilmoittautumisaika on näemmä jo loppunut. En tietenkään muistanut sitä tehdä.

Ilmoittautuminen oli kahvitarjoilua varten, joten...