aarremaanalla.com

Kaikki ylös vaan pellolla oltaessa! Varsinkin rautakautiset tuntuvat antavan f75:llä todella alhaisen id:n(20-30) tietenkin esineen koosta ja materiaalista riippuen...

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen. Minusta on tullut metallinhävittäjä.

Hävitin tänään avaimet harjoittaessani metallinetsintää.

Pääseekö tällä parhaat hävitykset palstalle? Ne olivat sentään käytössä olleita avaimia.

Parodiaa parhaimmillaan

NO hätä. Järjestät hurjat yhteispiippailut niitten löytämiseksi!

Konupullo löytäjälle?

jore ja juniori löi kamat farkkubemarin takaluukkuun.(ainoan avaimen kera)
Paikalle kutsuttu lukkoseppä yritti aika hienoilla paine-ilma kiiloilla yms.
kunnes poraus g- pisteeseen avasi kaikki ikkunat ja lukot
Homman hinta 350£ , joten olkaa huolellisia

Oho!

No luulis et mikä vaan ikkuna ois ollu halvempi, jopa tuulilasi...

Sadetunnistemalla +muuta härpäkettä.(+valtava määrä muruja sisätiloihin)
Mielessä kävi ns. herrasmiesikkuna takaovessa,mutta sekin olisi ollut
turhaa sillä lukitus-systeemi on sellainen, että lukitus ei vaan aukea,
vaikka koukkuun pääsisikin käsiksi.
Aivan turha menoerä oli n.30 ekee nollaxxx, jonka avulla ei saanut
mitään konkreettista avustavaa puhelinnumeroa,
vaan ripeä lukkoseppä tuli ihan keltaisten sivujen avulla.

Tuo hinta tuntui aluksi kovalta, mutta sunnuntaityöksi aika
kohtuullinen.
Vaihtoehtona olisi ollut jättää yöksi arveluttavalle paikalle ja
aamulla todeta, että joku lasi on rikki ja n.2 tonnin etsimet
kadonneet.
Suo siellä, vetelä täällä.
Tällaista sattuu,muttei toiste

Kun liikun kauempana on auton vara-avaimet aina mukana, toiset itsellä ja toiset kaverilla.

Hevosurheiluja kojetaululle ja romaanihame hattuhyllylle niin voi jättää ovat auki

Metallinetsintää harjoittaessani hukkasin siis omat avaimeni. Ne ovat uusista etsinnöistäni huolimatta edelleen hukassa. Mitään lisää en ole ainakaan vielä huomannut hukanneeni, joten ihan positiivisissa merkeissä tässä kuitenkin mennään.

Nyt voin raportoida tunnollisesti että menin sitten uudestaan ja piippasin koko hukkauspäivänä jo kertaalleen tamppaamani alueen niin maan perusteellisesti että voin nyt kyllä vähintään 10 %:n todennäköisyydellä vakuuttaa itseni siitä ettevät avaimet ole siellä... Tällä suurella hartaudella avaimiani etsiessä löytyi kuitenkin sivutuotteena kolikoita ihan mukavasti jotka pian tänne poistaan kunhan vain uitutuksestani selviän.

Toinen skenaario avaimien kohtalosta on että piippausretkelle evästä Lidlin pullakaapista hamutessani ja sitten pulla suussa parkkipaikalle autoni viereen tumppukätineni tullessani (vain toinen edelleen käytettävissä) laitoin ne auton katolle kuten nykyään kaiken irtaimen kännyä myöten, josta seisomalta sitten auton oven auki nysvättyäni latelen irtaimet autoon. Olisikohan se avainnippu jäänyt auton katolle? Siitä sitten kohti piippalaitumia iloisesti kurvikkaita teitä pitkin kaasutellen.

On tää niin tämmöistä.

Mutten lannistu, vieläkään.

Tulipahan siis sekakäyttäjänä kokeiltua alkaneen kesän kunniaksi vesipiippaustakin, kivaa vaihtelua oli ja jollain tavoin maapiippausta jännempää. Makeanvedenkolikoissa on erilainen patina (hopeinen) maasta nostettuihin verrattuna ja ovat hyvässä kunnossa. Diskriminaatio on kultasormusten toivossa ollut niin alhaalla että jopa 5 centin kolikoita on pitkästä aikaa tullut nosteltua.



Vanhalla soramontulla... pienet ahvenetkin uiskentelivat ihan vieressä, eivät lainkaan osanneet Romulanttia pelätä...



Sniperia on helppo huljutella....



Sitten makeanveden äärellä meren keskellä...

Tässäpä siis lupaamani kootut rantapiipit kesäkuun alusta... kaikki käsikopelolla, skuuppa puuttuu vielä.



Kultasormusta ei tällä kertaa kuitenkaan tullut ja piippi on jatkuvassa vaarassa kastua. Seuraavaa kertaa varten kehittelen varustusta kahluukompuroinnin varalta eli jeesusteippaan suojapussin keskusyksikölle, hommaan turvanarun piipalle ja hankin jonkinlaisen seisovilta jaloilta operoitavan skuupan.

Syvälle ei ole F75 kanssa tarkoitusta kahlailla eikä kaatua saisi, ei edes matalaan veteen. Lankeemuksen sattuessa on sitten vain muistettava pitää piipparauta ylhäällä -no-matter-what- ja toivoa että pussukat pitäävät pienemmät roiskeet loitolla. Vaaran vyöhykkeellä ja pikku riskillä - jännitystä piippaamiseen.



Ja viimein Riskipiippaaja itse... Olen juuri löytänyt mukulan rantapallon.

Taidan kuitenkin kuitenkin välillä hakeutua johonkin vanhalle metsäpolulle, toivelistalla on hiekkaisessa metsämaassa hienosti säilynyt vanha skilling tai ööre...

I'll be back.

Kylmä ja tuulinen aamupäivä muuttui mitä ihanammaksi ja aurinkoiseksi illaksi, oli vaan pakko taas mennä pulskimaan.



Laskevan auringon oranssien säteiden myötä pohjahiekasta juuri paljastuvaa kiiltelevää pohjakohdetta kristallinkirkkaan veden läpi katsoessa meinasi ensin tulla skuupallinen vetelää haitarista - hiekassa kimalteleva sormus näytti pinnalta käsin arvokkaalta kultasormukselta oikein komeilla timanteilla!

Joko nyt kilahtaisi kultaputki auki!!?



Ja vielä näissä kullankeltaisissa maisemissa!

(Kuvassa myös toinen asianosainen, tosin jalat tukevasti kuivalla maalla tässä.)

... Mutta pian sitä oppi taas paikkansa tässä maailmassa - Rihkamasormushan se vain oli. Pian pohjahiekasta nousi kuitenkin Gustav IV Adolfin kruunu 1970-luvulta lohduksi


Löydöissä mukana myös pikainen puistoisku ennen rannalle menoa, toinen sormus sieltä.





Jatketaan...

Onnenlantti kirjoitti: hiekassa kimalteleva sormus näytti pinnalta käsin arvokkaalta kultasormukselta oikein komeilla timanteilla!

Joko nyt kilahtaisi kultaputki auki!!?

Jatketaan...

Nyt jännittää

On kyllä erehdyttävän hieno rihkamaksi ensi kerralla sitten leimojen kera

Noniin. Ei sitten näin, tässä varoittava esimerkki siitä että varsinkaan tumppukätenä ei kannata lähteä puuhailemaan mitään erityisen nerokasta ajankuluksi.

Tässä muutama ilta sitten olin hieman toimettoman oloinen ja päätin kokeilla jotain kivaa - eli jo kauan sitten puheena ollutta öljykylpyä muutamille kaikkein rupisenpuoleisille löytökolikoilleni. Idea oli yksinkertaisuudessaan seuraava, lantit oliivi-/rypsiöljyyn yöksi likoamaan.

Ok, tuumasta toimeen! Muu perhekin oli jo vetäytynyt iltapuulle, joten voin vapaasti toteuttaa visioitani. En kuitenkaan malttanut päästää kolikoitani ihan niin hepolla, joten päättelin että LÄMPIMÄÄN öljykylpyyn. Lantit teräskippoon, teräskippo hellalle, ruokaöljyä reilu luraus ja hella päälle... hetken siinä seisoskelin eikä mitään kummoisempia.., no lisätäänpäs vähän lämpöä, hetkeksi... ja jo vain, öljy alkoikin tuotapikaa kiehua ja rupisimmista kolikoista alkoi lupaavasti pulputtamaan kuplia juuri niistä kuonaisimmista kohdista. "Tämähän näyttää hyvältä... hienoa" tuumasin ja käännyin (onneksi) kaapille hamuamaan pientä iltapalaa mutusteltavaksi. Kivaa iltapuhdetta leppoisan harrastuksen parissa.

Keittiön hämäryydessä keksipaketin käärepareria kaapin ovella rapistellessani kuului selkäni takaa ensin "RÄTS-RÄTS-PSHIIIHH!" ja heti perään pahaenteisen voimakas "WHOOOS - WHUM - HUMPS!!" (paineaallon kera). Oranssi lepattava valo täytti keittiön ja saavutti laajenvien pupillieni kautta hieman hitaalla olleen tajuntani... WTF !?!

Käännyin epäuskoisena, niskakarvat kärhtäneenä ja tuijotin täysin lamaantuneena yli metristä raivoavaa tulipatsasta keittiössäni!!! Liekkien jo hipoessa kattoa tunsi paniikin vääntävän paakkua vatsasta, mutta kädet (tumppu- ja toinen) olivat edelleen suorana kohti lattiaa. "Tukahduta, älä laita vettä" kuului vaimeasti jostain selkäytimeen tallentuneesta ohjeesta. Palohälytin pärähti päälle, kitkerä savu levisi loimuavan infernon mukana, muksut heräämässä, punasilmäinen emäntä tulossa keittiön ovelle kuin pe¤seen ämmuttu karhu... ja keittiö oli todella juuri parhaillaan syttymässä ilmiliekkeihin!!! a-a-aa-aaa - AA-APUVA!

Ainoalla terveellä kädelläni sammutin hellan, kaappasin ison soppakattilan ja yritin asetella sitä tulihirviön päälle, liekkien nuollessa ihoa. Tuli tukahtui, mutta kitkerää mustaa savua tuprusi aivan hirveästi, oli jätettävä keittiö ja haettava märkä pyyhe kasvojen suojaksi. Tulin takaisin ja yritin siirtää kippoa sen vielä ollessa tulikuuman hellan levyn päällä. Hyvä idea periaatteessa, mutta siinä samassa keitos sai vähän happea ja LEIMAHTI palavia öljypärskeitä sylkien vähintään entisiin mittoihinsa, kattokin alkoi jo mustua, savusta ainakin. Uusi urhea tukahdutusyritys kattilalla ja pyyhettä sen reunoille tilkitsemään ja toisella palavia öljypärskeitä sammuksiin painelemaan.

Vaarallinen tulipalonalku taisi olla vihdoin kontrollissa, mutta keittiön kokonaan tayttänyt kitkerä savu kirveli silmiä, joten palohälyytin pois päältä ja ikkunat ja ovet auki.. Huh-huh! Äimistynyt perhe seisoi jo tässä vaiheessa yöpaitasillaan pituusjärjestyksessä keittiön ovella. Emäntä varsinkaan ei näyttänyt mitenkään erikoisen hyväntuuliselta.

Tässä tulokset savun hälvettyä ja aamun valjettua:



Kolikot lempeän öjlykylvyn jäljiltä (tutkin myöhemmin tulokset ja teen niistä teille tunnollisena palstalaisena erillisen raportin)



Tumppukäden lisäksi on nyt myös laastari-/sideharsokäsi.

Piippauksesta tulossa, jos mahdollista, viekä entistäkin haastavampaa kunnes rakkulat paranevat.

Huh, huh!
Onneksi ei palanut koko talo muutaman kolikon takia.

Sillälailla Jotakin teit oikein kun ei koko talo palanut.

Nakit ja muusi 2.0 No hyvä kun on ollut rasvapalon sammutus hanskassa.

Auts! On kipeen näköiset räpylät kuvassa.
Hyvä ettei pahemmin käynyt vaikka aikas pahastihan jo kävi.Nuo palovammat parananee tosi hitaasti ja ovat kipeitä.

Tuli kun pääsee irti niin siinä ei ole paljon aikaa jos meinaa saada sen hallintaan.
Viikko sitten rälläköin työpaikalla ja siitä 45 min päästä syttyi pieni palon alku josta kehittyi sitten isompi palo.
6kg sammuttimella nippa nappa sain sammumaan liekit ja minuutti lisää niin koko mökki olisi palanut.

Kannattaa parannnella huolella kuntoon kädet ennen pellolle menoa...tulehdus vaara on iso.

Jos jatkossa on vielä pakko kokeilla kuumaa öljykylpyä ilman lämpömittaria, niin otappa ohut raa'an perunan viipale jota kastat aika-ajoin öljyyn. Heti kun peruna alkaa tiristä niin keittolevystä virta pois. Lämpötila on silloin jossain alle 200 asteessa eikä tulipalon vaaraa vielä ole

Vedellä rasvapalon sammuttamisesta sen verran että kävin muinoin Norjassa palolaboratoriossa jossa mm. demonstroitiin rasvapalo. Kattilassa oli pari kiloa rasvaa ja sitä kuumennettiin kunnes syttyi. Sen jälkeen kattilaan kaadettiin 1 dl vettä. Oli valtava liekkimeri joka olisi sytyttänyt isommankin talon paremmin kuin Molotovin coktaili.

Kerroin viimeeksi hiljattain suorittamastani lanttien iskukuumentamisesta sisätiloissa yli 300 asteeseen eli ts. niiden ja melkein keittiönkin tuleen sytyttämisestä ruokaöljyssä.



Palaan nyt lupaamiini konservointituloksiin...



Käsieni ollessa nyt tumpussa sain pikku vaimon jollain ihmeellä suorittamaan likaisen työn eli poimimaan lanttiparat toksiseksi tuhkaksi ja pieksi muuttuneesta lempeästä öljykylvystään. Pienillä ottimilla lähtivät kuitenkin irti pihkamaisesta liisteristä josta ne sitten pulautettiin tinneriin selviämään.



Oikeastaan lanteilla ei ollut suurtakaan hätää niiltä osin kun olivat pysyneet pinnan alla, päinvastoin! (Paitsi tuo oikealla oleva vähän kuumaa happea saanut...)



Monta tunnistamatonta lanttia on kokenut ylösnousemuksen!



Kerrassaan hienoa jälkeä, MV:kin voisi ottaa oppia Romulantista!! Voin myös suorittaa konservointia tarvittaessa

Tässä herkku, katsokaapas vuotta; se on nyt tunnistettavissa kun aiemmin tänne postatessani se ei sitä ollut (http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 75#p119850). Lantti on harvinaisin suurruhtinaskunnan aikainen 10 penninen vuodelta 1875, sen lyöntimäärä on vähäinen/tuntematon! Siinä on kyllä vähän kuonaa vielä, taitaa tarvita vielä pienen lämpimän öljypulahduksen...



EDIT: Oho! Sehän on top 60-listalainen

http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 61#p121461

Tässä lantti vielä ENNEN öljykylpyä..

Kupariset ainakin itellä puhdistuneet hyvin: kattilaan vettä ja levylle niin, ettei aivan kiehu. Sitten kolikot sinne ja ruokasoodaa vähän päälle. Jos se sooda kuohahtaa siitä saman tien niin on liian kuumalla.

Ainakin vähemmän räjähdysherkkä metodi.

Itae luin kanssa yhdeltä sivustolta, että kolikoita voi puhdistaa niin, että pitää niitä vedessä ja antaa veden imeytyä pinnassa olevaan likaan ja tämän jälkeen laittaa sitten kolikot pakkaseen jolloinka lika irtoaa kun vesi laajenee jäätyessään. Toistetaan jos on tarvis. Tämä metodi ei kuulemma vahingoita kolikkoa.

En ole itse kokeillut, että miten toimii, joten suosittelen kokeilimista jollakin vähän huonomalla kolikolla ensin.

Sunnuntaina kävin paikallisella suositulla ulkoilualueella, alueella on kesannolla oleva varsin roskainen pelto ja myös mahdollisuus merenrantapiippaukseen. Muksun kanssa rannalla potkiskelin aluksi rantapalloa sideharsot liehuen, käytännössä kädetön kun sattuneesta syystä olen. No alkavathan nuo rakkulat jo olla paremmat. Se on tuo jo maaliskuussa leikattu toinen räpylä, josta on pitempiaikaista ja todellista haittaa. Ison lapion käytöstä ei taida vielä tulla aikoihin mitään. Eli lähes pintalöytöjä keräillen on Romulantti-paran nyt elantonsa ansaittava, kuin jo monen muunkin muinoin ihmiskunnan aamunkoitossa räpylänsä loukanneen esi-isänsä.

Tuulista tasankoa vaellellessa kului siis Romulantin päivä, pölypyörremyrskyjen ja pienriistan lomassa muun lauman kera.



"ihmisluonto sai käyttäytymiseen vaikuttavat olennaiset piirteensä keräilijä-metsästäjien yhteisöelämän aikana ja että sen jälkeen ei ole ehtinyt tapahtua sanottavia muutoksia. Me olemme yhä luonnoltamme keräilijä-metsästäjiä."

Onni kävi myötä; kuin ison lihavan proteiinipitoisen toukan, pistin onnellisena löytölaukkuuni nätin Aleksanteri II:n aikaisen peltopennin vuodelta 1870.

Sitten kävimme vielä laskuveden aikaan läheisellä rannalla koittamassa veden antimia... Tässä pitkän päivän saalis, pari suolaista 5-pennistä mukana:



Kotona luolassa sitä lihavaa toukkaa tihruttaessa ja hampaillakin koittaessa leveni Romulantin harva hymy entisestään, sehän onkin jo toinen Top-60 listalainen tänä kautena.



1 penni 1870, Aleksanteri II (Top-60)

http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 25#p121650

Romulantin puistoretki (päättyi ikävästi), tuloksena multaiset kruununkorkit. Kuvasta näkyvät siis tänään F75:llä olevinaan hienoina kolikkopiippeinä kyykityt pullonkorkit, joista suurin osa nimenomaan tohjoksi ruostuneita Olvi-kruununkorkkeja Aivan uskomaton suoritus tänään



Kokonaista kolme kolikkoa saaliina.

Kesäyön himmetessä hiipii mieleen ja hiukan kaivertaa se, että exän (VK40, sniif ja tuut) kanssa puistossa meni huomattavasti lujempaa. Onkohan vika jo paljon antimiaan jakaneessa puistonurmessa, uudessa vehkeessä tai mitä karmeinta - käyttäjässä itsessään? !

--------- EDIT: Yritän vielä uskotella itselleni yhtä ulospääsyä tästä nöyryytyksestä, kaivelin arkistojani ja totesin että kävin viimeeksi samalla "apajalla" tasan kuukausi sitten http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... 75#p119486 (juuri uuden F75:n saatuani) varustuksenani sniper-kela, nyt oli varren päässä viime peltoreissulta jäänyt iso DD-kela. Eipä sovi sellainen puistokäyttöön, tämä tuli nyt käytännössä vahvistettua. Etenkin noita ruosteisia Olvi-korkeja ja muutamia löytämiäni eurosarjan kolikoita ei ko. isolla kelalla toisistaan parhaallakaan tahdolla tahtonut erottaa, siinä ei auttanut edes F75:n "Bottle-cap" modekaan. Varsinkin kun noita ensinmainittuja oli todella tiheästi, jopa useita 38x30 cm:n kelan alla samaan aikaan.