aarremaanalla.com

Serafiina kirjoitti:Kannattaa käyttää routakuukaudet treenaamiseen ja virittää tärkein työkalu eli kroppa huippukuntoon

Noinhan se totuus onkin!
Huonokuntoisilla ei motivaato riitä kun ei jaksa, ei kehtaa ym tekosyitä riittää itse kullakin!
Mie painelen jo nyt raskaat pakkaskengät jalassa, jäillä pilkkimässä sekä sun muuta ulkopuuhaa!
Odotan vain sitä että lumet lähtisi pois....

Terapiaa on suunnitella uusia piipparointireissuja uusiin tuntemattomiin paikkoihin tähän aikaa vuodesta,sieltä kun löytyy esim. jotain Wanhaa niin kylmät väreet siitä tulee,löydät jotain uutta historiaa.
Muutamia uusia kohteita olen löytänyt.Tällä hetkellä voisi piipparoida isoissa kuusimetsissä jotka voisivat olla vanhaa peltoa.Näissä paikoissa ei lunta ole paljon tai sitten on.

Tässä harrastuksessa on aika paljon sama terapeuttinen vaikutus minulle, kuten on metsästyksessä ja kalastuksessakin. Kaikissa näissä saa raitista ilmaa, kuntokin nousee siinä samalla ja saalistakin tulee aina silloin tällöin...
Piiparointi on viime vuosina jäänyt todella vähille muiden kiireiden vuoksi, mutta nyt näyttäisi aikaa järjestyvän tällekin harrastukselle yllin kyllin tulevina vuosina!

RVPS kirjoitti:Tässä harrastuksessa on aika paljon sama terapeuttinen vaikutus minulle, kuten on metsästyksessä ja kalastuksessakin. Kaikissa näissä saa raitista ilmaa, kuntokin nousee siinä samalla ja saalistakin tulee aina silloin tällöin...

Samat kiksit saan minäkin näistä asioista kuin RVPS.

Tervetuloa RVPS foorumin vanhimpia takaisin harrastuksen pariin ja foorumille kirjoittelemaan.

Minä olin intohimoinen kalastelija ennen kun löysin tämän lajin. Tämä on kyllä syrjäyttänyt pahasti kalastuksen ja metsästyksen. No, talvella ei voi piipparoida joten vois käydä pilkillä. Kausi vielä avaamatta. Metsällä ei tullut syksyllä käytyy kertaakaan kun oli tehtävä kaivuutöitä. Beaglekin odotti turhaan metsästyksen alkua. Turhaan. On joutunut tyytymään lenkkeihin. Näin vakavaa tämä on.

Taisi tuo metsästys jäädä vähimmälle vuosiin viime syksynä. Poika kulki onneksi metsällä minunkin edestä.

Tuolla reissulla olin kuitenkin varautunut kaikkeen. Eikä mitään saalista...

Kyllähän se meikäläisellekkin terapiaa ja samalla omaa rauhaa, mukavia luonnon löytöjäkin tullut tehtyä, kettujen kolopesiä yhdessä rinteessä tai sitten supikoirien.. kaivuu verkostoa ainakin 50-100 metriä ..isommat kaivuu kasat puolitoista metrisiä ja menevät komian hiekka männikön alla.
Sitten on mukava välillä vetästä evästä ja istusksella hiljaa... ja kuunnella luonnon ääniä..