Museotavarat

Saiko löytösi pulssin nousemaan? Kimalteleeko sormus kultaisena vai hopeisena? Piteletko kädessäsi satoja vuotta vanhaa kolikkoa? Kerro ja näytä.
Brotherus
Viestit: 16
Liittynyt: 22 Marras 2011, 13:34

Viesti Kirjoittaja Brotherus »

Kätkäläinen kirjoitti:Kaikki löytyi pienestä mäestä noin 100m kanttiinsa, paikka on ollut aikoinaan kortin peluu paikkana isän nuoruudessa 50 luvulla. Niitä sökörahoja sinne mentiin ettiin ja joitakin omia kauppaauto rahoja, löytyi molempia :D
Hienoa, että löydetyistä esineistä ja paikasta on informoitu paikallismuseota.

Vastaisuuden varalta kohteen kaivaminen pitäisi kuitenkin lopettaa siihen ensimmäiseen löytyneeseen esineeseen. Vaikka 1000 vuotta vanhat soljet ja riipukset ovatkin hienoja, ei niistä ole museolle tai arkeologiselle tukimukselle juurikaan hyötyä jos itse hautapaikka tai kätkö on kaivamisessa tuhoutunut.

Yksi löydetty esine riitää arkeologille kertomaan tarpeeksi itse kohteen ajoituksesta. Arkeologille tärkeämpää kohteen määrittelyn kannalta olisi tiedot löytöpaikasta: kohde kartalla, löytökonteksti (pelto, metsäsaareke jne.) ja digitaalikuvat alueen ympäristöstä. Näin saadaan helpommin käsitys esineen alkuperästä, tuhoamatta itse arvokasta kohdetta.
Avatar
Kätkäläinen
Kunniajäsen
Viestit: 1830
Liittynyt: 19 Touko 2011, 15:53
Paikkakunta: Pälkäne

Viesti Kirjoittaja Kätkäläinen »

Tervetuloa Brotherus :D Kyseisiä esineitä nousi maanpinnalle tietämättömyydestä/tunnistuksenpuutteesta, Tämän palstan kautta vasta asia selveni ja toimittiin niin kuin pitääkin. Löytöpaikka on asinmukaisesti määritetty museon karttaan ja täytetty kaavakkeet sun muut. :D
Avatar
Leijona
Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
Viestit: 10506
Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
Paikkakunta: Etelä-Karjala

Viesti Kirjoittaja Leijona »

Brotherus kirjoitti: Vastaisuuden varalta kohteen kaivaminen pitäisi kuitenkin lopettaa siihen ensimmäiseen löytyneeseen esineeseen.
Tuossa asiassa olemme veljeni kanssa saaneet hieman toisenlaisen käsityksen Maakuntamuseolta ja Museovirastolta. Meille sanottiin, että yksi esine voi olla yksittäinen esine, ns. "vahinkokatoaminen", mutta jos alueelta löytyy toinenkin saman aikakauden esine, niin se viittaa jo vahvasti mahdolliseen polttohautaukseen tai muuhun vastaavaan, joten etsintä täytyy lopettaa siihen sillä alueella.

Yleensähän esineitä löytyykin vain yksi, mutta joskus kohdalle sattuu myös toinen, jolloin olemme lopettaneet etsimisen siihen. (näitä sattuu joskus kohdalle muun etsimisen lomassa pelloilla, jolloin lopetamme kaiken toiminnan alueella.)

Näin toimittuamme olemme saaneet paljon kiitosta Maakuntamuseolta ja Museovirastolta ja toteamukset, ettei noita esineitä olisi muulla etsintätavalla todennäköisesti löydetty koskaan.

Tervetuloa minunkin puolestani foorumille, Brotherus :D
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Avatar
JK
Kunniajäsen
Viestit: 2165
Liittynyt: 10 Elo 2008, 21:23
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja JK »

Tervetuloa palstalle Brotherus.
Viesteistäsi tulee mieleen pari asiaa.
Ensiksikin nimimerkin takana voisi olla alan ammattilainen, joita tänne on odoteltukin kommentoimaan löytöjä ja käymään keskustelua, tosin onhan täällä nähty vuosien varrella erilaisia hörhöjäkin.
Toisaalta noinkin jyrkät mielipiteet löytöpaikkojen tuhoutumisesta yksittäisen löydön esiin nostamisen vuoksi vähän kummastuttaa.
Tarkka pinpointtaus ja löydön poimiminen pellolta kyntösyvyydestä ei voi tuhota mitään, tuskinpa metsässäkään.
Eihän me olla mitään haudanryöstäjiä vaan vilpittömästi menneisyydestä kiinnostuneita harrastajia.
Meidän harrastajien mukaan pääsee kyllä katsomaan tätä touhua ihan "livenä", se voisi auttaisi ymmärtämään toiminnan todellista luonnetta.
ilkkap
Kunniajäsen
Viestit: 2158
Liittynyt: 16 Elo 2007, 16:35

Viesti Kirjoittaja ilkkap »

Leijona kirjoitti:
Brotherus kirjoitti: Vastaisuuden varalta kohteen kaivaminen pitäisi kuitenkin lopettaa siihen ensimmäiseen löytyneeseen esineeseen.
Tuossa asiassa olemme veljeni kanssa saaneet hieman toisenlaisen käsityksen Maakuntamuseolta ja Museovirastolta. Meille sanottiin, että yksi esine voi olla yksittäinen esine, ns. "vahinkokatoaminen", mutta jos alueelta löytyy toinenkin saman aikakauden esine, niin se viittaa jo vahvasti mahdolliseen polttohautaukseen tai muuhun vastaavaan, joten etsintä täytyy lopettaa siihen sillä alueella.

Yleensähän esineitä löytyykin vain yksi, mutta joskus kohdalle sattuu myös toinen, jolloin olemme lopettaneet etsimisen siihen. (näitä sattuu joskus kohdalle muun etsimisen lomassa pelloilla, jolloin lopetamme kaiken toiminnan alueella.)

Näin toimittuamme olemme saaneet paljon kiitosta Maakuntamuseolta ja Museovirastolta ja toteamukset, ettei noita esineitä olisi muulla etsintätavalla todennäköisesti löydetty koskaan.

Tervetuloa minunkin puolestani foorumille, Brotherus :D
Täsmälleen samaa mieltä Leijonan kanssa. Minulla on pitkä kokemus yhteistyöstä MV:n kanssa ja olen oppinut kantapään kautta että jos vien yhden esineen se on aina tuomittu yksittäislöydöksi, joten kaivan ja kehotan muitakin kaivamaan kaksi. Ei yhtään enempää. Jos sitä toista ei parissakymmenessä minuutissa löydy ympäriltä, niin on todellakin luultavasti yksittäislöytö. Tämä noin yleisesti, poikkeuksikin on.

Muutenkin osa arkeologeista suhtautuu hyvin omituisesti metallinetsintään. Metallinetsinten kanssa on heidän mielestään oltava äärimmäisen varovainen ettei muinaisjäännös tärvelly, mutta kaivinkoneella saa temmeltää mielin määrin. Esimerkkinä nyt vaikka viimeksi aivan Halikon kirkon ja hyvin tunnetun ison muinaisjäännösalueen vierestä kaivurilla purettu puutalo ja tilalle rakennettu iso kivitalo. Ei tutkimuksia eikä metallinetsijöitäkään pyydetty apuun.
Brotherus
Viestit: 16
Liittynyt: 22 Marras 2011, 13:34

Viesti Kirjoittaja Brotherus »

JK kirjoitti:[/code]
Toisaalta noinkin jyrkät mielipiteet löytöpaikkojen tuhoutumisesta yksittäisen löydön esiin nostamisen vuoksi vähän kummastuttaa.
Tarkka pinpointtaus ja löydön poimiminen pellolta kyntösyvyydestä ei voi tuhota mitään, tuskinpa metsässäkään.
Arkeologit ovat ihan syystä huolissaan metallinpaljastinharrastajien kaiveluista. Vaikka iso osa pullonkorkeista, rahoista, soljista ja muista metalliesineitä onkin peräisin sekoittuneista kyntökerroksista, on kyntökerroksen alla paikoitellen säilynyt osia muinaisjäännöksistä. Esimerkiksi haudan kohdalla yksi lapionpisto voi tuhoa kaiken mitä haudasta on ollut jälkellä ja arkeologisesti kiinnostavaa.
Eihän me olla mitään haudanryöstäjiä vaan vilpittömästi menneisyydestä kiinnostuneita harrastajia.
Osa harrastajista tälläkin forumilla toimii vilpittömästi ja tiedostaen omat tekemisensä. Harrastajien (kuten kaikkien ihmisten) joukkoon mahtuu kuitenkin kaikenlaista porukkaa. Osa piiparoijista on kiinnostunut menneisyydestä, mutta tuottavat innostuksessaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Osaa puolestaan kiinnostaa vain löytäminen ja omien kokoelminen kartuttaminen. Siksi olisikin hyvä, että forumilla käsiteltäisiin enemmän piipparoinin etikettiä ja muinaisjäännösten merkitystä arkeologisessa mielessä kuin yksittäisten esineiden rahaliiseen tai harvinaisuuteen perustuvaa arvoa.


ilkkap kirjoitti:
jos vien yhden esineen se on aina tuomittu yksittäislöydöksi, joten kaivan ja kehotan muitakin kaivamaan kaksi. Ei yhtään enempää. Jos sitä toista ei parissakymmenessä minuutissa löydy ympäriltä, niin on todellakin luultavasti yksittäislöytö. Tämä noin yleisesti, poikkeuksikin on.
On totta, että yksi esine on yksittäislöytö. Yksittäisestä löydöstä tulee kuitenkin merkintä MJ-rekisteriin ja kohde tutkitaan seuraavan inventoinnin yhteydessä. Harrastajaa tämä ei tietenkään mielytä, jos seuraava inventointi tapahtuu vasta vuosien päästä. Arkeologiassa ei ole kuitenkaan kyse hienoista esineistä tai maineesta jonka löytäjä saa.
Muutenkin osa arkeologeista suhtautuu hyvin omituisesti metallinetsintään. Metallinetsinten kanssa on heidän mielestään oltava äärimmäisen varovainen ettei muinaisjäännös tärvelly, mutta kaivinkoneella saa temmeltää mielin määrin. Esimerkkinä nyt vaikka viimeksi aivan Halikon kirkon ja hyvin tunnetun ison muinaisjäännösalueen vierestä kaivurilla purettu puutalo ja tilalle rakennettu iso kivitalo. Ei tutkimuksia eikä metallinetsijöitäkään pyydetty apuun.
Esimerkit nyt eivät ole verrannollisia. Ikävää on, että muinaisjäännöksi tuhoutuu kokoajan huolimattoman maankäytön ja välinpitämättömyyden takia. Piipparointi on kuitenkin harrastus, jossa tarkoituksella etsitään muinaisjäännöksi, joten harrastajilta voidaan olettaa ja velvoittaa olemaan vastuullisia muinasjäännöksiä kohtaan. [/quote]

Ideaalitilassa esinetä löydetään yksi tai kaksi, jolloin kuopatkin jäävät vain kahteen. Muinaisjäännös on kuitenkin vaarassa tuhoutua jos ja kun alueella kaivetaan useampia kuoppia "romumetallin" takia tai sen toisen hienon esineen löytämiseksi. Pahimmassa tapauksessa ns. huono piipparisti etsii ja kaivaa kaikki (arvo)metallit museolle vietäväksi, jolloin harrastaja saa aikaiseksi enemmän haittaa kun hyötyä.
Avatar
NÄÄTÄ
Kunniajäsen
Viestit: 1530
Liittynyt: 26 Huhti 2010, 12:52
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja NÄÄTÄ »

Kyllä minä näkisin tässä asiassa myös tuon puolen, että kuinka kiitollisiakin monet arkeologit ja tutkijat ovat olleet löydöistämme. Muuten ne olisivat suurimmaksi osaksi jääneet iäksi löytymättä.
Onpahan arkeologeille töitä tiedossa, kun käyvät inventoimassa kaikki löytöpaikat. Jos nyt joka kymmenes on vaikka toiminutkin väärällä tavalla esineen kaivamisessa/säilyttämisessä tai ilmoittamisessa, on kuitenkin suurin osa toiminut aivan oikein ja saanut esille uutta maamme historiasta.
On tämä Suomen maa-ala vaan niin suuri, että ei tätä summittaisesti silmämäärin ja lapion kanssa tule kartoitettua vaikka kaikki työttömät valjastettaisiin hommaan.
Golden Mask 4W Pro + Garrett ProPointer
(Entisiä vehkeitä: ACE250, Blisstool LTC48 ja 64 v1, AT Pro, XP Deus)
Avatar
Jussi
Kunniajäsen
Viestit: 1178
Liittynyt: 29 Marras 2009, 13:11
Paikkakunta: Mäntyharju

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Brotherus kirjoitti:
Arkeologit ovat ihan syystä huolissaan metallinpaljastinharrastajien kaiveluista. Vaikka iso osa pullonkorkeista, rahoista, soljista ja muista metalliesineitä onkin peräisin sekoittuneista kyntökerroksista, on kyntökerroksen alla paikoitellen säilynyt osia muinaisjäännöksistä. Esimerkiksi haudan kohdalla yksi lapionpisto voi tuhoa kaiken mitä haudasta on ollut jälkellä ja arkeologisesti kiinnostavaa.
Ja sinä eksyt ennen harrastajaa sinne yhtä lapionpistoa vaille tuhotulle haudalle miten?

Ensinnäkin jos lähdetään reilusti keskustelemaan asioista, niin tiedostathan että harrastuksemme on laillinen?

Huolimatta hassuista nimimerkeistämme ja avatarkuvistamme, yhteistapahtumista vetämäni arvion mukaan harrastajien keski-ikä heilunee tuossa 40v. nurkilla. Edustamme laajaa kirjoa eri ammatteja ja eri sosiaaliluokkia.

Luuletko oikeasti että lähdemme etsimään pelloille kupurasolkia ja haluamme törmäillä hautoihin?

Tunnustamme museoväen auktoriteetin esineisiin ja rauhoitusasioihin liittyen ja luotamme heidän ammattitaitoonsa, sillä olemmehan palkanneet heidät hoitamaan tointaan..

Meille voi ja tuleekin puhua kuin aikuisille ilman pirujen maalailua seinille.

Minulla ei ole mitään ongelmia toimia lain kirjaimen mukaan, mutta jos harrastustani haluaa moittia, niin puhutaan sitten oikeista epäkohdista ja koetetaan nähdä siitä ne oikeasti löytyvät hyvätkin puolet. Isällinen jyrähtely ja pirujen maalailu ei ole rakentavaa, vaikka toiminee pikkulapsille puhuessa. Värillisistä laseista on tässä keskustelussa vaan haittaa.

Jos haluaa aloittaa jostain yhteishyödyllisestä tällä foorumilla, niin aukaiseepi vaikka "mikä tämä on" osion ja antaa näppäimistön savuta sen minkä tietomäärä vaan riittää, niin saadaan mahdollisesti tärkeät esineet sinne minne ne kuuluukin.

Jussi Tuokko,
detektoristi ensimmäisessä sukupolvessa.
garrett ace 250
GM3
XP Deus
Avatar
JK
Kunniajäsen
Viestit: 2165
Liittynyt: 10 Elo 2008, 21:23
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja JK »

Brotherus kirjoitti: Ideaalitilassa esinetä löydetään yksi tai kaksi, jolloin kuopatkin jäävät vain kahteen. Muinaisjäännös on kuitenkin vaarassa tuhoutua jos ja kun alueella kaivetaan useampia kuoppia "romumetallin" takia tai sen toisen hienon esineen löytämiseksi. Pahimmassa tapauksessa ns. huono piipparisti etsii ja kaivaa kaikki (arvo)metallit museolle vietäväksi, jolloin harrastaja saa aikaiseksi enemmän haittaa kun hyötyä.
No johan on tiukkaa tekstiä. :shock:
Olisikohan jo aika esittäytyä tarkemmin, että osattaisi suhtautua mielipiteisiisi oikealla tavalla.
Avatar
Leijona
Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
Viestit: 10506
Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
Paikkakunta: Etelä-Karjala

Viesti Kirjoittaja Leijona »

Brotherus kirjoitti: Arkeologit ovat ihan syystä huolissaan metallinpaljastinharrastajien kaiveluista. Vaikka iso osa pullonkorkeista, rahoista, soljista ja muista metalliesineitä onkin peräisin sekoittuneista kyntökerroksista, on kyntökerroksen alla paikoitellen säilynyt osia muinaisjäännöksistä. Esimerkiksi haudan kohdalla yksi lapionpisto voi tuhoa kaiken mitä haudasta on ollut jälkellä ja arkeologisesti kiinnostavaa.
Kiinnostaisi tietää, kuinka arkeologit voivat tietää pellossa kyntökerroksen alapuolella olevasta muinaisjäännöksestä/haudasta paikassa, jossa ei aiemmin tiedetä sellaista olevan?
Jos se yksi lapionpisto tuo sellaisen tietoon, niin onko se pahempi asia kuin se ettei sitä löydettäisi koskaan?

Ps. Olemme pitäneet omasta aloitteestamme vähintään 50 metrin rajan löytyneestä kohteesta, josta on löytynyt kaksi rautakauteen viittaavaa esinettä, vaikka meiltä ei ole sellaista museonkaan taholta edellytettykään ja puhun nyt pellosta.
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Brotherus
Viestit: 16
Liittynyt: 22 Marras 2011, 13:34

Viesti Kirjoittaja Brotherus »

NÄÄTÄ kirjoitti:Kyllä minä näkisin tässä asiassa myös tuon puolen, että kuinka kiitollisiakin monet arkeologit ja tutkijat ovat olleet löydöistämme. Muuten ne olisivat suurimmaksi osaksi jääneet iäksi löytymättä.
Jussi kirjoitti:
Minulla ei ole ongelmia toimia lain kirjaimen mukaan, mutta jos harrastustani haluaa moittia, niin puhutaan sitten oikeista epäkohdista ja koetetaan nähdä siitä ne oikeasti löytyvät hyvätkin puolet.
Keskustelun rönsy lähti liikkeelle siitä, kuinka paljon löytöjä yhdestä kohteesta tulisi nostaa. Jos haluaa kiitosta harrastukselleen, niin sitä varmasti saa niissä tapauksissa, joissa etsinnät ja raportoinnit on tehty hyvän käytännön mukaisesti. Harrastajien parasta antia arkeologialle onkin se, että muinaisjäännös paikannetaan mahdollisimman pienin vaurioin (vähäisin kuopin) tai esimerkiksi arkeologiset kaivaukset, jossa tehdään yhteistyötä kaivajien kanssa.

Ja mitä tulee Jussin mainitsemiin harrastuksen epäkohtiin niin suurimpana epäkohtana on juuri joidenkin piippariharrastajien aarteenmetsästys ja tietämöttömyys arkeologiasta, jolloin löytöjä keräilemällä museoille tekee tutkimukselle vain karhunpalveluksia.

Mutta jos itse piipparoi ja toimii arkeolgista tietoa säilövästi, niin silloin on turha suuttua, jos harrastuksen varjopuolia nostetaan esiin. Hyvien piipparimiesten ja -naisten tulisikin tällä foorumilla toimia ohjaajina niille, joita kiinnostaa esineiden raha- tai keräilyarvo.
Leijona kirjoitti: Kiinnostaisi tietää, kuinka arkeologit voivat tietää pellossa kyntökerroksen alapuolella olevasta muinaisjäännöksestä/haudasta paikassa, jossa ei aiemmin tiedetä sellaista olevan?
Jos se yksi lapionpisto tuo sellaisen tietoon, niin onko se pahempi asia kuin se ettei sitä löydettäisi koskaan?
Kirjoitin sen jo aikaisemmassa viestissä.

"Ideaalitilassa esineitä löydetään yksi tai kaksi, jolloin kuopatkin jäävät vain kahteen. Muinaisjäännös on kuitenkin vaarassa tuhoutua jos ja kun alueella kaivetaan useampia kuoppia "romumetallin" takia tai sen toisen hienon esineen löytämiseksi. Pahimmassa tapauksessa ns. huono piipparisti etsii ja kaivaa kaikki (arvo)metallit museolle vietäväksi, jolloin harrastaja saa aikaiseksi enemmän haittaa kun hyötyä."

Arkeologisia inventointeja tehdessä tutkija joutuu usein tekemään koekuoppia kuten harrastajakin. Erona on kuitenkin se, että ammattilainen osaa tulkita ympäristöä, maalajeja ja löydettyjä (ei-jalometallisia) esineitä paremmin kuin harrastaja.
Avatar
Jussi
Kunniajäsen
Viestit: 1178
Liittynyt: 29 Marras 2009, 13:11
Paikkakunta: Mäntyharju

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Brotherus kirjoitti:
Jussi kirjoitti:
Minulla ei ole ongelmia toimia lain kirjaimen mukaan, mutta jos harrastustani haluaa moittia, niin puhutaan sitten oikeista epäkohdista ja koetetaan nähdä siitä ne oikeasti löytyvät hyvätkin puolet.
Keskustelun rönsy lähti liikkeelle siitä, kuinka paljon löytöjä yhdestä kohteesta tulisi nostaa. Jos haluaa kiitosta harrastukselleen, niin sitä varmasti saa niissä tapauksissa, joissa etsinnät ja raportoinnit on tehty hyvän käytännön mukaisesti. Harrastajien parasta antia arkeologialle onkin se, että muinaisjäännös paikannetaan mahdollisimman pienin vaurioin (vähäisin kuopin) tai esimerkiksi arkeologiset kaivaukset, jossa tehdään yhteistyötä kaivajien kanssa.

Ja mitä tulee Jussin mainitsemiin harrastuksen epäkohtiin niin suurimpana epäkohtana on juuri joidenkin piippariharrastajien aarteenmetsästys ja tietämöttömyys arkeologiasta, jolloin löytöjä keräilemällä museoille tekee tutkimukselle vain karhunpalveluksia.

Mutta jos itse piipparoi ja toimii arkeolgista tietoa säilövästi, niin silloin on turha suuttua, jos harrastuksen varjopuolia nostetaan esiin. Hyvien piipparimiesten ja -naisten tulisikin tällä foorumilla toimia ohjaajina niille, joita kiinnostaa esineiden raha- tai keräilyarvo.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.

Noista harrastuksen "varjopuolista" täällä foorumilla on keskusteltu useastikin jo vuosien ajan. Valistus on toistaiseksi ollut niin vanhojen esineiden ja muinaismuistolainkin osalta meidän harrastajien itsemme kontoilla. Etiikkaakin on puitu paljon tällä foorumilla.
Myös sormenheiluttelua on saatu tasaisin väliajoin, mutta konkreettinen apu esim. esineiden tunnistuksessa ja valistus löydön mahdollisesta tärkeydestä ammattilaisten puolesta on jäänyt suht nollille. "Muinaismies" ja "Argeologi" tulee äkkiseltään positiivisina poikkeuksina mieleen.
Olen ehkä liian sinisilmäinen, mutta väittäisin ettei tätä harrastusta kukaan tee rikastuakseen, tai koeta löytää jotain mahdollisimman vanhaa, jota voisi piilotella kotonaan ja kosketella illan pimeydessä.

ps. Haluaisin kuulla rehellisen mielipiteesi Leijonan viimeiseen kysymykseen:

"Jos se yksi lapionpisto tuo sellaisen tietoon, niin onko se pahempi asia kuin se ettei sitä löydettäisi koskaan? "
Viimeksi muokannut Jussi, 05 Joulu 2011, 10:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
garrett ace 250
GM3
XP Deus
spwaw
Metallinetsijä
Viestit: 482
Liittynyt: 17 Syys 2010, 20:01

Viesti Kirjoittaja spwaw »

Siispä kielletään metallinetsintä Suomessa? Sitäkö haluat?

sittenpä pitäisi kiletää uusien esim. talojen rakentaminen, kuinka moni urakoitsija kertoo tai edes tietää mitä löytyi.

Haloo, parempi etsiä kun olla etsimättä koska suurinosa etsijöistä kumminkin osaa jokseenkin olla tuhoamatta liikoja. Turha alkaa byrokratiaa liika sotkemaan joka asia sekavaksi EU vyyhdiksi.
Brotherus
Viestit: 16
Liittynyt: 22 Marras 2011, 13:34

Viesti Kirjoittaja Brotherus »

Jussi kirjoitti:
ps. Haluaisin kuulla rehellisen mielipiteesi Leijonan viimeiseen kysymykseen:

"Jos se yksi lapionpisto tuo sellaisen tietoon, niin onko se pahempi asia kuin se ettei sitä löydettäisi koskaan? "
Jos harrastaja on perehtynyt ympäristön muinaisjäännöksiin ja lapionpistolla paikannetaan jo ennestään tuntematon muinaisjäännös, niin siinä tapauksessa pisto on hyvä tehdä. Mutta kuten aikaisemmin mainitsin, ongelmaksi voivat muodostua laajat tai useammat ympäristöön tehtävät kuopat, joita ei vastuullinen metallinetsinharrastaja tietenkään tee.

Metallinpaljastin on kuitenkin vain esine, jota voi käyttää niin oikein kuin väärin. Suurinpana uhkana muinaisjäännösten tuhoutumiselle tässä yhteydessä on tietämättömyys. Toisena ikävänä tosiasiana on että kaikkialla maailmassa esiintyy ns. "mustaa arkeologiaa", jossa mm. hautoja ryöstetään yksityisiin kokoelmiin tai pimeile markkinoille. Suomen esinneistö on kuitenkin niin vaatimatonta, että rikkaaksi piipparoinnilla tuskin tulee, mutta yksityisiä harrastekokoelmia löytyy varmasti moneltakin tämän forumin lukijalta. Tästä löytyy esimerkkinä viimevuosilta mm. arkeologisilla kaivauksilla yönpimeydessä tehdyt piipparoinnit ja tonkimiset.

Onneksi nämä mädät omenat taitavat olla kuitenkin poikkeus.
Avatar
Jussi
Kunniajäsen
Viestit: 1178
Liittynyt: 29 Marras 2009, 13:11
Paikkakunta: Mäntyharju

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Brotherus kirjoitti:
Jussi kirjoitti:
ps. Haluaisin kuulla rehellisen mielipiteesi Leijonan viimeiseen kysymykseen:

"Jos se yksi lapionpisto tuo sellaisen tietoon, niin onko se pahempi asia kuin se ettei sitä löydettäisi koskaan? "
Jos harrastaja on perehtynyt ympäristön muinaisjäännöksiin ja lapionpistolla paikannetaan jo ennestään tuntematon muinaisjäännös, niin siinä tapauksessa pisto on hyvä tehdä. Mutta kuten aikaisemmin mainitsin, ongelmaksi voivat muodostua laajat tai useammat ympäristöön tehtävät kuopat, joita ei vastuullinen metallinetsinharrastaja tietenkään tee.

Metallinpaljastin on kuitenkin vain esine, jota voi käyttää niin oikein kuin väärin. Suurinpana uhkana muinaisjäännösten tuhoutumiselle tässä yhteydessä on tietämättömyys. Toisena ikävänä tosiasiana on että kaikkialla maailmassa esiintyy ns. "mustaa arkeologiaa", jossa mm. hautoja ryöstetään yksityisiin kokoelmiin tai pimeile markkinoille. Suomen esinneistö on kuitenkin niin vaatimatonta, että rikkaaksi piipparoinnilla tuskin tulee, mutta yksityisiä harrastekokoelmia löytyy varmasti moneltakin tämän forumin lukijalta. Tästä löytyy esimerkkinä viimevuosilta mm. arkeologisilla kaivauksilla yönpimeydessä tehdyt piipparoinnit ja tonkimiset.

Onneksi nämä mädät omenat taitavat olla kuitenkin poikkeus.

Kiitos vastauksesta, ihan asiaa mielestäni kirjoitit.
Noille yöpiippailijoille tuskin voi ikinä mitään, vaikka kriminalisoitaisiin koko metallinpaljastin. Noiden rosvojen motivaatiota on tullut joskus pohdittua, mutta en edelleenkään ole keksinyt sellaista. Ehkä jokin nuoruuden, välinpitämättömyyden, typeryyden ja jonkintasoisen kiinnostuksen yhdistelmä? Tuskin taloudellinen, veikkaan.
Tuollaisten tekijöiden kutsuminen metallinetsinnän harrastajiksi on mielestäni sama kun kutsuisi kioskin haulikolla ryöstänyttä metsästäjäksi.
Tuollaisia varten on onneksi poliisi!
garrett ace 250
GM3
XP Deus
ilkkap
Kunniajäsen
Viestit: 2158
Liittynyt: 16 Elo 2007, 16:35

Viesti Kirjoittaja ilkkap »

Tällä foorumilla ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin, joten ehdotan että tämä hedelmätön keskustelu jää tähän.

Pitäkää tunkkinne molemmat osapuolet!!

Ja minun mielipiteeni kyllä tunnette!
Avatar
Maverick
Raavas Tonkija
Viestit: 988
Liittynyt: 02 Heinä 2009, 14:08
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maverick »

Kerta kiellon päälle.

Rahapuhetta...

Suomessa operoiva, löytöjään laillisesti tai laittomasti diilaamalla elävä metallinetsijä, on kalavale. Köyhä on maa ja siksi jää. Se, joka viitsii niin paljon asiaan vihkiytyä, että meinaa haudanryöstöllä tilin tehdä, operoi jo jossain muinaisen Signidunumin ympäristössä ja pelottelee meikäläisiä lomapiippailijoita mafian kostolla.

Ymmärrän huolestumisen kun aletaan puhua esineiden arvosta. Mikä tahansa rahaan liittyvä kun tapaa saada haaskalinnut liikkeelle. Mielestäni huonompi tapa olisi kuitenkin se toinen vaihtoehto, eli olla puhumatta ja yrittää salata löytöjen hinta.

Jokainen voi kuvitella, kumpi menetelmä Suomen oloissa luo paremman lainkuuliaisuuden; mystinen hyssyttely vai niiden löydöistä maksettujen muutamien eurojen julkistaminen.
Vitae pars historia est.
Cockle
Innostunut Etsijä
Viestit: 88
Liittynyt: 16 Loka 2011, 00:45

Viesti Kirjoittaja Cockle »

.
Viimeksi muokannut Cockle, 20 Syys 2012, 09:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ilkkap
Kunniajäsen
Viestit: 2158
Liittynyt: 16 Elo 2007, 16:35

Viesti Kirjoittaja ilkkap »

Cockle kirjoitti:
ilkkap kirjoitti:Tällä foorumilla ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin, joten ehdotan että tämä hedelmätön keskustelu jää tähän.

Pitäkää tunkkinne molemmat osapuolet!!

Ja minun mielipiteeni kyllä tunnette!
Täysin eri mieltä!

Juuri tällaisia asiallisia keskusteluja ja hienoja puheenvuoroja, joita esim. nimimerkit Brotherus ja Jussi ovat käyttäneet, palstalle tarvitaankin. Korostan vielä tässä nimenomaisessa keskustelussa käytettyjä erittäin asiallisesti esitettyjä näkökantoja. Miksi emme kannustaisi tällaista rakentavaa vuorovaikutteista keskustelua jatkossakin?
Taisin torpedoida mahdollisen hyvän keskustelun, koska se mielestäni junnasi paikoillaan ja olimme yhdessä todenneet että kaivinkoneet tekevät kertaluokkia enemmän tuhoa kuin metallinetsimet.

Niin että kadun ja ehdotan keskustelun jatkumista.
Avatar
Öhkömönkijä
Kunniajäsen
Viestit: 1378
Liittynyt: 26 Syys 2010, 19:37
Paikkakunta: Seinäjoki sekä Teuva

Viesti Kirjoittaja Öhkömönkijä »

Brotherus kirjoitti: ...Arkeologit ovat ihan syystä huolissaan metallinpaljastinharrastajien kaiveluista. Vaikka iso osa pullonkorkeista, rahoista, soljista ja muista metalliesineitä onkin peräisin sekoittuneista kyntökerroksista, on kyntökerroksen alla paikoitellen säilynyt osia muinaisjäännöksistä. Esimerkiksi haudan kohdalla yksi lapionpisto voi tuhoa kaiken mitä haudasta on ollut jälkellä ja arkeologisesti kiinnostavaa.

...Piipparointi on kuitenkin harrastus, jossa tarkoituksella etsitään muinaisjäännöksi, joten harrastajilta voidaan olettaa ja velvoittaa olemaan vastuullisia muinasjäännöksiä kohtaan.

...Pahimmassa tapauksessa ns. huono piipparisti etsii ja kaivaa kaikki (arvo)metallit museolle vietäväksi, jolloin harrastaja saa aikaiseksi enemmän haittaa kun hyötyä.

Hyvää asiaa Brotherus ja poikkeuksellisesti hieman eri näkökulmasta. :D

Tottahan on, että harrastuksella on uhkakuvia. Metallinetsintä harrastuksena on kuitenkin kohtuullisen pienimuotoista ja Suomi on pinta-alaltaan suuri maa - joten tilaa on sekä harrastajille harrastaa, että argeologeille tutkia ja julkaista. Kaikilla etsijöillä ei suinkaan ole tarkoitustakaan edes löytää esihistoriaa tai mahdollisimman vanhaa. Monia kiinnostaa esimerkiksi alueen historia ja pellon esineistö kokonaisuudessaan, ei niinkään yksittäinen löytö. Toki koskaan ei tiedä mitä se lapion pisto tuo tullessaan.

Viittaus piippailun etikettiin ja ohjeistukseen on hyvä idea, ja sitä tällä palstalla ollaankin iskostettu harrastajiin, joskus hieman suoremmin ja joskus rivien välistä. Tietämättömät ja etenkin säännöistä piittaamattomat ovat uhka myös meidän harrastukselle, kuten myös argeologiselle tutkimukselle. Huono piipparisti ei edes ilmoita museolle löydöistään. Asialleen vihkiytyneet ja todella harrastuksestaan kiinnostuneet harrastajat osaavat toimia ja ohjeistaa muinaisjäännöksen löydyttyä oli sitten kyse kiinteästa tai irtolöydöstä. Varmasti tulee katsottua maaperää, pinnanmuotoa, onko kuopassa hiiltä tai muuta vastaavaa. Koordinaatit otetaan talteen ja noudatetaan lakia ja tehdään ilmoitus riittävänä kuvineen ja koordinaatteinen kuten kuuluukin. Usein vain vastausta saadaan odotella, mutta tällöin velvollisuus löytäjän suhteen on hoidettu. Toki etsijöiden tietämys ei ole sama kuin argeologeilla - ellei sitten ole argeologi. Kuitenkin käsittääkseni SME-yhdistyksen tavoitteena on rakentaa yhteistyötä museoiden kanssa ja verkostoitua argeologiharrastajien kanssa, joten tietoa siirtyy tulevaisuudessa puolin jos toisin.

Muistaakseni jopa tälle palstalle liittymisen edellytyksenä on tutustuminen muinaismuistolakiin. Vaikka laki on itsesään kuin muinaismuisto, yhdessä maalaisjärjen ja etiketin kanssa harrastajista voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa, katsoo sitten mistä näkökulmasta ja kenen silmin tahansa. Harrastajista olisi suuri hyöty muun muassa kaavoitusuhan alla olevan pellon screenauksessa. Muutama museon toimesta suoritettava koekuoppa tuskin tarjoaa kattavaa kuvaa koko pellosta?

Metsät, kukkulat ym. paikat ovat riskialttiimpia haudan tai muun ennalta tuntemattoman kiinteän muinaismuiston tuhoutumiselle kuin pellolla olevat. Tällöin todellakin lapion pisto voi tuhota jotain tieteellisesti arvokasta. Toki se on vain yksi artefakta tutkimustuloksissa, mutta ei se tieto mielestäni sieltä minnekkään lapionpistosta häviä, vaikka mikrohabitaatti ja maan olosuhteet saattaisivatkin muuttua. Toki näinkin voi olla, että kivirakennelma saattaa sortua ja rakenteet tuhoutua, joten sitä kautta tuhoutumista tapahtuu. Se mitä pellolla kyntökerroksen alla on niin argeologien ei tarvitse olla lainkaan huolestunut metallinetsinnän vaikutuksesta noihin esineisiin/jäännöksiin. Ne kun ovat lähestulkoon poikkeuksessa ulottumattomissamme. :roll: Tämä toki riippuu mullan määrästä, mutta noin karkeasti arvoiden. Lisäksi mahdollinen hautapaikka saattaa olla pellon toisessa päässä ja esineet ovat vaeltaneet vuosisatoja kyntökerroksissa milloin minnekin.

Yhtä seikkaa ei vielä ollakkaan otettu keskusteluun mukaan, jota monikin museo noudattaa, nimittäin kestävän kehityksen periaatetta ja arvoa. Periaatteen mukaan, seruraaville sukupolvillekin täytyy jäädä löydettävää esihistorialliselta ajalta. Joten jos asiaa katsoo tuossa valossa, niin olisiko todellakin parempi esineiden olla siellä maaäidin hameenalla homeessa vai museon tietokannassa? :roll: Jotenkin Brotheruksen kirjoitusten rivien välistä tämä paistaa läpi. Toki saamaa periaatetta voidaan soveltaa myös metallinetsintään. Siitä huolimatta, kerään pellolta ja maastosta roskat pois. :lol:

Metallinetsinnän julkisuuskuvasta ja sen vaikutuksista ollaan keskusteltu paljon foorumilla muutamassakin puussa. Siellä on hyvää asiaa uhkakuvista ja niiden välttämisestä. :wink: Mutta ei siitä sen enempää tässä keskustelussa.
Kulunut GM3,
ACE250 ja puhki kaluttu Pro-Pointer
__________________________
Vanhin löytö: Ketjunkantaja
The öre: IR 2ÖR vm. 1573
Parhaimpia: Kultasormus vm. 1905 11,3g (750), vm. -32 5g (969) ja -45 7g (750), Naamahopea, sekä Arabian WC pönttö.
Avatar
Mc_Mursu
Kunniajäsen
Viestit: 1594
Liittynyt: 19 Tammi 2008, 14:45
Paikkakunta: Vantaa, Korso

Viesti Kirjoittaja Mc_Mursu »

Olihan siinä paljon asiaa, mutta...
Öhkömönkijä kirjoitti:...argeologeilla...argeologiselle...argeologeilla...
Sinäkin öhköseni. :shock: Vai onko tämä jokin sisäpiirin vitsi?
Kalskahtaa joka kerta ja pahasti, kun joku kirjoittelee geologeista.
Garrett AT Pro + 4.5" Super Sniper
Garrett Pro-Pointer
Lesche 85 & MursuScoop 2.0
Avatar
Leijona
Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
Viestit: 10506
Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
Paikkakunta: Etelä-Karjala

Viesti Kirjoittaja Leijona »

Mc_Mursu kirjoitti:Olihan siinä paljon asiaa, mutta...
Öhkömönkijä kirjoitti:...argeologeilla...argeologiselle...argeologeilla...
Sinäkin öhköseni. :shock: Vai onko tämä jokin sisäpiirin vitsi?
Kalskahtaa joka kerta ja pahasti, kun joku kirjoittelee geologeista.
Tuon ar(g)eologin ymmärsin, mutta geologi -vitsi meni yli hilserajan :shock: :wink:
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Avatar
Öhkömönkijä
Kunniajäsen
Viestit: 1378
Liittynyt: 26 Syys 2010, 19:37
Paikkakunta: Seinäjoki sekä Teuva

Viesti Kirjoittaja Öhkömönkijä »

Mc_Mursu kirjoitti:Olihan siinä paljon asiaa, mutta...
Öhkömönkijä kirjoitti:...argeologeilla...argeologiselle...argeologeilla...
Sinäkin öhköseni. :shock: Vai onko tämä jokin sisäpiirin vitsi?
Kalskahtaa joka kerta ja pahasti, kun joku kirjoittelee geologeista.
Damn, minäkin. Ei ole ensimmäinen ja tuskin viimeinen kerta. :oops: Kait se sitten on geologin ja arkelogin hybridi, jos maatakin tongitaan. Lausutaan ainakin lähes kuten kirjoitin... Huolimattomuutta. :roll:
Kulunut GM3,
ACE250 ja puhki kaluttu Pro-Pointer
__________________________
Vanhin löytö: Ketjunkantaja
The öre: IR 2ÖR vm. 1573
Parhaimpia: Kultasormus vm. 1905 11,3g (750), vm. -32 5g (969) ja -45 7g (750), Naamahopea, sekä Arabian WC pönttö.
Avatar
villimies
Raavas Tonkija
Viestit: 682
Liittynyt: 02 Heinä 2011, 21:10
Paikkakunta: Etelä-Karjala

Viesti Kirjoittaja villimies »

Öhkömönkijä kirjoitti: Kait se sitten on geologin ja arkelogin hybridi, jos maatakin tongitaan. Lausutaan ainakin lähes kuten kirjoitin... Huolimattomuutta. :roll:

Heh heh, kyllähän se on aika vaikea kirjoittaa... :D
T: villimies
GM3 + Garrett Pro-Pointer + Magellan Triton 200
vanhimmat löydöt: rapusolki n. 700-luvulta (Hämeenlinna), rautakaut. eläimenpäänmuot. hihnanjakajan hela (Rautjärvi)
vanhin kolikko: Juhana III: 1/2 äyriä v. 1580 (Rautjärvi)
SME:n jäsen nro 0008, lupa etsiä
Avatar
Öhkömönkijä
Kunniajäsen
Viestit: 1378
Liittynyt: 26 Syys 2010, 19:37
Paikkakunta: Seinäjoki sekä Teuva

Viesti Kirjoittaja Öhkömönkijä »

villimies kirjoitti:
Öhkömönkijä kirjoitti: Kait se sitten on geologin ja arkelogin hybridi, jos maatakin tongitaan. Lausutaan ainakin lähes kuten kirjoitin... Huolimattomuutta. :roll:

Heh heh, kyllähän se on aika vaikea kirjoittaa... :D
T: villimies
Näköjään... :lol: :oops:
Kulunut GM3,
ACE250 ja puhki kaluttu Pro-Pointer
__________________________
Vanhin löytö: Ketjunkantaja
The öre: IR 2ÖR vm. 1573
Parhaimpia: Kultasormus vm. 1905 11,3g (750), vm. -32 5g (969) ja -45 7g (750), Naamahopea, sekä Arabian WC pönttö.
Vastaa Viestiin