Löysin kesällä vanhan ja huonokuntoisen hopeasormuksen. Se oli vääntynyt pahasti ja erittäin vaikeasti hapettunut. Palstalla on ollut paljon juttua esineiden puhdistamisesta, ja hyvin monenlaisia tapoja on esitelty: toiset hyvin pitkäkestoisia ja varovaisia, toiset taas kohtuuttoman brutaaleja. En puutu tässä kolikoiden puhdistamiseen, vaan hopeaesineiden, vaikkakin saman voi tehdä kuparille, pronssille ym. ei-läpihapettuneille metalleille. Historiallisesti arvokkaat esineet kehotan jättämään alla esittelemieni toimenpiteiden ulkopuolelle.
Harmi kyllä ei tullut otettua kuvaa lähtötilanteesta. Sormusta peitti maalia tai posliinia muistuttava kiiltävänvalkoinen kerros, jonka seasta erottui tummaa hapettumaa. Tätä kuvaa otettaessa sormusta oli jo jynssätty vedessä pesuharjalla, liotettu etikassa ja taas jynssätty. Maalimainen kerros lähti, mutta hapettuma jäi, ja todella sitkeä sellainen.
Leimoista sai selvää. Sormuksen on tehnyt vuonna 1887 Tampereella Mats Andelin.
Nyt piti päättää, pistetäänkö sormus muiden löytöjen joukkoon pölyttymään, vai otetaanko käyttöön. Vaimon ääni ratkaisi, ja päätettiin ottaa käyttöön.
Hapotin sormuksen kultasepäntarvikkeita myyvistä liikkeistä saatavalla, itse sekoitettavalla lähinnä rikkihappoliuoksella: Augusta Labor Vitrex Pulver. Kurjaa kamaa käsitellä, jauhe kun on aika ärhäkkää enne veteen sekoittamista. Hinkasin lisäksi hopeankiillotustahnalla, mutta patina oli sille immuunia. Käytännössä tämän kuvan tilanne oli kemiallisen puhdistuksen päätepiste. Kaikki irrotettavissa oleva lika oli irrotettu. Siispä työhön. Sormusrauta ja nailonvasara käyttöön ja varovasti naputellen mutkat kaareviksi venymistä varoen. Helppoa.
Grr! Sormus napsahti poikki heti kättelyssä.
Ei kun juottamaan. Vähän juotospastaa murtumakohdan päälle ja kokeilemaan, onko sormus todellakin hopeaa, vaiko ehkä jotain halvempaa seosta. Vähän jännäsi, mutta hopeaa oli. 690 asteen pasta suli siistisi puskusaumaan jännitettyy murtumakohtaan. Sitten käsihioin finssikapulalla juotoksen tasaiseksi, ja hioin sekä kiillotin sormuksen sekä ulkoa että sisältä koneella. Sisäpuolen tosin lähinnä vain kiillotin, jotta leimat eivät olisi vaurioituneet. Tässä operaation lopputulos.
Kuka tietää tuon pitoisuusleiman tulkinnan? Siinä voisi olla kahden tolpan (1 tai I) välissä 3, tai ehkä 13L, mutta L väärinpäin. Itse tulkitsen niin, että L on syystä tai toisesta väärinpäin, ja pitoisuus on 13 luotia hopeaa, eli 813 promillea. Metrijärjestelmään siirryttiin sattumoisin tuona kyseisenä vuonna 1887, mutta ilmeisesti kultaseppä Andelin on kylmän viileästi jatkanut vanhan pitoisuusleiman käyttämistä uusista säädöksistä huolimatta!
Sormuksen kunnostaminen
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
En tiedä pitoisuuksista mutta nätti tuli! Ei siihen montaa mutkaa jäänyt. Kyllä maksoi vaivan
T: villimies
T: villimies
GM3 + Garrett Pro-Pointer + Magellan Triton 200
vanhimmat löydöt: rapusolki n. 700-luvulta (Hämeenlinna), rautakaut. eläimenpäänmuot. hihnanjakajan hela (Rautjärvi)
vanhin kolikko: Juhana III: 1/2 äyriä v. 1580 (Rautjärvi)
SME:n jäsen nro 0008, lupa etsiä
vanhimmat löydöt: rapusolki n. 700-luvulta (Hämeenlinna), rautakaut. eläimenpäänmuot. hihnanjakajan hela (Rautjärvi)
vanhin kolikko: Juhana III: 1/2 äyriä v. 1580 (Rautjärvi)
SME:n jäsen nro 0008, lupa etsiä
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Eipä tälläistä sormusta häpeäksi ole sormeensa ujuttaa, varsinkin historian tietäen. Hieno kapistus.
"I reject your reality and substitute my own."
Pulinaa plooturahoista: http://www.hjsc.org/fin/plootu.html
Vanhin piippiraha: 20c 1999.
Pulinaa plooturahoista: http://www.hjsc.org/fin/plootu.html
Vanhin piippiraha: 20c 1999.