aarremaanalla.com

Taurus kirjoitti:
Kiitos. 4000 kruunua OK

Toivottavasti ei sentään kirjaimellisesti.

Voisi ilme kyllä olla näkemisen arvoinen kun lykkäisivät 4000 kruunua sveamamman valuuttaa kouraan



-Luolapeikko-

Tuossa vielä yksi kuva vanhojen kultasormuksien ajoituksista.



1.rivi 1100-luku

2-3.rivi 1200-luku

4.rivi 1300-luku

5.rivi 1300-1400-luku

6.rivi 1400-luku

Joko tästä sormuksesta on miljuuna rahat saatu?

minuakin kiinnostaa onko sormuksesta kuulunut lisätietoa?

mahdollinen valmistusmaa? "Suomi", Ruotsi, tjm? (suomessakin oli kultaseppiä jo 1300 luvulla) jos sormus olisi suomessa valmistettu kultasormus, sehän olisi 10 X arvokkaampi historiallisesti kuin ruåttalainen.

tuliko veikkauksia tutkijoilta?

ei niitä tuon tasosen kultasormuksen tekijöitä 1300 luvulla kovin montaa voinut olla. takuulla vähemmän kuin käsiä joissa tuommoset killuttimet kiiluivat.

ja sitten mua kiinnostaa 1300 luvun kuninkaankartanon alue. oliko sielä niin varhaisin yleensäkkään yhtään mitään? oliko edes rantatietä/kuninkaantietä?

ja toki jos sormus on 1300 luvulta eihän se tietysti automaattisesti tarkoita sitä että se on 1300 luvulla sinne hukattu. ehkäpä paljon myöhemmin.

Ei ole kuulunut mitään.

Ford&son kirjoitti: ja sitten mua kiinnostaa 1300 luvun kuninkaankartanon alue. oliko sielä niin varhaisin yleensäkkään yhtään mitään? oliko edes rantatietä/kuninkaantietä?

Kuninkaantien eli Suuren Rantatien historiallinen linjaus on syntynyt Tapio Salmisen mukaan viimeistään 1300-luvun ensi vuosikymmellä, kun Turun, Hämeen sekä Viipurin linnat valmistuivat. Todennäköisesti se voi olla myös jonkin verran vanhempi.

Espoonkartanon naapurissa oleva Mankin keskiaikainen kylä on sen edeltäjä. Kuninkaantien linjaushan kulkee aivan alueen lävitse Mankintien nimellä.

Suuren Rantatien osalta täysin samaa mieltä. Pätkittäin siellä täällä, tie (ratsupolku) alkoi muotoutua jo 1200-luvun alussa.

Sen sijaan Ford&sonin viittaus sormuksen valmistusmaana Suomeen on ongelmallinen, koska sen nimistä valtiota ei tunneta keskiajalta tai uudelta ajalta, eikä sanan asettaminen sitaatteihin asiaa auta.

Sormus ei näin ollen ole, tahi muutu historiallisesti yhtään sen arvokkaammaksi, olipa esine valmistettu missä tahansa. Muistakaa, että sormus jo nyt mittaamattoman arvokas...!

jeps. totta, mankin keskiaikainen kylähän on toki siellä. ja yleensä kai se menee niin että asumusjatkuvuutta on vielä varhaisempaan aikaan. olisihan tuo pitänyt muistaa kun siinä ihan vieressä on 25v elämästään asunut. onhan siinä lähellä esim, hvitträsk ja sen kalliomaalaus-muinaisjäänne perimä. eli ihmisiä on asunut alueella muinaisista ajoista.

pahoitteluni. tarkoitin lähinnä Turkua valmistuspaikaksi.

ja olen täysin eri mieltä kanssasi.

tokihan historiallista arvoa aina nostaa löydetyn esineen valmistuspaikka tai tekijä sekä esineen oman historian jäljittäminen-seurattavuus mahdollisimman tarkkaan. juuri tämähän on sitä historiallista arvoa lisäävää tietoa. jos sitä ajatellaan pelkästään kultaisena sormuksena, Alanyasta saa 40eurolla samanlaisen ja vaimolle vielä korvakorut kaupan päälle.

Alueellisuutta, suomalaisuutta, suomen kielimuotoa, suomalaista perimää on ollut olemassa jo ennen Ruotsin vallan aikaa, joten otin vapauden kirjoittaa sormuksen mahdolliseksi tekopaikaksi Suomen(alueellisesti)

Tässä asiassa olen Ford&sonin kanssa samaa mieltä.
Jos valmistusmaa olisi Ruotsi, niin sen luovuttamista voisi harkita vaikka jotain korvausta (tai kunniakirjaa ) vastaan.
Jos se taas osoittautuisi esim. Turussa valmistetuksi, niin se olisi kansallisaarre, eikä sitä pitäisi luovuttaa Suomesta mihinkään hintaan.

Eikös ne saa kullasta selville, mistä päin kulta on otettu`? Vai luinko jostain jutustä väärin

Noniin! Tätä mä vähän ounastelinkin, eli kullan hinnalla menee, ellen tee sitten valitusta Ei varmaan kannata lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan?

Tuun tappeleen sun puolestas kyllä. Mikä mahtaa olla kuparin kilohinta tänään? Kullan hinta on vuodessa laskenut yli 35 brosenttia. Jos ne mulle paremmin maksaa kirveestä niin tarjoon sulle reissun mihin tahansa 500 km. säteellä. Eipä se oo kuulemma rahasta kiinni vaan säännöistä jotka ohjaa virkamiehiä.
Vaikka oon kova jätkä ja verissäpäin koitan vielä jaksaa kulkea etsimässä historiaa, tuntuu noin lavean julkisuuden saaneen kaverin nyt saaneen silmilleen. Ja jos ei virkamiehistö sinua arvosta ,niin täällä on parituhatta kaveria jotka sen tekee.

kollikko kirjoitti:Tuun tappeleen sun puolestas kyllä. Mikä mahtaa olla kuparin kilohinta tänään? Kullan hinta on vuodessa laskenut yli 35 brosenttia. Jos ne mulle paremmin maksaa kirveestä niin tarjoon sulle reissun mihin tahansa 500 km. säteellä. Eipä se oo kuulemma rahasta kiinni vaan säännöistä jotka ohjaa virkamiehiä.
Vaikka oon kova jätkä ja verissäpäin koitan vielä jaksaa kulkea etsimässä historiaa, tuntuu noin lavean julkisuuden saaneen kaverin nyt saaneen silmilleen. Ja jos ei virkamiehistö sinua arvosta ,niin täällä on parituhatta kaveria jotka sen tekee.

No se on sitten sovittu. Voihan se olla että valtio maksaa nykyään kilohinnan mukaan. Ihan sama mitä karkkia laitat pussiin niin hinta on aina sama ja onhan se sun kirvees paljon painavampi kuin joku köykänen kultasormus

Taurus kirjoitti:Noniin! Tätä mä vähän ounastelinkin, eli kullan hinnalla menee, ellen tee sitten valitusta Ei varmaan kannata lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan?

Museoviraston viranomaisillahan on nähdäkseni "mahdollisuus" maksaa "lunastuskorvauksen" lisäksi myös erityinen "löytöpalkkio" , jos he katsovat sen aiheelliseksi, niinkuin Muinaismuistolaissa sanotaan:

17§

Muinaistieteellisellä toimikunnalla on oikeus lunastaa 16 §:ssä tarkoitettu muinaisesine Suomen kansallismuseolle tai siirtää lunastusoikeutensa jollekin muulle yleiselle museolle tai laitokselle. Milloin esineellä on huomattava merkitys, on lunastusoikeuden siirtoon kuitenkin saatava opetusministeriön suostumus. Jollei esinettä lunasteta, on se palautettava löytäjälle, joka saa pitää esineen.

Jos 1 momentissa tarkoitettu esine lunastetaan, on löytäjälle maksettava siitä kohtuullinen korvaus, jonka muinaistieteellinen toimikunta määrää ottaen huomioon esineen laadun. Milloin esine on jalometallia, on korvauksen vastattava vähintään esineen metalliarvoa korotettuna kahdellakymmenelläviidellä sadalta.

Tunnetusta kiinteästä muinaisjäännöksestä tavattu muinaisine, jolla on yhteyttä muinaisjäännöksen kanssa, kuuluu lunastuksetta valtiolle.

Muinaistieteellinen toimikunta voi, jos katsoo syytä olevan, suorittaa löytäjälle erityisen löytöpalkkion.

Eli onhan se lunastuspalkio/löytöpalkkio paljon niistä ihmisistä kiinni ketkä päätöksiä tekevät
Omakohtaisia kokemuksia: löytämästäni esineestä, joita aiemmin oli Suomessa löytynyt vain 2-3kpl, maksettiin todella pieni korvaus

Ja onhan kullalla oikeasti useita hintoja "korvauksen vastattava vähintään esineen metalliarvoa korotettuna kahdellakymmenelläviidellä sadalta."

http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... =10&t=4701

Esim. lapin kullan "metallihinta" on huomattavasti kullan pörssihintaa arvokkaampaa... eli siitä saa myös huomattavasti paremman hinnan.
Tästä päästäänkin kysymykseen, onko kullan metallihinta = päivän pörssihinta, vai joku muu hinta.

Ja jos on pörssihinta niin minkä "päivän pörssikurssin" mukaan korvaus pitäisi laskea ja kysymys herää että kannustaako huono/olematon korvaus ilmoittamaan löydöistä ylipäätään Museovirastolle (eipä tietysti saisi vaikuttaa asiaan) taikka milloin löydöstä kannattaa ilmoitaa (35% parempi pörssikurssi, tms. syy)

En ole lukenut kaikkia viestejä mutta mahdoitko punnita tuon sormuksen ja oliko siinä minkäänlaisia leimoja.?
Kiinnostaisi kovin nämä seikat. Tuohon aikaan kullan karaattipitoisuus oli yleensä korkea.
Aitoon hippukultaan sormuskultaa on turha verrata koska hippukullan arvon määrittää hipun koko eikä karaatti arvo.
Mitä isompi hippu niin sitä suurempi hintakerroin.Sormuskullassa taas ei ole oikeastaan muuta kuin työn ja raakakullan arvo.
Sanotaan että jos spekuloisi ja lähtisi tuollaista sormusta myymään omatoimisesti niin tn. himppu päälle raakakullan arvolla
se menisi. Hinnan nostaisi ainostaan se että olisi täydelliset historia tiedot siitä sekä voisi todistaa pitävästi esineen iän.
Siltikin myyminen olisi ihan arpahommaa..ja kaiken lisäksi muinaismuistolain ohittamista.

voivoi... Ei oikein sanoja löydä. Tietysti jos rahat on loppu, niin mistäs maksaa...

Sympatiat puolella jos minimi hinnalla lunastetaan! Lupaan toimia myös jatkossa museolle samalla menetelmällä ja ilmoittaa heille pullonkorkit ja unohtaa muut esineet.

Otan osaa,ois ne voinnut edes vähän tulla vastaan

ole huoleti tirehtööri.ei täälläpäin tule noita ongelmia.

Mitenhän tää ny mahto mennä....
Jos hinta laskettiin .999 vaikka vuoden osto keskiarvon mukaan korotettuna 25% niin ok, halvalla meni mutta menkööt sitten vaikka hyvän asian puolesta ja löytäjä on varmaan siihen ihan tyytyväinen.
Jos taas MV alko siinä sitten vielä tinkaamaan ja hinta laskettiin .575 pitoisuuden mukaan ja hinta repästiin jostain haistapaskarahaks.fi :stä niin kyllä monella alkaa käpy hehkumaan!

Silloin kun optimi arvoa ei voi määrittää , maksetaan ainoastaan reaali
arvoa vastaava summa. Sehän tässä on toteutunut. Pätee kaikessa jalometallikaupassa muutenkin.
Karaatti arvon määritys ei ole mikään ongelma vaikka pitoisuusleimoja ei ole.
Sinänsä voisihan MV alkaa vaatia suomeen metallinetsinten luvanvaraisuutta koska muuallakin niin on...

Goldman1 kirjoitti:Silloin kun optimi arvoa ei voi määrittää , maksetaan ainoastaan reaali
arvoa vastaava summa. Sehän tässä on toteutunut. Pätee kaikessa jalometallikaupassa muutenkin.
Karaatti arvon määritys ei ole mikään ongelma vaikka pitoisuusleimoja ei ole.
Sinänsä voisihan MV alkaa vaatia suomeen metallinetsinten luvanvaraisuutta koska muuallakin niin on...

Voipi olla että on mennyt meitsiltä ohi ja se seisoo jossain että mikä on toteutunut
Joku ystävällinen voisi ehkä selventää.
Mitä tämmösen esineen reaalinen arvo on siitä voidaan olla monta mieltä mutta keskustellaan siitä jossain muualla jos keskusteluun on ylipäätään tarvetta.
Kultapitoisuuden voi toki määrittää mutta onko sillä tämän sormuksen kannalta mitään merkitystä. Toivottavasti muut arvot on ensisijalla! Toivottavasti MV tutkii jotain AIVAN muuta kun jotaki karaatteja! Itte en oo vielä valmis pureskelematta nielasemaan arvioita kenelle mahdollisesti kuulunut ja koska.
Lupa asiat on tehokas keino saada jotakin pois silmistä mutta tuotteena on salailu ja seläntakana tapahtuva kauppa sun muuta ja jos kaupat on jo tehty niin koko peli on menetetty. Jos löydöt sais esim. itse myydä kunhan on ilmoittanu MV lle niin historia, paikka ym olis tiedossa. Pelkästään materiaalinen osuus olis jossain muualla. Ja voihan sen matskun aina ostaa takasin maahan jos joskus siihen on tarvetta No tästä ny tuli tällanen postaus mut ku kerran nostettiin kolli pöydälle, tai sitten ei

Museaalisessa kentässä pelaa aivan muuta arvot kuin bisnesmaailmassa se on itsestään selvyys. Arvoista ja muustakin metallien määrittämisestä saa ja pitääkin keskustella sitä ei kukaan voi kieltää tällaisella alaan liittyvällä palstalla. Itse kommentoin ainoastaan siltä pohjalta että miten tuollaisen objektin arvo määräytyy reaalisesti. Samaa laskentakavaa käyttää MV arvioidessaan jalometalli lunastuksia.

Aikamoinen etuoikeus meillä vielä yleensäkin on että (vielä) saadaan näinkin vapaasti harrastaa metallinpaljastimien kanssa.
Omalta puoleltani jatkan nyt muihin aiheisiin...

juu hirveesti on etuoikeuksia,kunhan kysyy ensin maanomistajalta ja vie löydöt museoon.
siis mitä jää.....löytämisen onni
ei toki,kaikesta löytyy aina hyvät ja huonot puolet.