Kylläpä oli hyvä ketju. Mahtava löytö, hyviä kommentteja siitä, mikä on lain ja suositusten ero, hyviä selityksiä siitä, mihin laki pyrkii ja mikä on museoviraston tehtävä ja miksi suosituksia annetaan, hyviä kommentteja suositusten (200m) ahdistavuudesta, hyviä selvityksiä museoviraston ja arkeologisen tutkimuksen taloudellisesta tilanteesta ja työntekijäresursseista, hyviä kommentteja hyvistä tavoista harrastellessa, hyviä kommentteja esineistön pelastamisesta tuholta kaivamalla ne ylös.
Itse vasta nyt tutustun tähän lakipuoleen, koska en ole ennen tätä kesää etsinyt tai löytänyt paljoakaan. Edelleen tästäkin keskustelusta on jäänyt epäselväksi, että voiko pistemäisenä pellolle merkitty muinaismuisto olla siis oikeasti vain yksi löytynyt esine? Jos näin on, niin tuntuisi järjettömältä rajoittaa etsimistä pellolla sen takia, koska kyse voi olla vain yksittäisestä esineestä. Useampi löytö pisteen läheltä antaisi sitten perusteet rajata laajempi alue muinaismuistoksi, mutta sellaiset ilmeisesti rajoittavat sitten maanomistajien oikeutta tehdä ojia mihin parhaaksi näkisivät, jos sattuu olemaan muinaislöytö kohdilla. Sehän sitten taas vähentää maanomistajien halua antaa lupia piippailla pellolla.
Toinen asia oli sitten tuo tietyn maakerroksen läpi/sisään kaivaminen. Onko siis niin, että jos etsin jossain pellolla ja saan signaalin ja alan kaivaa, niin jos joudun kaivamaan syvälle esim. savikerrokseen, niin siinä vaiheessa pitäisikin lopettaa? Vai liittyikö tämä vain siihen, että Seitikki kaivoi sen 200m sisäpuolella? Koska hullulta kuulostaisi, että jättäisi kaivamatta esille, että mitä siellä on, koska eihän museovirasto voi pelkkiä signaaleja alkaa tutkimaan ja rajaamaan niitä alueita. Vai onko niin, että voi kaivaa näkyville, mutta riippuen löydöstä (vanhempaa hopearahaa tai reliikkiä/korua/aseisiin liittyvää), niin ei saa nostaa ylös mutta pitää kuvata ja ilmoittaa museovirastolle? Tämä siis jäi epäselväksi kun jutut ja käsitteet on kaikki uusia.
Sitten oli kanssa se, että kaksi esinettä per kohde. No minä olen ollut innoissani, jos joltakin pellolta löytyy paljon ja etsin sitä innokkaammin. Täytyy nyt sanoa, että paljon on tarkoittanut ehkä 10kpl maks 1700 vuossadalle maks yltäviä äärimmäisen huonokuntoisia kolikoita ja vyön solkia. Olisko pitänyt jättää yhteen rahaan ja yhteen solkeen, vai tarkoitetaanko tässä nyt jotain historiallisesti merkittävämpiä löytökä? Koska jos niitä ei kerää tuolta, niin pilallehan ne menee kun ei nytkään ole enää kovin selvänä mikä kolikko kyseessä. Eli tämä aihe jäi kanssa leijumaan turhan korkealle.
Mielessä "Menneisyyden metsästäjät" ohjelma esimerkkinä. Tavaraa nostetaan ja puhdistellaan esim. kolikkoja hierotaan puhtaaksi, saaresta löytynyt lintukoru tuodaan sieltä paikalta pois, mutta sitten taas miekanterän kohdalla lopetetaan kaivaminen siihen kun arvellaan kalmistoksi. Olisi kyllä todella hyvä, jos saisi selvyyden siihen miten minkäkin kanssa toimia. Jossain noista ohjelainauksista tässä ketjussa oli, että mitään ei saisi puhdistella vaan kiikuttaa likaisena museovirastolle. No eihän niistä saa ilman puhdistusta selvää, että mikä esine kyseessä. Kaikenlaisia kysymyksiä.
Luettuani tämän ketjun luulen toimivani seuraavasti:
1. Nuohoan edelleen peltoja ja kerään talteen esineistöä, joka muuten menisi pilalle, enkä lopeta, jos löydän kaksi yli satavuotiasta esinettä tyyliin solki ja kolikko. Jos taas löydän rahakätkön tai merkittävän reliikin, niin ilmoitan museovirastolle ja voin jättää jatkotutkimisen paremmille tutkijoille.
2. Saatan etsiä muinaismuistojen 200m lisäsuositussuojelurajan sisällä, mutta olen varovaisempi kaivaessani, en kaiva syvään ja ilmoitan varmasti museovirastolle, jos löydän mitään mielenkiintoista, enkä odota palkkiota. (En ole koskaan ajatellut, että museoviraston edes tarvitsisi maksaa mistään yhtään mitään, vaikka arvokkaiden löytöjen kohdalla se kuuluu reiluun peliin ja on oikein).
3. Luultavasti olen edelleen valmis kaivamaan syvään, mutta en 200m suositusrajan sisäpuolella. Yritän pysyä skarppina sen suhteen, että olen valmis lopettamaan kaivamisen ajoissa jos vaikuttaa, että jokin olisi tutkittava tarkemmin, ja jätän syvältä löytyvän muinaislöydön paikoilleen (voi olla, että helposti en pysty). Pyrin kuvaamaan löydöt löytötilassaan.
4. Jatkossa mietin tarkemmin, että mitä puhdistan ja miten. Reliikit/korut/vanhoihin aseisiin liittyvät jne. jätän pesemättä, mutta kolikot sun muut puhdistan edelleen kunnolla.
Tässä eräs kolikko (mahdollisesti 5 kopeekkaa), joka löytynyt 200m suojarajan sisäpuolelta. Tämän näköiseksi vääntyneeksi ja ruhjotuksi päätynyt siis paksu ja vahva kupariraha. En ajattele suojelevani muinaismuistoja jälkipolville jättämällä ne kokemaan saman kohtalon.
