aarremaanalla.com

Tuli mieleen tämä keskustelu kun löysin kuvan kivikautisesta asuinpaikasta, rauhoitusluokka 2.
Siis ollaan varovaisia noiden kukkalapioiden kanssa.
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsov ... =173010028

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsov ... =173010028

Lappeenrannan linnoitukseen ja sen länsipuolelle on nykyisillä päättäjillä taas kova hinku päästä rakentamaan uutta. Tällaista tietoa löysin ko. alueesta:
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsov ... 1000007474

Eipä siihen länsipuolelle mitään ihan heti tehdä. Kaavasta kun katsot niin muinaismuistoalueeksi kaavoitettu. Viipurin vaneritehtaan tontillehan ne suunnittelee uutta asuinaluetta. Ja tietty Palloonhan nyt on tehty jo yhtä sun toista. Mielenkiintoista sinänsä että linnoituksen valleja on restauroitu kait joku 15 vuotta vaan eipä tullut museoon mitään löytöjä. jos jotain löytyi niin lienevät päätyneet työmiesten taskuihin.
Luita löytyi par laatikollista joita olin jokunen vuosi sitten mukana hautaamassa, olin kunniavartioston osana ja ammuttiin kunnialaukaukset piilukkomusketeilla.

Yki

Kaakkois-Suomen uutiset tiistai 30-03-2010 klo 19-00
http://areena.yle.fi/video/864229
"Eheyttäminen, kehittäminen, kohentaminen, palauttaminen, luonnollinen elävöittäminen"
Miksiköhän jokaisen sukupolven täytyy päästä "kehittämään" vanhaa linnoitusta?
Alimmassa linkissäni: "Kiinteä muinaisjäännös"

Ihan mielenkiintoinen juttu. Etelä-Karjalan museossa onkin sitten varmaan tämän jutun seurauksena käyty kehityskeskustelua tyyliin 'mitä olet mennyt sanomaan'.
Tiedän että esimerkiksi sen kesäteatterin rakentaminen aiheutti jo hampaidenkiristystä.
Sitä en kiellä etteikö linnoituksessa voisi olla enemmänkin eloa mutta kaikki rakentaminen on jo vaikeaa senkin vuoksi että silloin vaaditaan arkeologiset tutkimukset rakennuspaikalle. Aikanaan kun kyselin tekniseltä virastolta lupia piippailuun niin linnoituksesta kun tuli puhe niin he olisivat valmiita vaikka luopumaan koko paikasta Kun se on niin suojeltu että hyvä jos nurmea saa leikata ilman museoviraston lupaa.

Yki

ilkkap kirjoitti:Olen lähettänyt linkin tästä keskusteluaiheesta Museovirastolle.
Odotellaan heidän vastaustaan.

Tähän mennessä tuohon pyyntööni ei ole tullut vastausta joten asia on heidän kannaltaan vähäpätöinen.
Ehdotan että luemme sen niinkuin se on kirjoitettu, ilman piilomerkityksiä.
Nuo III ryhmän paikat ovaat sitten meille vapaata riistaa kunnes niistä löytyy lisää vanhaa esineistöä. Silloin stop ja raportointia.

ilkkap kirjoitti:

ilkkap kirjoitti:Olen lähettänyt linkin tästä keskusteluaiheesta Museovirastolle.
Odotellaan heidän vastaustaan.

Tähän mennessä tuohon pyyntööni ei ole tullut vastausta joten asia on heidän kannaltaan vähäpätöinen.
Ehdotan että luemme sen niinkuin se on kirjoitettu, ilman piilomerkityksiä.
Nuo III ryhmän paikat ovaat sitten meille vapaata riistaa kunnes niistä löytyy lisää vanhaa esineistöä. Silloin stop ja raportointia.

Joo, 100 metrin varoalue on ihan erikseen rekisteröity mikäli olen asian oikein ymmärtänyt ja varattu saman vuoden kaivauksille. Eli siis väliaikainen luokka 2 . 'Epäilyksenalainen tienoo' . Muuten muinaismuistolaki on niinkuin se luetaan. Täällä Norjassa on useita esimerkkejä siitä että metallinetsijöiden tekemät 'pintatutkimukset' rauhoitusalueen ympäristössä ja sieltä tulleet löydöt ovat usein helpottaneet oikean 'muinaismuistoalueen' löytöä. Pintalöytöjen perusteella on mahdollinen etsintäalue rauhoituskohteen ympärillä kyetty rajaamaan esim 10 asteeseen 360 asteen sijasta.(Museolle mieletön säästö kustannuksissa kun tutkimukset tulevat itsestään ja ilmaiseksi) Itse rauhoitusalueelle meikäläistä ei saa menemään mikään. (Paitsi museon valtuutus) , eli siinä olen ihan Ihisin kanssa samaa mieltä.

Minä laitan nimeni heti sellaiseen adressiin jolla saadan Lpr,n linnoitus täydelliseen rakennuskieltoon uusien rakennusten osalta ainakin sadaksi vuodeksi. En voi käsittää miksi sille aluelle pitäisi rakentaa yhtään mitään uutta. Nykyisten rakennusten ja ympäristön kunnossapito ja restaurointi on tietysti ihan ok ja välttämätöntä.
60-luvulla sinne piti saada yliopisto!, ei onneksi onnistunut. 70-luvulla rakennettiin radiotalo, jonka päätöksen krapulaa podettiin pitkälle 90-luvulle.
Tuskin tällaiselle alueelle rakentamista edes harkitaan muualla kuin täällä.

Niin ja tämä linkki liittyy aiheeseen. Miten toimia jos haluaa piipparoida Ruotsissa. Ehkä tämä on Ruotsissa etsimen kanssa lomailevan syytä lukea.
http://scienceblogs.com/aardvarchaeolog ... lly_in.php

Raakasti yksinkertaistettuna:
Yleiselle uimarannalle voi saada luvan, kirjallisena sen on oltava ja paikallisesta museovirastosta anottava.
Luvan voi saada tietyn kunnan alueelle mutta jo läänintaso on 'nej'.
Luvan voi saada tietyksi päiväksi tai viikoksi. Tuskin kuukauksiksi ja vuosilupaa ei voi saada.
Saatu kirjallinen lupa on oltava mukana kun etsii.
Öölantiin ja Gotlantiin ei yksityinen saa lupaa ollenkaan.
Vaikka olisi maanomistajan lupa virallista lupaa ei todennäköisesti saa Skonen ja Eteläisen Ruotsin peltoalueille. Peltolupia on vaikea saada koko Ruotsissa.
Löydöt on kirjattava ja GPS -lukema oltava mukana. Mahdolliset löydöt jotka ovan ajalta ennen toista maailmansotaa on esiteltävä museon arkeologille sovitun aikavälin (tässä sanottiin 2 viikkoa) välein.

Voipi olla että tässä lyhennelmässä on virheitä, muttei paljon.
Happy Digging

Oho, pistin saman viestin kahesti. Sorry. Mitenkähän sain sen aikaiseksi. ?

No nyt on ainakin asia hyvin selvinnyt, kun pistit saman asian kahdesti peräkkäin. , Mutta ainakin yksi asia on selvä, että tuo Ruotsin systeemi on kyllä ihan suolesta.

Niin on ja syvältä sieltä.

Niin syvältä tää homma ettei kaivamallakaan löydä.

Damn ja minä kun meinasin käydä kesällä synnyinseudulla kattelemassa ja mahdollisesti piippailemassa. Taitaa olla paras jättää Deussi kotio .

Toisaalta noitten lupien saaminen mulle vois olla vähä helpompaa kun on vielä Ruotsin kansalaisuus voimassa. Pitääpä laittaa setä asialle joka asustelee siellä.

Samaa mieltä kyllä että todella syvältä sieltä nuo säännöt.

/C:stähän tuo on.
Koitetaan olla ärsyttämättä Suomen mv:tä, niin eivät tee samaa meille (ei kai ne nyt oikeesti?).
Onks toi Ruåttin lainsäädäntö perusteltu tosiaan sillä, että siellä on niin paljon arvokasta historiaa mätänemässä maan sisällä, että sitä ei haluta yksityisten aartenetsijöiden kaivelevan esille?

Kyllä ne ruotsalaiset osaa on tosiaan ruattalaisten laki aivan suolesta ja poikittain vielä

Tuli tämä vanha ketju vastaan sattumalta.
Olen löytänyt rekisteristä useita lupaavia peltoja, joilta voisi teoriassa tehdä rautakautisia löytöjä uusilta alueilta. Vesistöjen varsilta siis.
Nimenomaan ensin kartalta ja maastosta etsien paikkoja, jotka ovat historiankirjoituksenkin mukaan potentiaalisia.
Moni pelto on kuitenkin rauhoitusluokassa 2 kivikautisten asuinpaikkojen johdosta.
Nähdäkseni piipparointi ja kaivelu ei käytössä olevalla pellolla voi olla kiellettyä ,kunhan ei mennä kyntökerrosta syvemmälle.
Onko tähän tullut selvennystä viime vuosina, vai onko haettava lupaa Mv;ltä?

korjatkaa nyt viisaammat jos olen väärässä, mutta kaikki punaisella rasteroidut muinaisjäännös alueet jotka ovat yleisesti nähtävillä karttapalveluissa, ovat kaivuu kiellossa... Ilmeisesti ainoana poikkeuksena ovat sitten rauhoitusluokkaan 3 kuuluvat alueet..?
Luokkaan 2 kuuluvathan nimenomaan ovat museoviraston lisätutkimuksia vaativia kohteita, ja näin ollen kaivuukiellossa...?

Ymmärrän kyllä lakitekstin, mutta halusinkin kysyä juuri onko tiedossa Mv;n tulkintaa juuri kuvailemastani tilanteesta.
Siis metallinetsintä kivikautisella asuinpaikalla, joka sijaitsee viljelykäytössä olevalla pellolla. Nähdäkseni intressit eivät kohtaa, kunhan piipparoitsija pysyy kyntökerroksessa.

Joo kyllä minuakin harmittaa se että oman lähialueeni peltoja on rauhoitettu juuri samasta syystä(kivikauden asumus tms.)

Mutta tämä on varmaankin sitten tapauskohtaista, ja vaatii varmasti museoviraston luvan...
En usko että lupia irtoo meille tavallisille tallaajille kovinkaan helposti, ellei se yhteistyö ole mv:lle kovin tärkeää....

Vastatkoon nyt joku, jolla kokemusta lupien hakemisesta mv:ltä.

Joka toiselle kuoppaa.. kirjoitti:Ymmärrän kyllä lakitekstin, mutta halusinkin kysyä juuri onko tiedossa Mv;n tulkintaa juuri kuvailemastani tilanteesta.
Siis metallinetsintä kivikautisella asuinpaikalla, joka sijaitsee viljelykäytössä olevalla pellolla. Nähdäkseni intressit eivät kohtaa, kunhan piipparoitsija pysyy kyntökerroksessa.

Itse lähtisin miettimään asiaa jotenkin seuraavasti.. Kuka määrittelee kyntökerroksen ja kulttuurikerroksen rajan? Mistä tiedän etten oikeasti kaiva kyntökerroksen alapuolelle? Onko kyntökerros joka vuosi yhtä syvä? Museoviraston intresseissa ei tietenkään ole rajoittaa elinkeinotoimintaa alueella ja siten vaikuttaa suoraan jonkun henkilön elämään, mutta minusta on syytä olla hyvin varovainen piippailun suhteen. Kiinteä muinaismuistohan on suojeltu 2m päähän näkyvillä olevista tai tiedossa olevista reunoistaan noin pääasiallisesti, koskeeko se myös sen yläpuolella olevaa tilaa?
Tätä asiaa pitäisi tarkastella laajemmin eikä ainoastaan tätä kohdetta ajatellen, niin tekee myös lainsäätäjät, lainvalvojat sekä syyttäjät. Saammeko siis myös metsissä jne kaivaa hautaröykkiöiden päällä, kunhan emme osu kiviin? Saammeko veden alla kaivaa uponneiden hylkyjen liejussa kunhan emme osu lapiolla laivaan? Edit: Kyntökerrokseen ei yksinkertaisesti saa mennä kajoamaan 1-2 luokan kohteissa muuten kuin arkeologin valvonnassa (ja kyseessä on MV:n projekti).

edit: Pelkästään kyntökerroksessa kaivaminen ei todennäköisesti vahingoittaisi mahdollista asuinpaikkaa tms, mutta itse en ainakaan haluaisi ottaa sitä riskiä kun en tosiaan tiedä kuinka syvä kyntökerros on missäkin ja minä vuonna ja MV ei siihen anna lupaa (esim. syyte muinaismuistoon kajoamisesta vaikka traktorit peuhaavat siellä samaan aikaan).

Edit: todennäköisesti ainut tapa saada tähän täydellnen vastaus on viedä asia käräjille. Siellä tulkinnat kokeillaan.. Esim. Metallinetsinharrastaja on ennenkin käräjöinyt MV:n kanssa, tosin eri asiasta. Foorumin haulla saattaa löytyä lisätietoja.

Tuollainen pdf osui silmiin kun googlailin. Vuodelta 2004, mutta aika kansantajuisesti selitetään rauhoitusluokat:

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=m ... 8144,d.bGE

Tuohan oli hyvä ja selkeä. Ei vastaa täysin MV:n sanomaa viime kevään seminaarissa 3:n luokan kohteista, mutta kyllä tuon mukaan pitäisi voida mennä. Kirjoittaja ei kuitenkaan ole museoviranomainen tms eikä anna viitteitä mistä saanut nuo tiedot. Laitan tämän eteenpäin Päivi Maaraselle, jospa hän tai MV:n lakimies vastaisi kysymykseen.

Joka toiselle kuoppaa.. kirjoitti:Tuli tämä vanha ketju vastaan sattumalta.
Olen löytänyt rekisteristä useita lupaavia peltoja, joilta voisi teoriassa tehdä rautakautisia löytöjä uusilta alueilta. Vesistöjen varsilta siis.
Nimenomaan ensin kartalta ja maastosta etsien paikkoja, jotka ovat historiankirjoituksenkin mukaan potentiaalisia.
Moni pelto on kuitenkin rauhoitusluokassa 2 kivikautisten asuinpaikkojen johdosta.
Nähdäkseni piipparointi ja kaivelu ei käytössä olevalla pellolla voi olla kiellettyä ,kunhan ei mennä kyntökerrosta syvemmälle.
Onko tähän tullut selvennystä viime vuosina, vai onko haettava lupaa Mv;ltä?

Lyhyt vastaus:

Kaikki 2:s luokan alueet ovat piippailukiellossa.

Vedän takaisin tuon pohdiskeluni siitä onko ok käydä luokan 3 kohteissa kaivamassa:

Mikroliitti Oy -Arkeologiset tutkimukset vuodelta 1988
Rauhlk (A 3 ). - Museoviraston käyttämä muinaisjäännöksen rauhoitusluokka.

• Rauhoitusluokka määrittelee muinaisjäännöksen arvon seuraavasti:

1 valtakunnallisesti merkittävä kohde, säilyminen turvattava kaikissa olosuhteissa

2 kohteen arvon selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia

3 tuhoutunut ja/tai loppuun saakka tutkittu muinaisjäännös, ei enää rauhoitettu

Maaranen P & Kirkinen T toim 2000: Arkeologinen inventointi. Opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen: 232-233. - Helsinki: Museovirasto

Seminaarissa oli muistaakseni puhetta tuosta 3. luokasta, kun joku kysyi (olikohan Ilkka?) että onko sallittua etsiä nuilta paikoilta, niin vastattiin etteivät he näe sille mitään estettä. Mutta jos löytyy yksikin esine mikä saattaisi muuttaa paikan uudelleen 2. luokkaan, niin kannattaa lopettaa kaivelut kunnes museoväki toisin ilmoittaa.