aarremaanalla.com

Tämän päiväisen möyrimisen tulos:



3 kolikkoa. Selwä 50 penniä. Vähän ottanut osumia ja mennyt mutkille mutta ei haittaa.




Mikäs papana? Vähän vanhemman oloinen. Oikeanpuoleisessa päässä murtumapinta. 1,5cm pitkä.

Onnittelut hopiasta. Kuparit aika huonolla hapella. Aika mahdoton tunnistaa tällä
kokemuksella.

Kiitti, pienempi on penni jostain 1800-luvulta ja isompi 1/2 skilling 1800-luvun alusta. Läpilahoja ovat tuosta pellosta kaikki.

Onnittelut hopeisesta
Mutta toi on vain puoli Selwä Hopeinen
Jos olisi 1 tai 2 markkaa niin olisi Selwää Hopeata.
Eli tämmöinen:

Onhan noilla 25p ja 50p rahoilla vähän alhaisemmat pitoisuudet mutta kyllä nekin minusta selwää hopeeta on.

Käytiin viime yönä Skappiksen kanssa tuolla pellolla. Löysin nuo alarivin kolme vasemmanpuoleista rahaa. loput on samasta pellosta tämän viikon aikana löydettyjä. Oli jo heinä aika korkealla ja meno alkoi hieman takkuilla 15 tuuman kelalla. Juhannuksen jälkeen pääsee niitetylle pellolle.

Pitihän sitä vielä käydä kun luvan sai. Ei mitään ihmeempiä, pari nappia ja solki. Sitten nousi tämmöinen:


En kyllä arvannut sormukseksi ensin. Sen verran iso rinkula on. Sitten löytyi leimat ja nimikirjaimet sisältä. 1.7.1974. Omistaja on tiedossa ja kokee piakkoin pienen yllätyksen.

Pienen käsittelyn jälkeen:




Kyseessä siis Haapaveden yhteiskoulun luokkasormus.

Vähän rotevampi kaveri/kaveritar ollut

Kannattaa varmaan vitsiä heittää harkiten

Isäntä tunnisti sormuksen setänsä luokkasormukseksi. Hänkin sitä koetti etusormeen. Juuri ja juuri mahtui. Itelle tuo menee melkein pottuvarpaaseenkin.

Tuossa vielä leimat:



916H, K7=1963. Kalevala Koru Oy Helsinki.

Pieni punnus löytyi taas keskeltä rahoja. Jotain leimojakin on. Pitää punnita viikonloppuna.


Pari kiehahtanutta kuparilanttia.


Sormuksen omistaja on muuten nyt tietoinen sen löytymisestä ja aikoo hakea pois kun joutaa.

Pakko oli jonnekin päästä piippaan. Suunnistin siis jo ekoilla piippailukerroilla hyväksi todettuun paikkaan eli keskelle pimeintä metsää.


Monttu. Ei piipannut.


Nämä oli yhdessä köntissä mutta hajosi palasiksi kun nostin. Näyttää patruunakammalta mutta ilman hylsyjä?


Näiltä ei välty vaikka miten syvälle korpeen menee. DS23:lla jo nostin pari kymmentä ja nyt GM:llä löytyi 11 yhdellä reissulla. Markkoja ja pennejä 1920-1940.


Punnitsin tuon pienen punnuksen jonka löysin pellosta. Painaa 19g.

Kävin laitumella huiskimassa. Melkoista kuravelliä oli vaan kannatti käydä.



Vihkisormus vuosimallia 1943. Leimoja on. Pitänee putsailla.


Kuuluu samalle suvulle kuin se luokkasormus ja toinen aviopareista vielä elossa. Saa sormuksen takaisin jos tahtoo.



E: Siinä leimat:



Pitoisuuskin kohdillaan.

Hieno sormus! Peltokulta on aina mukava löytö!

peltokulta on aina onnittelun paikka.

P.Aholainen kirjoitti:peltokulta on aina onnittelun paikka.

+1

Onnittelut kullasta! Oliko kaiverruksia ja oliko vanhakin leimojen mukaan?

Kiitos, kiitos. Tuossa kaiverruksia:


Leimojen mukaan valmistettu 1931.

Traktorit uppoaa peltoihin. Onneksi on laidunmaata piipattavaksi.



Diamant methiä löyty kaksin kappalein.


Taas halkaistu raha. Tällä kertaa aika lailla puolikas. Näitä on nyt 3 noussut ihan vierekkäin. Mistään muualta en ole moisia löytänyt.


1929?

Löytyhän se toinenkin sieltä kun pari tuntia huitoi.



Tässäkin oikeat pitoisuudet.


Yhdessä jälleen.

Komiat on

Melkoinen laidun, kun löytyi kaksi kultasormusta

Onnittelut kullista. Ei liian usein tarjolla. Oikein seiskaviiskymppisiä vieä

Niin ne muut, onnittelut kullista.

Onnittelut. Hienosti olet päässyt herkuttelemaan kullilla

Kiitokset onnitteluista. Sormukset on nyt toimitettu omistajan jälkeläisille.

Tänään jäin hopealle mutta käy sekin.


Ristissä 813H-leima.


Menikö vanhaksi? Löytyi mäen korkeimmalta kohdalta josta näkee joka suuntaan kilometrien päähän.