aarremaanalla.com

Päivitetäänpä vähän tilannetta. Löytämistäni esineistä on selvinnyt seuraavaa: Naama-sormuksen osalta on todennäköisesti kyse ns. odin-sormuksesta ja samanlaiset kasvot on ikuistettu mm. miekan tupenpään kengänpuolikkaaseen, joka löytyi kätkölöytönä toissa vuonna Nokialta. Nokian löytö on ajoitettu viikinkiajalle. Alustavasti näyttäisi siltä, dirhemit olivat aikalaisjäljitelmiä. Eli siten kuulemma erittäin mielenkiintoisia. Yhden kolikon pinnalla oli ollut pikkuinen luunsiru, ja jonkin verran tekstiilijäämiä. Eli pieni epäillys oli herännyt, josko sittenkin hauta.

Sitten ikävämpiin uutisiin. 23.9.17 ilmestyi lehtijuttu, jossa kerrottiin aarteen löytöpaikka muutaman sadan metrin tarkkuudella. 5.10.17 koekaivausryhmä oli saapunut kaivamaan kätkön loppuosia esiin, ja tutkimaan paikkaa. Kuopan pohjalta löytyi kaksi palaa keramiikkaa. Maahan jättämäni jalometallisignaalit olivat kadonneet. En tiedä onko joku käynyt paikalla kaivamassa ne ylös, onko esineet olleet erittäin pieniä, vai onko paljastimeni ottanut häiriötä jostain kivestä. Koekaivauksen yhteydessä ei havaittu mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa. Lisäksi koko konteksti oli tuhoutunut.

Ja juuri tätä viestiä kirjoittaessani, soitti Ville Rohiola Museovirastolta, ja kertoi mukavia uutisia. Kätkön esineet ovat saaneet kulttuurikummin numismaatikoista, esineet ovat pian tulossa esille Kansallismuseoon ja Yle haluaa tehdä löydöstä minidokumentin.

No se vaan on hienoa se kummijuttu ja tutkinta kaiken kaikkiaan mutta, mutta mihin konteksti on tuhoutunut? Miten ne signaalit on yhtäkkiä hävinneet?

OLIHAN TUO HUIPPU LÖYTÖ JA HYVÄ ETTÄ TULI PÄIVÄNVALOON.
Onkohan tuosta miekan tupenpään kengänpuolikkaasta kuvaa minkä kuva on sormuksesta,mielestäni näyttää myös aikalaisensa viikinkien kasvoilta,kerrassaan upea löytö ja uniikki .

Tässäpä tämä oodin.. ei tosin ole miekantupen osa vaan rituaaliesine. Vapriikissa Tampereella voi vielä käydä katsomassa sitä.

Yhtään esinettä ei ollut in situ, joten kai voidaan katsoa kontekstin tuhoutuneen. Mä odotin kyllä tuohon Nokian odiniin vähän suurempaa yhdennäköisyyttä. Toukokuun lopussa pitäisi tulla löytö nähtäville Kansallismuseoon ja samalla julkistetaan vielä tarkempia tietoja esineiden alkuperästä ja konservoinnissa tehdyistä havainnoista.

No just.Mielestäni ei liity toisiinsa milläänlailla .Ainoastaan viikkarimiehen kasvot.Toivotaan sormuksesta lisää tietoa on sen verran uniikki että varmaankin ainut laatuaan.Luulisi ruottalaistenkin kiinnostuvan tuosta jos on ollut tuontitavaraa.Voi olla myös meillä tehty.
Onko rististä tai siitä korusta kuulunut mitään tunnistuksia,mistä kulkeutunut vai onko oman hopeasepän tuotoksia ?

HIenoa kuulla noita hyviä uutisia . Nuo huonot uutiset olivat sitten sitäkin huonompia . Ilmeisesti lehdistö kannattaa pitää täysin pimennossa ennenkuin löytöalue on tutkittu ja turhan tarkan tiedon jakamista täälläkin kannattanee välttää. Mutta onnea kuitenkin hienosta löydöstä ja kultturikummien saamisesta

Nuo lehtijutut on siitä vähän ikäviä jos ja kun niissä mennään löytöpaikat kertomaan kovinkin tarkkaan Hieno löytö silti ja hatun nostot! Kiinnostavaa kuulla että löytyi Nokian suunnalta kun sattumoisin tulee asuttua melko lähellä.

Oliko tuo Odin-patsas muuten näytillä siellä Vapriikin Tursiannotkon näyttelyssä? Oli myös noita vanhoja kolikoita niin tuli mieleen että oliko samalta löytöpaikalta?

Pakko nostaa tätä ketjua paremmin esille kun kerta dokumenttikin tehty

Vielä kerran onnea Seitikille

Onnittelut vielä täältäkin.Upea löytö

Yksi Suomen ykköslöytöjä

Kannattaa katsoa se minidokumentti. Aiheesta olisi voinut kyllä tehdä ihan täyspitkän dokumentin .

Mietityttää museoviraston edustajien kommentit dokumentissa, olivat kovin pahoillaan kun löytäjä kaivoi niin paljon ettei saada selville oliko kyseessä ruumishautaus. Tietävät varmasti itsekin ettei ollut tai sitten oli todella poikkeuksellinen. Sanoisin että kyseessä oli kauppiaan tai hopeasepän kätkö, sen verran erikoisia esineet olivat viraston edustajienkin mielestä. Nythän alueella on varmasti täysi rauhoitus päällä niin lisätutkimukset ja alueen luonne jäävät ikuisiksi ajoiksi selvittämättä.

Ihmeellisiä hautatulkintoja yms. tulee näköjään kokoajan Sysmän hopeakätköön liittyen. Joten laitetaampa tännekin kuvaus löytöolosuhteista:

"Sain pellon pinnasta epämääräisen signaalin, ja aloin kaivaa sitä. Kaivoin aluksi 30x30 cm kuopan kyntökerroksen alapintaan. Mitään havaintoja en kaivaessa saanut. En saanut paikannettua metallikohdetta, joten isonsin kuoppaa niin paljon, että mahduin liikuttelemaan metallinpaljastinta kuopassa. Kaivaessa huomasin runsaasti kiviä, halkaisijaltaan 10-25 cm. Osassa kivistä näkyi kyntöauran jättämiä jälkiä. Aikaisempien kokemusten perusteella oletin kaivamani esineen olevan kivikon katkaisema kyntöauran terä.

Kun mahduin liikuttelemaan metallinpaljastinta kuopassa, antoi se signaalin syvemmälle kuopan luoteislaidalle. Aloin kaivaa kuopan luoteislaitaan laajennusta, jotta pääsisin kaivamaan signaalia esiin. Luoteislaita oli hyvin kivinen. Kivien välissä oli pehmeämpää maata, jota oli helpompi kaivaa. Hetken kuoppaa luoteeseen laajennettuani havaitsin kivien välissä palan vaalean oranssia savitiivistettä. Lopetin kaivamisen tarkastellakseni savitiivistettä. Samalla huomasin kuopanpohjalle kaivamassani maassa kasvosormuksen. Sen jälkeen huomasin maakasassa dirhemeiksi olettamiani hopearahoja. Aloin pussittamaan esineitä.

Yksi rahoista oli taitetun mustan orgaanisen materiaalin välissä. Sen pussitin omaan pussiinsa. Kaksi kierteiskoristeltua sormusta olivat tungettuna kolmannen, avoimen hopeasormuksen sisälle, niin että kolme sormusta olivat nipussa. Kun olin kerännyt esiin tulleet esineet maakasasta, kokeilin kuoppaa metallinpaljastimella, ja kuopasta tuli edelleen jalometallisignaali. Tässä vaiheessa peitin kuopan, ja ilmoitin löydöstä Ville Rohiolalle. "

Sen verran lisäisin vielä kuvaukseen, että juuri ennen savitiivistettä löysin hevosen hampaan, joka oli kynnetyn ja kyntämättömän maan rajalla.

Minäkin olisin tehnyt samoin, muutenhan ei olisi ollut mitään ilmoitettavaa, paitsi hevosen hammas, museovirastossa ollaan näköjään aina pahoillaan, kun joku löytää jotain

Kylläpä oli hyvä ketju. Mahtava löytö, hyviä kommentteja siitä, mikä on lain ja suositusten ero, hyviä selityksiä siitä, mihin laki pyrkii ja mikä on museoviraston tehtävä ja miksi suosituksia annetaan, hyviä kommentteja suositusten (200m) ahdistavuudesta, hyviä selvityksiä museoviraston ja arkeologisen tutkimuksen taloudellisesta tilanteesta ja työntekijäresursseista, hyviä kommentteja hyvistä tavoista harrastellessa, hyviä kommentteja esineistön pelastamisesta tuholta kaivamalla ne ylös.

Itse vasta nyt tutustun tähän lakipuoleen, koska en ole ennen tätä kesää etsinyt tai löytänyt paljoakaan. Edelleen tästäkin keskustelusta on jäänyt epäselväksi, että voiko pistemäisenä pellolle merkitty muinaismuisto olla siis oikeasti vain yksi löytynyt esine? Jos näin on, niin tuntuisi järjettömältä rajoittaa etsimistä pellolla sen takia, koska kyse voi olla vain yksittäisestä esineestä. Useampi löytö pisteen läheltä antaisi sitten perusteet rajata laajempi alue muinaismuistoksi, mutta sellaiset ilmeisesti rajoittavat sitten maanomistajien oikeutta tehdä ojia mihin parhaaksi näkisivät, jos sattuu olemaan muinaislöytö kohdilla. Sehän sitten taas vähentää maanomistajien halua antaa lupia piippailla pellolla.

Toinen asia oli sitten tuo tietyn maakerroksen läpi/sisään kaivaminen. Onko siis niin, että jos etsin jossain pellolla ja saan signaalin ja alan kaivaa, niin jos joudun kaivamaan syvälle esim. savikerrokseen, niin siinä vaiheessa pitäisikin lopettaa? Vai liittyikö tämä vain siihen, että Seitikki kaivoi sen 200m sisäpuolella? Koska hullulta kuulostaisi, että jättäisi kaivamatta esille, että mitä siellä on, koska eihän museovirasto voi pelkkiä signaaleja alkaa tutkimaan ja rajaamaan niitä alueita. Vai onko niin, että voi kaivaa näkyville, mutta riippuen löydöstä (vanhempaa hopearahaa tai reliikkiä/korua/aseisiin liittyvää), niin ei saa nostaa ylös mutta pitää kuvata ja ilmoittaa museovirastolle? Tämä siis jäi epäselväksi kun jutut ja käsitteet on kaikki uusia.

Sitten oli kanssa se, että kaksi esinettä per kohde. No minä olen ollut innoissani, jos joltakin pellolta löytyy paljon ja etsin sitä innokkaammin. Täytyy nyt sanoa, että paljon on tarkoittanut ehkä 10kpl maks 1700 vuossadalle maks yltäviä äärimmäisen huonokuntoisia kolikoita ja vyön solkia. Olisko pitänyt jättää yhteen rahaan ja yhteen solkeen, vai tarkoitetaanko tässä nyt jotain historiallisesti merkittävämpiä löytökä? Koska jos niitä ei kerää tuolta, niin pilallehan ne menee kun ei nytkään ole enää kovin selvänä mikä kolikko kyseessä. Eli tämä aihe jäi kanssa leijumaan turhan korkealle.

Mielessä "Menneisyyden metsästäjät" ohjelma esimerkkinä. Tavaraa nostetaan ja puhdistellaan esim. kolikkoja hierotaan puhtaaksi, saaresta löytynyt lintukoru tuodaan sieltä paikalta pois, mutta sitten taas miekanterän kohdalla lopetetaan kaivaminen siihen kun arvellaan kalmistoksi. Olisi kyllä todella hyvä, jos saisi selvyyden siihen miten minkäkin kanssa toimia. Jossain noista ohjelainauksista tässä ketjussa oli, että mitään ei saisi puhdistella vaan kiikuttaa likaisena museovirastolle. No eihän niistä saa ilman puhdistusta selvää, että mikä esine kyseessä. Kaikenlaisia kysymyksiä.

Luettuani tämän ketjun luulen toimivani seuraavasti:

1. Nuohoan edelleen peltoja ja kerään talteen esineistöä, joka muuten menisi pilalle, enkä lopeta, jos löydän kaksi yli satavuotiasta esinettä tyyliin solki ja kolikko. Jos taas löydän rahakätkön tai merkittävän reliikin, niin ilmoitan museovirastolle ja voin jättää jatkotutkimisen paremmille tutkijoille.

2. Saatan etsiä muinaismuistojen 200m lisäsuositussuojelurajan sisällä, mutta olen varovaisempi kaivaessani, en kaiva syvään ja ilmoitan varmasti museovirastolle, jos löydän mitään mielenkiintoista, enkä odota palkkiota. (En ole koskaan ajatellut, että museoviraston edes tarvitsisi maksaa mistään yhtään mitään, vaikka arvokkaiden löytöjen kohdalla se kuuluu reiluun peliin ja on oikein).

3. Luultavasti olen edelleen valmis kaivamaan syvään, mutta en 200m suositusrajan sisäpuolella. Yritän pysyä skarppina sen suhteen, että olen valmis lopettamaan kaivamisen ajoissa jos vaikuttaa, että jokin olisi tutkittava tarkemmin, ja jätän syvältä löytyvän muinaislöydön paikoilleen (voi olla, että helposti en pysty). Pyrin kuvaamaan löydöt löytötilassaan.

4. Jatkossa mietin tarkemmin, että mitä puhdistan ja miten. Reliikit/korut/vanhoihin aseisiin liittyvät jne. jätän pesemättä, mutta kolikot sun muut puhdistan edelleen kunnolla.

Tässä eräs kolikko (mahdollisesti 5 kopeekkaa), joka löytynyt 200m suojarajan sisäpuolelta. Tämän näköiseksi vääntyneeksi ja ruhjotuksi päätynyt siis paksu ja vahva kupariraha. En ajattele suojelevani muinaismuistoja jälkipolville jättämällä ne kokemaan saman kohtalon.