aarremaanalla.com

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet, eiku kela.
Laite on varmasti huippua ,mutta kela/asetukset kannattaa
tarkastaa siirryttäessä pellolta erittäin haastaviin/roskaisiin
olosuhteisiin.

T: Läheltä seuranneet

Onnenlantti kirjoitti:Kesäyön himmetessä hiipii mieleen ja hiukan kaivertaa se, että exän (VK40, sniif ja tuut) kanssa puistossa meni huomattavasti lujempaa. Onkohan vika jo paljon antimiaan jakaneessa puistonurmessa, uudessa vehkeessä tai mitä karmeinta - käyttäjässä itsessään? !

--------- EDIT: Yritän vielä uskotella itselleni yhtä ulospääsyä tästä nöyryytyksestä, kaivelin arkistojani ja totesin että kävin viimeeksi samalla "apajalla" tasan kuukausi sitten http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 75#p119486 (juuri uuden F75:n saatuani) varustuksenani sniper-kela, nyt oli varren päässä viime peltoreissulta jäänyt iso DD-kela. Eipä sovi sellainen puistokäyttöön, tämä tuli nyt käytännössä vahvistettua. Etenkin noita ruosteisia Olvi-korkeja ja muutamia löytämiäni eurosarjan kolikoita ei ko. isolla kelalla toisistaan parhaallakaan tahdolla tahtonut erottaa, siinä ei auttanut edes F75:n "Bottle-cap" modekaan. Varsinkin kun noita ensinmainittuja oli todella tiheästi, jopa useita 38x30 cm:n kelan alla samaan aikaan.

Minulla tismalleen samat kokemukset Ace 150:n kans eri keloista. 14x10DD kilahtaa aina kruunukorkeille tismalleen samalla tavalla kuin kolikoille. Vakio 9x6CC kelalla harvoin. Olen ajatellut että ero johtuu enemmän kelojen tekniikka (DD vs. CC) eroista kuin niiden koosta, koska kaikki muut raudat(esim. naulat) tunnistuu molemmilla keloilla samalla tavalla. ACE:n kohdalla homma voi johtua siitä, että digiboksi on säädetty tunnistamaan CC-kelan signaalimuodot ja DD-kelalta tuleva on vähän erilainen niin tulkitsee väärin.
Tässä oman vertailun tulos samalta nurmialueelta.
Molemmissa meisselillä väännelty ylös kaikki muut paitsi selvät rautasignaalit. Ylempi iso DD-kela ja alempi pienempi CC-kela. Pienellä kelalla ehti mennä paljon suuremman alueen läpi kun aikaa ei kulunut korkkien ylös vääntelyyn. CC-kellalla käyty lopuksi pienen leikkipuiston hiekka läpi, eli kaikki kolikot ei ole tuolta nurmelta.
Kiitos omasta kokemuksestasi, tämä "ominaisuus" ei näköjään ole laitteen hinnasta kiinni

Onpa ollut karmeat kesäkelit tänä armon vuonna 2014.

Kesäkuu on nyt siis paketissa, osa siitä meni käsiä parannellessa ja viimekertaista kruunukorkkikasaa ja siihen johtaneita syitä pohtiessa. Hieman kokeilin kuitenkin piippailla sieltä täältä mm. niittyä, leirintäaluetta, puistoa ja uimarantaa, kaikkia näitä on nyt kokeiltu harmaan taivaan alla tihkusateessa ja jopa alle kymmenen asteen lukemissa. Maisemakuvistakin tuli niin ankeita että jätin pois.

Kesäkuun loppupuoliskon tulokset eivät käytettyyn aikaan nähden kovin ihmeellisiä ole, mutta tässäpä kuitenkin tavanomainen kooste.



Puistosta löytyi kuitenkin aika hieno Bore-varustamon lippunappi ja uimarannalta puolestaan yllättävän syvältä maanpuoleisesta hiekasta (>20 cm) suolan syövyttämiä euroja useampiakin ja jopa kaksieuroinenkin (keskirivi) sekä luokkasormus.

Tänään olin kuitenkin hieman paremmalta tuntuneessa paikassa joten sen tulokset ja tunnelmat postaan tämän jälkeen omaan postaukseensa.

Tänä kesäkuun viimeisenä päivänä, harmaana mutta tuulettomana ja tihkuttomana iltana löysin sellaisen apajan että en ihan heti sitä aio hiiskahtaakkaan, tänä kesänä kun olen tottunut koluamaan vain toisilta jääneitä jämäplänttejä, niinpä tänään koittamani neitseellinen nurmi oli kuin kaikua jo menneistä ja parhaimmista piippauksista!

Ai ihanuutta - salaatinvihreää ruohoa, ikivanhoja saarnia ja lehtikuusia joiden kauniisti kaartuvat ja riippuvat oksat kauniisti kehystivät avoimeksi jäävät pienet ruohopläntit. Niin hiljaistakin oli tuossa syrjäisessä ja unohdetussa vanhassa puistossa että ruohon suorastaan kuuli kasvavan. Rehevän nurmen alla mureanpehmeässä mustassa mullassa rouskuttivat kastemadot, kauniina ja kiiltävinä säilyneitä lantteja hellästi siirrellen.

Olin varustautunut sniper-kelalla ja aikaakin oli käytetävissä vain varsin rajoitetusti, joten ehdin kartoittaa vain pienen koeotoksen.

Mutta aion palata tähän ilmeisen koskemattomaan maanpäälliseen paratiisiin vielä useasti...

Tässä hieman maistiaisia:



Vanhan saarnen alla...



mehevässä mustassa mullassa muhineet kolikot.



Mieluisin aarteeni maan alla, juuri paljastuva kiiltävä kolikko... säväyttää joka ikinen kerta.



Jäänmurtajaviitonenkin sieltä pinnalle puskee.

Ja tässä vielä tavanomainen kooste loppuun. Onpas kiiltävinä säilyneitä nuo viitoset.



Harrastuksen kumulatiivinen on nyt 208,60 EUR ja 348,46 FIM (-> 1963).

Taannoiseen kruunukorkkirevohkaan http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 00#p121969
verrattuna nyt käytössä ollut sniper-kela jätti ne kokonaan pois. Myös pull-tabit loistivat poissaolollaan, ainoastaan perinteiset Alkon- ja Marlinkorkit pääsivät enää hämäämään.

Onnenlantti kirjoitti:Taannoiseen kruunukorkkirevohkaan http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 00#p121969
verrattuna nyt käytössä ollut sniper-kela jätti ne kokonaan pois. Myös pull-tabit loistivat poissaolollaan, ainoastaan perinteiset Alkon- ja Marlinkorkit pääsivät enää hämäämään.

Helppo uskoa että tuollainen paikka on jäänyt muilta piipaamatta. Voi vain kuvitella paljonko noiden lisäksi niitä kruunukorkkeja, pultabeja ja muuta roskaa on

Palasin lupaamani mukaan siihen samaan, muutama päivä sitten löytämääni salaiseen vihreään paratiisiini... ikiomaan Impivaaraani joka oli edelleenkin koskematon kuin kasteinen kännykän nukka.



Skiper tankoon kiinni ja nurmea nuuskimaan.



Ja jo vain alkoi mehevästä mullasta vanhojen jalopuiden varjosta taas nousta niitä elämän tärkeitä perusasioita eli KOLIKOITA...!



jäänmurtajaviitonen...



toinen jäänmurtajaviitonen... (huom, peilikuva multapedissä )



Paksun kultarahan oloinen Kalle-Kustaan kymmenkruunuinen... (meinasin jo hetken että nyt kulta kilahti...)



sitten näitä alumiinipronssisia 20 pennisiä toinen toisensa jälkeen, kuten pieniä kuparipennejäkin - joista sokerina pohjalla seuraava:



... ehta suurruhtinaskunnanaikainen puistopenni vuodelta 1908!



Ajattelinkin että kyllä näiden vanhojen puiden alta (onpas muuten iso puu tuossa) vanhempaakin kolikkoa tulisi löytyä - ja lötyihän viimein sellainen myös. Romulantin salainen paratiisi ei pettänyt villeimpien haaveidenkaan osalta!

Loppuun vielä jo vakiintuneen tavan mukaan - ihka uuden ja salaisen mehevän paratiisini antimet ikä- ja pituusjärjestyksessä.



EDIT: Ai niin, ja se RAHALIPAS!! Turun Suomalainen Säästöpankki



Joku oli jo valitettavasti sen aikaisemmin tyhjentänyt...

Oikein hieno stoori ja tosi hyvät kuvat, harrasteletko kuvaustakin vapaa-aikanasi?

Kossu kirjoitti:harrasteletko kuvaustakin vapaa-aikanasi?

Tämä hassu harrastus on monen summa, samalla saa ulkoilmaa ja liikuntaa ja tulee ihailtua luontoa ja maisemia. Kamerana toimii 5 v vanha samsung kännykkä jota multaisin hanska-/tumppusormin yritän kentällä painella. Kotona pesun jälkeen skannaan lantit perinteen mukaan luokkakuvaan (600dpi), tulevatpahan inventoitua samalla





Harrastuksen kumulatiivinen on nyt 209,20 EUR ja 376,08 FIM (-> 1963).





Kappalemäärät vastaavista ovat 440 ja 334 (= 774 kolikkoa)

Mukana tässä varsin tärkeässä maassamme luonnonvaraisina esiintyviä kolikota kartoittavassa datassa eivät kuitenkaan ole vieraslajit eivätkä rauhoitetut ennen vuotta 1963 kuoriutuneet yksilöt. Ne löytyvät kuitenkin joka tutkimusmatkan jälkeen otetusta "luokkakuvasta" (joista on myös tarvittaessa saatavilla kaikkien tunnistettavissa olevien lanttien kruunapuolen vuosiluvut) ;-b

Noita markan kolikkoja kun on noussut näköjään eniten niin laulun sanat " Ei ole mulla markkoja taskussa" saa lopultakin selityksen: Taskussa on ollut reikä. Nyt se on todistettu

Änkeän tämän nyt kuitenkin tänne päivän löytöihin, vaikka tälle puistoroskalle onkin oma osastonsa... ehkä tämä koko ketju joutaisi puistolöytöihin pronssi- ja rautakautisia löytöjä kiusaamasta.

Tänä heinäkuun ensimmäisenä perjantai-iltapäivänä puistossa harhaillessani avautui eteeni seuraava näkymä;



joka vastustattomasti kiehtoi yhä vaikeammin takaisin keräilijä-metsästäjätasolle vaipuvaa tietoisuuttani. Oravan lailla suunnistin määrätietoisesti kohti tammenlehvien ja -terhojen tanniinisientuoksuisia lupauksia.

Vain minuuttia myöhemmin maata kuopiessani oli hieman vaikeuksia olla papanoimatta pitkin nurmikkoa, sillä tällä kertaa tavallisuudesta poiketen ei kuopan pohjalla nyt ollutkaan ruosteinen pullonkorkki!



Kotona löytöä lisää pureksittuani totesin sen todella olevan varsin maukas hopeinen 25 penniä vuodelta 1871!
Ei näitä ihan joka päivä ole löytynyt.



Nyt on hella kuutosella. http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 25#p123080



Tässäpä vielä muut läydöt tammien alta. Viljasäkkisinetistä päätellen tässä on aikoinaan ollut pelto. Mukana myös LSO-Turku sinetti tms.

Eikös tuo ole Top60 kolikko tuo 25 Penniä 1871

Hyväkuntosella vähän hintaakin.

http://www.finmani.fi/Suomi-25-penniae-1871-8

Onnea hopeisesta

Loistava tarina hyvillä kuvilla= mukavaa luettavaa, ja isot onnittelut hopeisesta. Eikä nuo muutkaan löydöt jää pekkaa pahemmaksi Paikka vaikuttaa potentiaaliselta.

Hieno hopeinen.,onnittelut,oliko tuo nyt se todellinen Onnenlantti.

Hieno puistolöytö tuo vanha hopearaha, onnittelut.

Aurinkoisen lauantai-iltapäivän autoretki koko perheen voimin kohti saaristoa: Uimarenkaat, helistimet, eväät, rantapallot, emäntä ja mukulat autoon. Täyteen sullottu amerikanlaivamme seilasi vihreänä kumpuilevassa maisemassa mutkittelevaa teitä pitkin kohti Sauvoa. Ikkunoista näkyi muksujen ja kuskinkin iloksi vihreitä niittyjä joilla käyskenteli ihka oikeita lehmiä, hevosia ja lampaita. Parin kirpparin sekä törkeään ylihintaan mansikoita ja herneitä myyvän tienvarsikojun jälkeen olimmekin jo (omana tietonani pitämässä tavoitteessani) Kemiönsaarella (jossa myös puskaradion mukaan olisi mahdollisuus peltoetsintään).

Vaikka saavuimme paikalle vasta myöhään iltapaivällä, ehdimme kuitenkin vielä ajoissa. Paikalla oli paikallisen harrastajien lisäksi väkeä myös varsinais-suomesta sekä uudeltamaalta. Ohessa muutama osallistuja etäältä kuvattuna:



Vaihdoin F75:een ison DD kelan ja kokeilin minäkin taas pitkästä aikaa peltoetsintää. Tumppukädellä ei kyllä vielä tänä kesänä isommalla lapiolla kaivella, joten rajoitin etsintäni suosiolla kipakoihin ja Fiskarsin Garden Knifen ulottuvulla oleviin pinta-signaaleihin.



Runsaan tunnin etsintä tuotti mm. yhden mukavan peltokolikon sekä pronssisen esineen.



Tässä vielä samat pestynä ja kotona kuvattuna:





Kiitokset järjestäjälle ja mukana olleille harrastajille

Sunnuntai-iltapäivänä oli täällä päin jo pitkästä aikaa miltein helteistä. Se tiesi taas mukuloilla, rantapalloilla ja uimarenkailla täyteen lastattua autoa.

(jonka tyyppivikana on varsinkin helteillä takaluukun lukon aukeamattomuus . Toisen takapenkin lastenistuimista poistettuani pääsin penkin selkänojan avaamalla ryömimään täyteenlastattuun vähintään 50 asteiseen takaluukkuun jossa tumppukäsikopelolla tavaratilassa olevien lastenrattaiden pyörien välistä kuroittelin kohti luukun manuaalisesti avaavaa pikkuruista kytkintä lukkomekanismissa. Aikanaan huomoimatta jääneessä sanonnassa "Älä KOSKAAN osta ranskalaista!" on kyllä mukana totuuden siemen. )



Takaluukusta rannalle selvittyäni oli todella virkistävää itsekin pulahtaa veteen. Tumppukäsi kestää jo uimista ja lastankin saa välillä ottaa pois - siispä keskityin hetkeksi johonkin muuhun kuin elämän tärkeisiin perusasioihin (eli kolikoiden ajattelemiseen ja niiden etsimiseen).



Mutta vain pieneksi hetkeksi, sillä kohta oli vapa jo taas kädessä.



Noin tästä kohtaa ja syvyydestä löytyi pohjahiekasta nätin pyöreä ja napakka signaali jota aloin varpailla kuopimaan ja siirtelemään kunnes sain piipin viimein ihan sniper-kelaan kiinni ja siitä sitten hiekkaa kurotetulla kädellä ja sormituntumalla haravoiden ylös. Kirkas ja lämmin vesi auttoivat huomattavasti asiaa.



Tässä äsken löydetty kolikko matalampaan veteen näkyville siirrettynä.

Nilkansyvyisestä vedestä ja siitä sitten vielä ainakin 15 sentin hiekkakerroksen alta löytyi viimein yksi euron kolikkokin. Aikani sain sitä kyllä vedenalaiseen kuoppaan takaisin valuvan hiekan joukista kauhoa.

Samalla työläällä taktiikalla olen kaikki aikaisemmatkin vesipiippini nostellut kun en vielä ole skuuppaa hankkinut /aikaiseksi saanut.



Varpistelun vaivalloiset tulokset - mutta ainakin teräväreunainen ja ilmeisen verenpunainenkin limupullonkorkki tuli poistettua lapsukaisten jalkoja silpomasta.

--------EDIT:

Hiekan kauhomisesta suivaantuneena päätin itapuhteina väsätä hätäskuupan Biltemasta aikoinaan juuri tarkoitusta varten hankkimastani 2,99 euron äyskäristä.



Tuli suorastaan järkyttävän hieno ja on varmasti värinsäkin puolesta vaikea hukata! "Rantojen Oranssi Kauhu" lähtee pian kesäkiertueelle ja tulee lähiaikona täydellisesti tyhjentämään kaikki Varsinais-Suomen rannat kolikoista, sormuksista sekä muustakin roinasta. Niillähän ei vielä kukaan muu ole piippaillut

Eilen 7.7. oli kuumaa kuin pätsissä, mutta onnistuin silti keskittymään elämän perusasioihin eli kolikoihin, tässä ensin vanhempia löytöjä.



Puistoissamme esiintyvät vanhat jalopuulajikkeet ja suurruhtinaskunnan aikaiset lantit viihtyvät usein samoilla kasvupaikoilla



Etsinkalustoa puun alla.



1 penni 1869 vanhan tammen alla.



5 penniä 1896 niinikään vanhan tammen alla.



10 penniä 1920 myöskin vanhan tammen alla.

Alla vielä passikuvat:




Vaatinevat kuuluisaa lämmintä öljykylpyäni nämä lanttipoloiset, yhdessä nimittäin on kääntöpuolella jopa vanhaa ruohoakin suorastaan "patinoitunut" pintaan kiinni . Vesi/saippuapesulla se ei edes pehmennyt. Eipä ole mokomaa ennen vastaan tullut.

Loput löydöt seuraavassa postauksessa....

Tänään 8.7. 2014 oli sitten jo 30 astetta täällä etelän rivieralla!!



Levitin pyyhkeen F75:lle, joka oikaisi hoikan tumman vartensa viereeni. Uusi skuuppa sai vielä tyytyä jalkopääpaikkaan, kun ei ole vielä kannuksiaan tositoimissa ansainnut.



Sitten niihin toistoimiin... (edit: ...ja mukulat/muut rannaltahuutelijat hiljaa siellä, setä hakee nyt aarteita.)



Kalatkin lähtivät karkuun, luulivat ehkä harppuunaksi.



Katsokaapas tarkkaan kello kymmenen suuntaan valkoisesta sniper-kelasta... aarrevedenalla!!?



Mikäs se siellä skuupassa koliseekaan...?



Lähdevesipatinan omaava lanttihan se siellä! Skuuppa sai ensimmäisen saaliinsa ja läpäisi samalla myös käyttötestin hyvin arvosanoin, sillä hiekka ja vesi valuivat nätisti 12mm reijistä. Lisäksi se osaa kelluakin eikä muovisena häiritse piippaa ja hukkaaminenkin on vaikeaa oranssin huomiovärin takia.



Hymyä kiitos, pääsette molemmat koulukuvaan (penni löytyi rantahiekasta).

mä jännään täällä, kauanko tuon fisserin sukeltamiseen menee...?

Fisherin kastumisen vaara on kyllä ilmeinen, kun Onnenlantin toinen käsikään
ole vielä aivan kunnossa.
Toivottavasti näin ei pääse käymään.

Voisiko joku ystävällisesti antaa järjellisen selityksen siihen että kolikoita
ylipäätänsä löytyy vesistä?
Ymmärän kyllä korut ja vieläpä rannekellon uidessa, mutta kuka ottaaa
uikkaritaskuun kolikoita

Luulenpa että perisuomalaiseen juomakulttuuriin kuuluu sivuoireena mm. vaatteet päällä uiminen ja muu pulahtelu... Toisaalta, itsekin olen kakarana yrittänyt heittää "leipiä" mm. 10-pennisillä rannalla. Useinhan vesikolikot ovat pienimmästä päästä, joten niitä voinee olla ajan mittaa paiskattu jortaaniin tyyliin "menköön viimesekki taskua kuluttamasta".

Omien vähäisten kokemuksien perusteella väitän että niitä kolikoita on vedessä yllättävän vähän.
-Enimmäkseen ovat aikakautensa pienimpiä, eli nuorison veteen paiskomia.
-Osa taaperoikäisten vanhemmista ei vaihda uimavaatteita vaan kahlailevat shortseilla/käärityin lahkein. Silloin kumarrellessa ja kyykkiessä taskuista saattaa jotakin tipahdella.
-Humalaiset...
Harrastelijapiippailijat ei yleensä paljon vedessä piippaile niin tuntuu kuin niitä olisi yllättävän paljon, mutta jos menet vuoden päästä samaan paikkaan jossa olet jo kerran kahlaillut niin ihmettelen jos sinne on kovin montaa lisää tippunut.

jore ja pojat kirjoitti:Fisherin kastumisen vaara on kyllä ilmeinen, kun Onnenlantin toinen käsikään
ole vielä aivan kunnossa.
Toivottavasti näin ei pääse käymään.

Voisiko joku ystävällisesti antaa järjellisen selityksen siihen että kolikoita
ylipäätänsä löytyy vesistä?
Ymmärän kyllä korut ja vieläpä rannekellon uidessa, mutta kuka ottaaa
uikkaritaskuun kolikoita

Kyllä täällä teinit ainakin roiskii kolikoita järveen