aarremaanalla.com

Painonkin mukaan on siis 7,62x53R matalapainepatruunan luoti. Itsekin tuli muutama varusmiesaikana ammuttua ennenkuin annettiin "oikeita" patruunoita.

Tänään kävin nopealla uimarantapiipillä tutulla uimamontulla.
Eurovaluuttaa ei löytynyt yhtään, pelkkiä pennejä syvältä. Varmaankin joku käynyt jo pinnat tyhjentämässä aiemmin.

Sattumalta löytyi toistaiseksi vanhin raha, 5 markkaa jostain 1920-30 luvulta.
Kirjoittaessa kolikko on saamassa sähköterapiaa, jotta vuosiluku saisi päivänvaloa.






Edit:

Puhdistuksen jälkeen kolikon takaa paljastui vuosiluku 1946. Ei niin vanha kuin oletin, mutta vanhin kumminkin. En ole ennen tällaista mallia nähnytkään.
Ohessa "jälkeen" kuvat:

Nyt onkin ollut vähän hiljaista päiväkirjan pidon suhteen, vaikkei piippailu olekaan ollut kuin kaksi viikkoa tauolla, joka meni Turkissa. Harmitti kokolailla, kun edessä oli kilometreittäin hiekkarantaa, mutta ei ole piipparia käytössä, eikä (lyhyt) jatkoloma turkkilaisessa vankilassakaan houkutellut.
Ihme porukkaa, kun metallinetsintä on oikein sakon/vankeuden uhalla kiellettyä..

Mutta nyt kun ollaan taas Suomessa, oli aika toteuttaa haave AT Prosta. Kyseistä kampetta harkitsin vakavasti jo keväällä harrastusta aloitellessa, mutta silloin se tuntui aivan liian kalliilta. Jostain syystä rahan arvo on nyt muuttunut, eikä 550€ enää ollutkaan paljoa. Paitsi vaimon mielestä, joka vähän nieleskeli..

ACE 350 tuli tutuksi ja sillä ihan kivasti eurokolikoita onkin tullut nosteltua. Siten siirtymä AT Prohon oli aika iisi. Jo hakumatkalla laite näytti kykynsä, kun lyhyen, puolentunnin tauon aikana tienvarsigrillin parkkikselta löytyi kohtalainen kasa kolikoita.
Käyttöohjeen lukemisen ja foorumilta id lukujen tavaamisen jälkeen olis varmasti löytynyt vieläkin paremmin - varsinkin jos ei olisi ollut pimeää..

Tänään AT pääsi ekaa kertaa tosihommiin uimarannalla. Tuli ekat kahlailut tehtyä, löytöinä vain 1970 vuoden markka ja 1980 vuoden 10 penninen. Mukavan selkeitä kilahduksia antaa, ei paljon epäselvää jää onko kaivamisen arvoinen vai ei.
Kunnon scooppi olisi varmaan helpottanut hommaa entisestään, nyt rei'itetyllä kissanhiekkalapiolla ja propointterilla homma oli aika matalassa vedessä tapahtuvaa puuhailua..

Vesileikin jälkeen siirryin itse aktiin, eli kuivan maan etsimiseen. Ei mennyt minuuttiakaan, kun sivullinen tuli jutulle ja kertoi tyttärensä hukanneen avaimensa biitsikentän hiekalle. Kävin tietenkin kentän läpi, mutta ei siinä avainta ollut. Läjä hiuspinnejä ja solkia ja muutamat kolikot vain.

Nurmikolla, jonka olin jo Euro Acen kanssa kammannut moneen kertaan alkoi kivat kilinät kuulua luureissa. Erehtymättömällä tarkkuudella löytyi eurosenttejä, pullonkorkkeja ei tarvinut kaivaa kuin muutama ensimmäinen, ennenkuin äänen oppi tunnistamaan!

Kolikoita hetken aikaa nosteltuani tuli vakaa, mutta jotenkin erilainen piippaus. ID oli jotakuinkin 73. Päätin kaivaa sen esille, ja kyllä oli suu hetken ammollaan, kun mullasta tuli esiin vääntynyt kivellinen sormus! Piti heti ottaa kuva ja lähettää se vaimolle, mainiten uuden piipparin olevan "ihan hyvä".

Kotona puhdistuksen jälkeen sormuksesta löytyi leima, eli hopeasta puhutaan, kivillä.
Täytyy vaan ostaa semmoinen sormusten suoristusrauta, kun tuntuu kaikki olevan ihan mutkalla, mitka maa antaa..
Ja samalla varmaan pitää hommata luuppi, on vissiin mennyt vähän hiekkaa haukansilmiin, kun en enää erota noita leimoja kunnolla..

Eilen kävin viimeistelemässä leirintäaluetta, josta n. 50€ tuli keräiltyä rahoja kesätapahtuman jäljiltä. Se oli kyllä aika mukavaa marjanpoimintaa. Harmillisesti aikaa oli vain tunti, pidempäänkin olisin viihtynyt.

Nyt asukkaat (tai se sama lannistaja, joka viimeksikin yritti masennella) kertoi, että on jo kymmeniä huispaajia käynyt aluetta putsaamassa.
Voi ollakin, pintakolikot oli aika vähissä. Mutta vanhoja sweet spotteja kyllä löytyi muutama. Samassa kasassa 4-6 markka-aikaista kolikkoa n. 5-10cm syvyydessä. Ilmeisesti aiemmat huispaajat on ajeleet vaan yli ace-sarjalaisilla sensitivity ihan alhaalla, kun ei ole löytynyt nuo. Itseltäkin jäi 350 acella löytämättä. Saattaa kyllä olla, etten juuri niistä kohdista silloin etsinytkään..

Nyt kumminkin tuli kolme jäänmurtajaa, kaks norppaa ja pari alumiini 50-pennistä. Ja iso kasa muita markkoja ja pennejä.
Eurorahaa kilahti purkkiin vain 2€, rikkoen samalla 100€ rajan.
Vielä on vähän tekemistä että huispaimet on maksettu löydöillä..





Illalla askartelin scoopin jätepaloista, joita autotallin nurkista löytyi. Täytyypä käydä testaamassa sitä ennen yövuoroa..

Mutta vanhoja sweet spotteja kyllä löytyi muutama. Samassa kasassa 4-6 markka-aikaista kolikkoa n. 5-10cm syvyydessä. Ilmeisesti aiemmat huispaajat on ajeleet vaan yli ace-sarjalaisilla sensitivity ihan alhaalla, kun ei ole löytynyt nuo. Itseltäkin jäi 350 acella löytämättä. Saattaa kyllä olla, etten juuri niistä kohdista silloin etsinytkään..

Tuollaiset kolikkoläjät on kyllä mukavia löytöjä, oli ne sitten minkä aikakauden rahoja tahansa.

Minä kyllä myönnän jättäneeni ACE250:lla sellaiset hyvänkuuloiset piipit maahan, jos ne on olleet vähänkään epävarmoja ja ne eivät ole löytyneet Pro-Pointerilla. Ei vaan kehtaa tehdä isoja ruoholäppiä puistonurmikoihin, varsinkin jos puisto on ollut täynnä ulkoilijoita.

Mitäs olet tykännyt AT Pro:sta verrattuna ACE350:een?

Kolikkokasa ilahduttaa aina. Itse kyllästyin tuohon markkojen kaiveluun piippaillessani erästä vanhaa leikkikenttää joka ei ole enää euroaikaan ollut käytössä. Pussillisen kaivelin markkoja jolloin lopetin leikin kesken Sielläkin oli yksi hot spot jossa 7 eri markkarahaa samassa kasassa...

Mutta AT on kyllä mukava laite, itsekkin tykkään. Ja tuo DD kelan tarkkuus on kyllä loistava...

Raivaaja kirjoitti:Tänään kävin nopealla uimarantapiipillä tutulla uimamontulla.
Eurovaluuttaa ei löytynyt yhtään, pelkkiä pennejä syvältä. Varmaankin joku käynyt jo pinnat tyhjentämässä aiemmin.

Sattumalta löytyi toistaiseksi vanhin raha, 5 markkaa jostain 1920-30 luvulta.
Kirjoittaessa kolikko on saamassa sähköterapiaa, jotta vuosiluku saisi päivänvaloa.






Edit:

Puhdistuksen jälkeen kolikon takaa paljastui vuosiluku 1946. Ei niin vanha kuin oletin, mutta vanhin kumminkin. En ole ennen tällaista mallia nähnytkään.
Ohessa "jälkeen" kuvat:

Osaisitko sanoa olikohan tuo löytämäsi lantti messinkinen vai alumiinipronssinen versio kyseisestä lantista? Minä löysin samanlaisen kolikon vuodelta 1948 ja se on messinkiä. Ajattelin, että auttaisikohan sitäkin tuo elektrolyysi? . On nimittäin aika ruman näköinen tällä hetkellä.

Niksu kirjoitti:
Tuollaiset kolikkoläjät on kyllä mukavia löytöjä, oli ne sitten minkä aikakauden rahoja tahansa.

Minä kyllä myönnän jättäneeni ACE250:lla sellaiset hyvänkuuloiset piipit maahan, jos ne on olleet vähänkään epävarmoja ja ne eivät ole löytyneet Pro-Pointerilla. Ei vaan kehtaa tehdä isoja ruoholäppiä puistonurmikoihin, varsinkin jos puisto on ollut täynnä ulkoilijoita.

Mitäs olet tykännyt AT Pro:sta verrattuna ACE350:een?

Kyllä sen verran pitää olla Roope Ankan vikaa, että kaikki kolikot ilahduttaa. Paitsi ne alumiiniset viimeisimmät 10- ja 50 penniset, niistä en ikinä tykännyt, on niin heppoisia ja vaatimattomia.

Onhan tuo AT Pro ihan huippukone mulle. ACE350 oli hyvä ja tykkäsin myös siitä, mutta toi on vaan parempi. ACE:ssa oli kyllä se hyvä puoli, että siitä kun sen herkkyyden laski ihan alas, se vaikutti suoraan syvyyteen, eikä kaivuukynnyksen alle jäävät edes inahtaneet. AT tuntuu löytävän nekin, mutta vaan heikommalla havainnolla, eli ei paljon hyödytä kun sit alkaa vaan askarruttamaan mikähän siellä olis..
Lähinnä kahlatessa toi on huono, kun ei huvita yrittää tehdä 20cm monttua vedenalle sokkona.

roopex1 kirjoitti:

Raivaaja kirjoitti:
Sattumalta löytyi toistaiseksi vanhin raha, 5 markkaa jostain 1920-30 luvulta.
Kirjoittaessa kolikko on saamassa sähköterapiaa, jotta vuosiluku saisi päivänvaloa.

Osaisitko sanoa olikohan tuo löytämäsi lantti messinkinen vai alumiinipronssinen versio kyseisestä lantista? Minä löysin samanlaisen kolikon vuodelta 1948 ja se on messinkiä. Ajattelin, että auttaisikohan sitäkin tuo elektrolyysi? . On nimittäin aika ruman näköinen tällä hetkellä.

En osaa sanoa, numismaatikoidenkin mielestä on vaikea erottaa toisistaan, enkä ole numismaatikkokaan..

Pitkästä aikaa ehti lyhyen piipparoinnin käydä tekemässä, kun oli pari tuntia poutaa.

Paikkana pieni puistikko, löytöinä 6,15€ kiväärin hylsy ja sormus, joka on hienosti leimattu 18k leimoilla, mutta liian hyvää ollakseen totta, romanialaisten messinkiähän se oli.
13,59g kultaa olisikin ollut aika hieno löytö. Nyt ihan harmittaa sen onnettoman puolesta, joka on ostanut tuon "pilkkahintaan" pulassa olevilta turisteilta ja hukannut vielä sen.

Pitkä tovi onkin vierähtänyt viime kerrasta, ollut kaikenlaista kiirettä ja muuta tekosyytä, ettei ole ehtinyt piipparia ulkoiluttamaan.

Motivaatio kohosi taas uuteen pykälään, kun työpäivän päätteeksi eteisen lattialla lojui kirje Ameriikaan yhdysvalloista. Kirjeestä löytyi sitten Garretin kangasmerkki ja tarraa ja hienosti kirjoitettu kirje kiitokseksi löytöpostauksesta, jonka joskus raapustin Garret's favourite find of the month kilpailuun.

Kyllä nyt taas löytölaukku koristui, kun näin komean hihamerkin sen kylkeen sai ommella

Ou gaad nyt vasta huomasin tuon heinäkuisen sormuksen!
Olispa ihanaa elämä jos saisi cruisailla 180D mannemersedeksellä tuo sormus sormessa...

Ei ole mersua alla mutta tuollainen sormus kylläkin. Se on ns. prinsessa Diana-sormus. Tuli jäädäkseen suurten massojen suosikiksi.

Oliko Dianakin mersumies?

Diana sormuksen kun kuuklaa niin tulee kyllä enempi toisennäkösiä? Onko tarkempaa nimikettä?

No pöh, Diana-sormus on Diana-sormus, siinä mitään nimikkeitä tarvita.
Yhteinen nimittäjä on sinisafiiri keskellä ja timantit ympärillä. Koruasiantuntijat voisi vielä tarkentaa, jos joku on kuulolla.

Me varmaan oltiin eri sormuksissa. Mää en huomaa tuossa raivaajan viestin sormuksessa sitä safiiria vaan mesen logon.

Edit: joo niin tuolla ylempänä...

V1 tietää käsittääkseni sormusten (ja korujen) käsittelystä jonkin verran keskivertoa enemmän, joten annappa vähän vinkkiä mitä kannattaa ottaa huomioon sormuspinnaa käytettäessä? Kannattaako sormusta kuumentaa? Vinyylivasara lienee oikea välinevalinta? Mitä muuta?

Tottakai muutkin asiantuntijat saa jakaa tietojaan.

Loppujen lopuksi minä tiedän siitä aika vähän...
Mitäs meinasit tehdä? Pitääkö joku rinkula saada isommaksi?
Yleensä pienet muutokset sormuksen koossa tehdään kylmänä. Pistä tarkempia suunnitelmia niin katotaan mitä keksitään. Foorumilla on sellaistakin porukkaa jotka oikeasti tietää, minun kokemukset on vain muutamasta sileän sormuksen venytyksestä sormusprässillä.

V1 kirjoitti:Me varmaan oltiin eri sormuksissa. Mää en huomaa tuossa raivaajan viestin sormuksessa sitä safiiria vaan mesen logon.

Edit: joo niin tuolla ylempänä...

My bad sorry. Olin itse väärässä sormuksessa, siinä nätimmässä

V1 kirjoitti:Loppujen lopuksi minä tiedän siitä aika vähän...
Mitäs meinasit tehdä? Pitääkö joku rinkula saada isommaksi?
Yleensä pienet muutokset sormuksen koossa tehdään kylmänä. Pistä tarkempia suunnitelmia niin katotaan mitä keksitään. Foorumilla on sellaistakin porukkaa jotka oikeasti tietää, minun kokemukset on vain muutamasta sileän sormuksen venytyksestä sormusprässillä.

Meinasin ihan vaan suoristaa tuon vääntyneen Dianan.

Näyttää olevan aika lintassa, voisi olla helpoin painaa isoin mutka puuta vasten jollain meisselinvarrella jos ei pinna sovi läpi. Sitten vain naputtelua sillä muovivasaralla. Hopeisia sormuksia pinnoitetaan usein ja se pinnoite voi kärsiä oikomisessa ja naputtelussa.
Mutta eipä tuolla tuollaisenakaan mitään tee. Jos pintaan jää kolhuja niin ne on vain hiottava vesihiomapaperilla ja sitten kiillotettava jollain huopa/rättilaikalla.
Nuo kivet osaa irrota joskus aika helposti että aika varovaista naputtelua sitten.
Siitä kuumennuksesta vielä että metalli pitäisi saada punahehkuiseksi että se pehmenee ja sen jälkeen sitä voi helposti muokata kylmänä. Siinä vaan voi mennä liian moni asia pieleen.
Tuosta vaan kylmänä oikomisessa on taas vaarana että johonkin kohti tulee murtuma...

Hiljaisempaa ollut loppusyksyn, mutta yhteenvetoa kesästä 2015 voisi kirjoitella näin postuumisti.

Kausi alkoi kovalla kipinällä jo helmikuussa, kun eka piippari tuli postissa. Siinä sitten lumien sulamista odotellessa meni kevättalvi ja kun ensimmäiset laikut isänmaata alkoi pilkistää, piti lähteä routaa hakkaamaan.
Niinhän se menee, että vähän enemmän malttia ja olisi säästynyt hikeä ja vaivaa. Kyllä sulan maan aikaankin saa tarpeeksi vaikeita kohtia kaivettavakseen..

Pääosin tuli käytyä biitseillä ja puistoissa. Kylmä kesä varmaan huononsi saalista, uusiutuvaa kolikkoa tuntui ilmaantuvan lähirannalle aika vähän.
Saldo kauden lopussa oli n. 160€


Metsässäkin tuli käytyä, se oli itseasiassa erittäin mukavaa hommaa. AT Pro pääsi näyttämään siellä kyntensä parhaiten, piipaten mm. luodin sirpaleillekin.. Metsässä piippailun mukavia puolia on signaalien vähyys, luonto ja löytöjen konteksin miettiminen. Esim. Samasta kohtaa löytyneet kaksi kiväärin hylsyä pistää miettimään tarinaa huonosta metsästäjästä - ei varmaan se toinen hädissään ammuttu paikko ole ollut yhtään parempi kuin ensimmäinen hutikaan..
Myös vanhin kolikko löytyi metsämättäästä, mukava ylläri


Vedenalla tuli käytyä vain kerran, ensi kesänä tarkoitus ottaa se enemmän haltuun. Samoin 2016 tavoitteisiin kuuluu ekan kultaisen löytäminen..