Tuonela 2011
-
Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
On todella hieno sormus. Lähes satavarmasti hopeaa ja valmistettu kolmiosasesti. Sen lisäks on vielä kaivertamalla ja takomalla viimeistelty. Rihkamasormuksen voit ihan takuulla sulkea pois.
Tuo aihe näyttää tosiaan madonnalta lapsi sylissä ja ne jäljet on kaivertamalla tehty risti.
Tuo on kyllä jo museolle esiteltävä sormus mun mielestä. Ikää on sen verran reippaasti ja lisäks tuo voi kertoa asiantuntijoille melko paljonkin.
Tuo aihe näyttää tosiaan madonnalta lapsi sylissä ja ne jäljet on kaivertamalla tehty risti.
Tuo on kyllä jo museolle esiteltävä sormus mun mielestä. Ikää on sen verran reippaasti ja lisäks tuo voi kertoa asiantuntijoille melko paljonkin.
mä oon samaa mieltä. klassinen neitsyt maria sylissä jeesus-lapsi kuva. ja aurastahan noi jäljet siinä ei ainakaan ole. kun miettii auran ja noiden kaiverruksien keskenäistä mittakaavaa. mä veikkaan kanssa että tuo risti on siihen kaiverrettu.
ja sitte kun on taas ortodoksisesta, sitä siis veikkaan, koska se on sen puolen uskonnolle tyypillistä kuvata tota "suhdetta", niin ne leimat varmaan on taas mitä sattuu, tässä tapauksessa siis puuttuu kokonaan..
noissa uskonnollisissa jutuissa on aika vaikee päätellä ikää, kun noi yleensä on aika samanlaisia noi aiheet niissä, ja mä luulen että valmistustavatkin on aika vanhoollis-perinteiset niissä. mutta hieno sormus. ja itelläni pitäisin. en museoon veisi..
ja sitte kun on taas ortodoksisesta, sitä siis veikkaan, koska se on sen puolen uskonnolle tyypillistä kuvata tota "suhdetta", niin ne leimat varmaan on taas mitä sattuu, tässä tapauksessa siis puuttuu kokonaan..
noissa uskonnollisissa jutuissa on aika vaikee päätellä ikää, kun noi yleensä on aika samanlaisia noi aiheet niissä, ja mä luulen että valmistustavatkin on aika vanhoollis-perinteiset niissä. mutta hieno sormus. ja itelläni pitäisin. en museoon veisi..
-
Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Näinhän se varmaan täytyy tehdä, kun palstalaisetkin sitä mieltä ovat että vanha on. En tiedä osaako kukaan arvioida paljonko on "paljon" kun tämän esineen iästä puhutaan? Onko varmasti ortodoksinen vai voisiko olla katolinen? Tämähän on siis läntiseltä Pirkanmaalta, ja ortodoksis-peräinen uskonnollisuus on täällä ollut voimissaan joidenkin tutkijoiden mukaan ehkä ennen katolilaisuuden saapumista, mutta ihan niin kauas ei kai sentään ajassa päästä?Keseppa Lähetetty: Su Syy 11, 2011 9:17 pm
Tuo on kyllä jo museolle esiteltävä sormus mun mielestä. Ikää on sen verran reippaasti ja lisäks tuo voi kertoa asiantuntijoille melko paljonkin.
Tietysti venäläisiä sotajoukkoja ja kaupparatsuja on alueella liikkunut vuosisatojen ajan.Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että esineen tieteellinen ja kulttuurihistoriallinen arvo menee yli sen keräilyarvon, joten tarvittaessa sen museolle luovutan, jos niin vaaditaan. Laitan ensialkuun kattavan kuvakollaasin aiheesta sähköpostilla. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät niin museoon lähtee. Vuosisatojen aikana historiallisesti äärimmäisen arvokasta esineistöä on joutunut hukkaan aivan liian paljon, enkä itse halua osallistua tuon prosessin jatkamiseen, vaikka se sitten tarkoittaisi hienon esineen menettämistä. En kuitenkaan koskaan käyttäisi tai myisi sitä, joten onko asian niin väliäkään?Ford&son
Lähetetty: Su Syy 11, 2011 9:54 pm
en museoon veisi..
jees. ei mulla mitään museoita vastaan ole. hienoja paikkoja. tykkään käydä. tunnen museo-immeisiäkin. ratki riemukasta sakkia.
ilman muuta sinne vaan jos siltä tuntuu ja haluaa asiaan selvyyden saada. totta sekin, tuolla ei varmasti rahallista arvoa mahottomia ole, mutta en usko että sillä on mitään erikoista kulttuuristakaan arvoa. museon holvit ovat täynnä tuommoisia esineitä, joita ei ikinä edes panna ihmisille näytille. lopputulos lahoaako maassa vai jossain museon kätköissä poissa ihmisten katseilta on aika sama.
no ei tästä nyt näin negatiivinen pitänyt tulla.
mun mielestä hieno sormus, mutta tuon kulttuurillisen arvon pilaa juuri tuo uskonnollinen aihe. sormus olisi ollut "arvokkaampi" ilman sitä. mä en usko et on kovin vanha. (max 100v) mutta jäämme odottamaan sitä tietoa. toivotaan että olen täysin väärässä ja siinä on "se" jokin..
ilman muuta sinne vaan jos siltä tuntuu ja haluaa asiaan selvyyden saada. totta sekin, tuolla ei varmasti rahallista arvoa mahottomia ole, mutta en usko että sillä on mitään erikoista kulttuuristakaan arvoa. museon holvit ovat täynnä tuommoisia esineitä, joita ei ikinä edes panna ihmisille näytille. lopputulos lahoaako maassa vai jossain museon kätköissä poissa ihmisten katseilta on aika sama.
no ei tästä nyt näin negatiivinen pitänyt tulla. mun mielestä hieno sormus, mutta tuon kulttuurillisen arvon pilaa juuri tuo uskonnollinen aihe. sormus olisi ollut "arvokkaampi" ilman sitä. mä en usko et on kovin vanha. (max 100v) mutta jäämme odottamaan sitä tietoa. toivotaan että olen täysin väärässä ja siinä on "se" jokin..
Tässä nyt tulee Ford&sonilta vähän sellaista kuvaa, että se olisi jotenkin vapaaehtoinen tai omaharkintainen ilmoitteleeko esineestä museolle vai ei. Näinhän se ei mene, vaan lain mukaan ne on ilmoitettava, jos voi olettaa, että esineen ikä on yli 100v. Muutenkin kompaan Tri Tuonelaa siinä että tuollaisen esineen rahallinen arvo on aika olematon, mutta sillä voi olla paikallis-/uskonnon-/suomenhistoriallisesti merkittävääkin arvoa ja se saavuttaa arvonsa, kun se pääsee asiantuntijoiden tutkittavaksi ja yleisesti esille. Itse saan ainakin paljon enemmän iloa siitä että löydökseni on maakuntamuseon näyttelyssä, kuin kotona kirstun pohjalla muiden romujen seassa.
Lainaus:
Ford&son
Lähetetty: Su Syy 11, 2011 9:54 pm
en museoon veisi..
Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että esineen tieteellinen ja kulttuurihistoriallinen arvo menee yli sen keräilyarvon, joten tarvittaessa sen museolle luovutan, jos niin vaaditaan. Laitan ensialkuun kattavan kuvakollaasin aiheesta sähköpostilla. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät niin museoon lähtee. Vuosisatojen aikana historiallisesti äärimmäisen arvokasta esineistöä on joutunut hukkaan aivan liian paljon, enkä itse halua osallistua tuon prosessin jatkamiseen, vaikka se sitten tarkoittaisi hienon esineen menettämistä. En kuitenkaan koskaan käyttäisi tai myisi sitä, joten onko asian niin väliäkään?
Golden Mask 4W Pro + Garrett ProPointer
(Entisiä vehkeitä: ACE250, Blisstool LTC48 ja 64 v1, AT Pro, XP Deus)
(Entisiä vehkeitä: ACE250, Blisstool LTC48 ja 64 v1, AT Pro, XP Deus)
Olen näissä asioissa samaa mieltä kuin Näätä, löydöistä on suurempi hyöty meille ja jälkipolville kun jää tuota tutkittua tietoa ja esineistöä kaiken kansan nähtäville.
Enemmän kyllä saisi jäädä noita esineitä paikallismuseon kokoelmiin eikä mihinkään keskusvaraston uumeniin pölyttymään. Paljon on varmaan näitä jotka keräävät arvokasta esineistöä omiin hyllyihinsä, ja kun heistä sitten aika joskus jättää niin tavarat menevät romunkeräyksiin ja ties minne ja samalla menetetään arvokasta historiaa. Niin että ilmoitellaan löytöpaikoista ja löydöistä museolle.
Näin saarnaa mies joka ei (vielä) ole löytöjä tehnyt
Enemmän kyllä saisi jäädä noita esineitä paikallismuseon kokoelmiin eikä mihinkään keskusvaraston uumeniin pölyttymään. Paljon on varmaan näitä jotka keräävät arvokasta esineistöä omiin hyllyihinsä, ja kun heistä sitten aika joskus jättää niin tavarat menevät romunkeräyksiin ja ties minne ja samalla menetetään arvokasta historiaa. Niin että ilmoitellaan löytöpaikoista ja löydöistä museolle.
Näin saarnaa mies joka ei (vielä) ole löytöjä tehnyt
hei kaverit kaverit. olen ihan samaa mieltä teidän kanssanne. älkää nyt ruvekko tönimään..
ilman muuta jos 100% selvyyden haluaa, niin näin on juuri tehtävä.
ja tosiaankin se on vapaaehtoinen ja omaharkintainen se ilmoittaminen, PAITSI jos epäilee että esine on yli 100v tai sillä on jotain muuta kulttuurillista arvoa. mitä en tässä tapauksessa usko että on. olen nähnyt tallinnan mustamäen torilla myytävän tuommoisia samanlaisia/samantapaisia sormuksia parilla markalla joskus. näin ollen MINUN mielestä esineellä ei ole historiallista arvoa. tiedän että voin olla myös väärässä, ja mielelläni jos käy ilmi että sormus oli merkittävä, voin nolouteni tässä ilmaistakkin hyvällä omalla tunnolla, ja myöntää että veikkaukseni ja OMA HARKINTANI tässä tapauksessa meni täysin päin per¤%ttä...
jos tosiaan jokainen yli 100v prikka tuonne museoiden arvioitavaksi lähetetään, ilman OMAA HARKINTAA niin museoväellä ei ole juuri muuhun aikaa kuin käydä niitä esineitä läpi. niinkuin kokoajan on enemmän ja enemmän käymässä, metallipaljastimien yleistymisen takia suomessa. (tämä on tietysti hienoa. ihmiset ovat kiinnostuneita historiasta ja piippailusta ja moni haluaa olla mukana ja auttaa sen tutkimisessa. mutta juuri tämän takia tuota omaa harkintaa EI VOI korostaa liikaa) koska tämä aika on aina pois jostain muusta heidän tekemästä työstä/tutkimuksesta. aika on kumminkin rajallista.
siitä olen teidän kanssa samaa mieltä että paikalliset maaseutumuseot kunniaan. ja juuri näihin esineistöä tarvitaan. ne pyörivät pienellä rahalla ja tarvitsevat kaiken avun mitä niihin voi antaa.
ilman muuta jos 100% selvyyden haluaa, niin näin on juuri tehtävä.
ja tosiaankin se on vapaaehtoinen ja omaharkintainen se ilmoittaminen, PAITSI jos epäilee että esine on yli 100v tai sillä on jotain muuta kulttuurillista arvoa. mitä en tässä tapauksessa usko että on. olen nähnyt tallinnan mustamäen torilla myytävän tuommoisia samanlaisia/samantapaisia sormuksia parilla markalla joskus. näin ollen MINUN mielestä esineellä ei ole historiallista arvoa. tiedän että voin olla myös väärässä, ja mielelläni jos käy ilmi että sormus oli merkittävä, voin nolouteni tässä ilmaistakkin hyvällä omalla tunnolla, ja myöntää että veikkaukseni ja OMA HARKINTANI tässä tapauksessa meni täysin päin per¤%ttä...
jos tosiaan jokainen yli 100v prikka tuonne museoiden arvioitavaksi lähetetään, ilman OMAA HARKINTAA niin museoväellä ei ole juuri muuhun aikaa kuin käydä niitä esineitä läpi. niinkuin kokoajan on enemmän ja enemmän käymässä, metallipaljastimien yleistymisen takia suomessa. (tämä on tietysti hienoa. ihmiset ovat kiinnostuneita historiasta ja piippailusta ja moni haluaa olla mukana ja auttaa sen tutkimisessa. mutta juuri tämän takia tuota omaa harkintaa EI VOI korostaa liikaa) koska tämä aika on aina pois jostain muusta heidän tekemästä työstä/tutkimuksesta. aika on kumminkin rajallista.
siitä olen teidän kanssa samaa mieltä että paikalliset maaseutumuseot kunniaan. ja juuri näihin esineistöä tarvitaan. ne pyörivät pienellä rahalla ja tarvitsevat kaiken avun mitä niihin voi antaa.
Onneksi on nuo digikamerat niin ei tarvitse joka löytöä (sen harkitsemisen jälkeen jollain tapaa arvokkaaksi arvioitua) lähettää museovirastoon.
T: villimies
T: villimies
GM3 + Garrett Pro-Pointer + Magellan Triton 200
vanhimmat löydöt: rapusolki n. 700-luvulta (Hämeenlinna), rautakaut. eläimenpäänmuot. hihnanjakajan hela (Rautjärvi)
vanhin kolikko: Juhana III: 1/2 äyriä v. 1580 (Rautjärvi)
SME:n jäsen nro 0008, lupa etsiä
vanhimmat löydöt: rapusolki n. 700-luvulta (Hämeenlinna), rautakaut. eläimenpäänmuot. hihnanjakajan hela (Rautjärvi)
vanhin kolikko: Juhana III: 1/2 äyriä v. 1580 (Rautjärvi)
SME:n jäsen nro 0008, lupa etsiä
totta turiset, tekniikka auttaa. mutta silti sen päätöksen/tutkinnan sielä virastossa tekee se ihminen.
vielä kun liikutaan toisten ihmisten mailla, erityisesti viljelyspelloilla, joissa jonkun ihmisen elinkeino on tässä päivässä kiinni, niin erityistä tarkkuutta pitää noudattaa löytöjensä kanssa, ja pelisäännöt olla jo valmiiksi joka osapuolelle selvät jos sieltä jotain oikeasti merkittävää löytyy. ja nimenomaan, oikeasti merkittävää. tunnen tapauksia jossa näin ei ole ollut. ja niille maille tuskin on kellään enää mitään asiaa piippailemaan. toisen maa kun on kumminkin toisen maa.
historiallinen aika josta löytyy jo kirjoitettua tietoa, ei hirveän suuria ja mullistavia yllätyksiä enää pysty meille tarjoamaan. uskomattomia ja mahtavia löytöjä ne voivat silti olla, mutta jotain uutta? tokkopa. esihistoria on taas ihan eri juttu. siis minun mielestäni.
vielä kun liikutaan toisten ihmisten mailla, erityisesti viljelyspelloilla, joissa jonkun ihmisen elinkeino on tässä päivässä kiinni, niin erityistä tarkkuutta pitää noudattaa löytöjensä kanssa, ja pelisäännöt olla jo valmiiksi joka osapuolelle selvät jos sieltä jotain oikeasti merkittävää löytyy. ja nimenomaan, oikeasti merkittävää. tunnen tapauksia jossa näin ei ole ollut. ja niille maille tuskin on kellään enää mitään asiaa piippailemaan. toisen maa kun on kumminkin toisen maa.
historiallinen aika josta löytyy jo kirjoitettua tietoa, ei hirveän suuria ja mullistavia yllätyksiä enää pysty meille tarjoamaan. uskomattomia ja mahtavia löytöjä ne voivat silti olla, mutta jotain uutta? tokkopa. esihistoria on taas ihan eri juttu. siis minun mielestäni.
-
Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Jonkinlainen työvoitto tuli saavutettua, kun viikkonloppuna ikävän viileässä tuulessa tuli huiskittua puidussa luomupellossa, joka oli täynnä kaiken maailman pavunvarsia tms. risuja, joiden takia olisi vesurimiehen ollut hyvä kulkea edellä hakkaamassa niitä maahan. No ei kuitenkaan aloiteta keskustelua luomun hyödyllisuudestä tällä palstalla. Solkia tuli kolmea eri laatua ja vähän kolikoitakin. Joku on tehnyt skilling-kolikosta riipuksen.
Samat eri puolelta.
Ehjä kilikello. En ole ennen löytänyt.
Nappi tyyppiä, jota en myöskään ole ennen löytänyt.
Mutta tämä oli sitten kolmas laatuaan. Olen ennenkin arvuutellut tämän solkityypin ikää, mutta varsinaista tietoa ei ilmeisesti ole ollut. Onko nyt? Oheislöytöjen (siis paljon muidenkin kuin nyt löytämieni) perusteella arvaisin itse 1600-1700 -lukua.
Samat eri puolelta.
Ehjä kilikello. En ole ennen löytänyt.
Nappi tyyppiä, jota en myöskään ole ennen löytänyt.
Mutta tämä oli sitten kolmas laatuaan. Olen ennenkin arvuutellut tämän solkityypin ikää, mutta varsinaista tietoa ei ilmeisesti ole ollut. Onko nyt? Oheislöytöjen (siis paljon muidenkin kuin nyt löytämieni) perusteella arvaisin itse 1600-1700 -lukua.
-
Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Kävin eilen vierailla mailla, eli Satakunnan puolella piippailemassa. Sain kalpean aavistuksen ensimmäisen maailmansodan mutaisten juoksuhautojen kauhuista, kun tajusin paikanpäällä, millaisessa kunnossa pellot olivat. Käytännössä pystyin käymään läpi vain hyvin pienen alueen, jolloin löytöjenkin määrä jäi aika pieneksi.
En ole ennen löytänyt noin isoa musketinkuulaa. Ei ole kyllä mistään peuraväljästä peräisin.
Ja kolikoita tuli siten, että hopeinen 25-penninen 1897 pelasti päivän. Täällä palstallahan on viime aikoina taso sen verran noussut, ettei kolikkolöytöjä oikein kehtaa esitellä, ellei ole hopeaakin seassa. No siinä sitä nyt on. (No ok, on se hyvä että harrastajien määrä palstalla kasvaa ja taidotkin selvästi karttuvat). Lisäksi oli penni 1866, ja sitten lähinnä innokkaan isännän takia tunnistettuina kaksi numismaattisen kuntoluokan "valmis" rahaa, toinen 2/3 skilling 1839 (tai 1838), ja 2 kopeekkaa 1810 tai 1819.
Hopearaha pesty ja käsitelty ei-hinkaavalla hopeankiillotustahnalla (Hagerty Silver Care). Liuottaa kevyen tummuman hyvin, mutta vaikeaan ei pysty. Mikronaarmuja on kolikkoon pellossa tullut, mutta kyllä hopea muuten säilyy hienosti.
Isäntä oli aluksi sitä mieltä, että hänen pelloiltaan on mahdollista löytää hevosenkenkiä, puolikkaita muttereita ja ehkä kokonaisiakin muttereita, jos on onnea. Etsinnän jälkeen muuttui ääni kellossa. Katseltiin kahvipöydässä alueen vanhoja karttoja ja sain kutsun tulla ajan kanssa piippailemaan loppusyksyllä tai keväällä, kunhan pellot vain ovat kuivuneet. Palkkioksi tekemästäni "työstä" sain kunnon läjän peuranmakkaraa. Ehkä senkin voi löytönä esitellä, sen verran odottamatta se tuli
En ole ennen löytänyt noin isoa musketinkuulaa. Ei ole kyllä mistään peuraväljästä peräisin.
Ja kolikoita tuli siten, että hopeinen 25-penninen 1897 pelasti päivän. Täällä palstallahan on viime aikoina taso sen verran noussut, ettei kolikkolöytöjä oikein kehtaa esitellä, ellei ole hopeaakin seassa.
No siinä sitä nyt on. (No ok, on se hyvä että harrastajien määrä palstalla kasvaa ja taidotkin selvästi karttuvat). Lisäksi oli penni 1866, ja sitten lähinnä innokkaan isännän takia tunnistettuina kaksi numismaattisen kuntoluokan "valmis" rahaa, toinen 2/3 skilling 1839 (tai 1838), ja 2 kopeekkaa 1810 tai 1819.Hopearaha pesty ja käsitelty ei-hinkaavalla hopeankiillotustahnalla (Hagerty Silver Care). Liuottaa kevyen tummuman hyvin, mutta vaikeaan ei pysty. Mikronaarmuja on kolikkoon pellossa tullut, mutta kyllä hopea muuten säilyy hienosti.
Isäntä oli aluksi sitä mieltä, että hänen pelloiltaan on mahdollista löytää hevosenkenkiä, puolikkaita muttereita ja ehkä kokonaisiakin muttereita, jos on onnea. Etsinnän jälkeen muuttui ääni kellossa. Katseltiin kahvipöydässä alueen vanhoja karttoja ja sain kutsun tulla ajan kanssa piippailemaan loppusyksyllä tai keväällä, kunhan pellot vain ovat kuivuneet. Palkkioksi tekemästäni "työstä" sain kunnon läjän peuranmakkaraa. Ehkä senkin voi löytönä esitellä, sen verran odottamatta se tuli
-
Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Viikonloppuna pääsimme veljen kanssa pitkästä aikaa pellolle. Löytöjä tuli aika sekalainen läjä. Nappeja mm. lasipintainen ja kolmireikäinen. Joukossa myös räjähtämätön ammus, aika pieni vain. Kirjanklipsujen alapuolella oleva neliskanttinen esine ei ole klipping. Savisena hämärissä luulin jo hetken 
Todelliset rahat ovat aika järkyttävässä kunnossa. Vanhimmaksi jäi "lyhteellä" koristeltu 1/4 öre 1630-luvulta.
Kello. Onkohan tällaista raudasta tyhjää koskaan luultu sormustimeksi, josta puuttuu pää?
Solki? Aika siro. En yhtään tiedä kuinka vanha.
Molemmissa klipsuissa on vielä nahkaa jäljellä.
Hevoshärpäkekö? Tai no, mikä muukaan se voisi olla.
Patinoitunut nappi on varustettu tekstein.
Ja sitten se pakollinen hopeakolikko, jonka turvin voi häpeään joutumatta esitellä muut kolikkolöytönsä
. Tai ehkei nyt sentään, mutta täytyy silti yrittää ottaa tavaksi.
Kultakolikkoa en ole vielä löytänyt, vaikka tuo keinovalossa sellaiselta näyttääkin.
Kolikkolöytö harvinaisimmasta päästä pellolta: norppavitonen! Oli jopa pakko vähän kiillottaa. 5-penninen on toiseksi vanhinta vuosikertaa, muttei toiseksi harvinaisinta.
Kilikello. Tinapronssin väri hyvin esillä.
Alueella oli pajakuonaa ja sulametalliroiskeita. Osa kuonasta oli metallinsekaista ja piippasi iloisesti, osa taas ei piipannut, vaan löytyi vahingossa. Roiskeet eivät olleet kalmistotyyppisiä sulapronsseja, vaan muita.
Todelliset rahat ovat aika järkyttävässä kunnossa. Vanhimmaksi jäi "lyhteellä" koristeltu 1/4 öre 1630-luvulta.Kello. Onkohan tällaista raudasta tyhjää koskaan luultu sormustimeksi, josta puuttuu pää?
Solki? Aika siro. En yhtään tiedä kuinka vanha.
Molemmissa klipsuissa on vielä nahkaa jäljellä.
Hevoshärpäkekö? Tai no, mikä muukaan se voisi olla.
Patinoitunut nappi on varustettu tekstein.
Ja sitten se pakollinen hopeakolikko, jonka turvin voi häpeään joutumatta esitellä muut kolikkolöytönsä
. Tai ehkei nyt sentään, mutta täytyy silti yrittää ottaa tavaksi.Kultakolikkoa en ole vielä löytänyt, vaikka tuo keinovalossa sellaiselta näyttääkin
.Kolikkolöytö harvinaisimmasta päästä pellolta: norppavitonen! Oli jopa pakko vähän kiillottaa. 5-penninen on toiseksi vanhinta vuosikertaa, muttei toiseksi harvinaisinta.
Kilikello. Tinapronssin väri hyvin esillä.
Alueella oli pajakuonaa ja sulametalliroiskeita. Osa kuonasta oli metallinsekaista ja piippasi iloisesti, osa taas ei piipannut, vaan löytyi vahingossa. Roiskeet eivät olleet kalmistotyyppisiä sulapronsseja, vaan muita.