aarremaanalla.com

Varmaan sama syy kuin tuohon piilotettuna olemiseen mistä oli viime sivulla juttua. Kiva olla huomaamaton.

Nostalgisia mainoksia vuoden -56 Kalevasta:


Terveysvaikutukset varmaan ollu nykydirektiivien mukaiset.

Mitähän töitä neidille on tarjottu?

Ei ihan tän päivän lehdissä ilmotella.

Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.

Spider kirjoitti:

Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.

Nätti

Tälle kaudelle oli paljon odotuksia. Talvella tuli tehtyä pohjatyötä reilusti. Keväällä tilasin uuden ison kelankin ATproohon. Kevät oli pitkä odotellessa että routa sulaa. Sitä saikin odotella. Keväällä Summassaaressa yhteispiipaukset muiden harrastajien kanssa. Oli lievä pettymys löytöjen suhteen. Sitten vaan päätä pystyyn kohti uusia paikkoja. Kuinkas kävikään. Alkoi sairastelu-kierre joka oli talven pysynyt aisoissa. Toukokuussa veritulppa vatsaan. Siitä kun oli selviämässä niin toiveet korkealla että pääsee kaivelemaan. Ja paskat. Kesäkuussa ongelmat jatkui. Edellisestä toipumassa niin uutta pukkaa. Juhannuksen alla keuhkoveritulppa, keuhkokuume ja pernainfrakti. Siitä selviämässä niin eikun uutta pukkaa. Sisäisiä verenvuotoja. Seurasi anemia. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt sitten repesi vatsanpeitekalvo. Perjantaina vatsa auki. Siitä tulee pitkä toipuminen. Kausi aivan pilalla. Kyllä korpee suunnattomasti. Ainut lohtu on että on yleensäkin hengissä ja näkee täältä foorumista muiden löytöjä. Jos sitten ensi kesänä pääsis tositoimiin. Eli muistakaa arvostaa terveyttä kun sitä vielä on.

Uskomattoman huono tuuri Garretilla
Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ja kun on jotain, mitä odottaa, niin toipuminenkin on nopeampaa, joten eiköhän se siitä käänny voitoksi. Tsemppiä

Paranemisia, kesä se on ensi vuonnakin. Eikä se kausikaan mitenkään huonosti mennyt, pyyntikuoppaketju ei ole kyllä mikään jokapäiväinen löytö . Hienommaksi sen tekee vielä sijainti kivikautisten asuinpaikkojen läheisyydessä.

No niin, modernisoitu PNV-57



Garrett:lle pikaista paranemista. Niinhän se on ettei terveyttä osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Vielä tulee uusia kausia.

Onnittelut Satamatornille merkkipäivän johdosta.
Onko Omega tuttu paikka?

Suuri ja mahtava punainen telaketjuvehje ei liityne mitenkään Zapad - yms. harjoituksiin, vaikka
Itämeren rannalle Turkuun roudattiinkiin.


Maus:in kokoisesta on kyse ja ruåtsalainen Hultanfors -puukko antaa hieman perspektiiviä

Garrett 350 kirjoitti:Tälle kaudelle oli paljon odotuksia. Talvella tuli tehtyä pohjatyötä reilusti. Keväällä tilasin uuden ison kelankin ATproohon. Kevät oli pitkä odotellessa että routa sulaa. Sitä saikin odotella. Keväällä Summassaaressa yhteispiipaukset muiden harrastajien kanssa. Oli lievä pettymys löytöjen suhteen. Sitten vaan päätä pystyyn kohti uusia paikkoja. Kuinkas kävikään. Alkoi sairastelu-kierre joka oli talven pysynyt aisoissa. Toukokuussa veritulppa vatsaan. Siitä kun oli selviämässä niin toiveet korkealla että pääsee kaivelemaan. Ja paskat. Kesäkuussa ongelmat jatkui. Edellisestä toipumassa niin uutta pukkaa. Juhannuksen alla keuhkoveritulppa, keuhkokuume ja pernainfrakti. Siitä selviämässä niin eikun uutta pukkaa. Sisäisiä verenvuotoja. Seurasi anemia. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt sitten repesi vatsanpeitekalvo. Perjantaina vatsa auki. Siitä tulee pitkä toipuminen. Kausi aivan pilalla. Kyllä korpee suunnattomasti. Ainut lohtu on että on yleensäkin hengissä ja näkee täältä foorumista muiden löytöjä. Jos sitten ensi kesänä pääsis tositoimiin. Eli muistakaa arvostaa terveyttä kun sitä vielä on.

Kiitos jellona ja rautahattu. Leikkaus takana. Alku näyttikin liian hyvältä. Sitten alkoi tapahtua. Eilisen aikaan rupesi leikkuuhaavan ympäristö punottaa ja kipu kovenee. Nyt sunnuntaiaamuna niin kova ettei pysty enää kävelee. Maha kuin jalkapallo ja ei auta edes kipupiikit. Joku ***** iskenyt leikkauksessa. Ei mee aina kun strömsöössä.

Miehen somus löytyi. kolikoita huimana ja isohko sormus. ei saa vielä selvää mitä lukee,

jore ja pojat kirjoitti:Suuri ja mahtava punainen telaketjuvehje ei liityne mitenkään Zapad - yms. harjoituksiin, vaikka
Itämeren rannalle Turkuun roudattiinkiin.


Maus:in kokoisesta on kyse ja ruåtsalainen Hultanfors -puukko antaa hieman perspektiiviä

Hmm, oiskohan kyse tästä vehkeestä ?

Vilippus kirjoitti:

jore ja pojat kirjoitti:Suuri ja mahtava punainen telaketjuvehje ei liityne mitenkään Zapad - yms. harjoituksiin, vaikka
Itämeren rannalle Turkuun roudattiinkiin.


Maus:in kokoisesta on kyse ja ruåtsalainen Hultanfors -puukko antaa hieman perspektiiviä

Hmm, oiskohan kyse tästä vehkeestä ?

Heh ,amputointi olisi varmaankin paikallaan, sillä pienikin myönteinen talousnäkymä aiheuttaa heti Turussa Taudissa akuutteja
rakkuloita Noh, tauti lienee levinnyt jo ainakin pääkaupunkiseudulle
Täytyyhän Sulle Mulle -puolueiden jäsenten sukulaisten päästä myös hilloamaan!
Artikkeli ilmaislehti Turkulaisesta 20. 9. 2017.


Kyseessä on kuitenkin yksi pienistä apuvälineistä, jotka tulevat auttamaan ISOVELJEÄ nousemaan kintuilleen.
Kuva kintuista odottamassa maihinnousua.

Garrett 350 kirjoitti:Tälle kaudelle oli paljon odotuksia. Talvella tuli tehtyä pohjatyötä reilusti. Keväällä tilasin uuden ison kelankin ATproohon. Kevät oli pitkä odotellessa että routa sulaa. Sitä saikin odotella. Keväällä Summassaaressa yhteispiipaukset muiden harrastajien kanssa. Oli lievä pettymys löytöjen suhteen. Sitten vaan päätä pystyyn kohti uusia paikkoja. Kuinkas kävikään. Alkoi sairastelu-kierre joka oli talven pysynyt aisoissa. Toukokuussa veritulppa vatsaan. Siitä kun oli selviämässä niin toiveet korkealla että pääsee kaivelemaan. Ja paskat. Kesäkuussa ongelmat jatkui. Edellisestä toipumassa niin uutta pukkaa. Juhannuksen alla keuhkoveritulppa, keuhkokuume ja pernainfrakti. Siitä selviämässä niin eikun uutta pukkaa. Sisäisiä verenvuotoja. Seurasi anemia. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt sitten repesi vatsanpeitekalvo. Perjantaina vatsa auki. Siitä tulee pitkä toipuminen. Kausi aivan pilalla. Kyllä korpee suunnattomasti. Ainut lohtu on että on yleensäkin hengissä ja näkee täältä foorumista muiden löytöjä. Jos sitten ensi kesänä pääsis tositoimiin. Eli muistakaa arvostaa terveyttä kun sitä vielä on.

Se on totta,terveys on elämisen pohja.Sitten kun joku tauti osuu kohdalle niin ymmärtää ja
osaa arvostaa terveyttä , jokainen pitää itseään teräsmiehenä siihen saakka kun sairastaa.
Jokainen terve päivä on ainakin vanhemmiten tärkeä.
Garretille zemppiä ja pikaista toipumista , sairastelu saa nyt riittää,nyt vaan reilusti luonnon
antimia ,puolukkaa,pihlajanmarjoja ym . terveyspommeja.
Nyt vaan Suomen historian opuksia lukemaan , nyt on aika niitä lukea.

Juu ostin Garret ACE250 laitteen 2014, mutta myin sen sitten muutaman centti kolikoiden löytämisen jälkeen pois, kun ei aika kuitenkaan silloin riittänyt. Nurmijärvellä asun ja olen nyt miettinyt uuden laitteen ostamista, mutta kun yksin on tylsä täällä paikkoja nuohota. Nyt olisi taas aikaa jos ostaisin uuden laitteen, mutta onko täälläpäin muita joiden kanssa voisi tätä harrastaa?

raiban kirjoitti:

Garrett 350 kirjoitti:Tälle kaudelle oli paljon odotuksia. Talvella tuli tehtyä pohjatyötä reilusti. Keväällä tilasin uuden ison kelankin ATproohon. Kevät oli pitkä odotellessa että routa sulaa. Sitä saikin odotella. Keväällä Summassaaressa yhteispiipaukset muiden harrastajien kanssa. Oli lievä pettymys löytöjen suhteen. Sitten vaan päätä pystyyn kohti uusia paikkoja. Kuinkas kävikään. Alkoi sairastelu-kierre joka oli talven pysynyt aisoissa. Toukokuussa veritulppa vatsaan. Siitä kun oli selviämässä niin toiveet korkealla että pääsee kaivelemaan. Ja paskat. Kesäkuussa ongelmat jatkui. Edellisestä toipumassa niin uutta pukkaa. Juhannuksen alla keuhkoveritulppa, keuhkokuume ja pernainfrakti. Siitä selviämässä niin eikun uutta pukkaa. Sisäisiä verenvuotoja. Seurasi anemia. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt sitten repesi vatsanpeitekalvo. Perjantaina vatsa auki. Siitä tulee pitkä toipuminen. Kausi aivan pilalla. Kyllä korpee suunnattomasti. Ainut lohtu on että on yleensäkin hengissä ja näkee täältä foorumista muiden löytöjä. Jos sitten ensi kesänä pääsis tositoimiin. Eli muistakaa arvostaa terveyttä kun sitä vielä on.

Se on totta,terveys on elämisen pohja.Sitten kun joku tauti osuu kohdalle niin ymmärtää ja
osaa arvostaa terveyttä , jokainen pitää itseään teräsmiehenä siihen saakka kun sairastaa.
Jokainen terve päivä on ainakin vanhemmiten tärkeä.
Garretille zemppiä ja pikaista toipumista , sairastelu saa nyt riittää,nyt vaan reilusti luonnon
antimia ,puolukkaa,pihlajanmarjoja ym . terveyspommeja.
Nyt vaan Suomen historian opuksia lukemaan , nyt on aika niitä lukea.

Kiitos Raiban. Luonnonantimia kyllä meillä noukitaan ja syödään. Kerääminen ollut nyt vaan vaimon harteilla. Jos kohta sen verran taipuisi että pääsis puolukoita noukkimaan. Kirjallissuutta tullut nyt luettua. Nyt menossa Matka muinaiseen Suomeen-kirja. Mielenkiintoinen kirja. Tiivistetyssä muodossa. Ensi kautena sitten kenttä-työtä.

Voiko 70- luvun alussa julkaistuista ja yleisessä myynnissä olleista sarjakuvista laittaa nykyään
muutaman kuvan ilman orwellimaista sensuuria
Ja ao. kuvat edustavat ko. lehden ns.pehmopäätä
Testing















Hugh , vaiko John H.
RIP anyway



Nyt vastuu siirtyy katsojalle Terässika osiossa











Aivan ensimmäinen artikkeli ekanumerosta on omistettu Naisille
Muutama kuva Suomalaisille ehkä kuitenkin vieraasta aiheesta?

Crumbin tyyli on melko jäjittelemätöntä..

Minullakin on muutama vanha Jymy-lehti, mutta enimmäkseen olen keräillyt Crumbin sarjakuvia albumeina, joita Like julkaisi 90-luvulla.. Etenkin se Harvey Pekarin kanssa tehty "Bob ja Harv" albumi on loistava ja olisi mukavaa tutustua myös heidän "American Splendor" lehteensäkin vähän tarkemmin, mutta niitä näkee suomessa hyvin harvoin.

Kiehtovaa ajankuvaa 60-luvun elämästä ja levyjenkeräilystä. Samaistun etenkin siihen keräilyaiheeseen, vaikka omat kiinnostuksenkohteeni ovatkin aivan muussa kuin musiikissa.

Ovat nuo Crumbin fetissarjakuvatkin toki ihan hauskaa luettavaa, mutta eniten olen tykännyt niistä realistisemmista tarinoista..

Miettiny tuossa että ku löytyy noita yleisiä kolikoita+muuta tavaraa, niin kaivais kuopan josta esine löytyi, niin syväksi että yltää vähintään kyntökerroksen alapuolelle ja
kätkis takas maan uumeniin. Niin ettei löytyis nykyilmaisimilla ja sit myöhemmin löydettäessä ois jo jotain harviaista.
Kokoajanhan sieltä tavara hupenee...

Heka82 kirjoitti:Miettiny tuossa että ku löytyy noita yleisiä kolikoita+muuta tavaraa, niin kaivais kuopan josta esine löytyi, niin syväksi että yltää vähintään kyntökerroksen alapuolelle ja
kätkis takas maan uumeniin. Niin ettei löytyis nykyilmaisimilla ja sit myöhemmin löydettäessä ois jo jotain harviaista.
Kokoajanhan sieltä tavara hupenee...

Tästä tuli mieleen että itse jemmailen joskus euroja sinne tänne siinä toivossa että ne joku kaivaa tuhansien vuosien päästä pois. Vastaajatus sille kuinka itse miettii kaivaessa jonkun ylös että missähän tilanteessa ja keneltä tippunut

Aarteenmetsästäjät käärmesaarella tv kutosella juuri nyt.. vaikuttaa ihan katsottavalta, vaikka onkin tuota jenkkityyliä.

Nojoo ihan jännä jakso oli onhan se jenkkityyli tollasta asioiden liiallista jauhamista ja toistoa mutta minkäs teet, pakko kattoa nyt seuraavaki jakso ku loppu sellaseen kohtaan että alko tapahtua, tietenkin..