aarremaanalla.com

Onnittelut öre-iki-ihanasta! (niin ja ihan pikkuiset kullastakin )

Hyvät löydöt ja risti on erikoisen mallinen

Missä mullat on meheviä!

Ave! Täällä taas kyömyniskaisena puhelin kourassa. Muutamaan otteeseen on ehtinyt piipahtaa kiireiden keskellä saparo sojossa röhkimään. Muutamaan otteeseen on päässyt röhöröhkintääkin, mutta ei viiletetä asioiden edelle, vaan edetään rauhallisin mielin, koska kiire ei tee oikeutta tälle harrastuksista kaikkein kauneimmalle.

Maaemon hameen alta löytyi vesiperä

Valtavat löytötavoitteet mielessä, tiukasti horisonttiin tapittavat silmät ja rytmikkäästi tahtia piiskaava saparo, kertoivat äärimmäisestä keskittymisestä. GM.n ensimmäiset ujellukset viime vuoden putkilokasveista turvonneen pellon reunassa pakotti käpytikan hakemaan ekologista lokeroaan hieman etäämpää. Tämä on nyt tämän tovin yksin kärsäkkään taistelutanner. Ensimmäisten bulgarialaisen sulosointujen halkoessa ohutta ja kuminkäryistä Nokian ilmaa, ymmärsi tikkakin yskän.

Onko maaemo tänään kärsäkkään kanssa yhtä, nouseeko mitään, vai odottaako hän lepertelyjä suuremmalla mittakaavalla? Kärsä korvia myöten turpeessa, sika tutki asiaa. Saparo heilui, kuten aina jännän äärellä, kuinkas muuten. Raottaako maaemo salaisuuksiaan, vai jääkö kaikkein kaunein kokematta - öreiki-ihana, kun on jälleen kerran hakusessa.

Aika kului, lokit kirkuivat etäällä järven selällä, oli tyyntä. Kauempana tikka hakkasi rumpusooloaan petäjään, kuin osoituksena evakosta. Päästin tikan kotikonnuilleen, laskin hameen helman ja totesin, se on tässä tänään. Maaemo pyllisti oikein olan takaa - vesiperäreissu tuhahdin, tikan jo kaivertaessa koloaan jo tuttuun keloon.

Ehkä sika koki nyt luonnollisen opetuksen siitä, että kohtele luontoa oikein, anna kaikkien Nakke Nakuttajien nakuttaa, äläkä kömmi ylevin mielin hameen alle.

To be continued....

Sika parantaa juoksuaan, vaikka katkokävellen taivaltaakin

Öreiki-ihana ja kielettömien kilkuttimien eunukkikuoro


Vesiperä:

Sika parantaa juoksuaan, vaikka katkokävellen taivaltaakin!

Opetuksen saaneena, nöyrin mielin ja kärsä maata viistäen, tallusti sika pellon reunaan. Pelto oli kynnöksellä, joten kuolaa alkoi erittyä leuanalussylkirauhasista. Olen varmaan poikkeuksellinen sika, joka on ehdollistunut kyntöpeltoon. Sinällään aika mielenkiintoista. Olen kyseisellä pellolla tonkinut useastikin, mutta viimeisimmästä piipittelyreissusta oli jo aikaa yli viisi vuotta. Eilisestä oppineena ja tiedostaen faktan, että olen löytöni kerännyt jo aiemmin, veti mietteliääksi. Mitä jos tästäkin reissusta tulee torso? Ovatko löydöt kuin kuivan kesän matoja, harmaita ja velttoja? Nauraako maaemo pihistäen aarrettaan ja laskeeko sojottava saparo?

Katkokävellen lähti sika matkaan. Kärsä iski tulta jo muutaman metrin jälkeen! Sinetti!!! Jee! Maaemo on hövelillä päällä, nyt iskee sika kärsän turpeeseen korviaan myöten - ja miksi ei, sillä kaikki merkit näyttävät siltä, että myös hamonen on apposen auki.

Tavaraa alkoi nousta maan povesta, vaikka hamosen alla sika hääräsikin. Kärsä pinpointtasi kohteita minkä ehti, ja taskut alkoivat tuntua painavilta. Saparo alkoi vähitellen nousta ja eilinen tikka kadota ohimoita nakuttamasta savuna harmaaseen kevät ilmaan. Ehkä niitä öreiki-ihaniakin vielä löytyy, mutta tuskin täältä. Taskut kuin omenavarkaalla, kärsä yllätti vielä kerran röhkäisemällä kovaa ja korkealta! Ajattelin heti, että kielettömien kilkuttajain eunukkikuoro saa uuden jäsenen, mutta ei toki. Sorkkiin nousi salaisesta sopukasta lompsa! Siinä veisailuani ja röhkittyäni, ajattelin avata lompakontapaisen vasta pahnoilla. Aina ei saa olla niin kauhea hätä! Totuus löytyy pahnoilta, siellä sika panee parastaan.

Löytökimara:

Pinnan alaista elämää

Viime kerrasta on aikaa valovuosi. Niin vain sikakin, jonka rutinoituneet tavat toimia, tai oikeastaan vain olla, löysi tiensä FB:n ihmeelliseen maailmaan. Haiku ja kaiho on ollut tälle palstalle mahtavalle, ja nyt on viimein päivittämisten aika. Tässä nyt tulee ilotulitusta kärsän täydeltä, sillä iki-ihanaa ei voi kyllin jodlata.

Paljon on vettä virrannut Nokian virrassa, viimeisimpien päivitysteni jälkeen. Siksi painotan löytökimarani myös näille maille, tai ainakin rantatörmään. Hyttysille on kehittynyt toleranssi, tai silavaa on kertynyt sen verran, ettei pienet ja verrattain surkeat imukärsät ylety kärsäkkään ääreisverenkiertoon. V..tun amatöörit. Kärsä tanassa sika on katkokävellyt niin pöpelikköjä kuin leikkikenttiäkin. Jotain on aina tarttunut mukaankin. Välillä ööreiki-ihanaa, välillä rautakautista ja aina tietenkin alumiinisalaattia, jotta sika pysyy muodoissaan.

Parhaimmat löydöt ovat tulleet yllätyksinä. Silloin kun yhtään ei osaa odottaa, tai sitten se päivän viimeinen löytö. Kaikki kelpaa. Miten muilla?

Jännän äärellä on oltu monta kertaa. Välillä maaemo on raotellut hamostaan siihen malliin, että pieni puna on noussut kärsäkkään poskille. Pienet veisaukset ja mantrat, ovat auttaneet pienen häpeän punan kanssa, mutta saparo suorana on kuitenkin aina katsottu mitä annetaan. Ja annetaanhan sitä ja otetaan. Maaemon ja kärsän symbioottinen suhteen väliin mahtuu vain kulunut GM3, johon aion tilata uuden kelan. Kela on nyt kulunut puhki. Kudokset näkyy ja murtumia on enemmän kuin aktiivi skeittarilla.

En nyt jouda turista tämän enempää, alan sulatella pekonia ja suunnitella juhannuksen örekimaraa. Se on vissi se. Jos ei öreä juhannuksena, niin ei sitten koko kesänä. ¡Vamos!

Kimaraa!!!










Öreiki-ihanaa!




Pyrähdys junnun kanssa leikkikentällä...











Matoja ja iki-ihania! Missä lihava mato, siellä iso öre! Kukkanappi bonuksena!











Luita ja örejä. Skillinkikin on juhlan paikka!










Kevään löytöjä, verhotankorenkaiden kätkö ja vanha Jupiter!














haistaa ruotsin rahan vaikka Lappeenrannasta.


Veroöre!









Uuden pointterin hankinta. Hopea on aina hopea! Kielellinen kilkutin! Ei pääse eunukkikuoroon!












Jotain muutakin välillä...









Mutta öremesta on se ihanin!







Leikkikentän yllätys - kärsä haki iki-ihanan. Tämän kauden parhain löytö.

No nyt niitä Öörejä on löytynyt oikein roppakaupalla
Keihäänkärkikö siellä on rautakaudelta

Leijona kirjoitti: ↑20 Kesä 2019, 21:25 No nyt niitä Öörejä on löytynyt oikein roppakaupalla
Keihäänkärkikö siellä on rautakaudelta

Nyt on vihdoinkin ketsuppipullo auki. Keihäänkärki ja talonpoikaissormus menee tarkempiin tutkimuksiin, mutta keihäänkärki on varmasti rautakautta.

Hienoja nostoja,Onnittelut tosiaan keihäänkärjestä ja sormuksesta.
Sormus malliltaan voisi mennä jopa 1400-1500-luvulle mutta materiaali on köyhempää mitä siihen aikaan tuon mallisissa käytettiin.

Kärsä tanassa ja saparo solmussa

Ave! Viimeisimmästä päivityksestä on aikaa lähes valovuosi, mutta nyt lomalla on aikaa päivitellä elämän menoa ja hetkeksi pysähtyä. Ja mikä mielekkäintä aina on hyvä aika pysähtyä Aarremaanalla -palstan pauloihin.

Monta piippailureissua on mahtunut viimeisimmän päivityksenä väliin, mutta tällä kertaa mullista ei ole noussut mitään maata mullistavaa. Siankärsämöiden kukinta on saanut hormonit sekaisin, jopa siihen malliin, että kärsä röhkii ja huutaa omiaan. Tilasin GM:än paniikissa jo uuden kelankin, sillä vanha alkaa rapistua. Murtumia on enemmän kuin uransa lopettaneella skeittarilla. Lohkeamisia on jopa enemmän. Se kuitenkin toimii ja maaemo on edelleen sulosoinnuille suotuisa, kunhan jaksaa leperrellä.

En ole erityisemmin etsinyt rautakautta, vaikka se mielessä väkevänä onkin. Aiemmin keväällä löytämäni kopukkasoljen nuppi oli kopukkasoljen nuppi ja se liitettiin osaksi museoviraston kokoelmia. Keihäänkärki on nostettu maaemosta pienen tutkimuksen myötä. Alueelta löytyi pieni määrä nokea ja luuta, vielä siis tutkitaan. Sormuksen osalta ei ole vielä tullut lisätietoa. Rautakautta en ole löytänyt viime päivitysteni jälkeen. Hienointa olisikin, jos sitä löytyy sellaisista paikoista, josta sitä ei voida odottaa, se on tämän homman suola - iki-ihanat ovatkin sitten se sokeri.

Aasinsillalla päästiin näin kätevästi öreiki-ihaniin. Niitä on kyllä löytynyt! Jälkeen paikoista, joista en olisi odottanut niitä löytävän. Se on hienoa, ja antaa motia leperrellä lisää maaemoa, josko hamonen aukeaisi korviin. Silloin pajatso on täytetty iki-ihanin, aika pysähtyy, hyönteisten jatkuva ininä painuu taka-alalle, keskushermostosalpaa, refleksinomaisesti syljeneritys lisääntyy ja verkkokalvolle syöpyy iki-ihanin täytetty maapankki - sen ajan pakatso. Silloin on sika maaemon kanssa yhtä. Tätä odotellessa ja leperrellessä. Vielä ei ole irronnut.

Tässä hieman löytökimaraa, ei mitään maata mullistavaa, vaikka rapa lentää:














Iki-ihania nämäkin!



Sateisen päivän kiillottelua, kun piippaamaan ei ehdi, niin hypistelellään sitten näitä...



Mokoma imukärsäkäs! Koki kohtalonsa, toisen sorkan puristavan voiman! Ugh!



Lisää pistiäisiä. Nokkospusikko antaa kovuutta ja GM niittää näitä mokomia kiitettävästi. Täytyy hommata jostain uusi varsikin, kun nyt on käytössä katkennut typistetty malli...





Iki-IHQ!





Helmi sialle!!! Aina rapea Juhani rehtori!


Kaverit kasassa.





Eunukkikuoron uusi kulmikas jäsen!





Kovia kokenut kela. Paloja puuttuu, mutta kasiaista koukkuun vaan! Kyllä iki-ihanat porsaan pellolle ajaa!






Iki-ihania! Tietääkö kukaan mistä tuo nappi on?





Peruskalliosta asti...














Leikkikenttäpiipit juniorin kanssa! Sai toimia porkkanamiehenä.

Sokerina pohjalla - paluu juurille, kirjaimellisesti.




Köyhänmiehendirhemi! Nousi tuollaisena ylös ja hetken jo uskalsin toivoa, mutta aiemmin löytynyt iki-ihana, piti mielen kirkkaana.

Nice finds

Lähetetty minun FRD-L09 laitteesta Tapatalkilla

Ahkerana olet ollut Toisin kuin täällä

Leijona kirjoitti: ↑02 Elo 2019, 19:16 Ahkerana olet ollut Toisin kuin täällä

Tottahan toki! Junnun kanssa kierretty tuttuja mantuja, joten mikäs siinä kierrellessä. Täällä päin on leikkikenttiäkin pystytetty vanhojen pelto/laidun tilojen päälle, joten kaikkea voi aina nousta. Kaivahan säkin se XP sieltä pölyttymästä ja hae se kultainen Ruokolahden jellona sieltä maan povesta. Örekin käy.

Wagnerkin jää toiseks ravan pöllyttelyssä