aarremaanalla.com

Oho, mureena. Nopea kala sille päälle sattuessaan ja leuoissakin ihan riittävästi voimaa..

Jos olit mukana syksyllä Museokeskuksen järjestämässä etsinnässä Säkömäellä viime vuoden syksyllä, niin parin viikon sisällä voi saada löytönsä itselleen.

Tuleeko kadonnut Ööre takaisin jo?

(Huom. Keväällä järjestetty Kansainvälinen Metallinetsintäpäivä läheisellä niityllä oli Turun Yliopiston järjestämä eikä kuulu tähän).

No ei sittenkkään ihan vielä, oli vaan pakko

Oli muuten hieno mureena, laita akvaarioon.

Tää aihe on jo taputeltu.

Hah, voe helevetti mitä tarinaa äijä iskee.
Varsinkin tuo Motonet -keikka, kun oma piippari oli huollettavana. Mä luulin, et mulla on tähän joku fiksaatio, mutta onneks mä olen vielä terve.

Autotunellako sä (jos F75:ssa sellanen on?) piippaat menemään yleensä? Eli kansankielellä Garretista tuttu All Metal -mode?
Katselin vaan, että rautamöykkyä nostelee hän. Ei siinä, itse olen jättänyt maahan kaikki alle 25 ID:t. Naulat ja rautalangat. Ei jaksa.

Ainahan se paikasta on riippuvainen, että jos joku roskainen puisto vs. pelto niin pellolle ehdottomasti se all metal -moodi päälle kun sitä ei tiedä mitä kaikkea pelto sisäänsä kätkee. Mutta jossain puistossa kun kaivaa kaikki korkit niin voi hyvää yötä...

agee kirjoitti: Autotunellako sä (jos F75:ssa sellanen on?) piippaat menemään yleensä? Eli kansankielellä Garretista tuttu All Metal -mode?
Katselin vaan, että rautamöykkyä nostelee hän. Ei siinä, itse olen jättänyt maahan kaikki alle 25 ID:t. Naulat ja rautalangat. Ei jaksa.

Ainahan se paikasta on riippuvainen, että jos joku roskainen puisto vs. pelto niin pellolle ehdottomasti se all metal -moodi päälle kun sitä ei tiedä mitä kaikkea pelto sisäänsä kätkee. Mutta jossain puistossa kun kaivaa kaikki korkit niin voi hyvää yötä...

Olen sellainen sekaetsijä, mutta eniten tykkään piipata kolikoita, nappeja ja muita semmoisia puistoista tai joutomailta. Siitä tämä varsin hallitseva alter egoni Romulantti. Tunnetusti välitän piut paut kaikenlaisista metalliklönteistä vaikka kuinka olisivat rautakautisina, kysy vaikka Pitkäkärsältä Voisin toimittaa tuon "mureenankin" eteenpäin jos ketä kiinnostaa. Vanhana lantinkerääjänä eli numismaatikkona haen lähinnä vaan örkkejä ja merkkareita. Käytänkin useimmiten ID-puolta ja vielä diskriminatiolla. All-metallia en ole vielä juurikaan opetellut, koska piippaan niin harvoin pellolla (näin tuoreena kaupunkilaistaustaisena riippumattomana harrastajana ei tiedossa monia sopivia peltoja joihin olisi lupaa). Mutta ehkä tuo fiinimpi hifistely-puolikin tästä harrastuksesta klimppeineen ja klöntteineen vielä joskus otollisessa ja riittävän ymmärtävässä seurassa jalostuu

Mutta kun olet tulossa tänne päin etsimään, pistä yv:tä niin mennään joskus johonkin kaupungin joutomaille tai vaihtoehtoisesti jos on joku hyvä paikka mielessä missä harjoitella all-metal modella niin mennään testaamaan, tämä koskee kaikkia muitakin vapaa- ja lapsenmielisiä foorumilaisia, lähdenkin tästä nyt aamupiipille

Onnenlantti a.k.a. Romulantti, SIVHPRVS (Satunnaisesti ja Ihanvain Huvikseen Piippaavien Riippumaton Vapaaseura)

Aurinkoinen lauantai-aamupäivä meni piipan kanssa rentoutuessa. Ostin kavit ja pullat ja menimme puistoon. Linnut lauloivat ja kevätaurinko lämmitti puistoretkeämme.



Päiväkahvien jälkeen pippa oikaisi notkean vartensa kukkakedolle ja nappasin tämän uhkean kuvan. Oi tätä onnea.

Lidlin kautta piippailemaan ja oikein lepolassekin matkassa mukana

Tuulinen ja pilvinen sunnuntai 19.4.2015 leppyi iltaa kohti ja pääsin vielä nauttimaan laskevan auringon lämmittävistä säteistä.



Olin tullut kohteelleni. Olin yksin, jotenkin hieman jännittynyt ja kuulokkeistani kuului vaimeasti outoja, vääristyneitä ääniä.



Tutkailin etääntä aavemaisen autiolta vaikuttavaa paikkaa ja laskevan auringon viimeisten säteiden myötä. Äänet kuulokkeissa kuiskivat ja kutsuivat lähemmäksi... tein siirtoni.



Pyörrytti ja putosin polvilleni. Korvissa piipitti ja pointteri alkoi surista. Äänet voimistuivat, käskivät kaivamaan.



Aleksanteri III:n aikainen 5 penniä vuodelta 1889 oli päässyt mustan mullan kahleista vapaaksi. Mutta tämä ei ollut se joka minua kutsui. Vapisevin käsin laitoin sen löytölaukkuuni turvaan, hoipertelin ylös ja jatkoin yhä voimistuvien äänien johdattamana...



Nyt soi läpitunkevasti päässä... tapailin kuulokejohdon katkaisijaa, mutta turhaan. Garden Knife kädessäni hakkasi kouristuksenomaisesti maata, yhä uudestaan ja uudestaan... Kuopasta paljastui vanhaakin vanhempi kohokruunuinen raha...



Katselin äimistyneenä juuri löytämään uusinta vanhinta lanttiani; 1/6 Öre S.M. 1673 Avesta!



Valkoinen hevonen hahmo selässään karautti johonkin etäisyyteen ... ja kaikki oli ohi yhtä äkkiä niinkuin oli alkanutkin.



Mutta tänne ei paranisi pimeän tullen jäädä. Sen verran vahvasti häiriintyneen oloiselta paikka jotenkin vaikutti. Pistin juoksuksi hämärän jo laskeutuessa ja tämän pääni sekoittaneen paikan jäädessä taakseni, toivottavasti lopullisesti...?



Kotona avasin lehden jä näin taas pelkkiä samaa roskaa. Vaalimainoksia, joukossa liukkaita ja lipeviä; "Kas-Kas" ja "Vitalis" kuten muitakin roskia ja pullonkorkkeja. Vaalit olivat kuitenkin jo menneet.



Kiitollisena päivän hienoimmista löydöstäni olisin varmasti äänestänyt Karl XI:tta jos olisi vielä ollut listoilla.



5 penniä 1889 ja 1/6 Ör 1673 kamarin skannerilla tallennettuna. Ovat molemmat sakkometallia.



Päivän kaikki klimppi- ja lanttilöydöt niin ikään kamarin skannerilla tallennettuna.

WOW, onnittelut vanhimmasta
On muuten aika mystisen näköinen paikka, onko se joku hylätty kartano?

Pitkäkärsä kirjoitti:

Jos olit mukana syksyllä Museokeskuksen järjestämässä etsinnässä Säkömäellä viime vuoden syksyllä, niin parin viikon sisällä voi saada löytönsä itselleen.

Tuleeko kadonnut Ööre takaisin jo?

(Huom. Keväällä järjestetty Kansainvälinen Metallinetsintäpäivä läheisellä niityllä oli Turun Yliopiston järjestämä eikä kuulu tähän).

No ei sittenkkään ihan vielä, oli vaan pakko

Oli muuten hieno mureena, laita akvaarioon.

Onnenlantti kirjoitti:

Pitkäkärsä kirjoitti:

Jos olit mukana syksyllä Museokeskuksen järjestämässä etsinnässä Säkömäellä viime vuoden syksyllä, niin parin viikon sisällä voi saada löytönsä itselleen.

Tuleeko kadonnut Ööre takaisin jo?

Kyseessä oli yhteistyö Turun Museokeskuksen ja Varsinais-Suomen Metallinetsijöiden välillä missä kartoitetettiin alue Museokeskukselle 17.5.2014. Luovutetut löydöt luvattiin dokumentoida ja ko. tieto välittää osallistujille. Luvattua valokuvaa olen sovitun mukaan kaipaillut, jos muistutus kulkeutuu perille tätä kautta.

Kyllä se oli Turun Yliopiston tutkimus vaikka yrität siitä tehdä väkisin Museokeskuksen jutuksi. Yliopistolta on luvattu että yleisempiä löytöjä palautetaan paitsi osa rautakautisista kunhan tutkimus valmistuu. Palautettavien joukossa on myös tämä sinun kuuluisa öre. Tutkimus ei valmistu ennenkuin kaikki löydöt ovat siellä. Sinulla on lähes vuosi tapahtuman jälkeen vielä esineitä tilittämättä ja olisi hienoa jos saisit ne toimitettua yliopistolle että he saisivat tutkimuksensa päätökseen.

Alustavan raportin löydät täältä jos kiinnostaa: http://goo.gl/X9MwF9
Syksyllä lippukäytävissä tehdyissä etsinnöissä kaavoitusalueella osallistujat saavat jo löytönsä takaisin. Tämä taas oli Museokeskuksen alaisuudessa järjestetty tapahtuma missä et ollut mukana.

Tää aihe on jo taputeltu.

Nonniin, karavaani kulkee ja koirat haukkuu.



Lannistumatta lähdin tutkimusretkelle keväiseen pikku metsikköön...



Nurmella oli kaverina toinenkin etsijä, jonka taktiikka oli suurin piirtein samanlainen, kuuntelua ja siten kiireesti kaivamaan. Kastematoja nouskin hänellä mukavasti.

Tässäpä taas tunnollisesti teille lisää näitä minun laatulöytöjä; helmiä sioille käänteisesti





Mm. kello Royal LCD Quartz, joku poljin ja lukon kehys avaimenreijällä. Lusikanvarsi ja uudempaa lanttia.

Poljin on ovankahva varmaan ainakin 1800-luvulla valmistettu

2.5. 2015 aamulla aukesi eteeni vapun jälkeinen puistikko. Kaupungin siivous on ollut tehokasta ja vappu oli jo kuin kaukainen muisto vain.

Ruohonjuuritasolla oli kuitenkin lujasti tuoretta pullonkorkkia ja muuta pikku roinaa. Haastavat etsintäolosuhteet siis... ja nehän sopivat hyvin Romulantille, sillä olenhan pissaisten puistojen karrelle polttama ja kruununkorkkien hirveästi raapima, enkä missään samettisessa peltosavessa katetuin pöydin pehmeäksi lellitty arkeologin planttu.



Pintalöytöinä tulikin miltein heti muutama kiiltävä 5 centtinen, jotka maan alla ollessaan olisivatkin saattaneet sinne jäädä. Pahimmissa paikoissa kannattaakin vain käyttää silmiään ja jäätelörahat saattavat olla tienattu. Bongasin myös toisen varsin kovaksi keitetyn etsijän, joka olikin jo löytölaukkuunsa ehtinyt sievoisen kasan lantteja imuroida.

Mutta sitten polvelle...



Vihertävä 5 markkaa vuodelta 1949 siristeli auringonvalossa.

Löytyipä jopa hopeinen AMK sormus -68 leimoineen. Ja toinen vielä vanhempi kolmella vihreällä kivellä.

Mutta sitten tuli tämän kevään toistaiseksi paras löytö...



Hienokuntoinen hopeinen 10 kopeekkaa vuodelta 1847 oli piilotellut kaikki nämä vuodet puistonurmessa. Tässä se juuri ihmettelee miten maailma onkaan muuttunut sitten viimenäkemän.



Skannerin kirkas valo sai sen varmasti aivan pois tolaltaan.



Salamavalojen välkkeessä ei varmasti ollut yhtään sen rauhallisempaa.



Vanhakolta vaikuttava vihreäkivinen sormus löytyi aivan kopeekan vierestä.



Puistosaalis



Sakko- ja melkeen sakkometallit; 10 kop-1847, 5penniä 192x, 10 penniä 1935, 5 markkaa 1949
- ja viimeinkin; 50mk vuodelta 1954, ensimmäiseni tästä kelan alta harvoin tapaamastani 50-luvun sarjasta!



Ja loput lantit tavan mukaan teille kaikille sinne puunattuna, putsattuna ja pituusjärjestyksessä suoraan olohuoneen ruudulle perille asti toimitettuna - ja Romulanttiko muka ei löytöjään tilitä... grrr.

On kyllä komeita löytöjä,tuo hopeinen 10 kop. kruunaa kaiken ,Onnittelut!

Varmaan aika sykähdyttävä kokemus löytää tuollainen lantti jostain puistosta koffin korkkien seasta Onnittelut!

Ja taas puistoon eilisestä innostuneena.



Tällä kertaa kohtasin KOLME muuta piippaajaa! Sulassa sovussa jaoimme nurmen ja kuljimme ristiin rastiin toistemme lomitse ja koska jokaisella on eri etsintätaktiikkansa ja laitteistonsa, löytöjä nousi enemmän tai vähemmän tasaisesti jokaisella. Eikä huolta, koska tuollaista erittäin roskaista puistoa ei kovin helpolla tyhjäksi saa, ei ainakaan yhden etsijän toimesta, samalla etsimellä, kelalla tai korvalla. Aina löytyy uutta, jo itse tutkitultakin alueelta, toisin ehkä hieman entistä haastellisempia kohteita ja piippejä, sellaisia joita ei ennen kaivuuta ihan selvinä tapauksina voi pitää.

Tavoitteenani oli löytää kultasormus vaikka väkisin, mutta eihän se tietenkään onnistunut, päin vastoin, roskaa nousi eilistäkin enemmän!



Havaintoina kuitenkin lyhyesti seuraavaa; Käytin sormusjahdissa ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa Fisheristä löytyvää JE-modea. Sen pitäsi olla jollain tavoin optimoitu pienempien ja epäsäännöllisten kohteiden löytämiseen, ehkä korvakorujen ja sormuksien, joissa pientä kulmikkuutta kiven kiinnityksessä tms. Se ja matalampien ID-lukujen huomiointi tuntuikin toimivan erinomaisesti kruunukorkkien löytämisessä, niitä nimittäin nousi pitkästä aikaa ja olisi noussut liki rajattomasti jos olisin jatkanut... onneksi ei ollut kuin tunti aikaa touhuta tänään. Riman lasku kaivamispäätöksessä poiki myös vuoden ensimmäset pull-tabit.



Epäonnistumisia lievitti hieman ainoan tervejärkisen signaalin antanut kuparimarkka vuodelta 1951.



Huomasin myös toisten ahkerien puistoetsijöiden työn jäljet, rastaat olivat nostelleet tästä kastematoja oikein urakalla.



Laihoin tuloksin ja edelleen ilman sitä kultasormusta kotiin tänään.

Taas todistettu että piippauspäivät ei ole toistensa veljiä . Onnea vielä eilisestä hopeisesta.

Myöhästyneitä raportteja pari tähän väliin; Viime viikolla tuli kauniin illan hokuttelemana vielä eräänä iltana lähdettyä etsimään liki auringon jo painuessa mailleen.



Vähän pimeässä jännitti että mikä tavallisesta poikkeava isohko lantti sieltä nyt nouseekaan...?



Näitä säästöpankkirahoja on tullut aiemminkin nostettua ainakin yksi, mutta lisätäänpä kokelmiin Lauri Kristian Relander vuodelta 1961.

Nautin niin tavattomasti tästä upeeasta kevätillasta puiston tuoksuja nuuhkiessani, että löytöjä ei pahemmin tullut kaiveltua, vaan toukokuisen kevään tuloa lintujen iltalaulujen kanssa todistettua. Se on kohta kesä taas!

Tätä jo tutuksi käynyttä F75-fetissiä tähän alkuun taas ja oikein kevätkukkien kera... ahh!



Eli kevätniityillä tanko pitkänä keltaisen kiillon perässä taas... kultasormuksia oli tarkoitus nostella tälläkin kertaa, mutta harvassa ovat mokomat.

Nyt tuli niin hieno ääni kuulokkeista ja korkea lukema tauluun ettei se kyllä kultaa ole, mutta ehkä jotain vielä ihanampaa...?



Multapaakussa koskemattomana odottanut kostea kuparinruskea lantti... oijoi!! (Fetissi #2)



Käännettyäni hellästi tämän ihanuuden tyköistuvasta pedistään se paljasti minulle ikänsä, juuri siinä rajamailla. Tasan sata. 5 penniä kuparia vuodelta 1915.



Alkoi kova kiillotus heti paikalla Ja sitten näytetäänkin tähän väliin tuulessa huojuvia puita ja taivaalla loistavaa myöhäisen iltapäivän aurinkoa.



Muutamia muitakin lantteja löytyi, niinikään 5 penniä kuparia vuodelta 1921, pari polettia, lusikankahva, kirjasinlaatta sekä oheisläytönä hämmästyttävän pyöreä kivi. Ollut varmasti leikkikaluna tai muuna sellaisena ja yhtälailla aikanaan hukattu.



Leimakirjasimet peilikuvana Antti Kainola (perikunta huomio!)

Lantti-ihanuudet vielä peräkanaa tähän.

5-penniä 1915

5- penniä 1921

Ja tässä teille rakkaat lukijani vielä tavanmukaan ja tunnontarkkaan koko setti, vaikkette niistä sen kummemmin innostuisikaan. Tulevatpahan jonnekin kirjattua sentään, vaikkeivät ihan palstan kärkikamaa olekaan.

Taas lensi multa nurmella, vaikkei keleissä tänään sunnuntaina 10.5. kehumista ollutkaan. Pikkunisäkkäiltä suoraan perimilläni kaivuu innolla kuopsutin multaa käpylisäke kuumana.



Nyt näki päivänvalon tällä kertaa peräti 1700-lukukainen kaupunkilaislantti; 1/2 skilling 1799. Ensimmäiseni.



Hiukan hopeaakin, markka 1966.



Punnus, nappeja, pennejä, helyjä ja se skilling 1799.



Mukana tällä kertaa myös yksi uskomatoman hyvin säilynyt 1 penni alumiinia vuodelta 1970. Yleensä ne ovat tuon huonomman kappaleen mukaisia.



Sateisen sunnuntain löydöt.

Helatorstaina kävimme muutaman vapaaseuralaisen kera koluamassa erään tanssilavan liepeitä varsin suurin odotuksin. Lukemattomien omppupumpun ja muiden legendaaristen kasarijuomien pullonkorkkien joukosta onnistuin erottelemaan vain pari penniä ja yhden luokkasormuksen niiden kaikkien pörröisten kääkkäräpehmisten ja vaaleansinisen luomivärin humuvuosilta. Yhtään euroaikaista lanttia ei löytynyt. "Merja 7G" saa hopeisen sormuksensa takaisin kun kertoo missä sen hukkasi (ja mihin aikaan tuli kotiin ja millä kyydillä; Taunus, Ascona, Datsun tms...)



Sitten käytiin piippaamassa läheisen tietyöalueen maansiirtopaikkaa, mutta tämän tietyöalueen savista ei signaaleja kuulunut. Saappaat meinasivat jäädä saveen ja sieltä pois päästyäni vaihdettiinkin kokonaan maisemaa.

Päädyimme erääseen pikkupuistoon kaupunkiin, josta muutamia lantteja ja varusmiehen ampumamerkki. Yksi 20-luvun kymmenpenninenkin sieltä nousi. Juuri lopetellessa löytyi kuusenoksien katveesta oikea pikku aarreaitta, 4 kpl yhdessä läjässä olleita kaksieuroisia ja muutamia muita eurokolikoita pääsi löytölaukkuuni lämmittelemään helatorstain puuskittaiselta ja kylmältä tuulelta. Uskoisin että tässäkin 2 euroisten niin sopivan suojaiseen paikkaan tiheiden kuusenoksien alle tapahtuneessa joukkohukkauksessa oli varsin huolellisella nesteytyksellä ollut osuutta asiaan.

Eipä kummempia tällä kertaa.

onon, Onnenlantilla taas komeat löydöt, mutta tuo allekirjoitus on jo omaa luokkaansa!!!

Nesteytys on tärkeää muutenhan piippailtais tyhjiä nurmikoita. Mun mielestä nesteytystä olisi vieläkin lisättävä . Ja hienoin kyyti puuttui listasta: Carina

Ahhh, voisiko keväinen lauantaiaamu enää ihanammin alkaa - Uusi salainen kasteinen puisto!




Nurmi suorastaan huutaa meisselin kosketusta!




Katsokaa vaikka




Nopeasti ryhdyin hommiin. Nätti ja pullea kopeekka vuodelta 1840 ei ehtinyt edes tajuta minä siihen iski.




Kotona kopeloin sitä vielä lisää.




Piiritin sitä...




Edestä ja takaa.




Tästä unohtuneesta puistosta pääsi kopeekan mukana bakkanaaleihini livahtamaan myös liuta muita enemmän tai vähemmän kulahtaneita seuralaisiakin; 10 penniä 1921, 5 markkaa 1948, 1 markat 1928, 1941 ja 19xx, 50 penniä 1942 sekä viimeiseinä muttei suinkään vähäisempänä vanha kunnon 5 pennin reikäraha vuodelta 1941.




Loppuun kaikki läjässä ja pinossa;




... sekä rivissä että jonossa.

Kiitos kärsivällisyydestä.