Lisää tietoa sattu tulemaan museoviraston facebook päivityksestä. En oo vielä käyny katsomassa mut eiköhän tuokin vie vähä eteenpäin.ärkoo kirjoitti:Väliaikatietoja.
www.finlex.fi löytyy:
-Löytötavaralaki 1988/778
-Muinaismuistolaki 1963/295
-Rikoslaki 1889/39
Nimikkeellä Maaoikeus löytyy useampikin laki muttei niissä mitään piipparointiin liittyvää.
Löytötavaralain 30§ kuittaa varsin lyhyesti Puolustusvoimille kuuluvan omaisuuden.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on että vähäarvoisen löydön ( alle 20 E ) voi löytäjä pitää mutta kaikki muut pitäisi ilmoittaa viranomaisille. Ne voi siinä yhteydessä vaatia itselleen jollei omistajaa säädetyssä ajassa ilmaannu.
Hautarauha sisältyy Rikoslakiin 17 luku 12§. Koskee haudan avaamista tai häpäisyä.
Muinaismuistolaissa on mainittu suojelluiksi nimenomaan muinaiset jäännökset, uudemmista ei puhuta mitään. Yli 100-vuotiaat irtaimet löydöt pitää ilmoittaa kaikki Museovirastolle ( 16§ ) - Tämä koskee erityisesti meitä piippareita.
Mahdollisiin tarkentaviin asetuksiin ei ylläolevissä juurikaan ollut viitteitä.
Täytyy vielä selailla lisää. Tähän asti löydetyn perusteella ei viime sodan taistelupaikoista vielä löytynyt mainintoja.
asetus 84/1983 puolustusvoimille kuuluneen tavaran löytämisestä ja pelastamisesta.
Maaoikeudesta löytyy lähinnä tietoa luvasta liikkua muiden mailla. Sieltä on johdettu nuo jokamiesoikeudet.
Muinaismuistolaki koskee tosiaan 100 vuotta ja vanhempia esineitä. Pelkästään sen perusteella museovirastoa ei koskisi mikään sitä nuorempi asia. Asetusta en muista valitettavasti mutta museovirastolle on säilytetty vastuu myös nuorempien historiallisesti merkittävien kohteiden säilyttämisestä. Asia on vaan siinä mielessä puutteellinen et kuka määrittää tuon historiallisesti merkittävän kohteen. Monet ajattelee että museovirasto mutta oikeasti museovirastohan ei ole viranomainen.
Vastaavaa ongelmaa on löytötavaralain kanssa. Aluks tuntuu ihan selkeältä tuo 20 euron raja mutta miten sen löydön arvo määritetään. Siihenkään en ole saanut selvää vastausta. Esimerkiksi löytämäni hopeasormus. Materiaalin perusteella sen arvo on 3-4 euroa mutta sattuu olemaan tunnettu designsormus jonka arvo kunnossa olevana ois n. 200. Löytö on kuitenkin tehty merestä minkä johdosta sormus on erittäin huonossa kunnossa mutta monen tunnin työn jälkeen se on taas lähes uutta vastaavassa kunnossa. Itse toimin nykyään sen mukaan mikä on materiaalin arvo löytöhetkellä. Se on ainakin helposti määriteltävissä.
Hankalaksi tän pukäläviidakon tekee sekin että niin monet asiat perustuvat asetuksiin mitä ei meinaa löytää ja lisäksi vielä erillisiin museovirastolle annettuihin määräyksiin mistä vielä vähemmän saa tietoa. Tutkijoilla ja arkeologeilla on tuota tietoa mutta vielä se ei ole löytäny tietään meille harrastajille.
Ois mielenkiintosta saada tietää tarkat lait ja asetukset minkä perusteella osa esimerkiksi Tampereen alueen taistelupaikoista on suojeltu ja muita suojellaan sitä mukaa kun ehtivät tutkimaan. Kyseessähän on alle 100 vuotiaita taisteluita mistä meilläki nyt käy keskustelu. Suullisesti on sanottu että nuo on näitä alle 100 vuotiaita historiallisesti merkittäviä kohteita mitkä pitää suojella mutta mihin lakiin tai asetukseen tuo suojelu perustuu.