aarremaanalla.com

Vau!
Oletko kokeillut vääntää, kestääkö murtumatta vai voiko tuota seosta taivutella?
Mistä otat nahkahihnat?
Tollaisia hihnoja kun näkee niin alkaa tekemään mieli ulkoiluttamaan pystykorvaa

CeeHoo kirjoitti:Tervehdys. Vähän nimittäin arveluttaa, miten näin kapeassa upokkaassa hiilimurska ja kuona ylipäätään voidaan kaapia sivummalle? Sinkinpalojen ja booraksin lisäksi upokkaaseen tuli lisättyä vähän fosforpronssia, jonka pitäisi lisätä juoksevuutta.

Kaataessa pitäisi olla apumies eli nk. sälli, joka pitäisi sulan kirkkaana tehokkaalla 35 mm pyörrepolttimella ja kovalla painella, jolloin booraksi ym. höttö ajautuu upokkaan reunoille. Pienillä varrellisilla upokkailla se onnistuu yksinkin. Itselläni on volframilangasta taivuteltu tikku, joka kerää hyvin höttöä kun kevyesti pyyhkäisee just ennen kaatoa.

V1 kirjoitti:Vau!
Oletko kokeillut vääntää, kestääkö murtumatta vai voiko tuota seosta taivutella?
Mistä otat nahkahihnat?
Tollaisia hihnoja kun näkee niin alkaa tekemään mieli ulkoiluttamaan pystykorvaa

On tullut väännettyä ja yleensä ovat aika notkeita. Joskus kyllä tuntuu, että seassa on karkeampiakin, mutta en muista yhdenkään särkyneen kovuuttaan.

Hommasin pari vuotta sitten Kemin Nahkatarvikkeesta puolikkaan vuodan, josta olen leikkurilla leikellyt remmit sinikopion mukaisiin mittoihin. Ohennus nauhahuomakoneella / nahkahöylällä ja ompeleet käsipelissä naskalilla. Lanka oli noissa kuvan remmeissä vähän turhan vaaleaa, mutta onnistuin hommaamaan pari rullaa luonnonväristä pellavalankaa, jolla tulee autenttisen näköiset ompeleet.

Ja kyllä, Pystykorva-näyttelyn rekvisiittaa.

Kultaseppä kirjoitti:

CeeHoo kirjoitti:Tervehdys. Vähän nimittäin arveluttaa, miten näin kapeassa upokkaassa hiilimurska ja kuona ylipäätään voidaan kaapia sivummalle? Sinkinpalojen ja booraksin lisäksi upokkaaseen tuli lisättyä vähän fosforpronssia, jonka pitäisi lisätä juoksevuutta.

Kaataessa pitäisi olla apumies eli nk. sälli, joka pitäisi sulan kirkkaana tehokkaalla 35 mm pyörrepolttimella ja kovalla painella, jolloin booraksi ym. höttö ajautuu upokkaan reunoille. Pienillä varrellisilla upokkailla se onnistuu yksinkin. Itselläni on volframilangasta taivuteltu tikku, joka kerää hyvin höttöä kun kevyesti pyyhkäisee just ennen kaatoa.

Kiitosta, täytyy tutkia saisiko jostakin volframilankaa. Ei taida pihan perältä löytyä tähän hätään. Itse olen kuorinut rautalangalla, mutta se menee aika iloisen väriseksi sulan kanssa kosketuksiin jouduttuaan.

TIG-hitsauselektrodit ovat volframia. Eivät tosin järin pitkiä mutta jos toiseen päähän istuttaa puukahvan niin onnistunee.

Siinä se on, ensimmäinen messinkivalu ja kaikkien aikojen toinen valu. Eka oli testi alumiinilla. Mallina oli pellosta löytynyt polkupyörän kello. Tarvii sanoa, että helppoa ei ole saada metallia sulamaan ja valettua. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta nyt on oma kierre ahjo ja tee se itse venturi poltin. Netistä tilasin valuhiekan, boraksin ja grafiittiupokkaan. Upokasta tarvii kehua, lämpö pysyy ja metalli ei tartu.

Aika hyvä valu ensimmäiseksi...! Näkyy jonkun verran "Zn sitkosta", joten suosittelen 100C° ylikuumennusta ja valua alle 10C°kipsimuottiin. Toki kumimuotti mitalista + vaha parantaisi laatua entisestään...

Messinki on harrastelijalle vaikeampaa valaa kuin oikea pronssi. Sen takia ajattelinkin tilata Masinolta pronssia harkkotavarana, tuota TP10 kamaa. http://www.masino.fi/products/valimotuotteet/
Nyt oon peeaa, tuossa myöhemmällä kesästä sitten tilausta sisään.
Niin tuolla oli pronssin hinta jokuviikko sitten kun kysyin 12€/kg alv.0 joten eipä kannata kupariputkesta rueta seoksia kehittelemään.

Mulla on vielä valut jäissä kun pajan remppa viivästyi...

Sain lahjuksena tuollaisen vanhan lootan josta löytyi uudenvuodentinoja, silikoonimuotteja ja muuta oheiskamaa.
Pitää joku sadepäivä valaa parit tinasotilas inkkarit.

V1 kirjoitti:Messinki on harrastelijalle vaikeampaa valaa kuin oikea pronssi. Sen takia ajattelinkin tilata Masinolta pronssia harkkotavarana, tuota TP10 kamaa.

Joo, Ms on vaikea materiaali kaikille ja isoja määriä valaessa saa kaupanpäälliseksi sinkkikuumetärinät.
Tästä on ehkä ollut puhetta aiemminkin, mutta laitetaan uudelleen, erinomainen opus niin harrastajille
kuin ammattilaisillekin : http://verkkokauppa.oph.fi/9789521311932

Joo, sinkkikuume. Sama vaiva mikä sinkittyä hitsatessa voi tulla.
Tuolla masinisti palstalla oli kivasti kerrottu oireista: " Eikä se oksennuskaan tahdo mahassa pysyä."
Ilmeisen ikävä seuraamus sinkkikäryjen hengittämisestä.

Valupuolella on hiljaista joten laitanpa
muutaman kuvan harrastaja kaverin askareista.









Yläkuvassa valetut kultatangot.
Seuraavassa tangot on mankeloitu ja vedetty noin 2mm langaksi joka on kierretty noin 5mm tangon ympärille spiraaliksi ja siitä lenkit syntyy sahaamalla pitkin tankoa lenkit poikki.
Lopputulos : Ketju on lapinkullasta 22 karaatin kullaksi jalostettu 96 gramma painava panssari ketju. Alakuvassa lukko jonka hän myös teki.

Taitolaji on tuokin.

Kyllähän on meitin foorumilla hämmästyttäviä kädentaitajia

Tämän kevään kultavalu.





Kahden kaverin kanssa yhteisvalu Lapin hippukullasta seostettu 585 kullaksi.
Koru aihioita oli 34 kappaletta, valupaino oli 260 grammaa.
Yläkuvassa vaha muotit kiinni valukuusessa. Toinen kuva valun tulos.
Muutama valmis koru, kahdessa riipuksessa juotetut pienet kultahiput.

Komeaa työn jälkeä

Komppaan ärkkoota eli hienoja valuja olette tehnyt.

Upea harrastus,itsekkin olisin kiinnostunut....ehkä joskus

Joskus varmaan kertonutkin, täällä Toholammilla on artesaaniopisto jossa on yhtenä hopeasepän linja ja työkalut sen mukaiset. Kansalaisopisto pitää iltaisin hopeatyö linjaa kerran viikossa näissä samoissa tiloissa. Meitä kullankaivajia ( harrastus ) on 4-5 jotka väännetään Lapinkullasta koruja . Omassa työn jäljessä on paljon parannettavaa , vasta kolmas talvi menossa ,muutamat jo parikymmentä vuotta harrastaneet kultakoruja kuten panssariketjun tekijä ,ketjusta kuva ylempänä.

Artesaaniopisto lakkautetaan tänä keväänä kuntayhtymän säästö syistä.

Komeita ovat valut! Kaveri on kultaseppä ja usein ihailen hänen kättensä töitä. Arvostan kovasti moista ammattitaitoa...

Tuli tehtyä kopiot muutamista löydöistä materiaalina oli epämääräisiä pronssikökkäreitä mitä mv ei ota vastaan. Menetelmänä punainen öljyhiekkavalu, kaksiosainen muotti. Pienen tasavartisen valu epäonnistui, joten käytin hieman lidlin kaiverrinta siihen. Muut on lähinnä kiillotettuja. Luulisin, että väri vastaa rautakautista, myöskin voisi kuvitella että nuo uurteet on aikanaan olleet tummennettuja koristeiden korostamiseksi. Tässä ylen sarjassa on kuvaus miten aikanaan (ainakin yhden tulkinnan mukaan) homma on hoidettu: Hiekkaa, punasavea ja lantaa sekaisin. Mehiläisvahasta on kaiverrettu malli. Sitten vaan mallin päälle stuffit ja odotetaan 4pv... kenties poltettukin? Sitten vaan upokkaaseen (mistähän se on tehty?) oikeat materiaalit ja ahjoon. Ja eikun valamaan...

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/14 ... iamme-auki

Testasin opiskeluaikoina juuri sitä muinaismenetelmää mehiläisvahamallien kanssa ja tämän ketjun ensimmäiseltä sivulta löytyy tarkempi selostus koko prosessista. Suomessa on käytetty aikoinaan myös kahdesta vuolukivenkappaleesta kaiverrettuja muotteja, mutta toki paljon hankalampi tehdä semmoisia verrattuna vaikka nykyajan kertakäyttöisiin öljyhiekkamuotteihin tai vahamallien kanssa valamiseen.