NÄÄTÄ kirjoitti:Kommentoikaa nyt hyvät arkeologit tällaiseenkin asiaan, että onko meidän lapion pistoilla, jotka siis maksimissaan yltää 30-35cm mitään paheellista virkaa tällaisen toiminnan rinnalla?
On helppo kritisoida ja syyllistää meidän toimintaa ryöstelynä ja tuhoamisena, mutta eikö tällaisen nykyisen pellonmuokkauksen ollessa tosiasiaa, meidän toiminta ole todellakin pelastusta, mitä pelastettavissa on?
Lisäksi sitten vielä tuo rakentaminen, joka tuhoaa vielä perusteellisemmin kultturikerroksen.
Kommentoikaa nyt välillä tällaisiinkin viestiketjuihin.
Linkitetyt tube-videot näyttävät kyllä kuinka kyntökerroksessa sijaitsevista kivistä ja esineistä tehdään raastetta, mutta kovinkaan syvälle ne eivät näytä ulottuvan. Tuhoisinta maanviljelyä muinaisjäännösten kannalta on kuitenkin maan kääntäminen syvillä auroilla sekä metsien ottaminen viljelykäyttöön. Näissä molemmissa tuho on lähes täydellistä.
En ole maanviljelijä, joten en voi sanoa paljoakaan faktoja nykyaikaisesta maanviljelystä. Itse olen kuitenkin törmännyt pellolla sijainneen muinaisjäännöksen rakenteisiin vain n. 15 cm syvyydessä. Menetelmiä on varmasti monellaisia, eikä maata muokata kaikkialla samalla tavalla tai syvyydeltä.
Piipparointi on ryöstelyä ja tuhoamista siinä vaiheessa kun se täyttää ryöstelyn ja tuhoamisen merkit. Ryöstelyä se on silloin kun tarkoitus on kerätä yhteistä kulttuuriomaisuutta ja esineitä vain omaksi hyödyksi ja tuhoamista silloin kun esine ei olekkaan oletetussa kyntökerroksessa vaan alkuperäisellä paikalla. Joissain kohteissa kyntökerroksen ja "koskemattoman" maakerroksen (esim. haudan) erottaminen koekuppan perusteella voi olla haasteellista kenelle tahansa.
Piipparoinnin vertaaminen vijelyyn tai rakentamiseen on epäolennaista, koska viljely ja rakentaminen ovat ihmisille välttämätöntä, piipparointi harrastamista. Kaikissa näissä tapauksissa viranomaiset kuitenkin pyrkivät löytämään sopivan kompromissin, joka mahdollistaa viljelyn, rakentamisen, harrastamisen ja muinaisjäännösten säilymisen tai tutkimisen.