aarremaanalla.com

Kauden 2015 alustavaa kartoittelua:

http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 11&t=15609

t. Satunnaisesti ja Ihanvain Huvikseen Piippaavien Riippumattoman Vapaaseuran uusi pj.

Onko tuo kultadukaatti linkin takana maalöytö vai vahingossa ladattu väärä kuva?

ippe2000 kirjoitti:Onko tuo kultadukaatti linkin takana maalöytö vai vahingossa ladattu väärä kuva?

Kyllä se ihan sen ketjunmukainen täysi vahinko on

Onnenlantti kirjoitti:

ippe2000 kirjoitti:Onko tuo kultadukaatti linkin takana maalöytö vai vahingossa ladattu väärä kuva?

Kyllä se ihan sen ketjunmukainen täysi vahinko on

= kuiva päiväuni

Onneksi olkoon mukavasta kolikkopotista.

Tarinoita etsintäreissuistasi on ollut mukava lukea. Varsinkin nuo kolikkotilastot on ollut kiinnostavaa luettavaa. Sinulta minä taisin saada idean alkaa laittamaan omien reissujen tulokset laskentataulukkoon, tosin en laittanut noin reissuja yhtä tarkasti ylös kuin sinä.

Tämmöinen upgrade tuli nyt talven aikana tilattua tuohon omaan F75 LTD:hen.

Upgrade #1 –F75LTD to New Enhanced F75LTD or F75 to New Enhanced F75

DST (Digital Shield Technology)
FA (Fast Process)
4 levels of FE Tone
Adjustable Audio Pitch
LCD Serialization
Upgrade #1 allows you to purchase extended warranty

With any upgrade we will trouble-shoot for common problems, give your detector a thorough tune-up and cleaning then return it in a new box with new manual.


http://www.fisherlab.com/hobby/upgrade.htm

Parhaillaan puunattavana, tuunattavana ja päivitettävänä Fisherillä, odottelen suurella mielenkiinnolla laitteen takaisintuloa ja päivitettyjä ominaisuuksia (DST ja FA). IC-piiri piti vaihtaa jotta päivitys saatiin tehtyä.

Raporttia seuraa kun pääsen kahvaan kiinni.

F75 on ollut kuukausia poissa, lähti jo viime vuoden puolella Amerikkaan asti puunattavaksi ja tuunattavaksi. Eipä ole edes kortilla muistanut. Kovasti olen odottanut ja talvella ikkunasta ulos katsellut. Tuleekohan se ollenkaan takaisin...? Kevät jo tulossa. Maa sula, aurinko paistaa ja linnut laulaa. On piippakiima, ja kova sellainen.

Siis viipyköön hieno piipparautani sitten siellä tuunausreissullaan personal servicemekaanikon rasvattavana, mutta nyt on Romulantin kyllä päästävä ulos nurmea piippaamaan ja heti.

Siis mitä tekee keski-ikäinen mies, heikko ihminen. Motonet on lähellä, vain vartin matkan päässä. Olen joskus aikaisemminkin kokeillut. Nopea, helppo ja halpa lievitys, joka saa huomaamattomassa laatikossa heti mukaansa.

Motonet menisi kiinni näin sunnuntaina klo 16. Hieman ennen sitä olin siellä, hain laatikon nopeasti ja peittelin takapenkille, ajoin kiertotietä takaisin. Auto talliin, ei naapureita pihalla tai porraskäytävässä, äkkiä hissillä ylös ja ovesta sisään. Loota auki ja tavara keittiön pöydälle levälleen....



Tärisevin käsin kokoan vehkeen ja änkeän patterit sisään... siinä se nyt on. Kaikessa kahdeksankymmenenyhden euron hehkeydessään (ovh 89,90 eur miinus kanta-asiakasliittymisalennus). Edellisestä 29,90 euron yksijalkaisesta tynkämallista poiketen on vehkeessä nyt useita nippeleitä ja nappuloita, viisareita ja valoja ja se osaa vinkaista eritavoin erilaisista ärsykkeistäkin (suom huom; laitteessa on siis mm. herkkyyden ja diskriminaatio säädöt sekä näyttö).

Ja mikä parasta, myöhemmin voi aina sanoa että osti sen lapsille leluksi.

Aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä oli vasta parhaimmillaan, joten pieni koeistus olisi kyllä nyt tehtävä samantien... siispä tuttuun puistoon, sinne nurmelle tai puskan taakse. Ei onneksi tuttuja näkemässä tai muutenkaan paljon väkeä paikalla todistamassa tätä syrjähyppyä, ison miehen kaipuuta hänelle mieluisten asioiden pariin, vaikkakin uuden, ehkä vähän helpon ja halvan maineessa olevan harrastusvälineen kanssa.



Testipläntiksi valitsemani puistonkulma oli kyllä jo niin loppuunpiipattu sekä itseni että muiden toimesta, joten tiesin ettei sieltä lantteja ihan helposti löydä - ja jos löytäsi, niin ei testikeppi silloin ihan kehno olisi. Pullonkorkkia olisi maassa kokemukseni mukaan erittäin runsaasti, joten nyt saisivat laitteen ominaisuudet ja säädöt kovan tulikasteen.

Väänsin diskriminaatiot noin puoleen ja herkkyyden kolmelle vartille, jolloin testipenkissä oleva Motonet 5422 jätti pinnalla olevn metallifolion täysin huomaamatta ja pulltabin kohdalla päästi vain lähinnä etäisesti pie#ua muistuttavan murtuneen katkonaisen pärähdyksen. Kruunukorkin kanssa ääni muuttui sitten hieman rapeammin pruuttaavaksi, mutta toistui vielä epäpuhtaana. Hmmm... Kuparinen testikolikko sensijaan kilautti tällä asetuksella vielä edelleen puhtaan kirkkaasti. Kerrassaan hienoa! Laitteen yhden ainokaisen periaatteessa ihan monotonisen äänen eri variaatiot yllättivät varsin positiivisesti. Testikolikon tuntui maan pinnalta havaitsevan noin 15 cm:n korkeudelta mikä ei ihan huonoa sekään.



Ensimmäinen löytö: Alkonkorkki päästi liki kirkkaan kilauksen... no, noitahan nousee muillakin etsimillä...



Sitten vahva kilaus, ilman roiskeita:



Kuparimarkka vuodelta 1942! Kerrassaan hienoa ensimmäiseksi puistolantiksi, Moto-moto!



1 Frang kukkapenkistä 1969... tuut!



Yllä päivän löydöt pehmeässä valossa..

Ja alla lopuksi vielä tavanmukainen kovan valon mugshot kamarin skannerilla otettuna.



Päivän syrjähypyn yhteenveto, Motonet 5422 on hintaansa nähden hyvä korvike poissaolevalle vakiolle tai salainen kakkoskone auton takaluukkuun.

Ja sen alapää kestää jopa vedessä huljuttamistakin!

Sairaus senkuin pahenee, musta huppu vielä päähän niinkun minullakin. Ah autuutta.

No niin, nyt kun on päässyt pitkästä aikaa piippaamaan ja kupla on otsasta poissa, voi ottaa hieman etäisyyttä tuohon menneen keväisen viikonloppun villiin hurjasteluun ja arvioida seikkailua uudestaan ilman pitkän piippauspaussin aiheuttamaa kieltämättä hienoista riman laskua. Ehkä kovimpien paineiden nyt hellitettyä näkee kaiken taas vähän selvemmin.



Kokeilin siis uudestaan nyt ihan tavallisena arki-iltana tuota viikoloppun villiä Motonetin pakettia. Eilen palstalla kehuskelemani uuden tuttavuuteni ulottuvuudet, mukaanlukien etsintäsyvyys ja ääntely, olivat ehkä hieman vaikeita toistaa ainakaan täysin samalla liki euforisella tuntumalla. Vehkeen kahvakin jo vähän lonksui ja varsi on selkeästi liian lyhyt. Pattereiden kestostakaan ei tiedä...



Pikaisen ja hieman väkinäisen uusinnan tulosetkaan eivät enää ihan aitaa kaataneet.

Kyllähän se oma piippa kuitenkin parempi on... viikonlopun viettelyksen jälkeen jäi vain tahrat haalareihin ja hanskoihin hieman halpa maku, omaa reissussa viipyvää vaki-piippaa on tässä nyt arki-illan laskeutuessa taas tullut ikävöityä.



Mutta eihän sitä pitkään piippaamatta maltillisinkaan alan harrastaja ikuisesti kestä. Saisi se oma F75 tulla sieltä reissultaan kotiin jo.

Mainiota kerrontaa!

Toimitin edellisessä kuvatun häkkyrän vähin äänin pois maisemista, siivosin jäljet ja laikut, pesin lapiot ja auton takaluukunkin. Hävitin vielä kaikki asiaan liittyvät kuitit. Mitä minuun tulee, mitään ei koskaan tapahtunut. Muutaman viikon elelin sitten vain ihan hissukseen, juuri puistoissa poikkeamatta.

Viime viikolla pitkä ja uskollinen odotukseni sitten palkittiin, sain vihdoin sähkeen että hoikkavartinen kaipuuni kohde on juuri - jos mahdollista, vielä entistä ehompana - saapunut kotimaan kamaralle ja olisi tulossa seuraavana päivänä linja-autoasemalle. Prässäsin housut, vaihdoin paidan, laitoin kourallisen barracudaa ja menin vastaan matkalta saapuvaa armasta.

Oi sitä jälleennäkemisen riemua... uusi loota auki ja tavara esiin.



Mikäli huoltorapsaa on uskominen, on toosa viritetty todella kireäksi... "Better performance in High-E.M.I. environments, even better target resolution..."

Ja sehän selviää vain koittamalla

Oijoi tätä ihanuutta, housunpuntit märkänä keväisellä pääsiäisnurmella kirmaten meni Romulantin aamu ja sitten vielä iltakin! Nyt on siten kokeiltu tätä kuulemma äärimmäisen piukalle tuunattua vanhaa uutta tuuttaa jopa pariinkin otteeseen saman päivän aikana. Jii-haa!

Fisher 75 LTD-2:n uudet enhanced DST-asetus ja FA-mode (ja näytönsuojakelmukin) päällä kireäksiviritetyn vehkeen kahvoissa ekakertalaisena; erittäin roskaisessa, tautisessa ja moneen kertaan tuutatussa nurmessa.

Tässä tuntumaa... eli vain roskia ja romuako kaupungin puistosta taas?



Rompetta nousee kyllä edellenkin, mutta ei kuitenkaan yhtään pulltabia eikä kruununkorkkia, vaan enimmäkseen ihan sallittavia vahinkoja eli niitä sivulta repäistäviä limsapullon sekä vanhempia alkonkorkkeja... Hyvät puhtaat ja napakat soundit, jopa aika syvältä. Syvemmätä kuin ennen. Ja jotenkin selkeämmin, eroteltavammin, jopa vierivierestäkin erilaisia, hmmm? Ja mitä parasta - tuossa ne roskat sitten olivatkin! Ei enempää!



Niiden ja muutamien tavanomaisten puisto-eurojen ja -markkojen ohessa alkoi hieman syvemmältä tarttua mukaan Romulantin harvemmin tavallisen kaupunkilaisen nurmesta kaivelemaa herkkua...



Nimittäin Kemiran peltolannotteiden raiskaamatonta puisto-SKILLINKIÄ!



Ja Aleksanterin-aikaista puistopenniä, tämä vuoden 1883 piskuinen yksilö päästi syvältä pullonkorkkien alta (jopa n. kahdeksasta tuumasta), varsin pienen ja mutta silti napakan kuparipiipin. Taustalla oleva viaton lapsukainen ihmettelee löytöä Deussi kädessä..

Sitten perinteiselle kahvi- ja pullatauolle jonka aikana alkoi sitkeä tihkusade, kotiin piti lähteä kesken testin.




Illan jo hämärtyessä menin samalle nurmelle vielä hetkeksi. Kuulokeet korville, herkkyydet kaakkoon, Boost-prosessi päälle ja DST (Digital Shield Technology) aktiivisena sniper-kelalla. Nämä pitäisi olla kuin "Back to the Future" -elokuvan sähkökitaran kitaran säädöt. Jotain häilyvää, ajoittain korkeaa ID:tä antavaa, mutta kuitenkin varsin heikkoa signaalia pian tapailinkin, viimeinkö jotain ihan tavallisen nurmiporan ulottumattomissa olevaa aaretta tässä nyt...?



Aikani signaalin perään kaivettuani totesin kuopan jo yli pinpointterin vetäväksi!



Lanteillani roikkuvalla Fiskarssin Big Grip Garden Knife:llä on mittaa 14 tuumaa. http://www.homedepot.com/p/Fiskars-14-i ... /202681617

Se meni kuoppaan kahvaa myöten (tai siis koko mitaltaan).



Sieltä kuopasta oli hetkeä aikaisemmin nostettu, ei nyt ihan piparia, mutta vähän pienempi SKILLING 1802.



Sitten ne loppuillaan kuvaukset ja skannaukset tähän vielä, uudenkireän piipan ensimmäisestä koitoksesta keväisellä nurmella:



Nappi sivuvalossa, edestä ja takaa, jotain tekstiä näkyy (kyrillistä?), osaisiko joku lukea.



Sydänriipus, ei vanha mutta nätti.



Nappeja, ensimmäisessä jotain Å-merkintää (Åbo) ja viimeisessä se ankkuri(?) aiheinen vaakuna ja sitä tekstiä (kyrillistä) takapuolella. Olisi kiva tunnistaa nappi (mikäli näitä nyt kukaan koskaan tosissaan/ ajatuksella lukee)...?



Ja tässä viimein mieliaiheni eli kolikot; Skillingit (1802 ja ????) ja 1 penni 1883


Loppuun vielä kokoelma kaikista:



--------

EDIT: kuvia ryhmitelty rinnakkain

Mukava kun sait etismen takaisin, näitä juttuja on hauska lukea

Hienoa, että sait piipparin takaisin. Kyllä tuollainen puisto skilling lämmittää aina mieltä. Mikähän tai mistä mahtaa olla tuo alimmaisen kuvan alimmaisella rivillä oleva ns.ritilikkö. Itse olen löytänyt puistoista pari samanlaista.

Sehän toimii kuin Makro Racer

Indian kirjoitti: Mikähän tai mistä mahtaa olla tuo alimmaisen kuvan alimmaisella rivillä oleva ns.ritilikkö. Itse olen löytänyt puistoista pari samanlaista.

Se on huuliharpun kielilaatta ( kielet ruostuneet pois) Huuliharppu on ollut aikanaan melkein jokamiehen soitin kun noita löytyy usein puistoista ja pelloilta.

Voi jee,näitä on niin riemukasta lukea!

Kyllä tämä harrastus kaikkea tuiki-tarpeellista yleistietoa mukanaan tuo; tämän päivän reippashenkisen pellolla tarpomisen ja saappaiden pesun jälkeen on tullut tutkittua nettiä ja opittua mm. seuraavaa: Friedrich Ludwig Jahn (August 11, 1778 – October 15, 1852) was a German gymnastics educator and nationalist. His admirers know him as Turnvater Jahn, roughly meaning "father of gymnastics"

Otsikon sniperin vahingonlaukauksen mukaisesti pamahti myös lanttiennätykseni nyt varmuudella ja todistettavasti 1600-luvulle! Aikaisempia arvauksia tai arvuutteluita ei lasketa, eikä sitä paikallisen museokeskuksen vikkeläsormen ilmais-vapaaehtois- eli palkollishyppysistäni viime vuonna nappaamaa lanttiakaan, kun en - ruiskukansinisilmäinen innostunut aloittelija kun olin - ehtinyt välittömästi siinä avoimen kuopan ääressä sen vuosilukua polvillani tavaamaan kuin 2 numeroa: 1..6.. NAPS! -> viuh -> minigrip-pussiin, me dokumentoimme tämän. MV antoi ja otti, hottentotti... http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 09#p136283 Siellä se lantti virunee homehtumassa siinä samassa minigrip-pussissa tuhansien muiden kanssa yhteenniputettuna kunnes hevletti jäätyy... Kröhm, noniin, asiaan.

Uusi ennätys on syntynyt: 1/6 ÖR, 16*81 (...applause)



Ensimmäisestä kuopasta nousi. Visherin ojennellessa hoikkaa tummaa varttaan vieressä kaivelen muutaman muunkin peltolantin (juu, sniper-kelalla pellolla... aarista iloa loppuiäksi tms. nasevaa...). Yllä oikeanpuoleisessa kuvassa puolestaan on vuorossa rahvaan ikioma peltopenni vuodelta 1892.



Pahaksi on päässyt, viimeiset tunnistettavat peltoörkit menehtynevät lannotteisiin jo lähivuosina. Piti ottaa verrokkikuva netistä (oikealla valkoisella taustalla) tuon vuosiluvun viimeisen numeron varmistamiseksi. Ykkönen näyttää klöntiltä siinäkin. Vuosiluvussa on tähti keskellä.

Sitten jotain ihan muuta: mutakylvyn mielenkiintoisin löytö ympyrän keskellä,



Prologissa mainitsemani herra Friedrich Ludwig Jahnin (1778 – 1852) reipashenkinen "Frisch fromm fröhlich frei - BAHN FREI!" -riipus. Ko. partasuti on kannustanut lapsukaisia terveeseen elämään jo 1800-luvulta alkaen. Tuollainen kupaririipus on varmaan ollut tosi mukava hikistä ja palanutta ihoa vasten niin pellolla heinätöissä kuin siellä kilparadallakin (bahn).



Mukaan mittakaavaa antamaan on päässyt myös em.rupinen S.M. 1/6 ÖR, 16*81.



Loppuun passikuvat.

Kiitos mukana möyrineille.

--------

EDIT: kuvia ryhmitelty rinnakkain

Aurinkoisen lauantai-aamun tunnelmia Anttilan keväthuumausta mukaillen:

Onnenlantti nyt ampaisee ylös vuoteeltaan,
Aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa
Niityllä hän kaivelee kiihkoissaan,
Pinpointterin lauluun yhtyä saa kuka vaan.
Fisheriin hän vaihtaa suurempia kelojaan,
Virastotkin jo raakkuu huolissaan,
Katso, kuinka kuoppaakin monta on jo kevätniityllä,
Pullonkorkki, skillinki, öre ja moni muu.


Ja nyt nurmelle tonkimaan...

Alkuperäinen Anttilan keväthuumaus on Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä laulu. Se on käännös ruotsalaisen Evert Tauben kappaleesta "Sjösala vals". Suomenkieliset sanat on tehnyt Palle. Rautavaara levytti laulun kahdesti, 1955 ja 1971:

Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan,
Aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa
Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan,
Lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan.
Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan,
Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan,
Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätniityllä,
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.

Laulusta on myös muunnos "isojen poikien Lauluissa" muistaakseni Juha Vainion tekemä

...Pullonkorkki, skillinki, öre ja moni muu.

Aika tarkkaan ennustettu; Skilling, öre ja nappi (pullonkorkkeja tietysti useampiakin)



Yllä lantit paistattelevat kevätauringossa, juuri tuoreeltaan 7-6 tuumasta nurmen alta nostettuna.



Osuin lauantaisella kevätretkelläni todennäköisesti vanhan sikolätin tai tunkion kohdalle, kaikenlaista vanhaa romua nousi vain muutaman neliön alueelta, vanha luoti, iso valtavan painava metallinklöntti, oheislöytöinä tiilenkappaleita, värillistä lasia, luun kappaleita ym. Signaaleja todella hurjasti ja oli työn takana erottaa nuo kolikot joukosta. Mutta mikäs siinä oli piippaillessa kevätauringon lämmittäessä ja tokkuraisten kimalaisten suristessa ympärillä sinne tänne.



Muutaman metrin päästä loppuivat nuo vanhemmat löydöt ja saaliina oli taas vain uudempia roskia ja kolikoita muutama. Helmenä tuo punainen leikkiauto.

Tähän alle loppuun nuo tavanomaiset arkistokuvat lauantailta huhtikuun 11. päivä anno 2015



1/12 Skilling 1805, 1 öre 17xx ja nappi



ja pari muuta uudempaa kaupunkilaislanttia.

Voitko putsata mullat pois tuosta tuosta painavasta "klöntistä" ja laittaa muutaman kuvan eri puolilta, joissa v-mäinen lovi näkyisi paremmin...?

Kultaseppä kirjoitti:Voitko putsata mullat pois tuosta tuosta painavasta "klöntistä" ja laittaa muutaman kuvan eri puolilta, joissa v-mäinen lovi näkyisi paremmin...?

Lähempi kurkistus:



Klöntillä on painoa runsaan kilon verran. Metallista ei tietoa, mutta vaikuttaa lyijyä kovemmalta ja hieman kevyemmältä, ei ruostetta. Valkoista-harmahtavaa kolhujen kohdalla, minusta vaikuttaa että siitä on sahattu viisto kappale pois, keskimmäsisessä kuvassa ehkä kiinnitysjäljet tms.

Ok, muistutti likaisena aikalailla kirveellä lohkottua rautakautista tai keskiaikaista rautasienestä taottua nk. jöötiä (engl. Bloom, tansk. Klode), joka olisi varsinainen harvinaisuus - lieneekö yhtään löytöä Suomesta? Mutta taitaa olla jotain sinkki- tms. lejeerinkiä tms. Kokeile nyt vielä varmuudeksi magneettia...

Se ei välittänyt magneetista eikä magneettikaan siitä. Taitaa olla vaan ihan tavallinen tunkiolta löytynyt "klöntti". Kiitos kuitenkin mielenkiinnosta.



Kyllä, kuvaa on nyt ilmeisesti manipuloitu, kun pesin ja puunasin mokoman pökäleen. Assosiaatio oli niin vahva.