aarremaanalla.com

Joness kirjoitti:Onnea. Hienoja löytöjä, millä oot kiillottanut kolioita?

Saippuavedellä ja villasukalla...
No ei vain, olen käyttänyt noihin messinkikolikoihin kaupallista kupari/messinki kiillotuslitkua. Kuparikolikoita en ole sillä hinkannu, vie turhaan metsäkolikoista komean patinan pois. Noi messinkikolikot on tuollaisia "täplälehmiä" kun ne nostaa tuolta turpeesta (esim. uudempi vitonen kuvassa), niin niitä olen hieman kiilloitellu mieltä virkistämään.

Kiitoksia P.Ahis, niinhän tuo taitaa olla. Tulipahan nyt sellainenkin maasta skannattua.

Komeita kolikoita
Onko tuossa vanhaa peltoa, vai miksi tuolta löytyy noin paljon kamiksia?

Leijona kirjoitti:Komeita kolikoita
Onko tuossa vanhaa peltoa, vai miksi tuolta löytyy noin paljon kamiksia?

Ei minun tietääkseni ole vanhaa peltoa. Tuosta samasta mäennyppylästä (kohtuu jyrkkä) on tullut löydettyä noin 50 kolikkoa. Kaikki väliltä 1915-1990-luku. Ei yhtään eurokolikkoa, ei yhtään örejä. Lisääkin siellä niitä on ihan varmasti. Saattaa olla, että tuossa on ennen lasketeltu tai muuten vain kompuroitu kun on kiivetty ylös. Marjassa on tuskin käyty sillä ylempänä, jossa on puolukan varpuja, ei kolikkoja ole noussut. Olenkin haravoinut mäkeä hyväkuntoisen ören toivossa, mutta jos sitä ei ole, niin hankalahan sitä on nyppylältä löytää...

Hienot löydöt jälleen.Komeet kolkut lukulaiset,silloin ei ollut tietoakaan,että ruottiks pitäis kirjoittaa niihin erikseen mark.

Juhannussateessa peltopiipillä...

Vaikka joku vääräleuka voisi otsikon perusteella väittää, että olin heittämässä ureapitoista virtsaa pellolla, niin sen aika ei ollut vielä tässä kohden juhannusta. Olin siis etsimässä metallilöytöjä symbioosissa GM3:n kanssa. Löydöt olivat tyypillistä peltoroinaa, pari hapettunutta Nikolaita sekä kuparisälää. Sokerina juhannusjuoman pohjalla oli kuitenkin hopeoitu kaksipäisen kottaraisen nappi, jonka pyrstöpuolella oli jopa tekstiä ja taitaa olla itte nappimaakarin puumerkki, vaikka kuparissa kiinni onkin. Toinen miellyttävä löytö oli rengastus merkki. Tosin taitaa olla vain yksipäisen kottaraisen. Parrasvaloihin pääsi myös omituisen muotoinen vänkyrä, tietääkö joku mikä tuo on? Hevoshärpäke? Piippailusession katkaisi kuitenkin juhannussää, joka alkoi tyypillisen kosteana.

Datat peltopiipiltä:


Vänkyrä parrasvaloissa:


Nappi venäläisen:



Kottaraisen kahle, vain ketju ja pallo puuttuu:


Lähetän tuosta kahleesta foton kala & riista tal. tutk. keskukseen...

Öhkö mönkimässä!

Taas tuli möngittyä. Tosin monen mutkan kautta... Päivän sää oli loistava piippailulle, olihan juhannus jo vietetty ja aurinko alkoi heräillä ja kurkistaa pilviverhon takaa. No ei muuta kuin pellolle mars, mars. Pellolla kaikki tamineet niskaan ja ah, ei muuta kuin löytöjä keräämään. Mutta DAMN, GM3:n virta/volumenupikka oli jäänyt juuri ja juuri päälle ja GM oli mykkä kuin Chaplinin elokuva. Ei muuta kuin kotiin pariksi tuntia, piipitin lataukseen, Ikean kalustepalapelin pystytys ja uudella innolla pellolle.

Vihdoin mönkimässä: Sää oli tosiaan mitä mainioin ja tavaraa nousi tasaiseen tahtiin. Aika alkuvaiheessa löytyi kaksipäisen kottaraisen nappi, nyt viime kerrasta päivitetympänä versiona KULLATTUNA! Tosin kultaa on siellä täällä, mutta melko mieluinen löytö tuo silti oli. Kolikoitakin nousi muutamia ja myös reikäinen penni. Tiedä sitten onko tuota käytetty öljylampussa säätöpyöränä vai onko joku ihan huvikseen lävistänyt pennosen. Tinasotilaskin löytyi maaemon hameen alta.


Löytöset:


Kullattu kottaraisnappi:

Hienoa,

Hurja, olis pitänyt tulla mukaan...

Kullan kimallusta ja hyttysten imukärsiä

Tervehdys! Tuli oltua piiiitkästä aikaa rantapiippailemassa, kera hyttysten sekä cpapalon. Hieno kesä ilta kului kuin siivillä Öhkön ja Cpapalon tonkiessa uimarannan otollisia paikkoja. Tosin itse piippailuun kului parisen tuntia aikaa. Löytöjäkin tuli. Tuli kaivettua ensimmäinen kultasormus! Ei se hääppönen ole, mutta silti kultaa! Leimatkin löytyy, jotka on todettavista alla olevasta todistusaineistosta.

Data:



Sormus:

Kultaiset Onnittelut! Ei se häävin näköinen ole, mutta on se
KULTAA!

Koolla ja ulkonäöllä ei ole merkitystä kun se on KULTAA. Onnittelut

Siinähän se kulta kimaltaa, Onnittelut

Kiitoksia, kultaahan se.
Alkaa pikapuolin kaikki tavoitteet olemaan täynnä, jotka kevät talvella tuli aseteltua. Patin kolikkojen päiväennätyksen rikkominen euromäärässä, joka oli yhtenä tavoitteena, tulee lieventää siihen, että saisi kympin päivässä rikki.

Vaikka tavoitteet ovat lähes täyttyneet on nälkä jopa suurempi kuin ennen kauden alkua. Kesälomakin kolkuttelee viikon päässä, sitten on (öre)peto irti ja muta lentää!

Öhkö ja ison Ö:n arvoitus - pellon kautta metikköön

Heippa,

Nurkassa virtaa täyteen ladattu GM3, antoi telepaattisia käskyjä ähkyyn tankatulle Öhkölle, että olisiko jo aika. Ja aikahan oli - örejahdille. Ei muuta kuin kamat autoon ja on the road. Päivä oli kuuma, mutta pieni hiki antoi lisämaustetta Öhkön hääriessä pellolla, jossa heinikko oli jo äijän mittaista. Hieman se häiritsi, mutta sorkat jaksoivat silti innokaasti kuopsuttaa maata. Kymmenessä minuutissa sorkassa kimmelsivät mattapintainen kolikko, hevosen potkaosa sekä hieman osumaa saanut solkeloinen. Pienessä mielessä kyti ajatus, etä josko pitkä ja kuiva öretön kausi olisi päättymässä näin loman alla, joka varmasti väistämättä johtaisi öreputkeen. Sehän on varma, ultimaattineen totuus, josta ei keskustella. Öreputki tyydyttäisi kivasti tonkimisnälkää, tai sitten ei. Veikkaan ettei. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä voisihan se olla joku muukin kolikko kuin öre, noista kun ei ota pellolla paatuneempikaan öreasiantuntija selvää. Kärsä kuitenkin antoi sellaiset ID:t, että Öre sen on oltava, jostain 1720 luvun jommalta kummalta puolelta. Kärsän aistimus loi keskushermoston eräässä osassa kuvan Ulrika Eleonoorasta teekupposen kera, mutta hana vasta totuuden näyttää. Aikani niitettyä miehenpituista heinikkoa oli suuntana metsikkö, jonka lähistöllä on ollut asutusta Kuninkaan Kartaston mukaan. Ei muuta kuin erikoistaipale metsikköön. Metsässä hyttysmyrkyt iholle ja keräämään kansalaisodan kuteja selkä vääränä. Täällä Mansessa noita ei vain voi välttää, niitä löytyy joka paikasta. Kutien määrän mukaan tuolla on kuollu kaikki mikä on liikkunu. En tiedä mitä noi kolme kuvassa olevaa osaa ovat? Ovatko lippaan alaosia vai mitä?

Hanan alla totuus paljastuu!

Örehän se, örehän se! Siellä se, siellä se, öre iki-ihana! Kuvat kolikosta ennen ja jälkeen etikkakylvyn. Hajukärsämöni aisti kolikon hieman väärin. Ei ollut Ulrika oli Fredrik I. Täytyy säätää napsu oikealle. Tästäkö kuivakausi onkin johtunut?


Maisemafotoja päivän örejahdista:

Kesantoniitty:


Metsikkö:


Aspartaamina pohjalla:



Peltolöydöt lyhyehkön "raivauspiipparoinnin" jälkeen:



Natriumsakariinina pohjalla:(Ennen ja jälkeen etikkakyvyn)

Olipas taas stoori!
Hyvät kuvat ja ei huonot löydötkään. Itse en kyllä noin pitkään heinikkoon sukeltaisi.

Ne kolme osaa on latauskampoja. Ruotsin Mauseriin:
[URL=http://aijaa.com/v.php?i=002968300304.jpg][/img]

Kiitoksia TK-mies, jotain tuollaista oletin niiden olevan. Eipä tarvi olla täällä kummoinenkaan ryteikkö niin kuulaa ja sotaan viittavaa tavaraa löytyy.

TK-mies kirjoitti:Ne kolme osaa on latauskampoja. Ruotsin Mauseriin:

Pentuna löysin samanlaisen panoskamman panoksineen Espoon leppävaarasta ison kiven juuresta. Ois ihan kiva tietää minkälaisia taisteluita tuollakin on käyty.

Lomahuispaisut metikössä

Ave, etsijäkollegat! Tonkimisvietti kasvoi äärimmilleen, joten sateen jälkeen oli aika tonkimisen. Metsä oli satumaisen kaunis. Sateen jälkeinen kaste nousi höyrynä ilmaan ja usva oli kuin Robin Hoodin puolenhehtaarin metsästä. Löytöjäkin tuli, tässähän nämä kaiken kansan ihmeteltäväksi, ollos hyvä:

Tässä metsän antimet:


Klosuja:


Mitä nämä tämmööset o? Onko nua jotaki sirpalehia? Nuo on löytyny syvältä ja non melekehen kaikki samanmoosia ja nuota on aika palijo:


Pimpattu paukku:

No huhhuh! Ihan randomisti vaan menit johonkin metsään ja kaivoit tollasen satsin? Nuuksion metästä ei varmaan tollasia määriä löytyis

Taurus kirjoitti:No huhhuh! Ihan randomisti vaan menit johonkin metsään ja kaivoit tollasen satsin? Nuuksion metästä ei varmaan tollasia määriä löytyis

Ihan randomilla ei tullut mentyä, olin käynyt metikössä pari kertaa aiemminkin ja totenut paikan hyväksi. Tosin ensimmäisellä kerralla menin randomilla. Paikalta on noussu kyllä aika mukavasti kolikoita. Rupeaa kolkuttelemaan jo sataa kolikkoa... Öretyksiä tai vastavaa ei ole kelan alle eksynyt, vanhin löytöni paikalta on vuoden 1915 Nikolain 5 penninen. Varmasti siellä vanhempaakin on kunhan osuisi... Hyväkuntoisia noi on kaikki, maaperä on sellainen, että kuparilantit säilyvät.

mistä keksit alunperin edes randomilla eksyä tuonne?

appenzell kirjoitti:mistä keksit alunperin edes randomilla eksyä tuonne?

Hyvä huomio, tuskimpaa minnekkään tulee lähdettyä ihan täysin randomilla. Nyky-kartasta katsoin sopivan metsikköisen harjun, katsoin ettei ole kiinteitä muinaisjätöksiä eikä luonnonsuojelualuetta ja ei muuta kuin piippariolalle.. Tuskimpa täällä Tampereella löytyy yli hehtaarin metsikköä, josta ei luoteja löydy....

Lempeä ja kaikenlaisia kuteja...

Pitkästä aikaa sai omistautua jalon harrastuksen pariin. Ei muuta kuin pikataival metsikön ääreen, auto parkkiin ja GM3 laulamaan sulosointujaan. Soinnut olivat pitkästä aikaa niin vivahderikkaita, että paikallinen satakielikin lähti pääpyörien hakemaan ekologista lokeroaan ihan muilta mailta. Yhtenä pienenä kuriositeettina ja hassun hauskana löytönä voidaan pitää sormusta ja 20 centtistä kolikkoa. Metsässä riehuessani näin etäällä puoliksi kaatuneen puun rungon ja risuista ym. taimista vapaan noin puolen aarin pienen alueen, jossa olisi hyvä "piippailla". Paikalle päästyäni huomasin että peto oli päästetty paikalla irti, sillä maassa lojui puolenkymmentä tietyn ehkäisyvälinevalmistajan tuotteiden folioista suojakuorta. Tästä päättelin, että paikalla oli harrastettu muutakin kuin marjanpoimintaa ja ajattelin kerätä rytäkässä tippuneet metalliset objektit maasta. Ja löytyihän niitä. Ensin löytyi kaksikymmentä senttiä (en tiedä kertooko 20 cent. löytyminen jotain suojakuorien määrästä ja myöhemmin löytyneestä sormuksesta) ja sitten sormus, joka on luultavasti heitetty lemmen hurmiossa pöpelikköön. Sormuksen löytyminen saataa olla merkki, noiden muiden löytöjen kanssa, edellisen suhteen päättymisestä ja mahdollisesti uuden alkamisesta. Vihki- tai kihlasormus se ei kuitenkaan ole, joten luultavasti äärimmäisen syvän suhteen kariutumisesta ei varmaankaan ole ollut kysymys. Metsässä oli ammuttu kuitenkin muitakin kuteja kuin ainoastaan lemmenkuteja. Tästä todisteena kuvat:


Kaikki päivän löydöt (ns. suojakuoret jätin keräämättä):

Yllättävän hyviä löytöjä "pöpeliköstä"