Tuonela 2011
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Tuonela 2011
Laitanpa tässä ehtiessäni, kun viljelysten tila ei ole suotuisa piippailulle ja kesäviikonloppuina monenlaista muuta tekemistä, kuvia toukokuiselta etsintäreissulta, jonka tein vaimon veljen kanssa.
Kolikoita löytyi laitumelta jonkin verran. Vanhimmaksi tunnistettavaksi jäi 1 öre 1719. Hieno kolikko oli 2 kopeekka 1810. Lyötykin ihan miten sattuu. Laidun tekee kauheaa jälkeä kuparikolikoille. Noiden löytöjen kanssa opin myös sen, ettei läpihapettuneen kolikon kuviot tule esiin puhdistamalla.
Edit (30.6.2011): Oho, olinpas huolimaton. Kyllä tuossa taitaa ihan selvästi olla 1/6 öre varmaankin 1666, eli julistetaan se sittenkin vanhimmaksi tuosta satsista.
Solkia löytyi myös eri tyyppisiä ja ehkä hieman eri aikakausilta.
Yllättävin löytö oli tuo pilli. Materiaalina kupari tai pronssi. Keskeltä varmaan puuttuu pala, koska osat eivät suoraan sovi yhteen. Taas yksi niitä löytöjä, joita en lainkaan osaa ajoittaa. Sauma on pakotettu. Soittimia en ole muulloin löytänyt.
Sitten vuodelta 2010 Garretin kanssa kaiveltuja. Nuo raudat ovat aina vähän arvoituksellisia. Noistakaan ei voi varmaan paljon sanoa, mitä ne ovat ja miltä ajalta. Vasemmanpuoleista voisi pitää maatalouskoneesta irronneena (varmaan onkin), mutta toisaalta ihan samannäköinen kappale oli eräässä kirjassa rautakautisena löytönä. Varsi on molemmissa ollut profiililtaan neliömäinen.
Venäläinen nappi löytyi. Lienee jostain ihan 1900-luvun alkuvuosilta. Taustan tekstiä en osaa lukea.
Kolikoita löytyi laitumelta jonkin verran. Vanhimmaksi tunnistettavaksi jäi 1 öre 1719. Hieno kolikko oli 2 kopeekka 1810. Lyötykin ihan miten sattuu. Laidun tekee kauheaa jälkeä kuparikolikoille. Noiden löytöjen kanssa opin myös sen, ettei läpihapettuneen kolikon kuviot tule esiin puhdistamalla.
Edit (30.6.2011): Oho, olinpas huolimaton. Kyllä tuossa taitaa ihan selvästi olla 1/6 öre varmaankin 1666, eli julistetaan se sittenkin vanhimmaksi tuosta satsista.
Solkia löytyi myös eri tyyppisiä ja ehkä hieman eri aikakausilta.
Yllättävin löytö oli tuo pilli. Materiaalina kupari tai pronssi. Keskeltä varmaan puuttuu pala, koska osat eivät suoraan sovi yhteen. Taas yksi niitä löytöjä, joita en lainkaan osaa ajoittaa. Sauma on pakotettu. Soittimia en ole muulloin löytänyt.
Sitten vuodelta 2010 Garretin kanssa kaiveltuja. Nuo raudat ovat aina vähän arvoituksellisia. Noistakaan ei voi varmaan paljon sanoa, mitä ne ovat ja miltä ajalta. Vasemmanpuoleista voisi pitää maatalouskoneesta irronneena (varmaan onkin), mutta toisaalta ihan samannäköinen kappale oli eräässä kirjassa rautakautisena löytönä. Varsi on molemmissa ollut profiililtaan neliömäinen.
Venäläinen nappi löytyi. Lienee jostain ihan 1900-luvun alkuvuosilta. Taustan tekstiä en osaa lukea.
Viimeksi muokannut Tri Tuonela, 30 Kesä 2011, 22:32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Huomasimme viikonloppuna vaimon veljen kanssa kartasta mäen, jonka nimi viittaa vahvasti arkeologiseen kohteeseen. Kävimme laella katsomassa, olisiko siellä mitään vihjeitä nimen alkuperästä jäljellä. Yllätykseksemme siellä oli hyvin erottuva kiviröykkiö. Muuten melko rehevän mäen päällä kallio oli aivan pinnassa, ja kivikasa oli tehty korkeimmalle kohdalle. Vaikea sanoa, onko kyse yhden vai useamman röykkiön jäännöksistä, koska kasaa oli aika paljon purettu joskus aiemmin. Selviä kuoppia näkyi muutamia, vaikka sammal ja jäkälä oli kasvanut niiden päälle. Ainakin yksi näytti sellaiselta, jonka pohjalla on saattanut olla paasiarkku.
Kuvat eivät ole kovin hyviä, koska kamera ei ollut mukana, ja näpsin ne kännykällä. Kuvakulmat ovat myös vähän huonoja, eikä kokonaisuus tule niistä hyvin ilmi. Silmällä tilanne erottui aika hyvin. Sammalen alla oli selvästi samanlaista, heiteltävän kokoista jalan alla liikkuvaa kiveä koko röykkiön alueella, mutta ei isoja kiviä lainkaan. Ympäröivä maasto oli vähemmän kivistä, ja kivet olivat enimmäkseen isoja lohkareita. Alempana rinteessä oli merkkejä myöhemmästä rakennuskiven louhinnasta (poranjälkiä kalliossa), mutta ne eivät selvästikään liittyneet röykkiöön millään lailla. Paikat olivat erillään ja röykkiön kivet enimmäkseen pyöreitä, eivät louhittuja. Korkeus merenpinnasta on n. 140 m, ja se on yksi lähiseudun korkeimpia paikkoja. Kulttuuriympäristön karttaselaimen mukaan mäellä eikä koko lähiseudulla ole yhtään tunnettua esihistoriallista kohdetta. Olen itse käynyt tutustumassa moniin Satakunnan ja Ahvenanmaan alueen pronssikautisiin kohteisiin, ja sen perusteella pidän tätä röykkiötä sellaisena. Tämä ei ole edes pahasti tuhottu verrattuna moneen muuhun. Tosin kalliolle rakennetut rautakautiset röykkiöt muistuttavat pronssikautisia hiidenkiukaita.
Millään röykkiöille ei tietenkään saa kaivaa, mutta koska paikka ei ole suojelukohde, otin kuitenkin vapauden edes piippailla. Merkkejä metallista ei löytynyt, eikä esineitä siis pintakivien välissä ollut, eikä myöskään röykkiön ulkopuolella (esim. ryöstämisen yhteydessä pois nakeltuja). Vaikea sanoa, ovatko haudan avaajat tehneet tarkkaa työtä, tai onko syvällä kivien alla vielä esineitä. Voi olla myös, että hauta on vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Kommentteja otetaan vastaan.
Olen lähettänyt kuvat museoväelle. Katsotaan nyt, tyrmäävätkö tulkintani täysin.
Röykkiöalue, koko ehkä n. 20 x 20 m.
Osa kivistä on hyvin esillä.
Röykkiötä on kaiveltu. Tässä kuvassa yksi kohta. Kontrasti hämää, ei ole oikein "3D-vaikutelmaa" tuossa kuopassa etualalla.
Toinen kuoppa. Sammalen alus on kokonaan kivien peitossa.
Kuvat eivät ole kovin hyviä, koska kamera ei ollut mukana, ja näpsin ne kännykällä. Kuvakulmat ovat myös vähän huonoja, eikä kokonaisuus tule niistä hyvin ilmi. Silmällä tilanne erottui aika hyvin. Sammalen alla oli selvästi samanlaista, heiteltävän kokoista jalan alla liikkuvaa kiveä koko röykkiön alueella, mutta ei isoja kiviä lainkaan. Ympäröivä maasto oli vähemmän kivistä, ja kivet olivat enimmäkseen isoja lohkareita. Alempana rinteessä oli merkkejä myöhemmästä rakennuskiven louhinnasta (poranjälkiä kalliossa), mutta ne eivät selvästikään liittyneet röykkiöön millään lailla. Paikat olivat erillään ja röykkiön kivet enimmäkseen pyöreitä, eivät louhittuja. Korkeus merenpinnasta on n. 140 m, ja se on yksi lähiseudun korkeimpia paikkoja. Kulttuuriympäristön karttaselaimen mukaan mäellä eikä koko lähiseudulla ole yhtään tunnettua esihistoriallista kohdetta. Olen itse käynyt tutustumassa moniin Satakunnan ja Ahvenanmaan alueen pronssikautisiin kohteisiin, ja sen perusteella pidän tätä röykkiötä sellaisena. Tämä ei ole edes pahasti tuhottu verrattuna moneen muuhun. Tosin kalliolle rakennetut rautakautiset röykkiöt muistuttavat pronssikautisia hiidenkiukaita.
Millään röykkiöille ei tietenkään saa kaivaa, mutta koska paikka ei ole suojelukohde, otin kuitenkin vapauden edes piippailla. Merkkejä metallista ei löytynyt, eikä esineitä siis pintakivien välissä ollut, eikä myöskään röykkiön ulkopuolella (esim. ryöstämisen yhteydessä pois nakeltuja). Vaikea sanoa, ovatko haudan avaajat tehneet tarkkaa työtä, tai onko syvällä kivien alla vielä esineitä. Voi olla myös, että hauta on vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Kommentteja otetaan vastaan.
Olen lähettänyt kuvat museoväelle. Katsotaan nyt, tyrmäävätkö tulkintani täysin.
Röykkiöalue, koko ehkä n. 20 x 20 m.
Osa kivistä on hyvin esillä.
Röykkiötä on kaiveltu. Tässä kuvassa yksi kohta. Kontrasti hämää, ei ole oikein "3D-vaikutelmaa" tuossa kuopassa etualalla.
Toinen kuoppa. Sammalen alus on kokonaan kivien peitossa.
- Leijona
- Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
- Viestit: 10504
- Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
On kyllä mielenkiintoisen näköinen paikka.
Luulisi museoväkeä kiinnostavan, vaikka luulisi heidän olevan paikasta tietoisia, jos paikannimikin viittaa esihistoriaan, kuten esim. Hiiden-alkuiset paikannimet.
Onko alueesta olemassa perimätietoa, esim. tarinoita jotka olisivat siirtyneet sukupolvelta toiselle?
Luulisi museoväkeä kiinnostavan, vaikka luulisi heidän olevan paikasta tietoisia, jos paikannimikin viittaa esihistoriaan, kuten esim. Hiiden-alkuiset paikannimet.
Onko alueesta olemassa perimätietoa, esim. tarinoita jotka olisivat siirtyneet sukupolvelta toiselle?
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Sain alustavan arvion museoväeltä tuosta kivikasasta, ja heidän mukaansa se on kuin onkin tähän asti tuntematon pronssikautinen lapinraunio! Ja vielä verrattain hyvässä kunnossa He haluavat lähteä opastuksellani paikkaa tutkimaan jossain myöhemmässä vaiheessa, ja lisäsivät sen tarkistuslistalleen.
Paikkaan liittyvistä tarinoista minulla ei ole tietoa, koska en tunne alueen maanviljelijöitä. Mäki on aika lailla etäällä seuduista, jotka ovat minulle tuttuja. Paikallishistorian teokset eivät tuolta seudulta kerro oikeastaan mitään esihistoriaan liittyvää, mutta rautakaudella ja keskiajalla tunnetusti asutuksen piirissä olevilta alueilta hyvinkin paljon. Lappalaisten huhutaan asuneen noilla main aina viime vuosisatoihin asti. Paikka on siis läntisellä Pirkanmaalla. Voisiko olla niin, että seutu on ollut pitkään metsämaana (mitä se pitkälti on nytkin)? Joka tapauksessa, mikäli röykkiö varmistuu pronssikautiseksi, se muuttaa jonkin verran alueen historiaa.
Paikkaan liittyvistä tarinoista minulla ei ole tietoa, koska en tunne alueen maanviljelijöitä. Mäki on aika lailla etäällä seuduista, jotka ovat minulle tuttuja. Paikallishistorian teokset eivät tuolta seudulta kerro oikeastaan mitään esihistoriaan liittyvää, mutta rautakaudella ja keskiajalla tunnetusti asutuksen piirissä olevilta alueilta hyvinkin paljon. Lappalaisten huhutaan asuneen noilla main aina viime vuosisatoihin asti. Paikka on siis läntisellä Pirkanmaalla. Voisiko olla niin, että seutu on ollut pitkään metsämaana (mitä se pitkälti on nytkin)? Joka tapauksessa, mikäli röykkiö varmistuu pronssikautiseksi, se muuttaa jonkin verran alueen historiaa.
Joissain hautaröykkiöissä on saattanut joskus ollakkin jotain esineitä, mutta pronssi
on ollut kysyttyä tavaraa ja sitä on voitu käyttää yhä uudestaan joten se on voinut hävitä sieltä jo kauan sitten. Täällä keskipohjanmaalla olemme kierrelleet katselemassa useita röykkiöitä joista monet ovat sen näköisiä kuin niitä olisi ehkä joskus kaiveltukin (olettamus). Joistakin hyvin harvoista on joskus kuulemma jotain pientä löydettykkin.
on ollut kysyttyä tavaraa ja sitä on voitu käyttää yhä uudestaan joten se on voinut hävitä sieltä jo kauan sitten. Täällä keskipohjanmaalla olemme kierrelleet katselemassa useita röykkiöitä joista monet ovat sen näköisiä kuin niitä olisi ehkä joskus kaiveltukin (olettamus). Joistakin hyvin harvoista on joskus kuulemma jotain pientä löydettykkin.
Hienoja löytöjä ja mielenkiintoinen juttu kiviröykkiöstä, mielenkiinnolla odotellaan tutkimuksen tuloksia.
Nappi on Pietarilaisen Братья Вундер eli Vejekset Wunder -nimisen tehtaan tuotantoa.
http://www.pugoviza.ru/files/plant_butt ... nd&fn=vund
Nappi on Pietarilaisen Братья Вундер eli Vejekset Wunder -nimisen tehtaan tuotantoa.
http://www.pugoviza.ru/files/plant_butt ... nd&fn=vund
Garrett AT PRO & ACE 250 & Pro-pointer
Vanhin kolikko 1/4 öre 1636.
Vanhin kolikko 1/4 öre 1636.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Riiska: Kiitoksia nappi-tiedoista. Vaikka tuon ikäiset napit ovat varsin tavallisia löytöjä, itseäni kiinnostaa kovasti koska ja missä (tehtaassa) ne on tehty. Sitten ilmaan jääkin enää kysymys, kuka nappia käytti. Paikallisen muistitiedon mukaan löytöalueella oli majoitettuna venäläisiä sotilaita.
Longway: Kyllä pronssikautisissa röykkiöissä on ollut paljonkin esineitä. Ne on vain rakennettu usein kallioiden laelle näkyville paikoille. Lisäksi niissä olevat esineet on laitettu kätevästi kiviseen ns. paasiarkkuun, mistä ne on voinut ottaa viimeistä tavaraa myöden jos vain on viitsinyt heitellä kivet päältä pois. Hajonneiden tavaroiden katkelmia yms. on voinut osaan röykkiöistä jäädäkin ryöstäjien jäljiltä. Koskemattomia hautoja on löydetty vain vähän. Yleensä lapinkiukaiden huipulla on "kraatteri", ja joskus myös avattu paasiarkku pohjalla näkyvissä. Tuo löytämäni on onneksi jäänyt osittain metsän peittoon, mutta siinä on useita kraattereita merkkinä kaivelusta. Jos museoväki avaisi sen, kävisi ilmi, onko kivien alle jäänyt esineiden katkelmia tai ehkä avaamaton paasiarkku.
Longway: Kyllä pronssikautisissa röykkiöissä on ollut paljonkin esineitä. Ne on vain rakennettu usein kallioiden laelle näkyville paikoille. Lisäksi niissä olevat esineet on laitettu kätevästi kiviseen ns. paasiarkkuun, mistä ne on voinut ottaa viimeistä tavaraa myöden jos vain on viitsinyt heitellä kivet päältä pois. Hajonneiden tavaroiden katkelmia yms. on voinut osaan röykkiöistä jäädäkin ryöstäjien jäljiltä. Koskemattomia hautoja on löydetty vain vähän. Yleensä lapinkiukaiden huipulla on "kraatteri", ja joskus myös avattu paasiarkku pohjalla näkyvissä. Tuo löytämäni on onneksi jäänyt osittain metsän peittoon, mutta siinä on useita kraattereita merkkinä kaivelusta. Jos museoväki avaisi sen, kävisi ilmi, onko kivien alle jäänyt esineiden katkelmia tai ehkä avaamaton paasiarkku.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
No niin, pitkästä aikaa pääsin piippailemaan ajan kanssa. Vaimon veljen kanssa kokeilimme tuota palstalaisten keskuudessa niin suosittua yöpiippailua. Oli kyllä hauskaa puuhaa. Näimme pöllöpoikueen harjoittelemassa lentämistä, ketun, supikoiran, jäniksen, lehtokurppia ym. öisen viljelysseudun lajeja. Hyttysiä ja naamalle tunkevia kärpäsiä oli tyynellä peltoaukealla ihmeen paljon. Päivälläkin ehdimme hieman piippailla, mutta paikallisten kyläläisten kiinnostus harrastustamme kohtaan oli niin suurta, että meni melkein juttelemiseksi koko homma. Suhtautuivat positiivisesti, kun kerroimme harrastuksen ideasta ja näytimme löytöjä. Lisäksi huomasimme ja sammutimme talonväen kanssa metsäpalon alun. Lapset olivat paistaneet makkaraa metsäsaarekkeessa 5 päivää aiemmin, ja metsänpohja oli kytenyt siitä asti. Paloala oli n. 2 neliötä, ja hiekka oli kiehuvan kuumaa. Puiden juuret olivat palaneet katki ja havukuntta oli tulessa. Olisi varmaan pian levinnyt kunnon maapaloksi. Etsimme myös hetken erään isännän kultasormusta, mutta emme ehtineet löytää kun isännän piti lähteä syntymäpäiville. Toimimme siis alueella eräänlaisina "hyväntahdon lähettiläinä", ja keräsimme runsaasti positiivista karmaa. Meidät toivotettiin tervetulleiksi uudestaan parinkin isännän toimesta. Sunnuntaina piti mennä jatkamaan, mutta koko aamun jatkunut tasainen vesisade teki aikeet tyhjiksi.
Mutta sitten löytöihin. Kaikki alla esitellyt löydöt ovat samasta pellosta, jota emme ole ennen käyneet läpi. Perjantaiyön löydöt: Pari kahden äyrin rahaa, toinen näistä 1760. Lisäksi kaksi huonokuntoista äyrikolikkoa ja ½ skillinkiä vuodelta 1801. Kaksi soljenkappaletta noin viiden metrin päästä toisistaan. Kiiltävä pinta ja kaunis patina. Mielenkiintoinen sormus sekä jokin tunnistamaton pronssikappale (kuvassa alla).
Samat toiselta puolen:
Lauantaiyön löydöt: Kaksi rahaa, joista ainakin toinen äyrikolikko. Edellispäiväistä vieläkin mielenkiintoisempi sormus, outo pronssimötikkä sekä "pronssista sähkökaapelia". Lisäksi edellisöinen nyt hapottamani pieni metallihippu, jota ajattelin ehkä sulametallipalaksi. Mene ja tiedä. Lopuksi vielä rautainen hevosvaljaiden solki.
Sitten esineitä yksitellen molemmilta öiltä: Sormus. Materiaalina varmaankin kupari (tai jokin pronssiseos). Ei ole juotettu, vaan pakotettu puskusaumaan. Sormus tehty varmaankin takomalla tai pakottamalla, tuskin valamalla.
Toinen sormus. Materiaalina pronssi. Mielettömän kaunis syvänvihreä patina. Ei saumaa, tehty valamalla ja sitten taottu ja viilattu aika karkeasti muotoonsa. Sisäpinta erittäin viimeistelemätön. Tämän sormuksen tekijällä ei ole ollut metalliviilaa käytettävissään.
Mikä tämä voi olla? Tehty varmaankin kuparista. Muotoilulla varmasti jokin tarkoitus, mutta minulle aivan vieras.
Tämä yllätti positiivisesti. Sähkömiehen mukaan ei ole kaapelia (ei vanhaakaan). Leijonan melko tuoreessa viestiketjussa oli toinen tulkinta:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=4232
Ainakin haluan kallistua tuon Leijonan tulkinnan suuntaan. Museoväki sanokoon sitten viimeisen sanan.
Toinen pää:
Ja toinen. Tässä näkyy hyvin langan litteä profiili:
Sitten vielä tämä outo pronssimötikkä. Patina ja pinnan rakenne sekä materiaali tuovat mieleen jotain vanhaa. Kuvittelenko, vai onko ydin muuta metallia, esim. rautaa? Tai sitten kyntöaura on kolhaissut esineen päätä, ja siitä on tarttunut metallia. En viitsi viilata, vaikka asia selviäisi sillä
Tuo pelto, mistä nuo löytyivät, on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että omistajapariskunnan rouva (ikää melkein 90 vuotta), on nuorena löytänyt sieltä keihäänkärjen. Kärki oli toimitettu museoon (tosi hyvä juttu), ja ilmeisesti ajoitettu 1700-luvulle Voihan näin ollakin. Olisi sitten saman ikäinen kuin löytämämme kolikot.
Edit: Hymiöitä lisätty.
Mutta sitten löytöihin. Kaikki alla esitellyt löydöt ovat samasta pellosta, jota emme ole ennen käyneet läpi. Perjantaiyön löydöt: Pari kahden äyrin rahaa, toinen näistä 1760. Lisäksi kaksi huonokuntoista äyrikolikkoa ja ½ skillinkiä vuodelta 1801. Kaksi soljenkappaletta noin viiden metrin päästä toisistaan. Kiiltävä pinta ja kaunis patina. Mielenkiintoinen sormus sekä jokin tunnistamaton pronssikappale (kuvassa alla).
Samat toiselta puolen:
Lauantaiyön löydöt: Kaksi rahaa, joista ainakin toinen äyrikolikko. Edellispäiväistä vieläkin mielenkiintoisempi sormus, outo pronssimötikkä sekä "pronssista sähkökaapelia". Lisäksi edellisöinen nyt hapottamani pieni metallihippu, jota ajattelin ehkä sulametallipalaksi. Mene ja tiedä. Lopuksi vielä rautainen hevosvaljaiden solki.
Sitten esineitä yksitellen molemmilta öiltä: Sormus. Materiaalina varmaankin kupari (tai jokin pronssiseos). Ei ole juotettu, vaan pakotettu puskusaumaan. Sormus tehty varmaankin takomalla tai pakottamalla, tuskin valamalla.
Toinen sormus. Materiaalina pronssi. Mielettömän kaunis syvänvihreä patina. Ei saumaa, tehty valamalla ja sitten taottu ja viilattu aika karkeasti muotoonsa. Sisäpinta erittäin viimeistelemätön. Tämän sormuksen tekijällä ei ole ollut metalliviilaa käytettävissään.
Mikä tämä voi olla? Tehty varmaankin kuparista. Muotoilulla varmasti jokin tarkoitus, mutta minulle aivan vieras.
Tämä yllätti positiivisesti. Sähkömiehen mukaan ei ole kaapelia (ei vanhaakaan). Leijonan melko tuoreessa viestiketjussa oli toinen tulkinta:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=4232
Ainakin haluan kallistua tuon Leijonan tulkinnan suuntaan. Museoväki sanokoon sitten viimeisen sanan.
Toinen pää:
Ja toinen. Tässä näkyy hyvin langan litteä profiili:
Sitten vielä tämä outo pronssimötikkä. Patina ja pinnan rakenne sekä materiaali tuovat mieleen jotain vanhaa. Kuvittelenko, vai onko ydin muuta metallia, esim. rautaa? Tai sitten kyntöaura on kolhaissut esineen päätä, ja siitä on tarttunut metallia. En viitsi viilata, vaikka asia selviäisi sillä
Tuo pelto, mistä nuo löytyivät, on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että omistajapariskunnan rouva (ikää melkein 90 vuotta), on nuorena löytänyt sieltä keihäänkärjen. Kärki oli toimitettu museoon (tosi hyvä juttu), ja ilmeisesti ajoitettu 1700-luvulle Voihan näin ollakin. Olisi sitten saman ikäinen kuin löytämämme kolikot.
Edit: Hymiöitä lisätty.
Viimeksi muokannut Tri Tuonela, 04 Heinä 2011, 06:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Kyllä vain. Sen isommitta puhdisteluitta minigrip-pussiin, jääkaappiin ja sitten ilmoittelua museoväelle. Tarkennuksena vielä: sunnuntaina oli tarkoitus mennä jatkamaan hommaa toiseen kohteeseen. Tuon paikan rautakautisuus paljastui meille tuon sähkökaapelin myötä, ja vaatii nyt museoväen kommentin.
Edit: No niin, nyt tajusin tuon ilkkap:n kommentin! Viestissäni mainitsin ajatuksesta viilata rautakautista pronssimönttiä sen rakenteen selvittämiseksi. Tuohon lauseeseen piti tietenkin laittaa hymiöt perään (nyt korjattu)! Se näyttää kyllä kieltämättä tosi pahalta kun sitä itsekin katson uusin silmin. Eli täysin asiallinen huomautus. En ole missään vaiheessa harkinnut viilan käyttöä, enkä edes juuriharjan. Pahoittelen huolimattomuudesta johtuvaa tahatonta säikyttelyä Mietin tosi pitkään, että mikä ihme esineiden käsittelyssäni nostaa niskakarvat pystyyn. Korjaa, ilkkap, jos tarkoitit jotain muuta.
Edit: No niin, nyt tajusin tuon ilkkap:n kommentin! Viestissäni mainitsin ajatuksesta viilata rautakautista pronssimönttiä sen rakenteen selvittämiseksi. Tuohon lauseeseen piti tietenkin laittaa hymiöt perään (nyt korjattu)! Se näyttää kyllä kieltämättä tosi pahalta kun sitä itsekin katson uusin silmin. Eli täysin asiallinen huomautus. En ole missään vaiheessa harkinnut viilan käyttöä, enkä edes juuriharjan. Pahoittelen huolimattomuudesta johtuvaa tahatonta säikyttelyä Mietin tosi pitkään, että mikä ihme esineiden käsittelyssäni nostaa niskakarvat pystyyn. Korjaa, ilkkap, jos tarkoitit jotain muuta.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Viikonlopun löytöjä. Vähän myöhässä, koska ulkoinen kovalevy sanoi yhteistyösopimuksensa irti aika ikävällä tavalla. Kolikko- ja nappipuolta siis nousi ihan ilahduttavasti.
Toinen puoli:
1 öre 1628. Tuntuu mukavan kookkaalta kädessä.
Sama takaa.
1 öre klipping 1626.
Lisäksi oli muutamia muita 1600-luvun kolikoita, esim. pari 1/6 öreä. Tuossa kuitenkin 5-penninen katovuodelta 1892. Lyöntimäärä keisarivallan 5-pennisten (1865-1917) kolmanneksi pienin.
Vanhan täikamman katkelma. Toinen tälle vuodelle.
Toinen puoli:
1 öre 1628. Tuntuu mukavan kookkaalta kädessä.
Sama takaa.
1 öre klipping 1626.
Lisäksi oli muutamia muita 1600-luvun kolikoita, esim. pari 1/6 öreä. Tuossa kuitenkin 5-penninen katovuodelta 1892. Lyöntimäärä keisarivallan 5-pennisten (1865-1917) kolmanneksi pienin.
Vanhan täikamman katkelma. Toinen tälle vuodelle.
Olisikos tuossa ryhmäkuvan keskellä tämäntapainen?: http://suomenmuseotonline.fi/en/kohde/A ... emIndex=15
garrett ace 250
GM3
XP Deus
GM3
XP Deus
- P.Aholainen
- Kunniajäsen
- Viestit: 3413
- Liittynyt: 20 Syys 2010, 20:09
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Jaa-a. Ei ihan mahdotonta. Muotokieli on kyllä aika sama. Täytyy toimittaa tuo varmuuden vuoksi museoväelle edellisviikkoisten tavaroiden mukana (joista kuulemma kaikki eivät ole rautakautisia, vaikka siltä näyttävätkin). Ja tämän viikonloppuinen paikka tuli muutenkin läpi käytyä, joten asiaa pellolle minulla ei muutenkaan ole.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Onnittelut!Mukavaa vanhaa historiaa noussut ylös.Hieno nappirivistö ja Öööööret!
Vanhimmat kolikot:Saksalainen Penning v.1075,Kuningas Stephen v.1135.Dirhem v.754
Viikinkiaikainen hevosenkenkäsolki,kupurasolki,rannerengas ja ketjunkantaja ym.Ruotsalainen tippa.
Ja kaikki vasta alussa...........Minelab X-Terra 705 GoldPack
Viikinkiaikainen hevosenkenkäsolki,kupurasolki,rannerengas ja ketjunkantaja ym.Ruotsalainen tippa.
Ja kaikki vasta alussa...........Minelab X-Terra 705 GoldPack
- Leijona
- Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
- Viestit: 10504
- Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
Paljon hyviä löytöjä.
Klippinki on aina hyvä löytö. Tuollaiset ovat noin 3-4 mm paksuisia ja sitten vastaavat pienemmät, joissa on hyvin vähän hopeaa, mutta näyttävät aivan kuparilta, ovat 1-2 mm. (tämä on muistiin perustuvaa päättelyä, kun muistelen omia vastaavia löytöjä)
Klippinki on aina hyvä löytö. Tuollaiset ovat noin 3-4 mm paksuisia ja sitten vastaavat pienemmät, joissa on hyvin vähän hopeaa, mutta näyttävät aivan kuparilta, ovat 1-2 mm. (tämä on muistiin perustuvaa päättelyä, kun muistelen omia vastaavia löytöjä)
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Kyllä tuossa hirvenpääaihe on ilman muuta. Museokamaa siis. Materiaali oli aika outoa pronssiksi (kuten museon linkissä lukee). Luulin hopeaksi, mutta painon takia lyijykin tuli mieleen. Ei ollut lainkaan hapettunut, kuten näkyy. Kuvaa pitää näköjään klikata että näkyy kokonaan. On aika pieni, leikkasin yksityiskohtana isommasta.
Kiitokset Jussille tarkasta havainnosta.
Kiitokset Jussille tarkasta havainnosta.
- P.Aholainen
- Kunniajäsen
- Viestit: 3413
- Liittynyt: 20 Syys 2010, 20:09
Voe helevata taitaa männä yöunetLeijona kirjoitti:Paljon hyviä löytöjä.
Klippinki on aina hyvä löytö. Tuollaiset ovat noin 3-4 mm paksuisia ja sitten vastaavat pienemmät, joissa on hyvin vähän hopeaa, mutta näyttävät aivan kuparilta, ovat 1-2 mm. (tämä on muistiin perustuvaa päättelyä, kun muistelen omia vastaavia löytöjä)
Pitäsköhän lähteä sinne lepikkoon. (mitä lie kuparipeltiä sinne mätin)
Kuitenkin tuon aikakauden rahoja paikalta on löytynyt ja sitä piparia.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Tuossa vielä viikon takaisiin löytöihin liittyen lisäkuvia. Hirvenpäästä lähikuvia. Rautakautta siis veikkaillaan. Esine on nyt museon hallussa, ja lisätietoa tulee sitten joskus aikanaan.
Klippingin paksuuteen liittyen käsi-mittasuhde -kuva. Harvalla on pellolla Mauser-mitta mukana, joten tähän tyyliin sitä on arvioitava. Ja näitähän on tietty erilaisia:
Veli kävi parilla pikkurannalla kokeilemassa rantapiipparointia. 10 markkaa 1953 oli tuon ekan satsin (2 kuvaa) paras anti. Ei ole pelloilta koskaan tullut vastaan.
Leluauto, tulee ihan lapsuus mieleen:
Toisen rannan kolikot. 5 penniä 1934 vanhin. Eurokolikoilla ei päässyt lyömään rahoiksi, mutta hopeaa nousi. 925 sterling-leimat löytyvät.
Jokin lukko:
Tuo on sitten peräisin ihan eri seudulta erään mielenkiintoisen mutta vesiperäksi osoittautuneen paikan seulonnasta. Rautaa on:
Klippingin paksuuteen liittyen käsi-mittasuhde -kuva. Harvalla on pellolla Mauser-mitta mukana, joten tähän tyyliin sitä on arvioitava. Ja näitähän on tietty erilaisia:
Veli kävi parilla pikkurannalla kokeilemassa rantapiipparointia. 10 markkaa 1953 oli tuon ekan satsin (2 kuvaa) paras anti. Ei ole pelloilta koskaan tullut vastaan.
Leluauto, tulee ihan lapsuus mieleen:
Toisen rannan kolikot. 5 penniä 1934 vanhin. Eurokolikoilla ei päässyt lyömään rahoiksi, mutta hopeaa nousi. 925 sterling-leimat löytyvät.
Jokin lukko:
Tuo on sitten peräisin ihan eri seudulta erään mielenkiintoisen mutta vesiperäksi osoittautuneen paikan seulonnasta. Rautaa on:
Hienot vanhat löydöt
Viimeksi muokannut raiban, 25 Heinä 2011, 16:31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vanhimmat kolikot:Saksalainen Penning v.1075,Kuningas Stephen v.1135.Dirhem v.754
Viikinkiaikainen hevosenkenkäsolki,kupurasolki,rannerengas ja ketjunkantaja ym.Ruotsalainen tippa.
Ja kaikki vasta alussa...........Minelab X-Terra 705 GoldPack
Viikinkiaikainen hevosenkenkäsolki,kupurasolki,rannerengas ja ketjunkantaja ym.Ruotsalainen tippa.
Ja kaikki vasta alussa...........Minelab X-Terra 705 GoldPack
[quote="Tri Tuonela"]
Tuo rahojen vieressä oleva käyrä on mielestäni jonkin lajin karhunhammas:
http://koti.mbnet.fi/arkeonyt/arkeonyt/ ... 202004.pdf
kohdassa noin 25% ylhäältä alaspäin (Kaarinan Kirkkomäen pronssiset karhunhammasriipussarjat). Tämän löytämäsi kiinnitystapa on lenkki kun taas normaalimpi kiinnitys on vieterikiinnitys.
Tuo rahojen vieressä oleva käyrä on mielestäni jonkin lajin karhunhammas:
http://koti.mbnet.fi/arkeonyt/arkeonyt/ ... 202004.pdf
kohdassa noin 25% ylhäältä alaspäin (Kaarinan Kirkkomäen pronssiset karhunhammasriipussarjat). Tämän löytämäsi kiinnitystapa on lenkki kun taas normaalimpi kiinnitys on vieterikiinnitys.
- Tri Tuonela
- Metallinetsijä
- Viestit: 369
- Liittynyt: 26 Touko 2011, 17:48
- Paikkakunta: Satakunta
Olet epäilemättä täysin oikeassa. Bongasin tuon saman karhunhammasryhmän kirjasta "Rautakausi Suomessa" (1990), s. 35, ja teos antaa ymmärtää, että niitä on löydetty muitakin. Samoin arkeologit antoivat alustavan tiedon, että juuri tämä esine sekä kierretty (kaula)korun katkelma olisivat varmasti rautakautisia, mutta muut tuolloin löydetyt esineet voisivat olla historialliselta ajalta. Pyrkivät käymään syksyn mittaan löytöpaikalla (pellolla), jolloin näihin asioihin varmasti palataan tarkemmin.ilkkap
Lähetetty: Ma Hei 25, 2011 2:39 pm
Tuo rahojen vieressä oleva käyrä on mielestäni jonkin lajin karhunhammas:
http://koti.mbnet.fi/arkeonyt/arkeonyt/ ... 202004.pdf
kohdassa noin 25% ylhäältä alaspäin (Kaarinan Kirkkomäen pronssiset karhunhammasriipussarjat). Tämän löytämäsi kiinnitystapa on lenkki kun taas normaalimpi kiinnitys on vieterikiinnitys.